Lue keskustelun säännöt.
Luulin löytäväni onnen maalta, nyt parin vuoden jälkeen haluaisin takaisin kaupunkiin.
03.07.2024 |
Omakotitalo ja valtava tontti tuntuivat luksukselta aluksi, mutta hohto on himmennyt. Ison pihan ylläpito on pidemmän päälle ihan vihoviimeistä hommaa, rikkaruohoja saisi olla kitkemässä koko ajan ja talvella tietysti luoda lunta ja hiekoittaa. Vanhassa talossa on koko ajan jotain kesken. Ärsyttävintä on riippuvuus autosta, joka nielee kaiken ylimääräisen rahan ja jota ilman ei voi kuvitella lähtevänsä yhtään mihinkään. Ja eroonhan tästä ei noin vain pääse kun maaseudun vanhat talot ei pahemmin liiku. Jos haikailet maalle niin mieti asiaa vielä kerran ja sitten toisen kerran.
Kommentit (133)
Olen kokenut saman. Muutama vuosi riitti sitä työleiriä, kaukana kaikesta elämistä ja autoriippuvuutta. Takaisin tultiin kaupunkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut saman. Muutama vuosi riitti sitä työleiriä, kaukana kaikesta elämistä ja autoriippuvuutta. Takaisin tultiin kaupunkiin.
Mihin kaupunkiin?
Olisko kannattanut miettiä tätä jo ennen muuttoa? Turha jälkikäteen vinkua jos oli kuvitelmat vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Ei niitä rikkaruohoja tarvitse kitkeä eikä talvellakaan koko aikaa kolata. Pitää osata ottaa myös rennosti ja nauttia siitä, ettei ketään tai mitään ole lähistöllä. Itse en täältä metsän keskeltä lähtis enää kaupunkiin ennen kuin on pakko, paitsi töihin kaupunkiin jokunen kerta kuussa kun muuten voi tehdä etänä.
Ja jos se vanha talo (vähintään 100 vuotias hirsitalo) on kohtuullisella paikalla Etelä-Suomessa, niin ostajia löytyy. Meilllekin tulee kyselyjä postilaatikkoon olisko myytävänä.
Me muutettiin maalle 8 vuotta sitten. Rakennettiin uusi talo ja tehtiin pihasta helppohoitoinen. Mies ja lapset tykkää tehdä lumitöitä traktorilla ja mönkijöillä. Olemme olleet enemmän kuin tyytyväisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kysyy mihin kaupunkiin, mitä sillä on tässä väliä :D Pirkanmaalla tämä kokeilu kuitenkin. Ne lumityöt ja traktorit ja trampat oli alkuun toki kivoja, mutta kaikkeen koko jengi sitten kyllästyi.
Teidän olisi pitänyt ottaa kissoja. Kissat tekevät ihmisen onnelliseksi niin maalla kuin kaupungissakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisko kannattanut miettiä tätä jo ennen muuttoa? Turha jälkikäteen vinkua jos oli kuvitelmat vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Ei niitä rikkaruohoja tarvitse kitkeä eikä talvellakaan koko aikaa kolata. Pitää osata ottaa myös rennosti ja nauttia siitä, ettei ketään tai mitään ole lähistöllä. Itse en täältä metsän keskeltä lähtis enää kaupunkiin ennen kuin on pakko, paitsi töihin kaupunkiin jokunen kerta kuussa kun muuten voi tehdä etänä.
Ja jos se vanha talo (vähintään 100 vuotias hirsitalo) on kohtuullisella paikalla Etelä-Suomessa, niin ostajia löytyy. Meilllekin tulee kyselyjä postilaatikkoon olisko myytävänä.
Hah, meillä on juuri tuollainen yli satavuotias hirsitalo kasvukolmion sisällä mutta taajaman ulkopuolella ja ei todellakaan ole vakavasti otettavia ostajia jonoksi asti. Edelliset omistajat joutuivat myymään taloa vuoden päivät, ja alueella on nytkin samanlaisia kohteita, jotka eivät liiku, vaikka hinta on alle sata tonnia. Oleellisin kysymyshän on, millä ne sinun väitetyt heippalappujen jättäjät olisivat taloa ostamassa.
Maalla asuminen vaatii sitä, että oikeasti viihtyy itsensä kanssa, ja tykkää puuhata. Kun hälyä ja häiriötä on vähemmän, ei pääse samalla tavalla karkuun omia ajatuksiaan ja traumojaan ja ongelmiaan. Kaikenlaista tekemistä kyllä riittää, mutta nekin hommat ovat usein sellaisia että tehdessä on aikaa ajatella.
