Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet
Säännöllisesti kuulee netissä kitinää siitä, miten nykyään vanhemmat ovat niin uupuneita muka ilman syytä. Todellisuudessa vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet paljon vuosikymmenten aikana. Vertaan nyt 90-lukua ja 2020-lukua, joista itselläni on kokemusta, mutta ero on vieläkin isompi, jos mennään muutama vuosikymmen ysäristä taaksepäin:
-Ennen pienet lapset saatettiin jättää keskenään pihalle leikkimään tai päästää lähiseudulle kulkemaan ilman aikuista. Tällä välin aikuiset saattoivat tehdä kotitöitä/levätä. Isot lapset eli vaikka 5 v ja 6 v saattoivat pitää huolta pari-kolmevuotiaasta, joka päästettiin mukaan. Minä olen mm. käynyt 6-vuotiaana yksin pyöräillen kaupassa kilometrin päässä. Nykyään tällaisesta toiminnasta napsahtaisi lasu, jos pieni lapsi kulkisi omia menojaan ilman aikuista. Eli siinä missä aikuinen ennen sai aikaa kotitöille/levolle laittamalla lapset ulos keskenään, ei enää toimi.
-Minä kasvoin tavallisessa perheessä ysärillä ja ruokavalio oli sama kuin muilla ikäisilläni: oli maissihiutaleita, vehnäpaahtoleipää, kaakaota, viiliksiä ja joitakin valmisruokiakin oli. Lämpimän ruoan kanssa ei paljon salaatteja ollut, porkkanaraastetta oli säännöllisesti. Ei tuolloin stressattu siitä, että saahan lapsi varmasti monipuolista ja terveellistä ravintoa. Maidon juomista pidettiin tärkeänä ja sen puolesta kampanjoitiin, mutta ei ruoan suhteen ollut samalla tavalla tarkkaa kuin nyt. Nykyään pidetään huonona vanhempana, jos lapsen antaisi syödä tuohon ysärityyliin.
-Omassa lapsuudessani oli täysin ok, että lapset viettivät surutta ruutuaikaa telkkarin lastenohjelmien ja VHS-kasettien äärellä. Vanhemmille oli helppoa, kun lapsen saattoi istuttaa telkkarin eteen (silloin vain valitettiin, ettei ruutua saanut katsoa liian läheltä). Nykyään joka paikassa marmatetaan jatkuvasti ruutuajasta ja sen haitallisuudesta. En tarkoita, että pienellä lapsen tarvitsisi käyttää älypuhelinta, padia tai muuta, mutta ennenkin katsottiin surutta telkkarista sarjoja tuntitolkulla.
-Nykyisin lapsia pitää tunnekasvattaa ja vanhemmille painotetaan sen tärkeyttä, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Ei omassa lapsuudessani tunteita sanoitettu kuten nykyään tai vanhempia vaadittu tilille siitä, miten heidän kasvatusmetodinsa vaikuttavat lapsen tunne-elämään ja kehitykseen. Monissa tilanteissa kasvatuskeinot olivat jotain ihan toista kuin nykyään ja moni ikätoverinikin sai korvapuusteja, vitsaa ja muita osakseen, vaikka nuo oli lailla kielletty jo kasarilla. Helppo se on vanhemmalla ikäpolvella sanoa, että kyllä lapset pidettiin ennen paremmassa kurissa. Varmasti, kun vanhemmilla oli keinoja, jotka ovat nykyisin laittomia ja kyseenalaisia.
Tässä muutamia esimerkkejä, joiden lisäksi vanhemmilta vaaditaan muutenkin. Ysärillä ei päiväkodissa mitään Wilmaa ollut, vaan asiat juteltiin kasvokkain. Koululaisilla oli reissuvihot, eikä niihin raportoitu jatkuvasti. Vanhemmilta odotettiin osallistumista vanhempainiltaan kerran tai kahdesti vuodessa, nykyään on vaikka minkälaisia vasuja, lomakkeiden täyttämisiä tai muutakin osallistumista. Tämä kaikki pitäisi hoitaa työelämän ohessa, joka on muuttunut paljon vaativammaksi (tätä ovat sanoneet työelämässä vuosikymmeniä olleet, että työtahti oli ennen ihan toista ja nykyään on paljon raskaampaa).
