Luulin löytäväni onnen maalta, nyt parin vuoden jälkeen haluaisin takaisin kaupunkiin.

Yllättävää nainen ei osaa tehdä päätöstä....

Vierailija kirjoitti:

Lasten elämä on parempaa kaupungeissa, kyllähän sen huomaa miten kaupunkilaisnuoret ovat paljon fiksumpaa porukkaa kuin maaseudun mopopojat. Maakylissä nuorisoporukat eivät todellakaan ole mitään fiksuja. 

Tietty kaupungeissakin on alueita joilla on ongelmia, mutta kyllä lapsilla on kaupungeissa enemmän mielekästä tekemistä ja pysyvät siis paremmilla teillä. 

Paskapuhetta

Maalla viihtyminen on myös paljon kiinni minkälaiset naapurit saa. Onko jotain hulluja niin siinäpä oot kusessa heidän kanssaan korvessa. Sellainenkin asia kuin toimiva nettiyhteys voi olla maalla harvinaista. Hidastelee ja pätkii. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maalla ei ole mitään mukavaa tekemistä. Vain tuollaista ap:n mainitsemaa ikävää puurtamista. 

Joskus haluaisin nähdä listaa, mitä kaupungissa nämä mukavat tekemiset ovat. Kun en enää muista.

Näyttelyt, teatterit, ravintolat, puistot, kahvilat, torit, kauppahallit, julkinen liikenne, ihmisbongailu, harrastukset, illallisristeilyt, spat ja muut hemmoittelut, lista on loputon.

Pelkästään ruokakauppojen valikoimissa ero on aivan suunnaton. Jos pitää ruoanlaitosta niin maalla asuminen tekisi harrastuksesta vaikeaa. 

Mitä kivaa maalla muka on? Oikeastaan ainoa asia jonka keksin on pyöräily. Lenkkeilykin on kaupungissa mukavampaa kun reittivaihtoehtoja on niin paljon enemmän. Ja rantasauna on maalla mukava juttu. 

"Jos pitää ruoanlaitosta niin maalla asuminen tekisi harrastuksesta vaikeaa."

Häh? Asiahan on juuri päinvastoin. Maalta pääsee kyllä ostoksille isoonkin hypermarkettiin esim. kerran viikossa (me ajetaan täältä böndeltä alle puoli tuntia lähimpään kaupunkiin), mutta sen lisäksi maalla asuessa ruokaa saa halutessaan myös oman kasvimaan sadosta, lähimetsän sienistä ja marjoista ja kalastamalla ja metsästämällä. Monipuolisemmin täällä saa syödä kuin kaupungissa, jos on kiinnostusta näihin harrastuksiin. 

Itsehän asunut maalla rivitalossa jo yli 10vuotta. Helppoa ja mukavaa asumista. Isompaan kaupunkiin 30km jossa käyn töissä. Auto toki tietysti tarvii, mutta tykkään ajaa. En ole kotoisin maalta.

Tämähän on vain yksi tarina. Jos ei tiedetä, mitä halutaan, voi muutoksen tarve parin vuoden jälkeen tulla jopa itsellekin yllätyksenä. Toisaalta perusteellinen valmistautuminen ja muutoskestävys eli sen sietäminen, että tottuminen uuteen elämäntapaan voi viedä vuosia, ovat välttämättömiä.

Kokeilu on kokeilu. Ei varmaan ollut alunperinkään aiottu jäädä kovin pitkäksi aikaa.

Eri elämänvaiheessa tarvitsee tietenkin eri asioita, erilaista elämäntyyliä, menoja, viihdettä, paljon tai vähemmän ihmisten seuraa ja seuraelämää.

Erilaiset ihmiset haluavat myös erilaisen elämän, joku ei voi ajatellakaan olevansa päivääkään yksin ja toiselle se on ruhtinaallista aikaa. Joku haluaa aina "ulkopuolista" viihdykettä, ravintoloita, elokuvia, tapahtumia jne. jatkuvasti ja toinen viihtyy, kun saa puuhata, työskennellä ja suunnitella päivänsä itsekseen ja omilla ehdoillaan. Ihmiset ovat erilaisia, eikä kaikille mitenkään voi sopia sama malli.

Jos ei ole tottunut fyysiseen työhön, kyllästyy siihenkin pian. Jos ei ole koskaan ollut kiinnostunut puutarhanhoidosta, kokee sen jossakin vaiheessa raatamiseksi. Muutos on joskus liian suuri, että siihen oppisi. Oppisi uuden työn, näkisi jonkun asian kokonaisuuden, tai elämäntapojen erilaisuuden. Hakeutuisi vaikka koulutukseen oppiakseen tehtävät.

