Olisi pitänyt valita mies paremmasta suvusta

Itse olen köyhästä perheestä, jossa arvostettiin koulutusta ja lukemista. Sekä minä että siskoni valmistuimme yliopistosta, työskentelemme hyväpalkkaisissa ammateissa ja olemme nousseet keskikeskiluokkaan. 

Nuoruudessani seurustelin ja asuin pitkään yhdessä miehen kanssa, joka oli myös köyhästä perheestä mutta toisin kuin oma perheeni, he halveksivat koulutusta ja lukemista. Viikonloppuisin juotiin, miehen siskoilla oli ulosottovelkoja, lapsia kolmen tai neljän miehen kanssa, kaikilla vähintään kahden kanssa (6 siskoa) eikä kukaan lukenut, halunnut teatteriin, museoon tai näyttelyyn. Onneksi mies petti ja tajusin jättää hänet. Tajusin myös että seuraavan miehen tulee olla erilaisesta suvusta, koska pidän siitä että molempien sukujen  kanssa ollaan paljon tekemisissä. 

Nyt olen naimisissa keskiluokkaisesta suvusta olevan miehen kanssa, ja suvussa arvostetaan koulutusta, lapset harrastavat, sukulaiset ovat mukavia, vaikka tietenkin osa on aina omalaatuisia. 

Vierailija kirjoitti:

Mitkä ammatit ovat arvostettuja ammatteja?

 

Minulla on oma mielipiteeni mutta ois kiva kuulla myös sinun?

Arvostettava ammatti on mielestäni sellainen, jossa yritetään tehdä maailmasta vähän parempi tai yritetään tehdä hyvää muille. Lääkärit, opettajat, hoitajat, kirjastonhoitajat, siivoojat, tutkijat, taiteilijat (ei tosin ne egoistiset/sadistiset), hyväntekeväisyyteen tai luonnonsuojeluun liittyvät, poliisit jne. jne.

Moni varmaan ajattelee lähinnä rahaa ja statusta, mutta luulisin, että moni myös arvostaa laillani sellaisia ammatteja, joiden ansiosta arkinen elämä sujuu ja on turvattua.

Ei hätää. Kaikilla naisilla on miehet joiden sukulaiset on aivan perseestä! Teitä on miljoonia tässä maassa.

Yllättävän paljon geeneissä painotetaan ulkonäköä vaikka ne perussairaudet ja muut sukuviat olisi tärkeämpää karsia pois jos omaa jälkikasvuaan ajattelee. Jo pelkästään se että oma lapsi olisi hengenvaarallisesti allerginen vaikka maidolle tai pähkinälle, puhumattkaan sitten diabeteksesta, ylipainosta, mt-ongelmista, alkoholismista yms vakavista peritytyvistä sairauksista.

joo ei perua kannata ottaa. on päässä vikaa, alkoholiongelma ja sisäsiittoisesta suvusta.

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän paljon geeneissä painotetaan ulkonäköä vaikka ne perussairaudet ja muut sukuviat olisi tärkeämpää karsia pois jos omaa jälkikasvuaan ajattelee. Jo pelkästään se että oma lapsi olisi hengenvaarallisesti allerginen vaikka maidolle tai pähkinälle, puhumattkaan sitten diabeteksesta, ylipainosta, mt-ongelmista, alkoholismista yms vakavista peritytyvistä sairauksista.

Voi olla vaikeaa löytää kumppania, jolla ei ole mitään sairauksia. Minä löysin, ja silti lapsillani on useampi sairaus, jota ei ole kummallakaan meistä vanhemmista. 

Täytyypä myös vähän valistaa allergioiden periytymisestä. Kaikki ruoka-allergiat eivät periydy. Tiedän useita terveitä ihmisiä, joilla ei ole kummallakaan suvussa allergioita ja joilla on silti vakavasti allergiset lapset, ja vastaavasti moniallergisia, joilla täysin terveet lapset. Yksittäisen ihmisen allergioiden sijaan katsoisin sukua: onko suvussa paljon allergiaa vai ei. Jos suvussa allergiaa ei ole kenelläkään paitsi yhdellä, ei silloin ole kyse periytyvästä allergiasta vaan huonosta tuurista.

