Olisi pitänyt valita mies paremmasta suvusta

2 vaihtoehtoa;

1) otat kyläläisen nuorena, ja rakennatte toisillenne uskollisena yhdessä oman imperiuminne.

2) otat rikkaan kuninkaan ja jaat hänen vaurautensa ja hänet hänen jalkavaimojen kanssa. 

Ei sen miehen suvun tarvitse olla rikas, kunhan on tarpeeksi samanhenkinen, jotta niiden kanssa viihtyy.

Vierailija kirjoitti:

Ei sen miehen suvun tarvitse olla rikas, kunhan on tarpeeksi samanhenkinen, jotta niiden kanssa viihtyy.

Mieheni on pohjanmaan suomenruotsalaisia, joiden murre ei muistuta millään tavalla kouluruotsia. He eivät myöskään puhu suomea. Eipä ole hirveästi yhteistä ja viis veisaan siitä. Miehen minä nain, en sukua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sen miehen suvun tarvitse olla rikas, kunhan on tarpeeksi samanhenkinen, jotta niiden kanssa viihtyy.

Mieheni on pohjanmaan suomenruotsalaisia, joiden murre ei muistuta millään tavalla kouluruotsia. He eivät myöskään puhu suomea. Eipä ole hirveästi yhteistä ja viis veisaan siitä. Miehen minä nain, en sukua. 

Teillä ei taida olla vielä lapsia? Suuri osa keskustelusta on pohdintaa siitä, miten toisen puolen suvun hyvät ja huonot puolet näkyy omissa lapsissa.

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat niitä katumuksen aiheita kuten tatuoinnit nuorena. Tarjolla olisi ollut kumppaneita varakkaasta suvusta. Isoja omakotitaloja, mökkejä, mersuja, ulkomaanmatkoja ja miljoonaperintöjä mutta en ymmärtänyt pitää kiinni ja tilanne karkasi. Päädyin lopulta tavikseen kun oli jo liian myöhäistä.

Varakkaasta suvusta... ?! Eipä tullut mieleeni vähän päälle kaksikymppisenä miettiä ihastukseni suvun varakkuutta. Mulla oli kriteerinä se, että kyseinen nuori mies i t s e vaikutti älykkäältä, kiltiltä ja meillä ylipäätään oli samansuuntainen näkemys elämästä. Pelkästään näillä kriteereillä tein valintani, suvusta en tiennyt juuri mitään. Rakkautta on riittänyt näihin päiviin asti, yhdessä ollaan oltu 45 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

2 vaihtoehtoa;

1) otat kyläläisen nuorena, ja rakennatte toisillenne uskollisena yhdessä oman imperiuminne.

2) otat rikkaan kuninkaan ja jaat hänen vaurautensa ja hänet hänen jalkavaimojen kanssa. 

 

Ei se näin mustavalkoista ole, että köyhä on hyvä ja rikas paha. Tällaista kliseetä jauhetaan, että köyhällä tulisi jostain edes vähän parempi mieli. Ihan yhtä hullualkkispetturi voi olla köyhä oman kylän poika kuin rikas perijäsuvun vesa. Ja toisin päin, ihania tyyppejä löytyy köyhistä ja rikkaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat niitä katumuksen aiheita kuten tatuoinnit nuorena. Tarjolla olisi ollut kumppaneita varakkaasta suvusta. Isoja omakotitaloja, mökkejä, mersuja, ulkomaanmatkoja ja miljoonaperintöjä mutta en ymmärtänyt pitää kiinni ja tilanne karkasi. Päädyin lopulta tavikseen kun oli jo liian myöhäistä.

Varakkaasta suvusta... ?! Eipä tullut mieleeni vähän päälle kaksikymppisenä miettiä ihastukseni suvun varakkuutta. Mulla oli kriteerinä se, että kyseinen nuori mies i t s e vaikutti älykkäältä, kiltiltä ja meillä ylipäätään oli samansuuntainen näkemys elämästä. Pelkästään näillä kriteereillä tein valintani, suvusta en tiennyt juuri mitään. Rakkautta on riittänyt näihin päiviin asti, yhdessä ollaan oltu 45 vuotta.

 

Sepä se, ettei nuorena tule mietittyä. Jos mukavista, kilteistä ja fiksuista pojista on tarjolla varakasta ja tyhjätaskua, niin miksi ei valitsisi kivaa rikasta poikaa. 

No enpä tajunnut minäkään. Tyhjätaskuja oltiin molemmat ja yhdessä tehtiin se mitä kaikkea nyt on. Ja hyvä niin, osaa arvostaa sitä mitä. Mutta olisihan sitä helpommallakin päässyt rikkaan kainalossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sen miehen suvun tarvitse olla rikas, kunhan on tarpeeksi samanhenkinen, jotta niiden kanssa viihtyy.

Mieheni on pohjanmaan suomenruotsalaisia, joiden murre ei muistuta millään tavalla kouluruotsia. He eivät myöskään puhu suomea. Eipä ole hirveästi yhteistä ja viis veisaan siitä. Miehen minä nain, en sukua. 