Kaksi vuotta on tietenkin kriittinen vaihe. Silloin usein näkee vain ne kyllästyttävät puolet. Jos ei ole mahdollista siirtyä uuteen vaiheeseen eli ottaa uusia tapoja ja menetelmiä käyttöön vaikkapa ostopalveluina ja ei muutenkaan viihdy, ehkäpä on sitten parempi muuttaa. Ainahan talon voi myös laittaa vuokralle pihanhoitovelvollisuudella, joko määräajaksi tai toistaiseksi, jos myynti ei heti onnistu.

Kuinla kallis talo maalla oli? Ehkäpä voit jättää sen kesäpaikaksi. 

Kyllä mieli saa muuttua. Omakotitaloasujana kaupungissa pienellä tontilla (joita tällä palstalla parjataan)  en voisi itsekään kuvitella muuttavani maalle okt:hen. Se työmäärä on aivan eri.

Vierailija kirjoitti:

Maalla asuminen vaatii sitä, että oikeasti viihtyy itsensä kanssa, ja tykkää puuhata. Kun hälyä ja häiriötä on vähemmän, ei pääse samalla tavalla karkuun omia ajatuksiaan ja traumojaan ja ongelmiaan. Kaikenlaista tekemistä kyllä riittää, mutta nekin hommat ovat usein sellaisia että tehdessä on aikaa ajatella.

Itse muutin pk-seudulta maalle 19 vuotta sitten ja olen kyllä viihtynyt. On mies ja lapsi ja eläimiä ja ystäviä. Työt ja harrastukset ovat enimmäkseen kotona, enkä oikeastaan kaipaa mihinkään. Lähimpään naapuriin on parisataa metriä ja kauppaan 10 km. Kuitenkin Helsingin keskustaan pääsee tunnissa, joten pystyn käymään aika helposti välillä ihmettelemässä kaupunkijuttuja ja tapaamassa vanhoja kavereita. Sen jälkeen on taas ihanaa tulla kotiin omaan rauhaan.

Tunnin ajomatka stadiin ja 'asut maalla'? Hahhahhaa. Jossain pikkukylässä varmaan asut,mutta et maalla.

Jos ihminen on noin totaalisen kädetön ja uusavuton niin eiköhän se valita koko ajan jostain vielä palvelutalossakin jossa henkilökunta tulee pyyhkimään pyllynkin.

Maaseudulta muuttaneena väitän, että hyvin harva maalainen oikeasti käsittää miten hyvää elämää esim. pk-seudulla voi elää. On yleinen harhaluulo, etteikö olisi luontoa, rauhaa, mukavia ihmisiä, mahdollisuutta kasvattaa omaa ruokaa tai vaikkapa kalastaa. Myös hiihto on yleinen harrastus. Meidänkin takametsässä vilistää joka talvi paljon hiihtäjiä hyvin ylläpidetyillä laduilla.

Jos ei ole omia tiloja esim. nikkarointiin tai muuhun tilaa vievään puuhasteluun, niin kaupungilta kyllä löytyy vaikka mitä kerhoa ja ohjausta pikkuhintaan.

Suomen suurimmat kaupunkialueet ovat hienojen luontoalueiden lähellä. Turussa ja Helsingissä on saaristoa lähempänä, kuin monella maalaisella ruokakauppa ja Tampere on hienon järven ympäröimä.

Kyllä se sori nyt vain menee niin, ettei maaseudulle muuttamalla todennäköisesti vain menettää mahdollisuuksia. Jo ihan riskialttiin talokaupan myötä ja työllisyys on mitä on. Työpaikkaa ei tuosta noin vain vaihdeta. Meidän omakotitalon arvo on vain noussut ja työpaikkaa vaihtamalla ollaan edetty työuralla.

Meillä ei olisi puoliakaan siitä elämänlaadusta muuttotappioalueella, mitä meillä on täällä. Tää maalaistyttö ei muuta takas. Sori.

Niin se vaan on, kaikille ei maalla asuminen sovi. Ja toisille ei kaupungissa asuminen. Onneksi jokainen saa valita itse.

