Luulin löytäväni onnen maalta, nyt parin vuoden jälkeen haluaisin takaisin kaupunkiin.

Vierailija kirjoitti:

Maalla asuminen vaatii sitä, että oikeasti viihtyy itsensä kanssa, ja tykkää puuhata. Kun hälyä ja häiriötä on vähemmän, ei pääse samalla tavalla karkuun omia ajatuksiaan ja traumojaan ja ongelmiaan. Kaikenlaista tekemistä kyllä riittää, mutta nekin hommat ovat usein sellaisia että tehdessä on aikaa ajatella.

Itse muutin pk-seudulta maalle 19 vuotta sitten ja olen kyllä viihtynyt. On mies ja lapsi ja eläimiä ja ystäviä. Työt ja harrastukset ovat enimmäkseen kotona, enkä oikeastaan kaipaa mihinkään. Lähimpään naapuriin on parisataa metriä ja kauppaan 10 km. Kuitenkin Helsingin keskustaan pääsee tunnissa, joten pystyn käymään aika helposti välillä ihmettelemässä kaupunkijuttuja ja tapaamassa vanhoja kavereita. Sen jälkeen on taas ihanaa tulla kotiin omaan rauhaan.

Myös minä muutin 15 vuotta sitten keski-Euroopan miljoonakaupungista maaseudun rauhaan ja olen viihtynyt mitä parhaiten. Ok-talon ostin pikkukylästä alle parituhatta asukasta ja luontoa ympärillä. Miksi kaikki tarvitsisi olla koko ajan valmista viimeisen päälle? Perusremontit teetin kun muutin ja olen ollut tosi onnellinen tästä talosta maaseudulla. 

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt. Minä en muuta ole miettinytkään kuin maalle muuttoa tai ainakin taajaman ulkopuolelle. Niin että lähimpään naapuriin olisi ainakin se sata metriä. 

Haluaisin kanoja. Kissoja ja koira jo löytyy. 

Haluaisin ensin kyllä vuokrata, vaikka vuodeksi. Onko maalla kuinka vuokra kohteita? 

Vuokrakohteita löytyy kyllä, mutta niitä ei välttämättä ilmoitella missään Oikotiellä vaan ne menee ennemmin puskaradion kautta. Kannattaa kysellä vaikka haluamasi kunnan sopivista Facebook-ryhmistä, joskus taloaan myyvätkin ovat halukkaita vuokraamaan jos muuttotappiokunnassa ei saa kauppoja tehtyä.

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt. Minä en muuta ole miettinytkään kuin maalle muuttoa tai ainakin taajaman ulkopuolelle. Niin että lähimpään naapuriin olisi ainakin se sata metriä. 

Haluaisin kanoja. Kissoja ja koira jo löytyy. 

Haluaisin ensin kyllä vuokrata, vaikka vuodeksi. Onko maalla kuinka vuokra kohteita? 

Kannattaa kysellä näistä myynnissä olevista. Usein myyntiajat ovat pitkät joten voisivat hyvin vuokratakkin vuodeksi/ siihen asti kun ostaja löytyy. 

Turhat vihertyöt pois(nurmikon hifistely, puutarhan viljely, kukkien kasvatus) ja lumityöt minimiin(joinain talvina etelä-Suomesa ei lunta edes ole ollut) niin hyvin pärjää ja vapaa-aikaa riittää. Kiva asustella omassa rauhassa, saa touhuta omiaan. Se kenellä on useampia lemmikkejä osaa arvostaa maalla asumista. Itse olen viihtynyt jo 12 vuotta. Talvet on maalla vaikeampia kuin kaupungissa varsinkin jos talossa on puulämmitys. Mutta kesät taas aivan upeita, toivoisi etteivät loppuisi koskaan. Auto tarvitaan ja reippautta.

Vierailija kirjoitti:

Maalla ei ole mitään mukavaa tekemistä. Vain tuollaista ap:n mainitsemaa ikävää puurtamista. 

