Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet
Säännöllisesti kuulee netissä kitinää siitä, miten nykyään vanhemmat ovat niin uupuneita muka ilman syytä. Todellisuudessa vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet paljon vuosikymmenten aikana. Vertaan nyt 90-lukua ja 2020-lukua, joista itselläni on kokemusta, mutta ero on vieläkin isompi, jos mennään muutama vuosikymmen ysäristä taaksepäin:
-Ennen pienet lapset saatettiin jättää keskenään pihalle leikkimään tai päästää lähiseudulle kulkemaan ilman aikuista. Tällä välin aikuiset saattoivat tehdä kotitöitä/levätä. Isot lapset eli vaikka 5 v ja 6 v saattoivat pitää huolta pari-kolmevuotiaasta, joka päästettiin mukaan. Minä olen mm. käynyt 6-vuotiaana yksin pyöräillen kaupassa kilometrin päässä. Nykyään tällaisesta toiminnasta napsahtaisi lasu, jos pieni lapsi kulkisi omia menojaan ilman aikuista. Eli siinä missä aikuinen ennen sai aikaa kotitöille/levolle laittamalla lapset ulos keskenään, ei enää toimi.
-Minä kasvoin tavallisessa perheessä ysärillä ja ruokavalio oli sama kuin muilla ikäisilläni: oli maissihiutaleita, vehnäpaahtoleipää, kaakaota, viiliksiä ja joitakin valmisruokiakin oli. Lämpimän ruoan kanssa ei paljon salaatteja ollut, porkkanaraastetta oli säännöllisesti. Ei tuolloin stressattu siitä, että saahan lapsi varmasti monipuolista ja terveellistä ravintoa. Maidon juomista pidettiin tärkeänä ja sen puolesta kampanjoitiin, mutta ei ruoan suhteen ollut samalla tavalla tarkkaa kuin nyt. Nykyään pidetään huonona vanhempana, jos lapsen antaisi syödä tuohon ysärityyliin.
-Omassa lapsuudessani oli täysin ok, että lapset viettivät surutta ruutuaikaa telkkarin lastenohjelmien ja VHS-kasettien äärellä. Vanhemmille oli helppoa, kun lapsen saattoi istuttaa telkkarin eteen (silloin vain valitettiin, ettei ruutua saanut katsoa liian läheltä). Nykyään joka paikassa marmatetaan jatkuvasti ruutuajasta ja sen haitallisuudesta. En tarkoita, että pienellä lapsen tarvitsisi käyttää älypuhelinta, padia tai muuta, mutta ennenkin katsottiin surutta telkkarista sarjoja tuntitolkulla.
-Nykyisin lapsia pitää tunnekasvattaa ja vanhemmille painotetaan sen tärkeyttä, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Ei omassa lapsuudessani tunteita sanoitettu kuten nykyään tai vanhempia vaadittu tilille siitä, miten heidän kasvatusmetodinsa vaikuttavat lapsen tunne-elämään ja kehitykseen. Monissa tilanteissa kasvatuskeinot olivat jotain ihan toista kuin nykyään ja moni ikätoverinikin sai korvapuusteja, vitsaa ja muita osakseen, vaikka nuo oli lailla kielletty jo kasarilla. Helppo se on vanhemmalla ikäpolvella sanoa, että kyllä lapset pidettiin ennen paremmassa kurissa. Varmasti, kun vanhemmilla oli keinoja, jotka ovat nykyisin laittomia ja kyseenalaisia.
Tässä muutamia esimerkkejä, joiden lisäksi vanhemmilta vaaditaan muutenkin. Ysärillä ei päiväkodissa mitään Wilmaa ollut, vaan asiat juteltiin kasvokkain. Koululaisilla oli reissuvihot, eikä niihin raportoitu jatkuvasti. Vanhemmilta odotettiin osallistumista vanhempainiltaan kerran tai kahdesti vuodessa, nykyään on vaikka minkälaisia vasuja, lomakkeiden täyttämisiä tai muutakin osallistumista. Tämä kaikki pitäisi hoitaa työelämän ohessa, joka on muuttunut paljon vaativammaksi (tätä ovat sanoneet työelämässä vuosikymmeniä olleet, että työtahti oli ennen ihan toista ja nykyään on paljon raskaampaa).
