Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet
Säännöllisesti kuulee netissä kitinää siitä, miten nykyään vanhemmat ovat niin uupuneita muka ilman syytä. Todellisuudessa vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet paljon vuosikymmenten aikana. Vertaan nyt 90-lukua ja 2020-lukua, joista itselläni on kokemusta, mutta ero on vieläkin isompi, jos mennään muutama vuosikymmen ysäristä taaksepäin:
-Ennen pienet lapset saatettiin jättää keskenään pihalle leikkimään tai päästää lähiseudulle kulkemaan ilman aikuista. Tällä välin aikuiset saattoivat tehdä kotitöitä/levätä. Isot lapset eli vaikka 5 v ja 6 v saattoivat pitää huolta pari-kolmevuotiaasta, joka päästettiin mukaan. Minä olen mm. käynyt 6-vuotiaana yksin pyöräillen kaupassa kilometrin päässä. Nykyään tällaisesta toiminnasta napsahtaisi lasu, jos pieni lapsi kulkisi omia menojaan ilman aikuista. Eli siinä missä aikuinen ennen sai aikaa kotitöille/levolle laittamalla lapset ulos keskenään, ei enää toimi.
-Minä kasvoin tavallisessa perheessä ysärillä ja ruokavalio oli sama kuin muilla ikäisilläni: oli maissihiutaleita, vehnäpaahtoleipää, kaakaota, viiliksiä ja joitakin valmisruokiakin oli. Lämpimän ruoan kanssa ei paljon salaatteja ollut, porkkanaraastetta oli säännöllisesti. Ei tuolloin stressattu siitä, että saahan lapsi varmasti monipuolista ja terveellistä ravintoa. Maidon juomista pidettiin tärkeänä ja sen puolesta kampanjoitiin, mutta ei ruoan suhteen ollut samalla tavalla tarkkaa kuin nyt. Nykyään pidetään huonona vanhempana, jos lapsen antaisi syödä tuohon ysärityyliin.
-Omassa lapsuudessani oli täysin ok, että lapset viettivät surutta ruutuaikaa telkkarin lastenohjelmien ja VHS-kasettien äärellä. Vanhemmille oli helppoa, kun lapsen saattoi istuttaa telkkarin eteen (silloin vain valitettiin, ettei ruutua saanut katsoa liian läheltä). Nykyään joka paikassa marmatetaan jatkuvasti ruutuajasta ja sen haitallisuudesta. En tarkoita, että pienellä lapsen tarvitsisi käyttää älypuhelinta, padia tai muuta, mutta ennenkin katsottiin surutta telkkarista sarjoja tuntitolkulla.
-Nykyisin lapsia pitää tunnekasvattaa ja vanhemmille painotetaan sen tärkeyttä, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Ei omassa lapsuudessani tunteita sanoitettu kuten nykyään tai vanhempia vaadittu tilille siitä, miten heidän kasvatusmetodinsa vaikuttavat lapsen tunne-elämään ja kehitykseen. Monissa tilanteissa kasvatuskeinot olivat jotain ihan toista kuin nykyään ja moni ikätoverinikin sai korvapuusteja, vitsaa ja muita osakseen, vaikka nuo oli lailla kielletty jo kasarilla. Helppo se on vanhemmalla ikäpolvella sanoa, että kyllä lapset pidettiin ennen paremmassa kurissa. Varmasti, kun vanhemmilla oli keinoja, jotka ovat nykyisin laittomia ja kyseenalaisia.
Tässä muutamia esimerkkejä, joiden lisäksi vanhemmilta vaaditaan muutenkin. Ysärillä ei päiväkodissa mitään Wilmaa ollut, vaan asiat juteltiin kasvokkain. Koululaisilla oli reissuvihot, eikä niihin raportoitu jatkuvasti. Vanhemmilta odotettiin osallistumista vanhempainiltaan kerran tai kahdesti vuodessa, nykyään on vaikka minkälaisia vasuja, lomakkeiden täyttämisiä tai muutakin osallistumista. Tämä kaikki pitäisi hoitaa työelämän ohessa, joka on muuttunut paljon vaativammaksi (tätä ovat sanoneet työelämässä vuosikymmeniä olleet, että työtahti oli ennen ihan toista ja nykyään on paljon raskaampaa).