No tämä juuri on se ansakuoppa. "Miehen minä nain, en sukua". Kun lapsettomana nuorena sitä juuri on vielä helppo näin ajatella. Yhden joulun ja jonkun muun visiitin ehkä jaksaakin vielä vuodessa. Mutta ongelmat alkaa kun on lapsia. Niitä tähän asti etäisiä ja nipin napin siedettäviä piirteitä alkaa ilmetä lapsissa. Yhtäkkiä huomaat myös miten alkaa tympiä kun lapsia ei saa toiselle puolelle sukua juuri lainkaan hoitoon ja tukiverkot on vain oman sukusi varassa. Tai sieltä tarttuu moukkamaisia arvoja ja käytöstapoja lapsiin. Tai ilmenee nepsypiirteitä. Tai anoppi tunkee nokkansa joka asiaan. Ja näitä tarvitseekin yhtäkkiä sietää monta kertaa vuodessa lasten synttäreiden, muiden kyläilyjen yms. tiimoilta.

Kyllä se niin on, että tasapainoisin ja tyytyväisin liitto syntyy, kun ottaa omasta sosiaalisesta luokastaan ja samantyylisistä piireistä puolison. Tai ainakin siihen on parhaat edellytykset.

Ei mikään ihme, että ennen vanhemmat auttoi etsimään puolisoa.

Ihan mahtava ketju

Niin, jos haluaa lapsia niin pitäisi miettiä että puolison vanhemmista tulee myös sinun lapsesi isovanhemmat. Ja he pääsevät vaikuttamaan lapseen väkisinkin sekä perintötekijöiden kautta että muutenkin, jos lapsi heidän kanssaan viettää aikaa.

On niin nousukasmainen ja rakkaudeton aloitus, että tulee pahoinvointia.

Asiaa kannattaa lähestyä myös siltä kannalta, että kun ihminen ikääntyy, niin vahvoista luonteenpiirteistä tulee entistä vahvempia. Meillä oma äitini on muuttunut vielä ilkeämmäksi ja suoremmaksi kuin mitä oli esim 15 vuotta sitten. Anopista on taas tullut entistä hössöttävämpi ja tilannetaju lähtenyt täysin käsistä. Tuntuu, että eläkkeelle jääminen ja liika aika ei myöskään tee ihmiselle hyvää. 

Näitä(kin) asioita olisi pitänyt miettiä silloin 15 vuotta sitten, kun lapsiperhearki alkoi olla ajankohtainen asia.

Vierailija kirjoitti:

Asiaa kannattaa lähestyä myös siltä kannalta, että kun ihminen ikääntyy, niin vahvoista luonteenpiirteistä tulee entistä vahvempia. Meillä oma äitini on muuttunut vielä ilkeämmäksi ja suoremmaksi kuin mitä oli esim 15 vuotta sitten. Anopista on taas tullut entistä hössöttävämpi ja tilannetaju lähtenyt täysin käsistä. Tuntuu, että eläkkeelle jääminen ja liika aika ei myöskään tee ihmiselle hyvää. 

Näitä(kin) asioita olisi pitänyt miettiä silloin 15 vuotta sitten, kun lapsiperhearki alkoi olla ajankohtainen asia.

Harvoin ikä ketään lempeästi kohtelee, mutta todellakaan appivanhempien tai edes omien vanhempien vanhuutta ei pidä miettiä silloin kun on oman elämän suurista päätöksistä kysymys.

Olisi varmaan meiltä jäänyt lapset tekemättä, jos olisin miettinyt, millaisia omistani ja miehen vanhemmista aikanaan tulisi. No, nyt on lapset tehty, ja isovanhemmista yksi kuollut, yksi dementikko, yksi liikuntakyvytön ja yksi pelokas. Sentään meillä on ihanat lapset, jotka tuovat suurta iloa kaikkien osapuolten elämään, jotka vain riittävästi tästä maailmasta tajuavat. Sepäs olisi kertakaikkisen riemukasta tässä nyt lapsettomana odotella edeltävän sukupolven kuolemaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se niin on, että tasapainoisin ja tyytyväisin liitto syntyy, kun ottaa omasta sosiaalisesta luokastaan ja samantyylisistä piireistä puolison. Tai ainakin siihen on parhaat edellytykset.

Ei mikään ihme, että ennen vanhemmat auttoi etsimään puolisoa.

Entisaikaan liitot kyllä solmittiin etupäässä taloudellisten seikkojen perusteella, eikä ihmisten itsetuntemus tai ihmistuntemus välttämättä ollut kovinkaan kummoinen tuohon kumppanin valintaan. Nykypäivänäkin esimerkiksi Afrikassa yksi ihmiskaupan muoto on, että groomataan vanhemmat luovuttamaan lapsensa puolisoksi tai kasvatuksen tuiki tuntemattomille, ja lapsesta tulee sitten orja.