Kommentit (1232)
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan aikuisten ei tarvinnut ottaa samalla tavalla koppia lasten voinnista kuin nykyään.
Aivan, eli kuskata lasta terapiaan ja saamaan lääkäriltä mielialalääkkeitä, ettei hänestä vain tulisi masentunut kouluampuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten vielä vanhemmilla oli paljon enemmän aikaakin, kun ei mennyt somessa notkumiseen aikaa.
Lastenkasvatuskin tuntuu nykyisin olevan ulkoistettu somelle. Siitä sitten nuorten mielenterveyshäiriöiden, mm. syömishäiriöiden, räjähdysmäinen kasvu.
Vierailija kirjoitti:
Sori nyt vaan, mutta päivähoidon saaminenhan on nykyään ihan lakisääteinen juttu. Jopa niille, jotka eivät sitä tarvitsisi. Vielä 80-luvun lopulla kunnallinen päivähoitopaikka on joillakin paikkakunnilla todella kiven takana. Käytännössä yksinhuoltajat niitä saivat. Itse muistan liimailleeni kauppojen ilmoitustaululle lappuja etsien esikoiselleni päivähoitopaikkaa. Vasta kuopukseni aikaan 10 vuotta myöhemmin päivähoitopaikan saivat kaikki.
Mitä tulee kouluihin, terveyskeskukseen, neuvoloihin, päiväkoteihin niin ainakin tällä paikkakunnalla ne kaikki sijaitsevat yhä edelleen samoilla paikoilla kuin omien lasteni ollessa pieniä. Kunnallinen hammashoito taas: itse olen käyttänyt sitä pelkästään raskausaikoina. Katsos, kun siihen vanhaan hyvään aikaan (80-90-luvulla) aikuiset eivät sinne saaneet aikoja.
On huvittavaa, miten täällä esitetään totena jotain ihme kuvitelmaa, kuinka helppoa kaikki oli aikaisemmin. Aika näköjää
Lainaus ei taaskaan toimi näin pitkässä viestissä, mutta kommentoin tuohon, miten kaikki on muuttunut viimeisen 10 vuoden aikana. - Ei pidä yleistää. Kehityksen suunta on ollut tämä, mutta tapahtunut vähitellen eri kunnissa.
Meilläkin isossa kaupungissa on ollut terveyskeskus ja neuvola lähikoulun yhteydessä, mutta ne ovat kadonneet jo 80-luvulla. 2000-luvun alkupuolella syntyneen lapsen kanssa on aina pitänyt käydä näissä palveluissa muutaman kilometrin päässä. Ei ollut mitenkään mahdoton urakka. Hammashoito on täällä aina tapahtunut keskushammshoitolassa.
Omana kouluaikanani, eri kaupungissa, hammashoitola oli koulun yhteydessä, samoin neuvola. Muut terveyspalvelut taas vain kaupungin keskustassa 5 kilometrin päässä.
En ihan kaikkia sivuja jaksanut kahlata läpi. Mistä tämä paine ja vaatimukset hyvästä vanhemmuudesta tulevat? Neuvolasta? Vai somesta ja muilta äideiltä?
Kokemus 2020-luvulta Uudeltamaalta isohkosta kaupungista, lapsi 3,5 v:
-neuvolakäyntejä on harvennettu, 2 v iän jälkeen käynnit kerran vuodessa tasavuosittain (vertasin omaan neuvolakorttiini, käynneistä oli karsittu tässä välissä noin puolet)
-lapselle ei ole tehty lainkaan hammastarkastusta kunnallisella hammaslääkärillä, palvelu oli vuosia katkolla koronan takia. nyt on käynnistetty tarkastukset uudestaan, mutta kutsua ei ole tullut (lapsella ikää 3,5 v). Omassa lapsuudessani oli hyvät tarkastukset, tultiin päiväkotiin ja kouluunkin pitämään harjausopetusta ja hammaslääkäriin pääsi kunnalliselle helposti ja ilmaiseksi.
