Lue keskustelun säännöt.
Luulin löytäväni onnen maalta, nyt parin vuoden jälkeen haluaisin takaisin kaupunkiin.
03.07.2024 |
Omakotitalo ja valtava tontti tuntuivat luksukselta aluksi, mutta hohto on himmennyt. Ison pihan ylläpito on pidemmän päälle ihan vihoviimeistä hommaa, rikkaruohoja saisi olla kitkemässä koko ajan ja talvella tietysti luoda lunta ja hiekoittaa. Vanhassa talossa on koko ajan jotain kesken. Ärsyttävintä on riippuvuus autosta, joka nielee kaiken ylimääräisen rahan ja jota ilman ei voi kuvitella lähtevänsä yhtään mihinkään. Ja eroonhan tästä ei noin vain pääse kun maaseudun vanhat talot ei pahemmin liiku. Jos haikailet maalle niin mieti asiaa vielä kerran ja sitten toisen kerran.
Kommentit (133)
Älkää nyt. Minä en muuta ole miettinytkään kuin maalle muuttoa tai ainakin taajaman ulkopuolelle. Niin että lähimpään naapuriin olisi ainakin se sata metriä.
Haluaisin kanoja. Kissoja ja koira jo löytyy.
Haluaisin ensin kyllä vuokrata, vaikka vuodeksi. Onko maalla kuinka vuokra kohteita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä. Nurmikko. Luonnoton väkisin kasvatettava alue, yleensä epäonnisesti. Golfkentällä voi olla nutmikkoa, miksi muualla ei saisi olla jotain vapaampaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku kysyy mihin kaupunkiin, mitä sillä on tässä väliä :D Pirkanmaalla tämä kokeilu kuitenkin. Ne lumityöt ja traktorit ja trampat oli alkuun toki kivoja, mutta kaikkeen koko jengi sitten kyllästyi.
Ajatus: helsinkiläinen muutti pikkukaupunkiin "maalle" - ei siis MAALLE.
Kyllä, kehäkolmosen ulkopuolella vaikka Turun ja Tampereen keskustat ovat maaseutua.
Puoli vuotta maalla, ja puoli vuotta kaupungissa olisi ihanteellista. Tylsistyisin maalla, jos asuisin siellä pääsääntöisesti.
Eikö ole hienoa että kukin voi asua kuten haluaa, ainakin periaatteessa. Minusta kaupungissa puolestaan ei ole mitään tekemistä, aina piti lähteä jonnekin harrastamaan ja shoppailu on yökötys. Nyt voin harrastaa minulle tärkeitä asioita joiden harrastaminen kaupungissa oli vaikeaa ja kyllähän sinne pääsee käymään kun siltä tuntuu. Joku toinen on taas toista mieltä.
Mutta muuttaa sitten puolin tai toisin, niin kannattaa tarkasti ja realistisesti miettiä hyvät ja huonot puolet. Joku voi kuulostaa hienolta ajatuksissa, mutta kun laittaa realistisesti vaakakuppeihin asiat mitä oikeasti pitää ottaa huomioon, niin ei se sitten ehkä olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän omassa ole pakko tehdä juuri mitään? Senkun asuu vaikka talonsa "loppuun", mitään tekemättä tai korjaamatta. Pihan voi antaa rehottaa, kukkia ei ole pakko laittaa. Oma tupa, oma lupa.
Minunkin naapurini lähti takaisin kaupunkiin. Hirveä valitus ja itku kun ei ole mitään tekemistä eikä saa ystäviä. Asuntokin oli kuulemma ihan paska ja sairaalaan kauhean pitkä matka (20km) eikä siellä ollut hyviä lääkäreitä. Noo hyvä vaan että lähti ja on ehkä onnellisempi nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku kysyy mihin kaupunkiin, mitä sillä on tässä väliä :D Pirkanmaalla tämä kokeilu kuitenkin. Ne lumityöt ja traktorit ja trampat oli alkuun toki kivoja, mutta kaikkeen koko jengi sitten kyllästyi.
Ajatus: helsinkiläinen muutti pikkukaupunkiin "maalle" - ei siis MAALLE.
Kyllä, kehäkolmosen ulkopuolella vaikka Turun ja Tampereen keskustat ovat maaseutua.
Serkku on tällainen jolle kaupunki=Helsinki.