Nykyään myös allergioita osataan hoitaa. Vanhin lapseni kävi läpi siedätyshoidon ja elää nyt ihan tavallista elämää. Tuntuisi aika erikoiselta, että hänellä on jonkun mielestä kelvottomat geenit sen vuoksi, että joutui lapsena muutaman vuoden välttämään tiettyjä ruokia. Allergiat eivät vaikuta hänen elämäänsä enää millään tavalla. 

Itse mietin aikanaan, uskallanko lisääntyä, koska minulla on 3 eri gynekologista sairautta. Sattumoisin kaikki lapseni ovat poikia :) Luonto on joskus viisas.

Lapsen hankkiminen on silti aina riskipeliä, vaikka olisi minkälaiset huippugeenit. 

Tärkeintä on, että aloittajakin on siinnyt ja täyttänyt kansalaisvelvollisuutensa.

Itse menin astetta pidemmälle ja otin ulkomaalaisen kumppanin. Siinäpä vasta riskiä kerrakseen. Hyvin on kuitenkin mennyt jo 20 vuotta. Hänen perheensä on huomattavasti tasokkaampi kuin omani (juoppoja, mt-ongelmaisia, alhaisesti koulutettuja), onneksi hän ei miettinyt omaa perhettäni kun meni kanssani yhteen. Mitään apuja ei olla saatu kummankaan perheeltä kyllä. Lapset on terveitä, ei allergioita, sairauksia, ja ovat kauniitakin. Ainakin geenien sekoittuminen oli hyväksi. Yritän olla kilpenä, ettei Suomen sukupolvien ongelmat kasautuisi enää heille. Luokkahypyn teko on kyllä aika haasteellinen juttu.

Vierailija kirjoitti:

Itse kipuilen juuri tämän kanssa nyt 18v. tyttöni osalta. Hän on sen ikäinen ettei vanhemmat voi enää puuttua ja umpirakastunut itseään pari vuotta vanhempaan poikaan. Tiedän perheen kun paikkakunta on pienehkö. Äiti sairastanut jo vuosia jotain rappeuttavaa tautia, samoin sisaruksensa. Kauhistuttaa mahdollinen periytyminen. Kummatkin vanhemmat on melko yksinkertaisen oloisia, koulut jääneet puolitiehen. Äiti on sairaseläkkeellä ja isä tekee erinäistä hanttihommaa. Alko tuntuu maistuvan. Poika on amiksessa, eikä kai sielläkään kovin hohdokkaasti pärjää. Rassaa mopoja, pelaa ja huinii yöt pitkin kyliä.

Tytöllä taas on kapasiteettia ja kaikki mahdollisuudet päästä haaveilemaansa hammaslääkikseen kunhan ei nyt sössisi asioita huonossa seurassa ja päädy vaikka raskaaksi tuolle tollolle. Tyttö loukkaantuu tulisesti jos vähänkään vihjaa siihen suuntaan, että ei kovin hyvä perhe kyseessä ja että ennen kuin sitoutuu isommin niin kann

Parikymppiset eivät enää mopoja rassaa, mutta nuo rappeuttavat sairaudet kannattaa ottaa huomioon, mikäli pitää paikkansa.

Ehkä entisaikojen järjestetyt avioliitot eivät olleet tyhmempi ajatus sittenkään.

Ei voi olla totta. Mikä tarve roikkua ja riippua puolison suvussa väkisin. Antaa puolison hoitaa suhteensa sukuunsa eikä sinne ole mikään pakko tunkea itseään, käyden vain korkeintaan sukujuhlissa. Käy vain omssa hienossa suvussaan nauttimassa kaltaistensa paremman väen seurasta. 👑

Ei meillä ole vaikuttanut kummankaan suvut mitenkään. Eihän sitä kukaan syntyessään pysty sukuaan valitsemaan. Minulla huonompi suku enkä tule saamaan mitään perintöjä ja olen silti miehelleni kelvannut.