Kommentit (1232)
Vierailija kirjoitti:
Yksi ydinongelma on siinä, että kaikessa vaatimustaso on kasvanut. Työelämä on muuttunut paljon kuormittavammaksi. Minulla on takana vakituista työuraa vasta vuodesta 2015, mutta jo tässä ajassa työ on muuttunut. Alussa oli paljon enemmän löysää ja kevyitäkin päiviä, nykyään töissä on tiivis tahti ja jostain kevyestä päivästä saa vain haaveilla. Sama koskee vanhemmuutta, vaatimukset ovat kasvaneet ihan liikaa.
Vaatimustaso on pikemminkin laskenut työelämässä, opiskelussa ja koulussa. Tavoitettavissa kyllä pitäisi olla koko ajan somen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia, jonka itse olen huomannut, on se, että lapset ovat jotenkin enemmän aikuisten perään kuin aiemmin.
Omasta lapsuudestani muistan sen, että varsinkin lomilla ja viikonloppuisin lähdin heti aamulla leikkimään kavereiden kanssa ja palasin kotiin jossakin vaiheessa.
Nykyään lapset hakeutuvat aikuisten seuraan, kinuavat aikuista leikkeihin mukaan ja kyselevät aikuiselta, että mitä tehdään/mihin mennään yms.
Minulla ei ole omia lapsia, mutta olen huomannut tämän kummilasteni, sukulaisteni lasten ja heidän ystäviensä kohdalla. En osaa tarkemmin sanoa mistä tällainen johtuu, mutta se aivan varmasti lisää vanhempien kuormitusta, kun lapset hakevat virikkeitä ja leikkejä aikuisilta eivätkä osaa vetäytyä keskenään leikkimään ilman aikuisten tukea. Esimerkiksi olen ollut valvojana monilla tuttavien lasten kaverisynttäreillä ja vaikka oltaisiin Hoplopissa tms ja lapsilla koko tila kaikkine huveine, herkkuin
Vanhemmat haluavat nykyään olla lastensa kavereita sen sijaan, että antaisivat lasten itse leikkiä omien kavereidensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Lisäisin listaan sen, että ainakin omassa lähipiirissäni lapsuudessa aikuiset saivat valuttaa lasten niskaan omat tunnetilansa. Äiti saattoi karjua vihaisena väsymystään jne. Nykyään tuota ei pidetä enää sopivana käytöksenä, vaan saattaisi tulla lasu, jos naapurissa äiti huutaisi lapsilleen toistuvasti.
Aikoinaan aikuisten ei tarvinnut ottaa samalla tavalla koppia lasten voinnista kuin nykyään.
Kyllä. Luin juuri tänään Hesarin jutun syyllistävästä kasvatustyylistä, jota siis tulisi välttää. Olin lapsi 60- ja 70- luvulla ja se tyyli tuli silloin tutuksi. "Mikset voi olla yhtä reipas kuin tuo naapurin tyttö. Minua hävettää kun olet tuollainen tuppisuu" ja " minä kannoin sinua sisälläni yhdeksän kuukautta ja tässäkö on sitten lopputulos" jne.
Toki olen nyt aikuisena ymmärtänyt, ettei noin saisi tehdä, mutta sellaista se silloin oli.
Ja huutaminen oli niin tavallista aina, kun tuli riitaa tai kiistaa jostain. Milloin aikuisistakin tuli niin herkkiä, etteivät muka kestä huutamista missään tilanteessa?
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuus on varmasti eri tavalla raskasta eri ihmisille. Nykypäivän keskiluokkaisilla vanhemmilla on sellaista tukea mistä ei olisi voinut haaveillakaan aiemmin.
Esim kotona käy joku ulkopuolinen siivoamassa kerta viikkoon, kauppa kuljettaa ruokaostokset kotiovelle, ruokaa voi tilata woltista tai voi mennä ulos syömään, ostaa valmista.
