Sinä joka "tyydyit" parisuhteessa, kuinka kävi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyytymisen ajatus tässä yhteydessä on itselleni aika käsittämätön. En ole koskaan deittailuelämässä ja parisuhteissa edes osannut ajatella että joku ei olisi "omaa tasoa" vaan ihan samanvertaisina ja samanarvoisina olen kaikkia pitänyt vaikka joku olisi ollut alemmin koulutettu tai vähemmän tienaava minä tai perinteisen komeuskäsityksen mukaan "ruma". Samoin tuntuu tosi oksettavalta, että aletaan suhteeseen ihmisen kans joka ei kiinnosta - välineellisestään ihminen lapsentekoon tai pelastamaan yksinäosyydeltä. Toki jos on valmis hyväksymään ja kuulemaan tämän saman myös omaan suuntaan; miltä tuntuisi jos itse tietäisi että puoliso ajattelee että muita en nyt ole tarjolla ja lapset haluan saada, en ole sinun vuoksesi tässä parisuhteessa. 

Niin on arvomaailmoja erilaisia. 

Mulle tyytyminen tarkoittaa etten edellyttänyt suhteelta valtavaa ilotulitusta ja v

Totesinkin että arvomaailmoja on erilaisia. Ja minulle tyytyminen tarkoittaa jotain negatiivista ja omalle arvomaailmalle vierasta ajatella toisesta ihmisestä niin että no tyydympä tähän. Mitä ilmeisimmin joillekin se tyytyminen on siis sitä että aletaan parisuhteeseen ihmisen kans jota kohtaan ei ole tunteita vaan järkipohjalta välineellistetään perheenperustamistarkoitukseen. En itsekään haikaile tai oleta että elokuvamaiset ilotulitusrakkaudet olisivat ainoita oikeita rakkauksia ja ainoita joiden kanssa voisi/saisi perustaa perheen, mutta kun mietin oma puoliso sanoisi tätä samaa mitä täällä sanotaan että "ei ollut muita tarjolla ja oli riittävästi saman suuntaiset suunnitelmat ja ihan hyvä elämähän tässä on tullu, ei oo mitään suurta rakkautta mutta arki kulkee" niin minusta se tuntuisi tosi pahalle. Ehkä olen vaan erilainen ihminen jolle on tärkeä olla juuri itsensä takia valittu ja erityinen. 

Huono valinta oli nuorena. Olisi pitänyt heti erota. Eroon johtaa. 

Nykyisten deittisovellusten myötä olisi kivaa, jos ihmiset tyytyisivät edes johonkin. Monella takaraivossa jyskyttää, jos kuitenkin löytyisi jotain vielä parempaa ja yhteen ihmiseen keskittyminen on vaikeaa.

Ja joo, olen itsekin syyllistynyt samaan. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyisten deittisovellusten myötä olisi kivaa, jos ihmiset tyytyisivät edes johonkin. Monella takaraivossa jyskyttää, jos kuitenkin löytyisi jotain vielä parempaa ja yhteen ihmiseen keskittyminen on vaikeaa.

Ja joo, olen itsekin syyllistynyt samaan. 

Niin no deittisovelluksesta löysinkin sen rakkauteni. Ei tarvinnut tyytyä, kun ei enää kiinnostanut muut. 

Vierailija kirjoitti:

Monesti kuulee ja lukee palstaltakin, että pitäisi laskea rimaa mutta oma kokemukseni sanoo että sitä nimenomaan pitäisi ymmärtää jo nuorena nostaa.

 

Kyllä juurikin tämä. Teroittakaa niille lapsillenne jo ajoissa, että älkää muuttako sen ekan poikaystävän/tyttöystävän kanssa yhteen ja alkako leikkiä kotia, jos tuntuu yhtään siltä, että parisuhteesta puuttuu arvostusta ja ei koe voivansa olla 100% oma itsensä, tai asioista ei voi keskustella ilman loukkaantumista ja riitaa. Nuorilla on oikeasti paremmat mahdollisuudet onnistua parisuhteessa jos kasvaa ensin itse aikuiseksi. Todella vinksahtaneita kuvioita olen nähnyt esim. mustasukkaisuuden kanssa nuorilla.

Huonosti kävi. Ero tuli 8 vuoden jälkeen (jo 3 vuoden jälkeen ymmärsin että siihen se johtaa) ja itsellä jäi vain paskat kortit käteen. Meni talous, vapaus ja mielenterveys.

Parisuhdepropaganda ajoi minutkin nuorena ihan kivaan suhteeseen. Lehtien parisuhdejutuissa tunnutaan toitottavan, miten sen oikean kanssa ei kuulu oikeastaan tuntua miltään. Rakkauden ei pidä olla mitään ilotulitusta, vaan tasaista ja harmaata. 