No jaa, näin kesällä tykätään pelata omalla tenniskentällä, rentoutua pihalla porealtaassa tai vilvoitella järvessä jos on kuumempaa. Välillä soudellaan, kalastetaan ja patikoidaan. Ei ole yhtään ikävä kaupunkiin ja sitä kerrostalokaksiossa kökkimistä, josta muuten maksoin vähän enemmän kuin tästä nykyisestä rantatalosta. 

Voi valita myös välimuodon; asun perheeni kanssa noin 20 000 asukkaan kunnan taajama-alueella omakotitalossa. Kauppaan pääsee autolla tai jalan tai polkupyörällä. Lähimpään isoon yliopistokaupunkiin hurauttaa moottoritietä pitkin parissakymennessä minuutissa. Myös bussit kulkee viikon jokaisena päivänä, jos ei ajaa halua. Tämä yhdistää maaseutu- ja kaupunkiasumisen hyvät puolet.

Jaa jaa. Kuka taas uskoo.

Vierailija kirjoitti:

Se, että sinä et pidä "puurtamisesta" ei tarkoita, etteivätkö muut pitäisi. Kerrostalossa ei ole minulle yhtään mitään. Nuorena asuin sellaisessakin. Onneksi oli silloinkin jo koira, jotta pääsin edes sen kanssa kävelylle.

No onpa siinä itsestäänselvyys. Miksi otit itseesi niin? Miksi oletit että edellinen sanoi että kukaan ei maalla viihtyisi? 

Noiden hommien tekeminen nyt on ihan valintakysymys. Meillä ainoat rikkaruohot on kasvimaalla, sellaista ei toki olisi mikään pakko pitää mutta itse tykkään saada tuoretta perunaa ja sipulia. Muuten isollakaan pihalla ei ole mitään tarvetta pitää ensimmäistäkään kukkapenkkiä tai nyppiä yhtään rikkaruohoa. Lumien auraamisesta maksetaan paikalliselle traktorin omistajalle satanen vuodessa, lapioitavaa ei itselle jää sen jälkeen käytännössä yhtään. Auto minulla oli kaupungissakin enkä maksa siitä maalla senttiäkään enempää. 

Me on vasta vuoden asuttu maalla, mutta ollaan kyllä viihdytty. Toki välillä paloi käämit siihen jatkuvaan lumentuloon ja kyllä niitä lumitöitä joutui tekemään, vaikka pihatielle ja pihaan oli ostettu auraus. Meillä talo on paljon korkeammalla kuin autotalli, joten pakko se oli kolata lumia, ettei mene luita poikki. Vilukin vaivasi välillä, kun tuntui ettei lämmityksessä vaan tehot riitä, kun mikään matalaenergiatalo tämä ei ole. Ja hiirienkin kanssa taisteltiin reviiristä välillä.

Mutta en ole kaivannut kaupunkiin takaisin. Tuntuu että Helsingistä muuton jälkeen sieltä on kuulunut vain huonoja uutisia. Tulee siellä joskus käytyä, meiltä ajaa noin 45min keskustaan. Mutta huvin päiten ei tule mentyä, vaan silloin, jos on jotain toimitettavaa asiaa. Aikani (yli 50v) Helsingissä viihdyin enkä olisi voinut kuvitellakaan ottavani mitään omakotitaloa riesaksi. Mutta niin vain jossain vaiheessa alkoi tuntua, että ihmisen on hyvä olla metsän helmassa ja täällä metsän helmassa me on viihdytty. 

Mitään rikkaruohoja en ole kitkenyt, mutta metsästä olen liian tiheitä puskia harvennellut omaan tahtiini, että pääsisivät puut kasvamaan vahvemmiksi.

Mikä sitten saa lähtemään maalle? Eivätkö nämä asiat, kuten pihan laittaminen ja lumityöt, tule ensimmäisenä mieleen?