Lapsia on yksi tai max kaksi. Rahaa on. Hoitoapua voi ostaa, jos ei kaksi aikuista pärjää yhden lapsen kanssa.
Tämä siis hyvin toimeen tulevilla. Muilla vähän eri tilanne.
Ja silti ei oikein jaksettaisi. Syy taitaa olla siinä, että tavoitteet ja toiveet kohdistuvat elämässä jonnekin muualle kuin perheeseen.
No ne joilla on rahaa noin paljon on kyllä pieni vähemmistö, ja heillä on sitten työelämässä kovat paineet jotka vie voimia siltä perhe-elämältä.
Kyllä nuo vaatimukset ovat omassa päässä, ei niitä ole pakko noudattaa jos normallisti elää. Kyllä meistä vanhalla tavalla kasvaneista lapsista suurimmasta osasta tuli ihan täyspäisiä, toisin kuin nämä nykyajan nuoret jotka osaavat vaan ahdistua ja uupua. Eli sanotte mitä sanotte, niin kyllä tämä "tunnekasvatettu" lumihiutale sukupolvi on ihan pilalle mennyttä ainesta. Liika on liikaa, lasten kuuluu elää soana perhettä eikä perheen keskipisteenä.
Ja mitä tulee työelämään, siitäkin olen eri mieltä, viikkotyötunteja on vuosien mittaan vähennetty, ennen tehtiin osa lauantaistakin töitä, samoin käytiin koulua lauantait. Elämä oli köyhää, mutta yksinkertaista.
Eli lopettakaa valitus, ja eläkää elämää, ihan tavallisesti vaan riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisilla aloituksilla halutaan vain perustella lasten sysäämistä virikehoitoon. Tulee hyvä omatunto, kun saa niin paljon yläpeukkuja siitä, miten raskasta vanhemmuus nykyään on.
Hoidin oman lapseni eskari-ikäiseksi kotona. Eskariope valitti, miten kotihoito näkyy osaamattomuutena. Kuitenkaan esimerkiksi neuvolassa ei lapsen osaamisessa oltu havaittu mitään puutteita, ei myöskään myöhemmin koulussa. Mutta pitipä päästä näpäyttämään!
Kyllä se varmasti näkyi. Niin näkyi minussakin ja aloitin kouluni sentään 80-luvulla. En ollut oppinut toimimaan isoissa ryhmissä, neuvottelemaan ja pitämään puoliani.
Siinä eakarivuoden aikana sinunkin lapsesi ilmeisesti oppi, kun koulussa asiat sujuivat hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma tulkintani on, että vanhemmuus on raskasta monelle, koska sisimmässään ei oikeasti haluta elää lapsiperhe-elämää. Haluttaisiin ihan muita asioita, mutta lapsiperhe edelleen perustetaan, koska niin "kuuluu" tehdä.
Varmasti tämäkin on syy. Toisaalta taas vaikka sinällään haluttaisiin lapsiperhe-elämää, on välillä aika suuret paineet olla kuten ennen lasta, ettei ole tyhmä ja mammautunut. Ajatellaan, ettei lapsi saisi muuttaa mitään. Oikeasti se muuttaa melkein kaiken, ja helpointa olisi, jos myös ympäristö ymmärtäisi sen ja antaisi sille tilaa.
Tätä usein mietin, että ketkä eivät ihmisten anna olla vanhempia? Työnantajat? Kuka? Näin sivusta seuraajana tuntuu, että maailma on täynnä vanhemmuus- ja lapsipuhetta. Yhteiskunta on
Työnantajia on turha syyttää, kyllä se on SETA ja MeeToo joka keuhkoaa ja pilaa loputkin lasten mielenterveydestä. Ala-asteen luokissa päivystä SETA:n kokemusasiantuntijoita ja huumekauppiaat taas porteilla. Yle ja HS uutisoi pelkkää potaskaa.
Lapsista ei saa työpaikan kahvipöydässä puhua ettei homo- ja lesbopari ala itkemään.
On vela, hylä ja hela, mitä kaikkea.
