Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet
Säännöllisesti kuulee netissä kitinää siitä, miten nykyään vanhemmat ovat niin uupuneita muka ilman syytä. Todellisuudessa vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet paljon vuosikymmenten aikana. Vertaan nyt 90-lukua ja 2020-lukua, joista itselläni on kokemusta, mutta ero on vieläkin isompi, jos mennään muutama vuosikymmen ysäristä taaksepäin:
-Ennen pienet lapset saatettiin jättää keskenään pihalle leikkimään tai päästää lähiseudulle kulkemaan ilman aikuista. Tällä välin aikuiset saattoivat tehdä kotitöitä/levätä. Isot lapset eli vaikka 5 v ja 6 v saattoivat pitää huolta pari-kolmevuotiaasta, joka päästettiin mukaan. Minä olen mm. käynyt 6-vuotiaana yksin pyöräillen kaupassa kilometrin päässä. Nykyään tällaisesta toiminnasta napsahtaisi lasu, jos pieni lapsi kulkisi omia menojaan ilman aikuista. Eli siinä missä aikuinen ennen sai aikaa kotitöille/levolle laittamalla lapset ulos keskenään, ei enää toimi.
-Minä kasvoin tavallisessa perheessä ysärillä ja ruokavalio oli sama kuin muilla ikäisilläni: oli maissihiutaleita, vehnäpaahtoleipää, kaakaota, viiliksiä ja joitakin valmisruokiakin oli. Lämpimän ruoan kanssa ei paljon salaatteja ollut, porkkanaraastetta oli säännöllisesti. Ei tuolloin stressattu siitä, että saahan lapsi varmasti monipuolista ja terveellistä ravintoa. Maidon juomista pidettiin tärkeänä ja sen puolesta kampanjoitiin, mutta ei ruoan suhteen ollut samalla tavalla tarkkaa kuin nyt. Nykyään pidetään huonona vanhempana, jos lapsen antaisi syödä tuohon ysärityyliin.
-Omassa lapsuudessani oli täysin ok, että lapset viettivät surutta ruutuaikaa telkkarin lastenohjelmien ja VHS-kasettien äärellä. Vanhemmille oli helppoa, kun lapsen saattoi istuttaa telkkarin eteen (silloin vain valitettiin, ettei ruutua saanut katsoa liian läheltä). Nykyään joka paikassa marmatetaan jatkuvasti ruutuajasta ja sen haitallisuudesta. En tarkoita, että pienellä lapsen tarvitsisi käyttää älypuhelinta, padia tai muuta, mutta ennenkin katsottiin surutta telkkarista sarjoja tuntitolkulla.
-Nykyisin lapsia pitää tunnekasvattaa ja vanhemmille painotetaan sen tärkeyttä, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Ei omassa lapsuudessani tunteita sanoitettu kuten nykyään tai vanhempia vaadittu tilille siitä, miten heidän kasvatusmetodinsa vaikuttavat lapsen tunne-elämään ja kehitykseen. Monissa tilanteissa kasvatuskeinot olivat jotain ihan toista kuin nykyään ja moni ikätoverinikin sai korvapuusteja, vitsaa ja muita osakseen, vaikka nuo oli lailla kielletty jo kasarilla. Helppo se on vanhemmalla ikäpolvella sanoa, että kyllä lapset pidettiin ennen paremmassa kurissa. Varmasti, kun vanhemmilla oli keinoja, jotka ovat nykyisin laittomia ja kyseenalaisia.
Tässä muutamia esimerkkejä, joiden lisäksi vanhemmilta vaaditaan muutenkin. Ysärillä ei päiväkodissa mitään Wilmaa ollut, vaan asiat juteltiin kasvokkain. Koululaisilla oli reissuvihot, eikä niihin raportoitu jatkuvasti. Vanhemmilta odotettiin osallistumista vanhempainiltaan kerran tai kahdesti vuodessa, nykyään on vaikka minkälaisia vasuja, lomakkeiden täyttämisiä tai muutakin osallistumista. Tämä kaikki pitäisi hoitaa työelämän ohessa, joka on muuttunut paljon vaativammaksi (tätä ovat sanoneet työelämässä vuosikymmeniä olleet, että työtahti oli ennen ihan toista ja nykyään on paljon raskaampaa).
Kommentit (1232)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, se tuntuu olevan raskasta kun lasten pitää saada kaikki, ne saa käyttäytyä miten sattuu, tapella ja kiukutela, nirsoila ruoan kanssa ym ym eikähän niitä saa kieltää ja vaatia kuria ja käytöstapoja.
Vanhemmat eivät ole enää auktoriteetteja vaan kaiken mahdollistajia, seremoniamestareita, lastensa palvelioita.