Itse muutin pk-seudulta maalle 19 vuotta sitten ja olen kyllä viihtynyt. On mies ja lapsi ja eläimiä ja ystäviä. Työt ja harrastukset ovat enimmäkseen kotona, enkä oikeastaan kaipaa mihinkään. Lähimpään naapuriin on parisataa metriä ja kauppaan 10 km. Kuitenkin Helsingin keskustaan pääsee tunnissa, joten pystyn käymään aika helposti välillä ihmettelemässä kaupunkijuttuja ja tapaamassa vanhoja kavereita. Sen jälkeen on taas ihanaa tulla kotiin omaan rauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuli islamia ikävä?
Sun kannattais ihan oikeasti hakea apua tuohon pakkomielteeseen. Ei ole normaalia.
Maalla ei ole mitään mukavaa tekemistä. Vain tuollaista ap:n mainitsemaa ikävää puurtamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kannattaako ostaa joku mörskä jota pitää rempata joka vuosi. Hyväkuntoinen uusi tai uudehko talo ei tarvitse juuri mitään vuosikymmeniin.
Itse eläyt ja asunut ikäni maalla ja vanhoissakin taloissa, eikä mulla mitään työmaata siellä ole ollut.
Mitä ihmeen rikkaruohojen kitkemistä???? En oo ikinä kitkenyt mitään rikkaruohoja mistään, minkälaisia ne teidän kaupunkilaisten pihat oikein on?
Tää alotus tais olla trolli, aivan idioottimaista juttua.
Eikun myyntiin. Turha siellä on kitua, kun on itselle sopimattomaksi todettu.
Hyvä, että ap kokeili tuota, jotta ei jäänyt kaihertamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maalla on rauha ja se on parasta.
Vierailija kirjoitti:
Joku kysyy mihin kaupunkiin, mitä sillä on tässä väliä :D Pirkanmaalla tämä kokeilu kuitenkin. Ne lumityöt ja traktorit ja trampat oli alkuun toki kivoja, mutta kaikkeen koko jengi sitten kyllästyi.
Ajatus: helsinkiläinen muutti pikkukaupunkiin "maalle" - ei siis MAALLE.
Eihän okt/maaseutu/vanha talo kaikille sovi, ja kannattaa harkita tarkkaan ennen muuttoa. Mutta kannattaa myös muistaa, että elämästä voi päästä helpommalla - olen esimerkiksi laiska leikkaamaan nurmea oman vanhan talon pihalla ja huomasin sitten viime kesänä takapihalla puskevan päivänkakkaraa. Enpäs sitten leikkele turhaan tänäkään kesänä, vaan jätän kukat nurmikolle ja mehiläisille. Talvellakaan en kolaa koko pihaa, pelkästään tarpeelliset polut ja autopaikan
Teillä on vaan asenneongelma. Rempat tehdään klo 9-12 ja sen jälkeen relataan.
Jos/kun kasvanut autotta/sitä tarvinnut vain satunnaisesti, sen pakollisuus järkyttää. Joidenkin mielestä auto vapauttaa. Ok. Periaatteessa. Mua se ahdistaa. Fiilis, ettei pääse mihinkään tai että se vaatii jotain. Olen huono ajaja, hermostunut, pärjäisin kyl varmaan landella mut koko ajan pelko et mokaan ja pitäis ekstraskarpata Parikymppisenä ajoin muutaman vuoden paljon päivittäin sillosella kotterolla, nyt pelkään automaattivaihteisellakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko kannattanut miettiä tätä jo ennen muuttoa? Turha jälkikäteen vinkua jos oli kuvitelmat vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Ei niitä rikkaruohoja tarvitse kitkeä eikä talvellakaan koko aikaa kolata. Pitää osata ottaa myös rennosti ja nauttia siitä, ettei ketään tai mitään ole lähistöllä. Itse en täältä metsän keskeltä lähtis enää kaupunkiin ennen kuin on pakko, paitsi töihin kaupunkiin jokunen kerta kuussa kun muuten voi tehdä etänä.
Ja jos se vanha talo (vähintään 100 vuotias hirsitalo) on kohtuullisella paikalla Etelä-Suomessa, niin ostajia löytyy. Meilllekin tulee kyselyjä postilaatikkoon olisko myytävänä.
Hah, meillä on juuri tuollainen yli satavuotias hirsitalo kasvukolmion sisällä mutta taajaman ulkopuolella ja ei todellakaan ole vakavasti otettavia ostajia jonoksi asti. Edelliset omistajat joutuivat myymään taloa vuoden päivät, ja alueel
No ainakin yksi perhe olisi halunnut ostaa tuplahinnalla mitä tähän on kiinni laitettu. Tällä seudulla nämä menee kyllä toistaiseksi hyvin ja tosi harvoin myynnissä. Kaipa se on sitten se sijainti, 45 minsaa kasvukeskuskaupungin keskustaan. Ja 25 minsan sisällä pari pienempää.
Jokaisen maalle haluavan kannattaisi ensin kokeilla elää yksi talvi jossain kuivan maan mummonmökissä vuokralla. Siinä vasta näkee, kuinka tosissaan sinne maalle tekee mieli.