-julkisesta terveydenhuollosta vaikea saada aikoja, kehotetaan menemään yksityiselle jos suinkin vain voi. Sama koskee niin lapsia kuin aikuisia.
Kaikki lapselle tehnyt allergiatestit, korvatulehdustutkimukset ja muut on tehty yksityisellä, koska julkiselle on niin vaikea saada aikaa. Täällähän ei ole edes lastenlääkäreitä, vaan yleislääkärit hoitavat kaikki neuvolassa ja yksityisillä vastaanotoilla.
Onhan tämä nyt todella kehnoa verrattuna siihen, miten omassa lapsuudessani 90-luvulla nämä asiat sujuivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teknisesti ottaen, vanhemmuus on tietenkin helpottanut. On koneet ja päiväkodit ja muu infrastruktuuri. Mutta asenneilmapiiri on mäntti. Kytätään, syyllistetään, tehtaillaan lasuja. Asetetaan kohtuuttomia vaatimuksia ja syyllistetään jos näihin ei kykene. Opettajat tuhertavat Wilma-ilmoituksia siitä, kun lapsi pieraisee.
No nimenomaan päivähoidon ja ihan kaiken muun lapsiperheiden palvelun saaminen on vaikeutunut valtavasti. Siis ihan jo päivähoitopaikkojen saaminen on valtava urakka, koulu on kaukana, terveyskeskus on kaukana, puheterapiaa ei saa ja jos saa, se on kaukana, neuvola on kaukana, hammashuolto on kaukana, kaikki on monen mutkan ja säädön ja kilometrin takana.
Täällä yläkoulu, terveyskeskus, neuvola ja hammashoito on 50km p
Ei kai nyt yläkouluun ole mitään pääsykokeita. Lääkäriin pääsee viikon sisään ja jos on päivystysasia niin pääsee heti. Hammaslääkäriin pääsee myös, särkytapauksissa heti ja tarkastukseenkin parin viikon sisään. Kouluterveydenhuolto löytyy myös. Neuvolaan pääsee myös sillon ku pitää.
Onhan se raskasta kun pitää koko ajan tuijottaa älypuhelinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teknisesti ottaen, vanhemmuus on tietenkin helpottanut. On koneet ja päiväkodit ja muu infrastruktuuri. Mutta asenneilmapiiri on mäntti. Kytätään, syyllistetään, tehtaillaan lasuja. Asetetaan kohtuuttomia vaatimuksia ja syyllistetään jos näihin ei kykene. Opettajat tuhertavat Wilma-ilmoituksia siitä, kun lapsi pieraisee.
No nimenomaan päivähoidon ja ihan kaiken muun lapsiperheiden palvelun saaminen on vaikeutunut valtavasti. Siis ihan jo päivähoitopaikkojen saaminen on valtava urakka, koulu on kaukana, terveyskeskus on kaukana, puheterapiaa ei saa ja jos saa, se on kaukana, neuvola on kaukana, hammashuolto on kaukana, kaikki on monen mutkan ja säädön ja kilometrin takana.
Täällä yläko
Hyviin on.
Ei täällä pääse lääkäriin. Ja Malmin päivystylseen en tod mene tai vie lapsiani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teknisesti ottaen, vanhemmuus on tietenkin helpottanut. On koneet ja päiväkodit ja muu infrastruktuuri. Mutta asenneilmapiiri on mäntti. Kytätään, syyllistetään, tehtaillaan lasuja. Asetetaan kohtuuttomia vaatimuksia ja syyllistetään jos näihin ei kykene. Opettajat tuhertavat Wilma-ilmoituksia siitä, kun lapsi pieraisee.
No nimenomaan päivähoidon ja ihan kaiken muun lapsiperheiden palvelun saaminen on vaikeutunut valtavasti. Siis ihan jo päivähoitopaikkojen saaminen on valtava urakka, koulu on kaukana, terveyskeskus on kaukana, puheterapiaa ei saa ja jos saa, se on kaukana, neuvola on kaukana, hammashuolto on kaukana, kaikki on monen mutkan ja säädön ja kilometrin takana.
