Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet
Säännöllisesti kuulee netissä kitinää siitä, miten nykyään vanhemmat ovat niin uupuneita muka ilman syytä. Todellisuudessa vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet paljon vuosikymmenten aikana. Vertaan nyt 90-lukua ja 2020-lukua, joista itselläni on kokemusta, mutta ero on vieläkin isompi, jos mennään muutama vuosikymmen ysäristä taaksepäin:
-Ennen pienet lapset saatettiin jättää keskenään pihalle leikkimään tai päästää lähiseudulle kulkemaan ilman aikuista. Tällä välin aikuiset saattoivat tehdä kotitöitä/levätä. Isot lapset eli vaikka 5 v ja 6 v saattoivat pitää huolta pari-kolmevuotiaasta, joka päästettiin mukaan. Minä olen mm. käynyt 6-vuotiaana yksin pyöräillen kaupassa kilometrin päässä. Nykyään tällaisesta toiminnasta napsahtaisi lasu, jos pieni lapsi kulkisi omia menojaan ilman aikuista. Eli siinä missä aikuinen ennen sai aikaa kotitöille/levolle laittamalla lapset ulos keskenään, ei enää toimi.
-Minä kasvoin tavallisessa perheessä ysärillä ja ruokavalio oli sama kuin muilla ikäisilläni: oli maissihiutaleita, vehnäpaahtoleipää, kaakaota, viiliksiä ja joitakin valmisruokiakin oli. Lämpimän ruoan kanssa ei paljon salaatteja ollut, porkkanaraastetta oli säännöllisesti. Ei tuolloin stressattu siitä, että saahan lapsi varmasti monipuolista ja terveellistä ravintoa. Maidon juomista pidettiin tärkeänä ja sen puolesta kampanjoitiin, mutta ei ruoan suhteen ollut samalla tavalla tarkkaa kuin nyt. Nykyään pidetään huonona vanhempana, jos lapsen antaisi syödä tuohon ysärityyliin.
-Omassa lapsuudessani oli täysin ok, että lapset viettivät surutta ruutuaikaa telkkarin lastenohjelmien ja VHS-kasettien äärellä. Vanhemmille oli helppoa, kun lapsen saattoi istuttaa telkkarin eteen (silloin vain valitettiin, ettei ruutua saanut katsoa liian läheltä). Nykyään joka paikassa marmatetaan jatkuvasti ruutuajasta ja sen haitallisuudesta. En tarkoita, että pienellä lapsen tarvitsisi käyttää älypuhelinta, padia tai muuta, mutta ennenkin katsottiin surutta telkkarista sarjoja tuntitolkulla.
-Nykyisin lapsia pitää tunnekasvattaa ja vanhemmille painotetaan sen tärkeyttä, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Ei omassa lapsuudessani tunteita sanoitettu kuten nykyään tai vanhempia vaadittu tilille siitä, miten heidän kasvatusmetodinsa vaikuttavat lapsen tunne-elämään ja kehitykseen. Monissa tilanteissa kasvatuskeinot olivat jotain ihan toista kuin nykyään ja moni ikätoverinikin sai korvapuusteja, vitsaa ja muita osakseen, vaikka nuo oli lailla kielletty jo kasarilla. Helppo se on vanhemmalla ikäpolvella sanoa, että kyllä lapset pidettiin ennen paremmassa kurissa. Varmasti, kun vanhemmilla oli keinoja, jotka ovat nykyisin laittomia ja kyseenalaisia.
Tässä muutamia esimerkkejä, joiden lisäksi vanhemmilta vaaditaan muutenkin. Ysärillä ei päiväkodissa mitään Wilmaa ollut, vaan asiat juteltiin kasvokkain. Koululaisilla oli reissuvihot, eikä niihin raportoitu jatkuvasti. Vanhemmilta odotettiin osallistumista vanhempainiltaan kerran tai kahdesti vuodessa, nykyään on vaikka minkälaisia vasuja, lomakkeiden täyttämisiä tai muutakin osallistumista. Tämä kaikki pitäisi hoitaa työelämän ohessa, joka on muuttunut paljon vaativammaksi (tätä ovat sanoneet työelämässä vuosikymmeniä olleet, että työtahti oli ennen ihan toista ja nykyään on paljon raskaampaa).