Oli raastavaa käydä treffeillä ravintolassa ja nähdä siellä rakastuneita pareja, jotka vain tuijottelivat toisiaan. Me keskustelimme eksän kanssa ehkä ruuasta ja säästä.  

Ja kyllä yritin rakastaa. Yritin koskettaa ja olla hellä, mutta mitään välimme ei syttynyt. 

Koin jatkuvasti kovaa syyllisyyttä, etten rakastanut kumppaniani. Koen sitä vielä eron jälkeenkin. Jos minut jätetään, ymmärrän ettei kenelläkään ole velvollisuus rakastaa, eikä rakkautta voi pakottaa. Itseäni kohtaan en vaan osaa olla yhtä armollinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisten deittisovellusten myötä olisi kivaa, jos ihmiset tyytyisivät edes johonkin. Monella takaraivossa jyskyttää, jos kuitenkin löytyisi jotain vielä parempaa ja yhteen ihmiseen keskittyminen on vaikeaa.

Ja joo, olen itsekin syyllistynyt samaan. 

Niin no deittisovelluksesta löysinkin sen rakkauteni. Ei tarvinnut tyytyä, kun ei enää kiinnostanut muut. 

Tätä meinasin itsekin vastata, että luulisi sen juuri oikean kohdalla käyvän niin, ettei tee enää mieli selata mitään deittiprofiileita. 

Vierailija kirjoitti:

Minä tyydyin exään kun en haluamaani saanut. Hän pyysi kihloihin minä suostuin.  Hän kuulemma rakastui minuun päätä pahkaa. Opettelin vajaan kolmen vuoden aikana välittämään hänestä, hän oli ihan ok näköinen, liikunnallinen, kunnollinen, savuton ja alkoton, työssä käyvä ja asiallinen. Lopulta hän rakastui päätä pahkaa toiseen ja jäin lehdelle soittelemaan. En kauheasti surrut mutta typerä olo oli kyllä. Olin itse uskollinen ja luotettava hänelle koko suhteemme ajan. 

En suosittele tyytymistä kenellekään. Kannattaa aina tavoitella parasta ja olla yksin jos ei haluamaansa saa. 

Mietin, että olisiko se kuitenkin arjessa näkynyt jotenkin, että hän ei ole elämäsi rakkaus ja siksi olisi alkanut hiljalleen etääntyä, kunnes rakastunut toiseen?

Omalla kohdalla näin siis mennyt, joskaan ei ole johtanut toiseen henkilöön rakastumiseen. Vaan kun arjessa jatkuvasti tullut niitä merkkejä siitä, etten ole toiselle yhtä tärkeä kuin hän minulle, niin hiljalleen olen alkanut itsekin etääntyä suhteesta.

Ne merkit ovat voinee olla melko pieniä, mutta silti merkityksellisiä. Esim. edellisessä suhteessa oltiin jo seurusteltu joitakin kuukausia, ei asuttu yhdessä (eikä oltu sellaista edes suunniteltu). Toinen pohti sitten kerran ääneen yhteen asiaan liittyen, miksei voisi muuttaa yhdelle kaukana olevalle paikkakunnalle. Siinä lueteltiin työt, ystävät, perhe, harrastukset jne. Minä en ollut tuolla listalla. 

Otin asian puheeksi, ja toinen lähes hätkähti, että ei nyt vaan tullut mainittua. Ja tämä siis vain yksi esimerkki.

Vierailija kirjoitti:

Minä tyydyin olemaan ilman parisuhteita. Koska olen ruma.

M

Valtaosalla rumista miehistä on vaimo, joten sinulla on mahdollisuus löytää itsellesi puoliso. 

Tavallaan. Tarkistin kriteereitäni ja annoin tunteille mahdollisuuden kasvaa, ja nyt 10v yhdessä. Lähinnä lopetin ajattelun siitä millainen mies minulle sopii, sillä ne piirteet oli aina kytköksissä piirteisiin joiden kanssa en olisi pystynyt elämään. Otin keskivertokumppanin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö ihania alkaneita rakkaussuhteita jotka alkoholi sotkenu? Miksi pitää olla tätä alkoa silloinkin kun on hyvä ja ihana suhde alkamassa? Mitä miehet oikein pelkää vai mistä on kysymys? 

Kuinka monta hyvää suhdetta alko onkaan pilannut? Onko sulla omaa kokemusta tai tiedätkö  jonkun? 

 

Minua ei edes alkoholi sinällään haittaa, käytän itsekin, eikä toki kun ei lapsia ole siinä keskellä niin ei haittaa. Mutta ne sivuvaikutukset, ilkeys, väkivalta, petturuus. Kännissä ollaan chattailemässä aina muille jne. Ja noita ilkeyttä, solvaamista jne tulee kyllä selvinpäinkin, mutta en ole ihan varma onko se sittenkin sen kuivan kauden **tutusta, ja kuitenkin jotenkin johtuen alkoholista. Tai sen puutteesta.