Kommentit (1232)
Ainakaan vanhemmilta ei vaadita lasten kännykänkäytön kontrollointia. Siinähän joutuisi kohtaamaan omankin riippuvaisuutensa. Äly-pyh-elin on helpottanut vanhemmuutta, kun jo kaksivuotiaan voi jättää ruutua taputtelemaan. Saa sitä omaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse lapseton mutta seuraan lähipiirissäni kahta yksinhuoltajaa joilla samanikäiset lapset. Toinen on aina päästänyt lapset pihalle ja lähimetsään keskenään, ruutuja ei ollut kun lapset olivat nuorempia, lapset keksivät itse itselleen tekemistä.
Toinen on aina lasten kanssa, ei käske näitä koskaan pihalle, aina aikuinen on se joka keksii ohjelmaa. Ruutuaika on jatkuva taistelun aihe.
Tietääkseni kummastakaan ei ole tehty lasuja ja vaikka olisi niin entä sitten? Asiat ovat kunnossa molemmissa perheissä. Ainoastaan ensimmäinen vanhempi voi hyvin, toinen sen sijaan on uupunut ja stressaantunut. Ensimmäisen lapset ovat aktiivisia ja avoimia, toisen passiivisia ja sulkeutuneita.
Kyllä tässä on mielestäni paljon omaa valintaa uuvuttaako itsensä toiminnalla josta ei varsinaisesti ole edes näkyvää hyötyä vaan lähinnä päinvastoin.
Vanhemmuus on raskaampaa, työelämä ja sosiaalinen elämä on vaativampaa...
Takavuosikymmeninä riitti, että lapsella oli vuodenaikaan ja lämpötilaan sopivat vaatteet päällä, riittävästi ruokaa ja unta tarjolla. Leikkinsä lapset keksivät itse tai keskenään, televisio toimi viihdykkeenä tylsimpiin hetkiin. Vanhempien antama rakkaus ja turva tuli siitä, että elämä oli yksinkertaista ja rutiinien täyttämään. Rajat oli jykevät ja tarvittaessa niitä kutsuttiin Koivuniemen herra pitämään pystyssä.
Nykyään äidit kuormittuvat siitä, jos lapselle ei ole päiväkotiin joka päivä erilaista "gugguu-vaatetta" tai muuta somevloggareiden kuvissa näkemiä väriyhteensopivia vaatekappaleita.
Huono omatunto tulee jokaisesta eines-karjanpiirakka tai piinaattilättypäivällisestä, joka joudutaan kiireen takia lapsille tarjota, koska harrastuksiin on kiire. Ja niitä on perheessä joka lapsella monta (+vanhempien omat menot päälle). Kunnon perheessä kun lapsilla tulee olla monia harrastuksia. Muutama vuosikymmenen sitten riitti kesällä uimakoulu ja talvella pulkkamäki. Jos 10-v lapsi haluaa vegaaniksi, vanhemmat toteuttavat senkin toiveen, koska lapsella pitää olla päätösvaltaa häntä koskeviin asioihin. Sama koskee sukupuoli-identiteettiin liittyviä kysymyksiä. Ennen riitti kun isä jyrähti, että lopeta tuollaiset hömpötykset, nyt keskustellaan tunteista, sanoitetaan niitä ja lasten/nuorten tahto sanelee perhe-elämää. Ja taas kuormitutaan yhdessä.
Siinä missä ennen kuria pidettiin tiukoinkin menetelmin, nykyään vanhemmat kokevat huonoa omaatuntoa siitä, että aamulla kiireessä tuli kiukuttelevalle lapselle vedetty toppahaalareita hiukan liian ronskein ottein päälle ja mielessä liikkuu pelko lasusta, jos päiväkodissa asia tulisi ilmi.
Menneinä vuosikymmeninä vanhempien työt oli pitkälti suorittavaa työtä ja kun kello löi neljä työasiat oli poissa mielestä seuraavaan aamuun asti. Nykyään pienten lasten vanhemmat ovat yhä enenevissä määrin asiantuntijatehtävissä, tiukoissa aikataulupaineissa. Työtä tehdään yhä useammin vieraalla kielellä ja myös kotoa käsin esim. iltaisin. Tämä kaikki on poissa voimavaroista omien lasten kanssa. Ja taas kuormitutaan kun yhteiskunnan henki on se että aika lasten kanssa pitäisi olla laatuaikaa kehittäminen leikkeineen, harrastuksineen. Lomilla pitäisi tehdä pari ulkomaanreissua/v ja ainakin kerran talvessa yksi laskettelureissu Lappiin. Niin ja pitäähän ison ja komean omakotitalon lisäksi olla myös kesämökki. Näistäkin pitäisi jaksaa huolehtia kaiken muun lisäksi. Eikä kaikkeen tahdo olla oikein varaakaan. Ja taas kuormitutaan, varsinkin kun Instagramin mukaan naapurin Pete ja Mari näyttää olleen Pattayalla ja toisen naapurin Mirkku on hommannut uudet tuijat etupihalle. Pitäishän meidänkin, mutta millä ajalla ja rahalla ja millä voimavaroilla?