Kommentit (1232)
Koskaan ei ollut lapsenkasvatus niin helppoa kuin nyt. Sen sijaan koskaan ei ole ollut niin huonokuntoisia vanhempia kuin nyt. Ja tämä on syy miksi pienten lasten vanhemmat kitisevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teknisesti ottaen, vanhemmuus on tietenkin helpottanut. On koneet ja päiväkodit ja muu infrastruktuuri. Mutta asenneilmapiiri on mäntti. Kytätään, syyllistetään, tehtaillaan lasuja. Asetetaan kohtuuttomia vaatimuksia ja syyllistetään jos näihin ei kykene. Opettajat tuhertavat Wilma-ilmoituksia siitä, kun lapsi pieraisee.
No nimenomaan päivähoidon ja ihan kaiken muun lapsiperheiden palvelun saaminen on vaikeutunut valtavasti. Siis ihan jo päivähoitopaikkojen saaminen on valtava urakka, koulu on kaukana, terveyskeskus on kaukana, puheterapiaa ei saa ja jos saa, se on kaukana, neuvola on kaukana, hammashuolto on kaukana, kaikki on monen mutkan ja säädön ja kilometrin takana.
"No nimenomaan päivähoidon ja ihan kaiken muun lapsiperheiden palvelun saaminen on vaikeutunut valtavasti. Siis ihan jo päivähoitopaikkojen saaminen on valtava urakka, koulu on kaukana, terveyskeskus on kaukana, puheterapiaa ei saa ja jos saa, se on kaukana, neuvola on kaukana, hammashuolto on kaukana, kaikki on monen mutkan ja säädön ja kilometrin takana."
Olisiko pienillä paikkakunnilla näin? Olen itse ison kunnan asukki, ja kaikki toimi kuin junan vessa. Paitsi se asenneilmapiiri. Nykyään lapset ovat onneksi isoja.
Saisi kyllä kaikissa kunnissa toimia päivähoito-ja kouluhommat paremmin! Ikävää, kun näistä palveluista on rahoitusta karsittu raa'alla kädellä.
Vierailija kirjoitti:
"No nimenomaan päivähoidon ja ihan kaiken muun lapsiperheiden palvelun saaminen on vaikeutunut valtavasti. Siis ihan jo päivähoitopaikkojen saaminen on valtava urakka, koulu on kaukana, terveyskeskus on kaukana, puheterapiaa ei saa ja jos saa, se on kaukana, neuvola on kaukana, hammashuolto on kaukana, kaikki on monen mutkan ja säädön ja kilometrin takana."
Olisiko pienillä paikkakunnilla näin? Olen itse ison kunnan asukki, ja kaikki toimi kuin junan vessa. Paitsi se asenneilmapiiri. Nykyään lapset ovat onneksi isoja.
Saisi kyllä kaikissa kunnissa toimia päivähoito-ja kouluhommat paremmin! Ikävää, kun näistä palveluista on rahoitusta karsittu raa'alla kädellä.
Niin, verbisi on imperfektissä. TOIMI.
Ei toimi enää.
"Niin, verbisi on imperfektissä. TOIMI.
Ei toimi enää."
Kovin ikävää. Kasvatin pienet lapset eri aikakautena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei tottele valtiota niin ihmisoikeudet pois. Sitähän se on. Ai ihana kommunismi, kun palasit ja pelastit meidät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teknisesti ottaen, vanhemmuus on tietenkin helpottanut. On koneet ja päiväkodit ja muu infrastruktuuri. Mutta asenneilmapiiri on mäntti. Kytätään, syyllistetään, tehtaillaan lasuja. Asetetaan kohtuuttomia vaatimuksia ja syyllistetään jos näihin ei kykene. Opettajat tuhertavat Wilma-ilmoituksia siitä, kun lapsi pieraisee.