Kun lapsi syntyy, synnytyspaikan henkilöstö kiemurtelee onnettomana. Joku sääty saapuu isona laumana ja hoilaa tulokkaan sukupuolta. Joku sääty taas tahtoo, että lapsi puetaan huutolaislapsen vaatteisiin ettei mikää kieli sukupuolesta.Onko niin, että tyttö ja poika, nainen ja mies ovat meillä tällä menolla kiellettyjä ilmaisuja.
Jos vien pienen poikani päivähoitoon ja hän tahtoo leikkiä autoilla, muka asiantuntija tunkevat hänelle barbin. Hyi hitsi.
Lavatansseissa on hakija ja perässä tulija, herraisä sentään tätä hulluutta. Mistä päin tätä syötetään ja johdetaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n kuvaamaa elämää paheksuttiin, vaikka se oli melko yleistä. Kyllä ravitsemus, turvallisuus ym. kiinnostivat kasvattajia. Tv oli aikoinaan mörkö nro1, ennen kuin siihen totuttiin. Tavat löystyivät aika ajoin.
Terveellistä ruokaa sai koulussa ja tarhassa. Moni laski sen varaan.
Vaatimukset on sitä mitä itse tunnet. Kukaan oikeasti vaadi mitään. Ja parempi jos et itsekään vaadi liikaa.
Yhden lapsen vanhemmat luulee, että kaikki on heistä vanhemmista kiinni. Useamman lapsen vanhemmat huomaa että pääosin kyse on lapsesta. Jokainen lapsi on erilainen ja reagoi eri tavalla asioihin. Vanhempien tehtävä on turvata perusteet, ja lukea illalla iltasatu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nuo vaatimukset ovat omassa päässä, ei niitä ole pakko noudattaa jos normallisti elää. Kyllä meistä vanhalla tavalla kasvaneista lapsista suurimmasta osasta tuli ihan täyspäisiä, toisin kuin nämä nykyajan nuoret jotka osaavat vaan ahdistua ja uupua. Eli sanotte mitä sanotte, niin kyllä tämä "tunnekasvatettu" lumihiutale sukupolvi on ihan pilalle mennyttä ainesta. Liika on liikaa, lasten kuuluu elää soana perhettä eikä perheen keskipisteenä.
Ja mitä tulee työelämään, siitäkin olen eri mieltä, viikkotyötunteja on vuosien mittaan vähennetty, ennen tehtiin osa lauantaistakin töitä, samoin käytiin koulua lauantait. Elämä oli köyhää, mutta yksinkertaista.
Eli lopettakaa valitus, ja eläkää elämää, ihan tavallisesti vaan riittää.
No missä ne sinun tunnetaitosi ovat? Kateellista jupinaa alusta loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kuvaamaa elämää paheksuttiin, vaikka se oli melko yleistä. Kyllä ravitsemus, turvallisuus ym. kiinnostivat kasvattajia. Tv oli aikoinaan mörkö nro1, ennen kuin siihen totuttiin. Tavat löystyivät aika ajoin.
Terveellistä ruokaa sai koulussa ja tarhassa. Moni laski sen varaan.
Synnyin 70-luvun alussa, joten kaikkea on tullut nähdyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaatimukset tulee ihan omasta päästä ja niistäkin 95% turhia. Naapurit kuskaa lapsia joka ihan päivä harrastuksiin, jotka maksavat paljon ja joista lapset eivät välitä. Ja vanhemmat ovat nääntyneitä jatkuvaan kiireeseen. Meillä lapset saavat leikkiä vapaasti pihalla (kiipeillä puissa, hyppiä trampoliinilla, pelata palloa) ja retkeillään silloin kuin lapset haluaa. Kaikki onnellisia ja elämä helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nuo vaatimukset ovat omassa päässä, ei niitä ole pakko noudattaa jos normallisti elää. Kyllä meistä vanhalla tavalla kasvaneista lapsista suurimmasta osasta tuli ihan täyspäisiä, toisin kuin nämä nykyajan nuoret jotka osaavat vaan ahdistua ja uupua. Eli sanotte mitä sanotte, niin kyllä tämä "tunnekasvatettu" lumihiutale sukupolvi on ihan pilalle mennyttä ainesta. Liika on liikaa, lasten kuuluu elää soana perhettä eikä perheen keskipisteenä.