Vierailija kirjoitti:

Maalla ei ole mitään mukavaa tekemistä. Vain tuollaista ap:n mainitsemaa ikävää puurtamista. 

Joskus haluaisin nähdä listaa, mitä kaupungissa nämä mukavat tekemiset ovat. Kun en enää muista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko kannattanut miettiä tätä jo ennen muuttoa? Turha jälkikäteen vinkua jos oli kuvitelmat vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Ei niitä rikkaruohoja tarvitse kitkeä eikä talvellakaan koko aikaa kolata. Pitää osata ottaa myös rennosti ja nauttia siitä, ettei ketään tai mitään ole lähistöllä. Itse en täältä metsän keskeltä lähtis enää kaupunkiin ennen kuin on pakko, paitsi töihin kaupunkiin jokunen kerta kuussa kun muuten voi tehdä etänä.

Ja jos se vanha talo (vähintään 100 vuotias hirsitalo) on kohtuullisella paikalla Etelä-Suomessa, niin ostajia löytyy. Meilllekin tulee kyselyjä postilaatikkoon olisko myytävänä.

Hah, meillä on juuri tuollainen yli satavuotias hirsitalo kasvukolmion sisällä mutta taajaman ulkopuolella ja ei todellakaan ole vakavasti otettavia ostajia jonoksi asti. Edelliset omistajat joutuivat myymään taloa vuoden päivät, ja alueel

Maalla vuosi ei ole pitkäkään aika myydä taloa. Meidän talon edellinen omistaja möi tätä 2 vuotta, ja se on tällä alueella kohtuullisen lyhyt myyntiaika. Me ostimme tätä taloa 3 kk.

Vierailija kirjoitti:

Mikä sitten saa lähtemään maalle? Eivätkö nämä asiat, kuten pihan laittaminen ja lumityöt, tule ensimmäisenä mieleen?

Tai se pakollinen auto tai kaksi ja niillä ajaminen milloin mihinkin jos johonkin haluaa. 

Osta "mökki" kaupungista, joku pieni kiva yksiö. Nyt on todellakin ostajan markkinat!

Asuin 20 ensimmäistä vuottani kaupungissa ja avioliiton myötä muutin maaseudulle. En vaihtaisi enää kaupunkiin. Meillä on iso sukutalo ja pihakin on 2 ha. En koe pihatöitä ym. rasittaviksi. Auto tosiaan on välttämätön ja meillä on molemmilla omat autot.

Tee siitä pihasta iso osa - siistisit rajatusti - villiä kukkaketoa. Tilaa joku muu auraamaan lumia. Jos on ylimääräistä tilaa niin aloita Airbnb-majoitus, turistit ovat alkaneet etsiä viileitä maita.

Nykyään melkein kaikki info on saatavilla nopealla etsinnällä. Se, että tarvitsee auton maaseudulla, ei pitäisi olla mikään yllätys. Nopealla haulla löytää pienenkin paikkakunnan bussiaikataulut.

Jos ei ole ikinä asunut maalla, kannattaa todellakin kokeilla ensin vuokralaisena. Etenkin, jos ei ole edes omakotitalossa koskaan asunut. Yllätyksiä tulee varmasti. Sekä hyvässä että pahassa.

Omakotitalossa ei ole isännöitsijää eikä kiinteistönhuoltoa, joille voisi soittaa, kun tulee talotekniikan tai sähköjen kanssa ongelmia. Pitää itse miettiä, minkä sortin ammattilainen tämänkin homman osaisi hoitaa, ja googlata mistä sellainen mahtaisi löytyä, ja millä aikataululla.

Jotkut ihmiset ovat vain niin levottomia sieluja ja hukassa itsensä kanssa etteivät oikein tiedä mitä haluavat. Isompia päätöksiä kannattaa harkita tarkkaan. Mutta tietenkin juuri isot päätökset vaatii rohkeutta ja mikäli on onneton on järkevää tehdä muutos. Oli se sitten ero, muutto tai jokin muu.