Toki on poikkeuksiakin. Jane Austenin Ylpeydessä ja ennakkoluulossa liikuttavin kohta on, kun täysin kyyniseltä vaikuttanut isä sanoo tyttärelleen, että älä tee samaa virhettä kuin minä, älä minkään rikkauksien vuoksi valitse kumppania, jota et voi kunnioittaa. Mutta tuo isä nimenomaan katsoo, että tyttärensä on kyllin hyvä ihmistuntija päättämään itse. Elizabethin ja Darcyn liitto ei sinun mittapuullasi olisi hyvä valinta, mutta valtaosa maailmaa on eri mieltä.

Ai että kasvatus korjaa nepsyydet, ADHD:t ja oppimisvaikeudet? 

Kyllä se geenipuoli kannattaa miettiä myös. Vaikka mies olisi itse ihana, jos suvussa on paljon ongelmia niin todennäköisempää on että niitä on lapsillekin, kun että ei olisi.

Raadollista, mutta totta.

Vierailija kirjoitti:

Ai että kasvatus korjaa nepsyydet, ADHD:t ja oppimisvaikeudet? 

Kyllä se geenipuoli kannattaa miettiä myös. Vaikka mies olisi itse ihana, jos suvussa on paljon ongelmia niin todennäköisempää on että niitä on lapsillekin, kun että ei olisi.

Raadollista, mutta totta.

Vielä raadollisempaa on se, että omassa suvussa on nepsyyttä tai muuta geneettistä alttiutta esimerkiksi addiktioihin. Siinä ei paraskaan puolisovalinta auta. Ja käytännössä jokaisen suvussa on.

Jokainen osaa kyllä latoa puolisolle vaatimuksia, mutta usein oman itsetuntemuksen kehittäminen saattaisi viedä huomattavasti pidemmälle, sekä parisuhteessa että lastenkasvatuksessa. Puolet sen lapsen vioista kun ovat omiasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai että kasvatus korjaa nepsyydet, ADHD:t ja oppimisvaikeudet? 

Kyllä se geenipuoli kannattaa miettiä myös. Vaikka mies olisi itse ihana, jos suvussa on paljon ongelmia niin todennäköisempää on että niitä on lapsillekin, kun että ei olisi.

Raadollista, mutta totta.

Vielä raadollisempaa on se, että omassa suvussa on nepsyyttä tai muuta geneettistä alttiutta esimerkiksi addiktioihin. Siinä ei paraskaan puolisovalinta auta. Ja käytännössä jokaisen suvussa on.

Jokainen osaa kyllä latoa puolisolle vaatimuksia, mutta usein oman itsetuntemuksen kehittäminen saattaisi viedä huomattavasti pidemmälle, sekä parisuhteessa että lastenkasvatuksessa. Puolet sen lapsen vioista kun ovat omiasi.

Ei ole kaikissa suvuissa paljon ongelmia, joku yksittäinen jäsen ei kerro vielä mitään.

Ja sitten on sukuja joissa ollaan kolmannen polven syrjäytyneitä. Vaikka siitä suvusta yksi olisi kunnollinen, perimä lyö läpi ja on suuri riski, ja lapsella onkin paljon ongelmia. Tämän tajuaa useimmat vasta liian myöhään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sen miehen suvun tarvitse olla rikas, kunhan on tarpeeksi samanhenkinen, jotta niiden kanssa viihtyy.

Mieheni on pohjanmaan suomenruotsalaisia, joiden murre ei muistuta millään tavalla kouluruotsia. He eivät myöskään puhu suomea. Eipä ole hirveästi yhteistä ja viis veisaan siitä. Miehen minä nain, en sukua. 

No tämä juuri on se ansakuoppa. "Miehen minä nain, en sukua". Kun lapsettomana nuorena sitä juuri on vielä helppo näin ajatella. Yhden joulun ja jonkun muun visiitin ehkä jaksaakin vielä vuodessa. Mutta ongelmat alkaa kun on lapsia. Niitä tähän asti etäisiä ja nipin napin siedettäviä piirteitä alkaa ilmetä lapsissa. Yhtäkkiä huomaat myös miten alkaa tympiä kun lapsia ei saa toiselle puolelle sukua juuri lainkaan hoitoon ja tukiverkot on vain oman sukusi varassa. Tai sieltä tarttuu moukka

Hyvin sanottu. Niitä geenejä ei saa pois lapsesta.

Voi sitä olla myös raivoraitis miljonääri. Juoppo on juoppo jalöytää alkoholiannoksensa varallisuudesta riippumatta. Molemmat poikani ovat löytäneet parinsa varakkaista suvuista eikä tuosta tunnu haittaakaan olevan. Vanhemman pojan appiukko on niin antelias että piffailee pariskunnalle etelänmatkoja tämän tästä. Ovat lisäksi todella mukavia ja hyvin perhekeskeisiä ihmisiä kaikki appivanhemmat. Olisivathan pojat voineet avioitua myös alkoholistisukujen pissisten kanssa mutta parempi näin.