Ja mitä tulee työelämään, siitäkin olen eri mieltä, viikkotyötunteja on vuosien mittaan vähennetty, ennen tehtiin osa lauantaistakin töitä, samoin käytiin koulua lauantait. Elämä oli köyhää, mutta yksinkertaista.
Eli lopettakaa valitus, ja eläkää elämää, ihan tavallisesti vaan riittää.
Tottakai jokainen vanhemmista on vastuussa lapsensa kasvatuksesta, nykyään on liian helppo sysätä vastuu toisaalle ja elellä kuin pellossa. Vanhemmuus tuo paljon iloa, mutta myös ison vastuun. Suomessa onneksi vielä iso osa älyää tämän, muuten olisimme aivan hukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaatimukset tulee ihan omasta päästä ja niistäkin 95% turhia. Naapurit kuskaa lapsia joka ihan päivä harrastuksiin, jotka maksavat paljon ja joista lapset eivät välitä. Ja vanhemmat ovat nääntyneitä jatkuvaan kiireeseen. Meillä lapset saavat leikkiä vapaasti pihalla (kiipeillä puissa, hyppiä trampoliinilla, pelata palloa) ja retkeillään silloin kuin lapset haluaa. Kaikki onnellisia ja elämä helppoa.
Näin. Tässä juuri näkee sen, miksi vanhemmuus on nykyään niin toksista. Mikään ei käy ja vertailu on jäätävää. Ja netti on täynnä tällaista vihapuhetta.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata yleistää käyttäen omaa lapsuuden perhettä mittapuuna.
Kyllä tässä kohtaa voi aivan hyvin yleistää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatimukset tulee ihan omasta päästä ja niistäkin 95% turhia. Naapurit kuskaa lapsia joka ihan päivä harrastuksiin, jotka maksavat paljon ja joista lapset eivät välitä. Ja vanhemmat ovat nääntyneitä jatkuvaan kiireeseen. Meillä lapset saavat leikkiä vapaasti pihalla (kiipeillä puissa, hyppiä trampoliinilla, pelata palloa) ja retkeillään silloin kuin lapset haluaa. Kaikki onnellisia ja elämä helppoa.
Näin. Tässä juuri näkee sen, miksi vanhemmuus on nykyään niin toksista. Mikään ei käy ja vertailu on jäätävää. Ja netti on täynnä tällaista vihapuhetta.
Niin kauan kuin muistan, se on ollut toksista. Välillä on rennompaa. Riippuu parista muuttujasta, kuten yhteiskunnan perhepolitiikasta ja kasvattajien omasta taustasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatimukset tulee ihan omasta päästä ja niistäkin 95% turhia. Naapurit kuskaa lapsia joka ihan päivä harrastuksiin, jotka maksavat paljon ja joista lapset eivät välitä. Ja vanhemmat ovat nääntyneitä jatkuvaan kiireeseen. Meillä lapset saavat leikkiä vapaasti pihalla (kiipeillä puissa, hyppiä trampoliinilla, pelata palloa) ja retkeillään silloin kuin lapset haluaa. Kaikki onnellisia ja elämä helppoa.
Näin. Tässä juuri näkee sen, miksi vanhemmuus on nykyään niin toksista. Mikään ei käy ja vertailu on jäätävää. Ja netti on täynnä tällaista vihapuhetta.
Niin kauan kuin muistan, se on ollut toksista. Välillä on rennompaa. Riippuu parista muuttujasta, kuten yhteiskunnan perhepolitiikasta ja kasvattajien omasta taustasta.
Ei se ole ollut tuollaista. Yksinkertaisesti siksi, että ei ollut mitään paikkaa, missä nimettömänä suoltaa vihapuhetta tuolla lailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia, jonka itse olen huomannut, on se, että lapset ovat jotenkin enemmän aikuisten perään kuin aiemmin.