Me ollaan asuttu ihan maalla 15 vuotta ja takaisin ei ole paluuta, ei koskaan enää kaupunkiin! Ja viimeiset 4 vuotta ollaan asuttu pienessä mökissä ilman suihkua ja sisävessaa, vesikin pitää kantaa ja lämmittää itse 😄 Ja ihan vapaaehtoisesti. Myimme aiemman isomman talon kaikilla mukavuuksilla, ja muutimme tänne, vielä syrjempään. On ihanaa! Mutta onhan täysin selvää, ettei kaikille sopisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko kannattanut miettiä tätä jo ennen muuttoa? Turha jälkikäteen vinkua jos oli kuvitelmat vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Ei niitä rikkaruohoja tarvitse kitkeä eikä talvellakaan koko aikaa kolata. Pitää osata ottaa myös rennosti ja nauttia siitä, ettei ketään tai mitään ole lähistöllä. Itse en täältä metsän keskeltä lähtis enää kaupunkiin ennen kuin on pakko, paitsi töihin kaupunkiin jokunen kerta kuussa kun muuten voi tehdä etänä.

Ja jos se vanha talo (vähintään 100 vuotias hirsitalo) on kohtuullisella paikalla Etelä-Suomessa, niin ostajia löytyy. Meilllekin tulee kyselyjä postilaatikkoon olisko myytävänä.

Hah, meillä on juuri tuollainen yli satavuotias hirsitalo kasvukolmion sisällä mutta taajaman ulkopuolella ja ei todellakaan ole vakavasti otettavia ostajia jonoksi asti. Edelliset omistajat joutuivat myymään taloa vuoden päivät, ja alueella on nytkin samanlaisia kohteita, jotka eivät liiku, vaikka hinta on alle sata tonnia. Oleellisin kysymyshän on, millä ne sinun väitetyt heippalappujen jättäjät olisivat taloa ostamassa. 

Ja me kun laitoimme talon myyntiin niin 7 päivän aikana oli 8 näyttöä, ja tuli 3 tarjousta joista sellainen joka ei taloa käynyt edes katsomassa, tarjosi suoraan sen mitä pyysimme 😄 -eri

Vierailija kirjoitti:

Mekin muutimme miehen työn takia kauas pikkukylään. Olin kuvitellut rakastavani luontoa ja rauhaa niin paljon että viihtyisin. Aloin kuitenkin ikävöidä takaisin kaupunkiin koska siellä ei ollut mitään muuta tekemistä kuin luonnossa olo.

Huomasin että minulle sopii elämä ison kaupungin ympäryskunnassa missä on mahdollisuus omaan pihaan metsän laidassa mutta kivoja kauppoja, harrastusvaihtehtoja ja joskus jotain tapahtumia. 

 

Hyvä että löysit oman paikkasi. Minä taas en halua muuta kuin sitä luontoa ja rauhaa. Kotona ja luonnossa on harrastusta riittämiin. Ostokset teen netissä, nytkin hain juuri postin asiointipisteestä tilaamani vaatteet, takin ja kengät. Uusi ulko-ovi tuli viime viikolla, samoin passi ja uudet tapetit. Koiran ruuat ja tarvikkeet tulee ensi viikolla. Ei tarvitse onneksi lähteä kaupunkiin 👍

Kesätapahtumia on täälläkin ja onneksi niitä mainostetaan aktiivisesti, niin tiedän pysyä silloin poissa kirkonkylältä 😄

Vierailija kirjoitti:

Minä kasvoin maalla, kun muutin kaupunkiin opiskelemaan en ole ikävöinyt takaisin. Nautin kyllä luonnosta, harrastamme miehen kanssa vaeltamista, saatamme käydä viikonkin patikoilla, mutta maalla asuminen vain ei kiinnosta yhtään. Kaupungissa on niin paljon enemmän mielenkiintoisia juttuja että ilman niitä tulisi kyllä aika tylsää. 

Maalla on myös aika vankilassa jos ei pidä autoilusta,kaikki pitää aina suunnitella etukäteen. Palveluiden keskellä voi tehdä kaikkea hauskaa ex tempore. 

Minä taas nautin siitä että voin ihan extempore päättää kävellä aamukahville tunturin laelle 😍 Ei muuta kuin kahvit reppuun ja kotiovesta ulos, ja pian olen tunturissa. Eikä tarvita autoa siihen 👍

Pelkästään ruokakauppojen valikoimissa ero on aivan suunnaton. Jos pitää ruoanlaitosta niin maalla asuminen tekisi harrastuksesta vaikeaa. 