Täällä yläko
Meillä ei ole toiminut mikään noista.
Tai no, kuopuksen lukion terkka on toiminut. Varmaan lähinnä siksi että olen itse ollut aktiivinen ja lukiolainen on riskiryhmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minulta mitään kukaan vaatinut. Hyvin näyttää 2 lasta kasvavan tuossa muun elämän ohessa. Vinkkinä jos työ vie kaiken ajan niin vaihda pois sellaisesta. Itse en roiku somessa en tiedä onko se sitten syy, että riittää aikaa lapsillekin. Nyt ei ole enää edes paha. Pienempinä noita sai molempia viedä harrastuksiin. Onneksi siinäkin osasin yhdistää itselleni kuntoilua/ulkoilua niin sai ns. 2 kärpästä yhdellä iskulla.
Itse hoidin neuvolat niin että unohdin aina lapselle sen ajan hoitaa. Neuvolasta aina soittivat, että hei oot sen ja sen ikävuoden neuvolasta 6kk myöhässä tässä sinulle aika ja sitten sinne mentiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne lapset kannattaa jättä tekemät jos on nii kauheeta sitten niitten kans olla ja touhuta jotain ja kannaa jos niitä nyt kumminkin tekee niin opettaa elämän tosiasiat että aina ei kaikki suju kun elokuvissa ja elämässä ei kaikki ole kivaa ettei tuu näitä heikkopäisiä mitä nykyään joka toinen aikuinen ja lapsi on sitte ei selviydy missään kun tulee oikeita ongelmia.
"Vanhemmuus on meille raskaampaa nyt kuin silloin kun itse oltiin lapsia"
Just just. Ei ihan kaikki vanhemmuuden stressit valuneet lapsille silloin, kun itse olit lapsi. Välillä oli jotain oudosti pielessä, välillä kaikki hyvin, mutta ei tullu kukaan sanomaan että "meidän äiti sanoi että teidän äiti somessa postasi että oijoi ja voivoi".
Joku meni pullolle, joku köydelle, joku mielenlääkäriin ja suurin osa jotenkin hammasta purren taapersi aina vuoden kerrallaan kohti seuraavaa vuotta. Joillakin arki rullasi ilman ongelmia.
Aika paha yleistää oman esimerkin tai oman tuttavapiirin perusteella mitään. Ysärillä jotkut oli laman seurauksena menettäneet kaiken, toisilla taas arki rullasi ja joillakin "oho ostettiinkin omakotitalo Helsingistä kun näitä nyt saa entisen kaksion hinnalla". Osalla lapsista tausta näkyy omaan aikuisuuteen, voit itse veikkailla miten mikäkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmuus on raskaampaa siksi, että:
- vaatimukset vanhemmuutta kohtaan ovat kasvaneet
- painostus toimia yhdellä ja oikealla tavalla neuvolan ja yhteiskunnan taholta
- ollaan heti uhakailemassa lasussa. Lasun kanssa näköjään moni normiperhe joutuu asioimaan kun ennen lasuilmoitukset koskivat ongelmaperheitä ja vanhempia, jotka olivat hukassa vanhemmuudessa
- ei enää osata kasvattaa, jolloin siitä vanhemmuudestakin tulee rankkaa kun on ns. kuriton mukula ja myöhemmin teini kotona. Toki kasvattaminenkin on rankkaa, mutta helpomalla pääsee kun hoitaa sen velvollisuuden. Nykyään kasvatus on ollut vain lapsen ehdoilla menemistä ilman rajoja ja sääntöjä.
Pari vuosikymmentä sitten lastenpsykiatri Jari Sinkkonen sanoi, että vanhempien tärkein tehtävä on aiheuttaa lapsilleen pettymyksiä ja auttaa lapsiaan selviämään pettymyksistä. Nykyisin lapsille ei saa aiheuttaa pettymyksiä ja vanhemmat ovat ihan kädettömiä, kun mitään ei saisi kieltää eikä lasta rajoittaa mitenkään.