Et olisi koskaan välttämättä löytänyt sellaista jonka sukukin olisi sinulle ollut täydellisen sopiva ja tullut kaikkien kanssa täydellisesti toimeen. Sitten olisi voinut olla mies epäsopiva jos suku olisi ollutkin sopiva. 😂

Nuorena ja rakastuneena sitä ei yhtään ajattele. Rakkauden kohteen junttivanhemmilla ja-perheellä ei ole mitään tekoa oman ihanan kultsipuppelin kanssa.

Ei ajatella sitä, että niistä junteista tulee sukulaisia, appivanhempia ja lasten isovanhempia. 

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän paljon geeneissä painotetaan ulkonäköä vaikka ne perussairaudet ja muut sukuviat olisi tärkeämpää karsia pois jos omaa jälkikasvuaan ajattelee. Jo pelkästään se että oma lapsi olisi hengenvaarallisesti allerginen vaikka maidolle tai pähkinälle, puhumattkaan sitten diabeteksesta, ylipainosta, mt-ongelmista, alkoholismista yms vakavista peritytyvistä sairauksista.

Muut tekijät vaikuttavat, jos ulkonäkö ei ole kohdillaan.

Voihan se olla niinkin, että "sivistyneeseen" sukuun ei haluta ihan mitä tahansa ihmistä aviopuolisoksi. Vai mitä ap?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä entisaikojen järjestetyt avioliitot eivät olleet tyhmempi ajatus sittenkään.

Ei niissä entisaikojen avioliitoissa katsottu ensisijaisesti luonteiden yhteensopivuutta, vaan omaisuuden säilymistä ja keräämistä. Ja hyviä puolisoita riitti silloinkin vain pienelle osalle. Niskavuoren naisten tarina kertoo fiktiivisesti näistä murheista.

Vierailija kirjoitti:

Hienoa että valitsit jännämiehen kuitenkin.

Sinä saakeli se jaksat jankuttaa jostain jännämiehestä. Ei se ainakaan sinusta sen mielenkiintoisempaa tee, tylsimys kun olet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän paljon geeneissä painotetaan ulkonäköä vaikka ne perussairaudet ja muut sukuviat olisi tärkeämpää karsia pois jos omaa jälkikasvuaan ajattelee. Jo pelkästään se että oma lapsi olisi hengenvaarallisesti allerginen vaikka maidolle tai pähkinälle, puhumattkaan sitten diabeteksesta, ylipainosta, mt-ongelmista, alkoholismista yms vakavista peritytyvistä sairauksista.

Muut tekijät vaikuttavat, jos ulkonäkö ei ole kohdillaan.

Sopisko nykytytöille se, että saa naida upean adoniksen ja hakee spermapankista siilatut siittiöt ;) 

Homot ovat tutkimusten mukaan älykkäitä ja huippukouluttettuja. Ja homot ovat rikkaita,  koska heillä ei ole lapsia elätettävänä. Vink vink tytöt :D

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän paljon geeneissä painotetaan ulkonäköä vaikka ne perussairaudet ja muut sukuviat olisi tärkeämpää karsia pois jos omaa jälkikasvuaan ajattelee. Jo pelkästään se että oma lapsi olisi hengenvaarallisesti allerginen vaikka maidolle tai pähkinälle, puhumattkaan sitten diabeteksesta, ylipainosta, mt-ongelmista, alkoholismista yms vakavista peritytyvistä sairauksista.

Mt-ongelmia on erilaisia. Olen syönyt satunnaisesti masennuslääkkeitä ja silti kouluttautunut pitkälle, hyvässä työssä, elämänhallinta kunnossa, fyysisesti terve. Minulle periytyi sukuni masennustaipumus, mutta elämäni on varmasti parempaa kuin monen terveen. Kokonaisuus ratkaisee eikä se, onko paperilla terve. 