Ihmeellisiä kukkahattuja nää nykyajan kolmevitoset äidit.
Vaikea sitä on vanhaan tapaan kasvattaa, kun siitä napsahtaa lasu.
Kasvattamatta jääneet kakarat riehuvat nyt Elokapinassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin lapsi 60-70 -luvulla. Kertaakaan en ollut isovanhempien hoidossa. Äiti ja isä meistä lapsista huolehti. Aina. Omat lapset 90-luvun alussa. Eivät olleet mummoloissa yökylässä kertaakaan ilman minua. Nyt olen mummo ja pidän lapsenlapsia meillä aina, kun lapseni sitä pyytävät tai lapsenlapset itse haluavat olla mummolassa. Monesti ehdottelen itsekin, että voin ottaa lapsenlapsia luokseni tai käyttää heitä jossain kivoissa paikoissa. Koen, että asia on juuri päinvastoin kuin ap esitti. Mutta tietysti tämä on perhekohtaista. Ei pitäisi yleistää kumpaankaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja se on vain hyvä asia. Jos tuo toisen ihmisen tähän maailmaan, niin silloin pitää olla resursseja tehdä sen toisen elämästä hyvää.
Käytännössä rahaa pitää olla sen verran, että pystyy maksamaan lapselle koulutuksen siinäkin tapauksessa että tulevaisuudessa tulee lukukausimaksut. Myös terveysvakuutus ja mahdollisuus käydä tarvittaessa yksityisellä ovat ihan perusjuttuja joihin vanhemmilla on oltava rahaa.
Lomamatkat, harrastukset yms. ovat myös tärkeitä. Lisäksi lapsella on oltava sellaiset vaatteet, puhelin yms. kuin muillakin ja käytössä tarpeeksi taskurahaa.
Ennen vanhaan oltiin itsekkäitä, ja tehtiin lapsia "koska mä haluun". Boomerit pitivät lapsia lähinnä lemmikkieläiminä joiden elämällä ei ollut niin väliä. Onneksi nykyään on toisin.
Tätä on alapeukutettu, mutta kyllä tässä ollaan asian ytimessä.
Tottakai tässä ollaan asian ytimessä siinä mielessä, miten asioiden tulisi olla!
Mutta miksi näin ei kuitenkaan ole?
Ja kun ette kuitenkaan ole silloin ennen vanhaan eläneet, niin voisittekohan ihan rauhallisesti vaan pitää suunne kiinni asioista, joista teillä ei ole käsitystä eikä tietoa. Boomerit on itse asiassa ensimmäinen sukupolvi, joka on pystynyt huolehtimaan perhesuunnittelusta, kyennyt antamaan lapsilleen sekä henkisesti että aineellisesti parhaimman elintason kuin mikään muu polvi sitä ennen ja antamaan lapsilleen mahdollisuudet harrastaa ja käydä kouluja ihan eri tasolla kuin koskaan aiemmin.
Mikä on tulos? Rääväsuisia riekkujia ja nenännostelijoita, jotka eivät mielestään ole saaneet TARPEEKSI!
Kun ei ole joka mutkassa tultu avuksi ja rahakoneeksi, kun on oletettu lasten itsensä kasvavan aikuisiksi, joka huolehtii asioistaan itse. Niin on kaikki muutkin sukupolvet tehneet hamasta alkuräjähdyksestä lähtien.
Mutta yhtäkkiä syntyikin kädetön ja jalaton ja kenties päätönkin sukupolvi, joka ei osaa itse pitää huolta itsestään.
Jos jollain teistä on ollut mielestänne huonot vanhemmat, so what? Niin ne oli paljolti minunkin vanhempani ja olen itse ilmeisesti boomeri-ikäluokkaa. Ei vaan tullut mieleeni syyttää siitä kokonaista vanhempieni ikäluokkaa. Siellä oli paljon kaikenlaista hullupäätä, joitten lapset sitten vaan selvisivät tai eivät. Se on maailman laki, vaikka tietysti toivoisi, että kaikki olisivat täydellisiä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ihmetellyt sitä miksi lapset ja nuoret on nykyään niin kurittomia ja huonotapaisia ja täälläkin on väläytelty syyksi sitä, että "ennen sai kurittaa lapsia, nykyään ei". Mutta ei meillä ainakaan ikinä vanhemmat käyttänyt minkäänlaisia fyysisiä keinoja ja silti olimme todella kohteliaita pienestä pitäen. Ja kasarilla olen siis kasvanut.
Näin se on omien lastenkin kohdalla, ovat vielä poikia kaikki, ja yhdellä ADHD. Ja tuo ADHD on itse asiassa kaikista kiltein ja kohteliain. Ja vilkkain ja äänekkäin myös, nämähän eivät ole vastakkaisia asioita.