Kerran sanoin tulleeni mökiltä kaupunkiin ( tarkoitin kotiini, joka EI ole pääkaupunkiseudulla, mutta on kaupungissa) ja hän luuli, että olin tullut Helsinkiin. Muita kaupunkejahan ei siis ole???
Minä kasvoin maalla, kun muutin kaupunkiin opiskelemaan en ole ikävöinyt takaisin. Nautin kyllä luonnosta, harrastamme miehen kanssa vaeltamista, saatamme käydä viikonkin patikoilla, mutta maalla asuminen vain ei kiinnosta yhtään. Kaupungissa on niin paljon enemmän mielenkiintoisia juttuja että ilman niitä tulisi kyllä aika tylsää.
Maalla on myös aika vankilassa jos ei pidä autoilusta,kaikki pitää aina suunnitella etukäteen. Palveluiden keskellä voi tehdä kaikkea hauskaa ex tempore.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maalla ei ole mitään mukavaa tekemistä. Vain tuollaista ap:n mainitsemaa ikävää puurtamista.
Kyllähän nyt aikuinen ihminen osaa etukäteen miettiä, mistä tekemisestä pitää.
Minä asun kaupungissa omakotitalossa, mutten tee mitään "mukavaa". Minä rakastan pihanhoitoa, käveleskelyä koiran kanssa, marjastusta, ja kaikenlaista kotona oleilua, oli se sitten leipomista tai ompelua tai neulomista. Haluaisin kanoja ja lampaita. Niitä edellisessä kodissa maalla olikin,mutta eron vuoksi muutin kaupunkiin takaisin.
Se, että sinä et pidä "puurtamisesta" ei tarkoita, etteivätkö muut pitäisi. Kerrostalossa ei ole minulle yhtään mitään. Nuorena asuin sellaisessakin. Onneksi oli silloinkin jo koira, jotta pääsin edes sen kanssa kävelylle.
Eteläsuomen rannikko/maaseutu pienten kaupunkien läheisyydessä, voiko sitä paremmin asua? Itse olen viihtynyt, merinäköalaan ei kyllästy helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvoin maalla ja vihasin sitä teini-iästä eteenpäin. OKT olisi asumismuotona kiinnostava, mutta ei missään hevonprseessä vaan jollain postimerkkitontilla, jotta saisi edes jonkinlaisen puutarhan tehtyä.
Vierailija kirjoitti:
Minä kasvoin maalla, kun muutin kaupunkiin opiskelemaan en ole ikävöinyt takaisin. Nautin kyllä luonnosta, harrastamme miehen kanssa vaeltamista, saatamme käydä viikonkin patikoilla, mutta maalla asuminen vain ei kiinnosta yhtään. Kaupungissa on niin paljon enemmän mielenkiintoisia juttuja että ilman niitä tulisi kyllä aika tylsää.
Maalla on myös aika vankilassa jos ei pidä autoilusta,kaikki pitää aina suunnitella etukäteen. Palveluiden keskellä voi tehdä kaikkea hauskaa ex tempore.
Meinaatko ettei maalta voi ex tempore lähteä vaikka kaupungin rientoihin? Aika outo ajatus. Ei siihen päivien suunnittelua tarvita. Auto on tietty oltava ja omattava ajokortti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Periaatteessa viihtyisin itse myös lähiössä, jos vaan olisi kunnolla hajurakoa naapureihin sekä tarpeeksi luontoa ympärillä. Omalla palkallani tämä yhtälö ei vaan onnistu, joten katselen asumiskuntoisia taloja muuttotappiokunnista.
Niin ja koska olen suolistosairas, en uskalla lähteä ex-tempore juuri minnekään. Maalla voisi kävellä omassa rauhassa ja hyppiä puskiin niin paljon kuin huvittaa.
Autoon tarvitaan joku pelastus, tuttu korjaamo hoitaa sen kauppareissun aikana pikavauhtia ja matka jatkuu. Eikä maksa paljon. Naapurit auttaa hädän tullen miten paljon tahansa kun välit ovat hyvät ja melkein ollaan sukuakin. On tilaa ajatella ja touhuta rauhassa, hyvä kutsua vieraita, leppoisaa. En omista ruohonleikkuria enkä montakaan minuuttia kitke.