Vierailija kirjoitti:
Ai miksi lapset voivat niin huonosti? Vanhemmat eivät enää ole läsnä, eivät edes lue heille. Lapsille annetaan kännykät ja tabletit käteen. Vanhemmilla on omat ruutunsa edessään.
Joka päivä näkee ja kuulee, kuinka lapset yrittävät saada kontaktia vanhempaansa. Vanhempi ei vastaa, tuijottaa vain ruutuaan.
Ja sitten on erot, uudet puolisot, uusperheet, uudet vauvat, yksinhuoltajat. Lastensuojelu ei pysy perässä, kun lapsia kohdellaan niin huonosti.
Lisäksi nykyään on tapana ulkoistaa isommat lapset perheestä ja perheen tavallisesta arjesta, kun vauva syntyy. Jopa 1-2-vuotiaat viedään päiväkotiin "saamaan virikkeitä ja kavereita" kun vanhempi on kotona, vaikka alle 3-vuotiaan sosiaalistuminen tapahtuu ensisijaisesti kotona oman perheen kanssa. Lapset joutuvat jättämään yhden tärkeimmän psykologisen kehitysvaiheen välistä, kun eivät saa rauhassa sosiaalistua (tuntea olevansa osa ryhmää) omassa perheessään, vaan hypätään suoraan sekundaariseen sosiaalistumiseen (= kokea olevansa osa isompaa ryhmää) ennen kuin siihen on psykologisia valmiuksia. Ei pieni lapsi ymmärrä, kehen hänen on turvallista kiintyä, kun viettää valtaosan hereilläoloajastaan vieraiden aikuisten ja lasten ympäröimänä, kotona oman perheen kanssa käydään vain syömässä ja nukkumassa.
Juu, kyllähän sitä ennenkin vietiin jo vauvat seimeen, mutta eipä sen ikäluokan psyykkinen hyvinvointi kovin hyvällä tolalla ole, jos lukee 70-luvun äidit -ketjua. Nykyään tietoa lapsen kehityksestä on saatavilla enemmän kuin koskaan ennen, mutta silti se onnistutaan sivuuttamaan ja ajatellaan, että vanhemman hyvinvointi olisi etusijalla lapsen hyvinvointiin nähden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teknisesti ottaen, vanhemmuus on tietenkin helpottanut. On koneet ja päiväkodit ja muu infrastruktuuri. Mutta asenneilmapiiri on mäntti. Kytätään, syyllistetään, tehtaillaan lasuja. Asetetaan kohtuuttomia vaatimuksia ja syyllistetään jos näihin ei kykene. Opettajat tuhertavat Wilma-ilmoituksia siitä, kun lapsi pieraisee.
No nimenomaan päivähoidon ja ihan kaiken muun lapsiperheiden palvelun saaminen on vaikeutunut valtavasti. Siis ihan jo päivähoitopaikkojen saaminen on valtava urakka, koulu on kaukana, terveyskeskus on kaukana, puheterapiaa ei saa ja jos saa, se on kaukana, neuvola on kaukana, hammashuolto on kaukana, kaikki on monen mutkan ja säädön ja kilometrin takana.
Riippuu varmaan siitä mihin aikaan vertaa. Olen syntynyt 70-l. puolivälissä, eikä silloin ollut mitään lakisääteistä päivähoit
Kun itse muistelen 70-lukua niin tulee mieleen se että monessa perheessä ostettiin omakotitalo pelkästään miehen palkalla ja vaimo oli kotona. Jos molemmat olivat duunareita niin naiset kyllä hoitivat lapsia silti pitkään ja siihen oli varaa.
Nykyään omakotitaloa ei saa edes kahden peruspalkalla ja mini äitiyslomalla yhdestä lapsesta vrt. 4 lasta 70-luvulla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja höpö höpö sun jutulle. Ihan hevon kukkua. Ei tartte kovin pitkälle taaksepäin mennä kun rupee vertailee kotien "apuvälineitä" joita nykyisin joka lähtöön. Pyykit pestiin pulsaattorilla, nykyään lähes kaikki omistaa pesutornin. Vaatteet silitettiin, liinavaatteet mankeloitiin, joka viikko oli suursiivous, ruoka tehtiin puu-tai sähköhellalla. Joka torppaan eivät edes juokseva vesi tullut, tosin ei ihan kaikkiin tule nytkään. -80 luvun aikaan alkoi enemmänkin jo löytyä kotitöitä helpottavia härpäkkeitä ja tänä päivänä niitä on jo enemmän kun kukaan edes tarvitsisi, mutta ruikutusta riittää kun on niin maan perusteellisen raskasta ja ollaan jumalattoman korvaamattomia olevinaan.