Minä tai mun kumppani ei kännissä ilkeillä tai solvata toisiamme eikä ruveta viestittelemään muille. Miehesi on kusipää ihan oikeasti, alkoholi vain poistaa filtterit.

Vierailija kirjoitti:

Totesinkin että arvomaailmoja on erilaisia. Ja minulle tyytyminen tarkoittaa jotain negatiivista ja omalle arvomaailmalle vierasta ajatella toisesta ihmisestä niin että no tyydympä tähän. Mitä ilmeisimmin joillekin se tyytyminen on siis sitä että aletaan parisuhteeseen ihmisen kans jota kohtaan ei ole tunteita vaan järkipohjalta välineellistetään perheenperustamistarkoitukseen. En itsekään haikaile tai oleta että elokuvamaiset ilotulitusrakkaudet olisivat ainoita oikeita rakkauksia ja ainoita joiden kanssa voisi/saisi perustaa perheen, mutta kun mietin oma puoliso sanoisi tätä samaa mitä täällä sanotaan että "ei ollut muita tarjolla ja oli riittävästi saman suuntaiset suunnitelmat ja ihan hyvä elämähän tässä on tullu, ei oo mitään suurta rakkautta mutta arki kulkee" niin minusta se tuntuisi tosi pahalle. Ehkä olen vaan erilainen ihminen jolle on tärkeä olla juuri itsensä takia valittu ja erityinen. 

Olin itsekin tällaisessa suhteessa, jossa luulin olevani toiselle se ykkösvalinta. Onneksia lapsia ei ole siunaantunut. Toivon, että ex olisi nähnyt aikaansaamansa haavat, eikä ikinä tekisi kellekään muulle samaa temppua. Häntä ero ei tietenkään hetkauttanut, kun ei ollut sen kummempia tunteitakaan. Kauniit sanat olivat keino saada toinen nalkkiin kunnes löytää sen oikean.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tämä tyytyminen on suomalaisissa avioliitoissa hyvin yleistä. Sukulais- ja ystäväpiirissäni näitä "järkiliittoja" on useita, mm. omat vanhempani. Yleensä näissä on takana se, että nainen tavannut itseään paljon parempituloisen miehen --> avioliiton myötä mahdollisuus kivaan elintasoon ja lasten hankintaan. Eräs sukulaisnainen sieti vuosikymmeniä väkivaltaa miehensä taholta, koska tällä oli hemmetisti rahaa ja muuta omaisuutta, ja nainen olisi kotiäitinä menettänyt erossa kaiken, lapsetkin.

Olen puhunut näistä asioista äitini kanssa ja hän pitää minua haihattelijana. Sanoin että en halua rikasta, mutta rakkaudetonta liittoa. Äiti oli sitä mieltä että ei se tosielämässä mene sillä tavalla, rakkaus yleensä loppuu jossain vaiheessa liittoa (jos se on missään vaiheessa edes alkanutkaan), mutta raha pitää yhdessä. Sillä raha on tärkeintä elämässä.

Tämä on niin surullista ja varmasti suurin syy suomalaisen

Vielä muutama vuosikymmen sitten lapset meni erossa miehelle, koska kuten nainenkin niin lapset oli miehen omaisuutta. Tämä piti naiset huonossakin liitossa suojelemassa lapsiaan.

Minuun on aina tyydytty miesten toimesta mille käy mikä vain. Minussa ei vain ole mitään sellaista joka kiinnostaisi normaaleja ihmisiä.

Hyvin kävi. Minuun rakastui kiihkeästi ihan ok-näköinen, täysjärkinen nainen, joten ajattelin että mikä ettei. Hänen kanssaan sain lapsia, joita olen aina halunnut, ja jotka ovat nyt tärkeintä elämässäni, vaikka aikuisia jo ovatkin. Pari viikkoa sitten tuli täyteen 24 vuotta naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyisten deittisovellusten myötä olisi kivaa, jos ihmiset tyytyisivät edes johonkin. Monella takaraivossa jyskyttää, jos kuitenkin löytyisi jotain vielä parempaa ja yhteen ihmiseen keskittyminen on vaikeaa.

Ja joo, olen itsekin syyllistynyt samaan. 

Hyvä pointti, ehkä tyytyminen on joskus viisautta!  Kykyä asettua aloilleen, sitoutua. Arvostaa sitä, mitä itsellä on.

Mistä sinä voit tietää kuinka heillä elämä on mennyt. Olet pelottava ja taidat olla myös katkera.