Voisi minuakin hermostuttaa silti, mutta viihdyn loistavasti keskenäni ja pidän ihmisistä sen verran, ettei ahdista mitkään kohtaamiset. Sopivin elämäntapa minulle tämä ehdottomasti. Kaupungissa alan hetkessä muistuttaa työtöntä paimenkoiraa.
Minäkin haaveilen maalle muutosta, toisaalta sitten ei enää haluaisi pienelle paikkakunnalle takaisin kun on tottunut, että ihan kaikki palvelut on nyt lähellä isommassa kaupungissa. On yksityinen lääkäri ja hammaslääkäri, on sairaala, on kauppoja joka lähtöön jos tavitsee pikaisella aikataululla jotain extraa, mitä ei pieneltä paikkakunnalta saa. En myöskään pidä autolla ajamisesta ja auto olisi melkeinpä must maalla. Jos sitten taas haaveilee omakotitalosta rauhallisella paikalla isommassa kaupungissa ja mikä ei ole ihan mörskä, niin hinnat alkaa sieltä 250000-> minimissään. Toisaalta olisi ihana oma rauha maalla, mutta kokemuksesta tiedän että niiden peltomaisemien tuijottelu alkaa tylsistyttää aikaa myöten.
Joskus mua ihmetyttää miten moni pettyy toiveidensa toteutuessa. Eikö oikeasti mietitä tosissaan millaisista asioista nauttii ja mitä valinta vaatii? Omassa talossa maalla voi myös elää niin kuin tykkää. Ei ole mikään pakko kitkeä, lumityöt voi yleensä ulkoistaa (maksaa toki, mutta nää on niitä valintoja) ja rempoista suurin osa ei oo oikeasti niin kiireisiä.
Minä ostin yksin totaalisena remppakohteena pidetyn talon keskeltä ei mitään. Ainoa, mikä on yllättänyt on kaiken helppous. Saa tehdä aikalailla sen, mitä huvittaa. Tänä kesänä huvitti puuhata puutarhaa ennemmin kuin rempata, joten jätin rempat ensi vuoteen vaikka monta epäkäytännöllistä juttua täällä on ja jonkun tarkan mielestä koko talo pitäisi varmaan purkaa. Mutta voi täällä asua, joten miksi hosua? Lumityöt ulkoistin koska niitä vihaan. Vaikka täällä tulee lunta paljon, niin pärjää kun auramies avaa pihan silloin tällöin ison lumisateen jälkeen, välillä muuten kahlasm vain polun lumeen ja pidän autoa jossa on vähän maavaraa. Montaakaan lapiollista en ole mättänyt, kolaa en edes omista.
Minut on yllättänyt lähinnä helppous ja vapaus. Pelottelin itseni kaikilla omakotitaloon pettyneillä ja mietin vuosia että varmaan minäkin vain luulen haluavani talon maalta. Nyt kaduttaa vain se, etten tehnyt tätä aiemmin - kaikkihan on ihan helppoa ja juuri niin kivaa kuin kuvittelin!
Mutta, onneksi jokainen saa valita. Ei muuta kuin puuhaamaan muuttoa kaupunkiin, ellei riitä se korjausliike että miettii, mitä siellä omassa talossa ja pihalla on ihan oikeasti aivan pakko tehdä.
Meillä on siuri tontti enimmäkseen nurmikolla. Ikinä en ole kitkenyt mitään, enkä hoida sitä mitenkään. Ainoastaan ruoho leikataan 1-2 vk välein.
Vierailija kirjoitti:
Teidän olisi pitänyt ottaa kissoja. Kissat tekevät ihmisen onnelliseksi niin maalla kuin kaupungissakin.
kissat levittävät ihmisiin toksoplasmoosia. siitä on onni kaukana
Mekin muutimme miehen työn takia kauas pikkukylään. Olin kuvitellut rakastavani luontoa ja rauhaa niin paljon että viihtyisin. Aloin kuitenkin ikävöidä takaisin kaupunkiin koska siellä ei ollut mitään muuta tekemistä kuin luonnossa olo.
Huomasin että minulle sopii elämä ison kaupungin ympäryskunnassa missä on mahdollisuus omaan pihaan metsän laidassa mutta kivoja kauppoja, harrastusvaihtehtoja ja joskus jotain tapahtumia.