Upea ketju!

Kiitos tästä vertaistuesta.

Itse aikoinani perustin perheen "jännämiehen" kanssa, oikeastaan vain koska hänkin halusi jo suht nuorena lisääntyä. Olin tyhmä! Ei hän ollut oikeasti edes miettinyt koko asiaa. Kuten ei juuri mitään muutakaan. Olen sittemmin onneksi päässyt hänestä eroon.

Minäkin olen huomannut, miten iso merkitys miehen suvulla on. Etenkin jos haluaa perustaa perheen, on aika vaikeaa jos suku ei ole yhtään samanhenkistä kuin itse on. Onneksi itse en ehtinyt hankkia lapsia ensimmäisen mieheni kanssa, vaan ehdin erota ensin. 

Itse olen korkeakoulutetusta, taidetta ja kulttuuria harrastavasta suvusta. Lähisuvussani arvostetaan perinteitä ja ollaan sukurakkaita. Eksäni oli duunariperheestä, jossa kaikki asiat arvotettiin välittömän käytännön hyödyn kautta. Ex-anoppini esim. kommentoi joskus, että oma kirjoitusharrastukseni on ajanhukkaa ja sen sijaan pitäisi mieluummin opiskella jotain hyödyllistä. Työn puurtaminen nähtiin elämän hienoimpana asiana ja ihailtiin sitä, jos joku tekee niin paljon töitä ettei ehdi edes perheensä kanssa olemaan. Juhlia karsastettiin, niitä ei vietetty vaan suhtauduttiin tyyliin että "päivä muiden joukossa" ja korkeintaan iloittiin, että nyt saa hyvät pyhälisät jos "pääsee" olemaan juhlapäivän töissä.

Avioliittoakaan ei arvostettu, vaan kaikki (miehen vanhemmat ja sisarukset) olivat vain muuttaneet yhteen ja alkaneet tehdä lapsia. Kun minä halusin naimisiin ja haaveilin ihanista häistä, niin minua pidettiin tyhmänä, heidän mielestään se olisi "turhaa rahanmenoa, jota ei tarvita mihinkään". Pukeutumistani ihmeteltiin ja töllisteltiin, jos laitoin vaikka ihan vain kesämekon päälle, että ollaanpa sitä nyt hepenissä. He kulkivat itse aina vain verkkareissa ja t-paidassa, juhlavaatteita eivät edes omistaneet. Anoppi itse tuli hautajaisiinkin mustassa tuulipuvussa.

Yksi parhaista oli, kun lautasenikaan eivät anopille kelvanneet, vaan olivat hänen mielestään liian hienot :D Minulla on siis Iittalan Taika-astiasto. Ne olivat hänen mielestään "niin kirjavat, ettei niiltä voi syödäkään". Hän kävi meillä koko 8v aikana tasan kaksi kertaa, ja molemmilla kerroilla valitti lautasista että "minä en tämmösiltä ossaa syödä, minulle kävis ihan sellanen tavallinen valkonen lautanen". Mutta kun sanoin, ettei muita lautasia ole, niin hänen oli vain pakko pystyä syömään niiltä "juhlalautasilta". Ihan jokapäiväisessä käytössä meillä olivat, mutta hänen mielestään noin värikkäät astiat eivät käy arkikäyttöön.

Nyt olen itselleni paljon paremmin sopivan miehen kanssa, jolla on myös aivan ihana suku, (myös herttainen anoppi) jonka kanssa olen paljon paremmin samalla aaltopituudella. Välillä tuntuu, että miehen äiti ymmärtää minua jopa paremmin kuin oma äitini. Ero on todellakin niin valtava, että suhteen alussa tuntui siltä, kuin olisin saanut kokonaan uuden elämän. Että tällaistakin voi miehen suvun kanssa olla! Tykkäävät ja arvostavat samoja asioita, eivätkä ole koko ajan ihmettelemässä ja paheksumassa.