Nykyään ei myöskään lapsia viedä mummolaan hoitoon yhtä usein. Tälläkin hetkellä naapurissa oleva päiväkoti on täynnä lapsia ja kello on neljä iltapäivällä. Huudoista huomaa, että vanhempia on ikävä. Kiukuttelua kuuluu tänne asti.
Vierailija kirjoitti:
Pari vuosikymmentä sitten lastenpsykiatri Jari Sinkkonen sanoi, että vanhempien tärkein tehtävä on aiheuttaa lapsilleen pettymyksiä ja auttaa lapsiaan selviämään pettymyksistä. Nykyisin lapsille ei saa aiheuttaa pettymyksiä ja vanhemmat ovat ihan kädettömiä, kun mitään ei saisi kieltää eikä lasta rajoittaa mitenkään.
Jari Sinkkonen on viimeinen neuvomaan yhtään ketään, kun ei koskaan ollut kotona tai ainakaan lastensa kanssa ja ainoa kontakti heihin oli karjuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoidin aikanaan kesäisin omat sisarukseni, 90-luvulla ja täysin itsenäisesti. Olivat pienimmillään alle kouluikäisiä. Minulle ei jäänyt siitä traumoja, minusta se oli hyvä juttu. Nykyään moisesta lähtisi varmaan lasuja ja tulisi huostaanotto. Minilla ei ollut myöskään mitään tavoiteharrastuksia. Olisin takuulla saanut traumoja moisesta. Olin muutoinkin yksin viihtyvä lapsi, olisin vihannut jos minut olisi pakotettu jonnekin ryhmiin tavoitteellistumaan ja sosiaalistumaan.
Onneksi sain kasvaa vapaampaan aikaan.
Ei tavoiteharrastus tarkoita mitään ryhmäliikuntaa. Ihan kuule esimerkiksi soittotunneilla suurin osa käy itsekseen.
Se ei ole tavoiteharrastus jos itsekseen opettelee soittamaan ilman soitonopettajaa.
Tää on kyllä mielenkiintoista koska nimenomaan niistä itsekseen harjoittelevista yleennsä tulee ammattilaisia. Ei niistä jotka on vähän vastentahtoisesti viety ohjattuun harrastukseen. Itsekseen harjoittelu kielii korkeasta motivaatiosta.
Vierailija kirjoitti:
"Tavoitteellinen harrastus on aika pitkälti sama kuin ohjattu harrastus valmentajan tai opettajan johdolla. Omatoimista harrastamistahan ei lasketa lasten kohdalla harrastamiseksi ollenkaan."
Eikö lasketa?" Jännä juttu. Sisareni on aina ollut käsityöihmisiä ja tehnyt kaikkea mahdollista käsitöiden osalta ihan virkkaamisesta pitsinnypläykseen saakka. Itsekseen hän on kirjoista opetellut. Kotona hän on tehnyt lapsesta asti, mutta luulisi sitä harrastukseksi. Samoin minä olen lapsesta asti piirtänyt paljon ja maalannut. Olen aina pitänyt sitä harrastuksenani, lapsenakin.
No nykyään on näin ettei niitä enää lasketa harrastukseksi mitkä ennen olivat harrastuksia. Nykyään harrastuksesta on pitänyt maksaa ja vanhemman kuljettaa sinne.
Helsingissä aika voidaan perua seitsemän kertaa putkeen, eikä koskaan tiedä mihin sen seuraavaksi saa. Aina uusi hoitaja. Sama hammashoidon kanssa ja kouluterveystarkastuksia ei mun lapsilla ollut enää vuosiin ennen lukiota. Onneksi on sairauskuluvakuutukset.
Huvittavaa oli myös mm se että yhtäkkiä säästösyistä alettiin vaatia laktoosi-intoleranssista lääkärintodistus kouluun, mutta kouluterveyslääkäriä ei ollut eikä terveyskeskus suostunut antamaan sitä varten lääkäriaikaa.