No nimenomaan päivähoidon ja ihan kaiken muun lapsiperheiden palvelun saaminen on vaikeutunut valtavasti. Siis ihan jo päivähoitopaikkojen saaminen on valtava urakka, koulu on kaukana, terveyskeskus on kaukana, puheterapiaa ei saa ja jos saa, se on kaukana, neuvola on kaukana, hammashuolto on kaukana, kaikki on monen mutkan ja säädön ja kilometrin takana.
Sori nyt vaan, mutta päivähoidon saaminenhan on nykyään ihan lakisääteinen juttu. Jopa niille, jotka eivät sitä tarvitsisi. Vielä 80-luvun lopulla kunnallinen päivähoitopaikka on joillakin paikkakunnilla todella kiven takana. Käytännössä yksinhuoltajat niitä saivat. Itse muistan liimailleeni kauppojen ilmoitustaululle lappuja etsien esikoiselleni päivähoitopaikkaa. Vasta kuopukseni aikaan 10 vuotta myöhemmin päivähoitopaikan saivat kaikki.
Mitä tulee kouluihin, terveyskeskukseen, neuvoloihin, päiväkoteihin niin ainakin tällä paikkakunnalla ne kaikki sijaitsevat yhä edelleen samoilla paikoilla kuin omien lasteni ollessa pieniä. Kunnallinen hammashoito taas: itse olen käyttänyt sitä pelkästään raskausaikoina. Katsos, kun siihen vanhaan hyvään aikaan (80-90-luvulla) aikuiset eivät sinne saaneet aikoja.
On huvittavaa, miten täällä esitetään totena jotain ihme kuvitelmaa, kuinka helppoa kaikki oli aikaisemmin. Aika näköjään kultaa jopa niiden muistot, jotka eivät edes ole eläneet sitä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko meillä kaikki lapset erityislapsia, eikö enää synny terveitä lainkaan? Kaikki lasun piirissä ja lääkkeitä tungetaan jokaiselle. Hirveää🥶
Haluan nähdä nämä totalitarismia ihannoivat ihmiset muutaman vuoden päästä, kun totalitarismi osuu omaan nilkkaa. Ai jumalauta nautin sillä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sori nyt vaan, mutta päivähoidon saaminenhan on nykyään ihan lakisääteinen juttu. Jopa niille, jotka eivät sitä tarvitsisi. Vielä 80-luvun lopulla kunnallinen päivähoitopaikka on joillakin paikkakunnilla todella kiven takana. Käytännössä yksinhuoltajat niitä saivat. Itse muistan liimailleeni kauppojen ilmoitustaululle lappuja etsien esikoiselleni päivähoitopaikkaa. Vasta kuopukseni aikaan 10 vuotta myöhemmin päivähoitopaikan saivat kaikki.
Mitä tulee kouluihin, terveyskeskukseen, neuvoloihin, päiväkoteihin niin ainakin tällä paikkakunnalla ne kaikki sijaitsevat yhä edelleen samoilla paikoilla kuin omien lasteni ollessa pieniä. Kunnallinen hammashoito taas: itse olen käyttänyt sitä pelkästään raskausaikoina. Katsos, kun siihen vanhaan hyvään aikaan (80-90-luvulla) aikuiset eivät sinne saaneet aikoja.
On huvittavaa, miten täällä esitetään totena jotain ihme kuvitelmaa, kuinka helppoa kaikki oli aikaisemmin. Aika näköjään kultaa jopa niiden muistot, jotka eivät edes ole eläneet sitä aikaa.
- Päivähoitolaki velvoittaa vain tarjoamaan paikan kunnan alueelta eli sitä ei välttämättä saa minkäänlaisen järkevän etäisyyden päästä, eikä kaikkia lapsia samaan.