Lapset käyttäytyy just kuten vanhemmat heidät kasvattaa. Ja siis vilkas voi olla, mutta huonotapainen on täysin eri asia. Moni vanhempi vaan ei uskalla olla MYÖS auktoriteetti lapsillensa. Eli se joka sanoo sitten lopulta viimeisen sanan. Vaan aina vaan sitä lässytystä voitsä etsävoi.
Sellaisia lapsia saa millaisia kasvattaa.
Tuskin nykyaikana on mitenkään raskaampaa kuin ennen, kasvatustavat ovat vaan muuttuneet lasta suojelevaksi ja osa töistä on automatisoitu, kuka suojelee sitten vanhempia ehkä nykyajan lapsettomuus kun lapsia ei enää halutakaan tehdä, koska se on liian raskasta. Nykyaika voi olla raskaampaa siksi että kaikki pitää olla helpompaa ja tehdä automaattisesti, tämä vaikeuttaa yleensäkin tekemistä. Ei osata eikä myöskään haluta enää tehdä vaativia tai raskaita asioita kun kaikki pitää tehdä helposti ja helpommin, se tekee helpoistakin asioista raskaampia. Vanhemmilta on viety kurinpitotoimet, nykyään pitää vaan neuvotella ja lapset saavat tehdä mitä huvittaa se tekee kasvatuksesta paljon raskaampaa koska lapset komentavat enemmän vanhempiaan kuin ennen. Pitää myös kasvattaa niin ettei lapsi vaan mitenkään pahoita mieltänsä muutoin voi tulla mielenterveysongelmia, ennen mielenterveysongelmat eivät olleet edes sallittuja, ne olivat häpeällisiä ja niistä piti vaieta. Nykyään mielenterveysongelmia on enemmän koska niistä puhutaan ja niitä diagnosoidaan enemmän, ennen vaan lääkärissä viitattiin kintaalla että mene kotiin siitä ja ota buranaa, kyllä se päänsärky siitä helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli turvallinen piha, niin 2000-luvun alkupuolella syntyneet lapsetkin saivat siinä ulkoilla keskenään. Sisältä oli vielä näköyhteyskin.
Nykyajan nuori on mielenvikainen ressukka joka ei sometukseltaan ehdi keskittymään oikeaan elämään.
Vaatimukset..? Vikahan on juuri siinä, ettei teiltä reppanoilta voi eikä saa vaatia enää mitään. Te olette itse ikuisia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on maailman eniten tukia nuorille lapsiperheille ja näitä ihmetellään jo muualla Euroopassa.
Suomen tukiviidakkoa jotka veroista maksetaan; äitiysavustus, äitiysraha, erityisäitiysraha, isyysraha, vanhempainraha, osittainen vanhempainraha, äitiysvapaa, isyysvapaa, kodinhoidon tuki, vanhempainraha, lapsilisä, kotihoidon tuki, yksityisen hoidon tuki, joustava hoitoraha sekä osittainen hoitoraha jne jne...
Te saatte nykyään kaiken mutta valitatte kaikesta.
Ainut ero 80 luvun ja 20 luvun välillä on että nykyään pitää viedä lapsia eri paikkoihin. Mitään muuta eroa en näe. Ennen oli pyörät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Wilmaan voi vastailla niin paljon tai vähän kuin haluaa. Ensimmäisten 3 vuoden jälkeen me jätettiin vilkuilulle. Kuitattiin arvosanat katsotuiksi. Ihan samaa kuin kasarilla.
Lapset ansaitsevat parempaa. Siksi vaatimustaso.
Ja onneksi kaikkien ei tarvitse lisääntyä koska se on vapaaehtoista. Voi myös valita lapsivapaan elämän.
En ymmärrä oikein tätä keskustelua. Ensinnäkään ei voi yleistää, mutta elin oman lapsuuteni 1960 luvulla, olimme pienestä asti mukana maatilan töissä ja isä teki ulkotöitä aamusta iltaan, äiti teki käsitöitä ne pienet vapaahetket mitkä navettatöiltä jäi ja aina seurasimme niissäkin mukana. Ruumiillista kuritusta emme saaneet.
Kasvatin omat lapseni 1980 luvulla. Kaikki vapaa-aikani vietin lasten kanssa eikä heitä lyöty eikä tukkapöllytetty. Kävin töissä ja olin yksinhuoltaja.
Kun katselen lasteni perheitä, he käyvät töissä, illat ja viikonloput perheen yhteistä aikaa ja lasten harrastuksia. Kaikki sukupolvet olemme omana aikanamme olleet täystyöllistettyjä, mutta en näe syytä kadehtia edesmenneitten vanhempieni aikaa, en myöskään lasteni aikaa.