Omasta lapsuudestani muistan sen, että varsinkin lomilla ja viikonloppuisin lähdin heti aamulla leikkimään kavereiden kanssa ja palasin kotiin jossakin vaiheessa.
Nykyään lapset hakeutuvat aikuisten seuraan, kinuavat aikuista leikkeihin mukaan ja kyselevät aikuiselta, että mitä tehdään/mihin mennään yms.
Minulla ei ole omia lapsia, mutta olen huomannut tämän kummilasteni, sukulaisteni lasten ja heidän ystäviensä kohdalla. En osaa tarkemmin sanoa mistä tällainen johtuu, mutta se aivan varmasti lisää vanhempien kuormitusta, kun lapset hakevat virikkeitä ja leikkejä aikuisilta eivätkä osaa vetäytyä keskenään leikkimään ilman aikuisten tukea. Esimerkiksi olen ollut valvojana monilla tuttavien lasten kaverisynttäreillä ja vaikka oltaisiin Hoplopissa
Tämä on kyllä ihan totta!
Nykyään vanhemmat yrittävät hoitaa lastensa ihmissuhteet heidän puolestaan. Vanhemmat perustavat keskenään whatsapp-ryhmiä, joissa sovitaan lasten puolesta leikkimiset ja ajankohdat yms. Vanhemmat yrittävät selvittää keskenään lasten väliset riidatkin. Whatsapp-ryhmissä aikuiset puivat kuinka jonkun lasta on sanottu hiekkalaatikolla tyhmäksi tai joku lapsi on itkenyt koulun jälkeen, kun muut olivat päättäneet kävellä ja tämä lapsi oli "joutunut" menemään yksin bussilla, sitten sovitaan jo lasten puolesta, että ketkä kävelevät yhdessä minäkin päivinä ja ketkä menevät bussilla. En ymmärrä miksi vanhemmat kokevat tarpeelliseksi puuttua lasten välisiin pieniin nahisteluihin. Lapset eivät ensinnäkään itse opi yhtään selvittelemään omia konfliktejaan jos jo pienestä pitäen vanhemmat soittelevat toisilleen ja selvittävät asiat ja toisekseen se on ihan turhaa työtä vanhemmille.
Kovasti vanhemmat puhuvat tunnetyöstä ja tunnetaitojen opettamisesta lapselle, mutta sitten toisaalta tehdään ihan karhunpalvelus lapsille, kun he eivät joudu itse selvittämään keskinäisiä riitojaan. Minä en ainakaan pitkän työpäivän päätteeksi jaksa edes vastata mihinkään "hei kuulin Irmeliltä, että sinun Pertti oli vienyt häneltä lapion kädestä hiekkalaatikolla ja Irmelille oli tullut paha mieli. Mitäs tehdään?"-viesteihin whatsappissa. Tällaisilla vanhemmilla on ihan liikaa vapaa-aikaa.
Ennen ei ollut lasuja, joten ei tarvinnut pelätä sitä, että joku tekee ilmiannon jos kohtelee lapsiaan jotenkin "epäkorrektisti". Nykyinen systeemi muistuttaa jotain diktatuuria missä väärinajattelijat ilmiannetaan salaiselle poliisille.
Minä olen eri mieltä. Kyllä ainakin minä jouduin tietoisesti kasvattamaan lapsiani ja usein mietin eri tilanteissa, mikä olisi lapsen kannalta paras tapa toimia. Eivät lapseni ilman kasvattamista noin vain sukeutuneet mukaviksi aikuisiksi. En jaksa uskoa, että kukaan vanhempi selviää useamman lapsen kasvattamisesta miettimättä koskaan, mikä on missäkin tilanteessa oikea toimintatapa ja millaisia arvoja haluaa siirtää eteenpäin, millaisia omien vanhempien toimintatapoja ei halua siirtää eteenpäin ja mitkä usein ristiriitaisista neuvoista ovat itselle sopivimpia. Vaikka tavallinen arki usein etenee omalla painollaan, vanhemmat tekevät kuitenkin jatkuvasti aktiivista kasvatustyötä arjen keskellä.