Meillä tämä maallemuutto paransi tilannetta. Ei me Helsingissä asuessa missään kauppahallissa kuitenkaan jaksettu käydä, vaan ruokaostokset tehtiin Ruoholahden Citymarketista, mikä kyllä oli varsin hyvä kauppa sekin. Nyt kun asutaan maalla, niin Järvenpään Citymarket, joka on valittu maailman parhaaksi ruokakaupaksi, on alle 20min ajomatkan päässä.

Lisäksi on kätevää, kun omalta tontilta saa mustikkaa ja puolukkaa enemmän kuin jaksaa poimia. 

Vierailija kirjoitti:

Voi valita myös välimuodon; asun perheeni kanssa noin 20 000 asukkaan kunnan taajama-alueella omakotitalossa. Kauppaan pääsee autolla tai jalan tai polkupyörällä. Lähimpään isoon yliopistokaupunkiin hurauttaa moottoritietä pitkin parissakymennessä minuutissa. Myös bussit kulkee viikon jokaisena päivänä, jos ei ajaa halua. Tämä yhdistää maaseutu- ja kaupunkiasumisen hyvät puolet.

Mulle tuo on kaupunkiasumista. 

Meillä mies halusi asumaan jonnekin omakotitaloalueelle. En olisi ikinä suostunut. Onneksi löytyi vuokratalo maalta, 3 km lähimpään naapuriin, ja pian mieskin tajusi että haluaa asua maalla. Mitä syrjemmässä, sen parempi 😊

Olen maalta kotoisin, asunut kaupungin keskustassa sittemmin 7 vuotta ja nyt lähes 10 vuotta ison kaupungin lähiössä, omakotitalossa pienehköllä tontilla. Voisin hyvin asua maalla. Olen aika erakkoluonne ja en juurikaan harrasta mitään "rientoja". Kaupassa käyn, mutta en shoppailukierroksilla. Kerran viikossa Prisma tmv. riittää. Vietän vapaa-ajan kotona, pihalla, koiran kanssa ulkoillessa. Autolla kuljen töihin ja kauppaan. 

Itseasiassa voisin asua syrjempänä, mutta lasten takia pitää asua täällä. Lapset tarvii kavereita, mahdollisuuden kulkea kouluun helposti, harrastukset löytyy lähempää jne. Periferiassa asuminen olisi ollut lapsia kohtaan väärin. Nyt nuorempikin on 15 ja välillä mietin, että hänen aikuistuttua olisi mahdollisuus sitten toteuttaa se syrjäisempi elämänmuoto. 

Asuin koko lapsuuteni ja nuoruuteni maalla ajokyvyttömän vanhemman kanssa, mutta pärjättiin hyvin. Jos piti mennä kauemmas, joukkoliikenne toimi, mutta muuten palvelut oli kävely- tai pyöräilymatkan päässä. Nyt vähän yli 10 vuotta myöhemmin palvelut on siirtyneet kauemmas, joukkoliikenne vähentynyt niin, että on lähes olematon, ja seuraavaksi lähtee terveyspalvelut. Ruokakauppakin lähtee varmaan sitten, jolloin autosta tulee pakollinen. Harkitsin paluumuuttoa vakavasti, mutta koko ikänsä autottomana eläneenä en lähde auto-orjuuteen. Nyt katsellaan muuta pienempää paikkakuntaa, jossa voisi jatkaa autotonta eloa. 

Vierailija kirjoitti:

Lasten elämä on parempaa kaupungeissa, kyllähän sen huomaa miten kaupunkilaisnuoret ovat paljon fiksumpaa porukkaa kuin maaseudun mopopojat. Maakylissä nuorisoporukat eivät todellakaan ole mitään fiksuja. 

Tietty kaupungeissakin on alueita joilla on ongelmia, mutta kyllä lapsilla on kaupungeissa enemmän mielekästä tekemistä ja pysyvät siis paremmilla teillä. 

No ei kylläkään. Nim. Nistit pois alaovelta.

"Lenkkeilykin on kaupungissa mukavampaa kun reittivaihtoehtoja on niin paljon enemmän"

Mun mielestä päinvastoin. Asuttiin kaupungissa ja alkoi todella ottaa päähän kun vaihtoehdot oli lähteä katua oikealle tai vasemmalle. Rauhassa ei saanut lenkkeillä missään, koko ajan liikennettä ja muita kulkijoita. 

Nyt on ihanaa kun saa päättää käveleekö pellolle, metsään, hiekkatietä pitkin järvelle vai merenrantaan. Vastaantulijoita pari kertaa vuodessa 😍