- Pienet koulut lakkautetaan, koulut keskitetään
- Neuvoloihin ei pääse, aika voidaan perua kuusi kertaa ja joka kerta se on eri paikassa
- Pienet hammashoitolat on lopetettu, nekin on keskitetty, ei tässä edes puhuttu aikuisten hampaista, vaan lasten, eikä sinnekään pääse
- Terveyskeskuksiin ei saa aikoja ollenkaan
Tämä kehitys on tapahtunut ihan nyt viimeisen 10 vuoden aikana, koska 2002 syntyneen esikoisen kanssa päivähoito toimi vielä, hammashoitola oli paikallisen alakoulun pihassa ja neuvolaan pääsi soittamalla plus se oli kävelymatkan päässä
Ainakin työelämä vaatii vanhemmilta paljon enemmän kuin ennen. Työ on intensiivisiä ja oletuksena on, että luet työsähköpostia vapaa-ajallakin. Tehokkuutta vaaditaan kokoa ajan lisää ja tuntuu että mikään ei riitä.
Itse koin myös esim . päiväkodin vaatimukset välillä vähän järjettöminä. Toinen pojistamme oli onnistunut rikkomaan kurahousunsa päiväkodin pihalla johonkin asidassa olevaan ylös nousseeseen naulaan. Mietin lasta hakiessa ääneen, että saisinko palkeenkielen vaikka teipattua ensi hätään. Päiväkodin täti kuitenkin piti tärkeänä, että uudet kurahousut hankittaisiin samana iltana. Vaatimus oli aika kohtuuton, koska olin miehen reissutyön takia ilman autoa koko viikon ja lähimpään markettiin oli 8 km matkaa, eikä sinne edes päässyt bussilla. No, paikkateipillä mentiin siihen saakka että kauppaan päästiin.
Nuorempi poikamme siirtyi eskariin eri rakennukseen ja myös henkilökunta vaihtui. Eräänä päivänä hakiessa oli vastassa huolestunut lastentarhan opettaja. Oli löytänyt pojan käsivarresta ihottumaa. Sanoin, että ei ole syytä huoleen, koska pojalla on vain vähän herkkä iho ja päällä ollut pusero oli varmaan viikonloppuna eksynyt mummolassa pesukoneeseen ja pesty jollain hajusteellisella aineella (sattunut joskus ennen ennenkin).
Seuraava aamuna vastassa oli kaksi totista lastentarhanopettaja, jotka halusivat keskustella päiväkodin ja kodin välisestä luottamuksesta. Olivat pettyneitä, kun emme olleet kertoneet lapsen iho-ongelmista heille jo etukäteen!!!! Iho-ongelmat olivat kyllä olleet saman päiväkodin eri yksikön tiedossa, mutta ei meille kummallekaan ollut edes tullut mieleen koko satunnainen iho-ongelma, kun mitään ongelmia ihon kanssa ei edes ollut varmaan lähes pariin vuoteen.
Todellakin olen sitä mieltä, että vanhemmilta vaaditaan välillä ihan liikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa kurjaa, jos neuvola-aikoja peruutetaan ja siirrellään. Onko asia näin nykyään myös suurissa kaupungeissa? 2006-2009-syntyneille lapsille sai isoissa kaupungeissa ajan helposti ja se oli aina kunnan omassa lähineuvolassa. Pirullista jos tämä mahdollisuus on poistunut.
Vierailija kirjoitti:
Haluan nähdä nämä totalitarismia ihannoivat ihmiset muutaman vuoden päästä, kun totalitarismi osuu omaan nilkkaa. Ai jumalauta nautin sillä hetkellä.
Avaatko tätä skenaariota enemmän? Paitsi silloin, jos teoriasi liittyy johonkin salaliittohömppään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kuka noita vaatimuksia muka esittää ja kuka teillä on kotona kyttäämässä että syödäänkö siellä kermaviiliä vai jotain muuta? Ei meillä ainakaan ketään ole. Se paine otetaan jostain somesta tai muusta paskasta ihan turhaan. Somet kiinni, ne eivät ole hyväksi lapsille eivätkä aikuisillekaan.
Vierailija kirjoitti:
Mutta kuka noita vaatimuksia muka esittää ja kuka teillä on kotona kyttäämässä että syödäänkö siellä kermaviiliä vai jotain muuta? Ei meillä ainakaan ketään ole. Se paine otetaan jostain somesta tai muusta paskasta ihan turhaan. Somet kiinni, ne eivät ole hyväksi lapsille eivätkä aikuisillekaan.
No nyt on väsynyttä, et viitsisi.
Stressi lähtee kun lakkaa välittämästä muiden mielipiteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teknisesti ottaen, vanhemmuus on tietenkin helpottanut. On koneet ja päiväkodit ja muu infrastruktuuri. Mutta asenneilmapiiri on mäntti. Kytätään, syyllistetään, tehtaillaan lasuja. Asetetaan kohtuuttomia vaatimuksia ja syyllistetään jos näihin ei kykene. Opettajat tuhertavat Wilma-ilmoituksia siitä, kun lapsi pieraisee.
No nimenomaan päivähoidon ja ihan kaiken muun lapsiperheiden palvelun saaminen on vaikeutunut valtavasti. Siis ihan jo päivähoitopaikkojen saaminen on valtava urakka, koulu on kaukana, terveyskeskus on kaukana, puheterapiaa ei saa ja jos saa, se on kaukana, neuvola on kaukana, hammashuolto on kaukana, kaikki on monen mutkan ja säädön ja kilometrin takana.
Täällä yläkoulu, terveyskeskus, neuvola ja hammashoito on 50km päässä. Eikä tulis mieleenkään valittaa.
"Eräänä päivänä hakiessa oli vastassa huolestunut lastentarhan opettaja. Oli löytänyt pojan käsivarresta ihottumaa. Sanoin, että ei ole syytä huoleen, koska pojalla on vain vähän herkkä iho ja päällä ollut pusero oli varmaan viikonloppuna eksynyt mummolassa pesukoneeseen ja pesty jollain hajusteellisella aineella (sattunut joskus ennen ennenkin). "
Juuri tämä on arkipäivää nykyään, koulujen ja päiväkotien järjetön huolipropaganda. Puututaan ihan joutaviin asioihin. Ei nähdä metsää puilta, eli ei nähdä sitä että lapsesta pidetään tosi hyvää huolta ja kaikki kotona on ok. Samaan aikaan ei puututa tosi vakaviin tapauksiin tai puuttuminen on voimatonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teknisesti ottaen, vanhemmuus on tietenkin helpottanut. On koneet ja päiväkodit ja muu infrastruktuuri. Mutta asenneilmapiiri on mäntti. Kytätään, syyllistetään, tehtaillaan lasuja. Asetetaan kohtuuttomia vaatimuksia ja syyllistetään jos näihin ei kykene. Opettajat tuhertavat Wilma-ilmoituksia siitä, kun lapsi pieraisee.
No nimenomaan päivähoidon ja ihan kaiken muun lapsiperheiden palvelun saaminen on vaikeutunut valtavasti. Siis ihan jo päivähoitopaikkojen saaminen on valtava urakka, koulu on kaukana, terveyskeskus on kaukana, puheterapiaa ei saa ja jos saa, se on kaukana, neuvola on kaukana, hammashuolto on kaukana, kaikki on monen mutkan ja säädön ja kilometrin takana.
Täällä yläkoulu, terveyskeskus, neuvola ja hammashoito on 50km päässä. Eikä tulis mieleenkään valittaa.
Ja pääset niihin? Helsinigssä ei terveyskeskukseen edes pääse, hammashoito ei toimi, neuvolaan perutaan aikoja koko ajan eikä edes tiedä missä se on, kouluterveydenhuoltoa ei ole. Yläkoulu on mutta nekin pitää itse tutkia ja lapsen juosta pääsykokeissa että pääsee edes jollain tavalla kunnolliseen.
Teknisesti ottaen, vanhemmuus on tietenkin helpottanut. On koneet ja päiväkodit ja muu infrastruktuuri. Mutta asenneilmapiiri on mäntti. Kytätään, syyllistetään, tehtaillaan lasuja. Asetetaan kohtuuttomia vaatimuksia ja syyllistetään jos näihin ei kykene. Opettajat tuhertavat Wilma-ilmoituksia siitä, kun lapsi pieraisee.