Vierailija kirjoitti:
Ja höpö höpö sun jutulle. Ihan hevon kukkua. Ei tartte kovin pitkälle taaksepäin mennä kun rupee vertailee kotien "apuvälineitä" joita nykyisin joka lähtöön. Pyykit pestiin pulsaattorilla, nykyään lähes kaikki omistaa pesutornin. Vaatteet silitettiin, liinavaatteet mankeloitiin, joka viikko oli suursiivous, ruoka tehtiin puu-tai sähköhellalla. Joka torppaan eivät edes juokseva vesi tullut, tosin ei ihan kaikkiin tule nytkään. -80 luvun aikaan alkoi enemmänkin jo löytyä kotitöitä helpottavia härpäkkeitä ja tänä päivänä niitä on jo enemmän kun kukaan edes tarvitsisi, mutta ruikutusta riittää kun on niin maan perusteellisen raskasta ja ollaan jumalattoman korvaamattomia olevinaan. Kaiken muun lisäksi hoidettiin lapset, oltiin läsnä ja puuhattiin lasten kanssa. Lapset ei roikkuneet kaiken aikaa tableteilla ja kännyllä vaan ulkona raittiissa ilmassa telmittiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja höpö höpö sun jutulle. Ihan hevon kukkua. Ei tartte kovin pitkälle taaksepäin mennä kun rupee vertailee kotien "apuvälineitä" joita nykyisin joka lähtöön. Pyykit pestiin pulsaattorilla, nykyään lähes kaikki omistaa pesutornin. Vaatteet silitettiin, liinavaatteet mankeloitiin, joka viikko oli suursiivous, ruoka tehtiin puu-tai sähköhellalla. Joka torppaan eivät edes juokseva vesi tullut, tosin ei ihan kaikkiin tule nytkään. -80 luvun aikaan alkoi enemmänkin jo löytyä kotitöitä helpottavia härpäkkeitä ja tänä päivänä niitä on jo enemmän kun kukaan edes tarvitsisi, mutta ruikutusta riittää kun on niin maan perusteellisen raskasta ja ollaan jumalattoman korvaamattomia olevinaan.
Tuo on kotitöitä. Ei täällä niistä keskustella. Vaan vanhemmuudesta.
Tämä on totta. 70-luvulla lapset hoidettiin vähän vasemmalla kädellä (jo osin väkivallalla), ruoka oli mitä oli ja lapset heitettiin ulos säässä kuin säässä, joihinkin koteihin ei saanut mennä kuin vasta illalla. Eikä saanut tuoda kavereita. Harrastukset ei saaneet maksaa mitään. Leluja oli vähän. Aikuisilla oli töitä ja omia juttuja, lapset kasvoi villimmin ja itsenäisemmin. Tämä voi olla hyväkin mutta onnettomuuksia ja kuolemia tapahtui enemmän. Ja pari tuttua lasta kasvoi ihan pellossa. Tukea ja rakkautta näytettiin vähemmän. Nyt on kyllä ihan eri tason meininki. Ollaan rikkaampia ja tietoisempia, lastenkin pitää saada enemmän kaikkea. Ja se ei ole huono juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, jos ei ole ihan pieniä. Mutta ulkona ei ole enää kavereita niin kuin ennen, sillä nykyisin lapset ovat varhaiskasvatuksessa, ohjatuissa harrastuksissa tai ruuduillaan kotona.
Omassa nuoruudessani 1980-90-luvuilla lapset leikkivät keskenään joko sisällä tai pihalla. Eivät vanhemmat valvoneet heitä mitenkään. Täysin normaalia ja turvallista toimintaa siihen aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja höpö höpö sun jutulle. Ihan hevon kukkua. Ei tartte kovin pitkälle taaksepäin mennä kun rupee vertailee kotien "apuvälineitä" joita nykyisin joka lähtöön. Pyykit pestiin pulsaattorilla, nykyään lähes kaikki omistaa pesutornin. Vaatteet silitettiin, liinavaatteet mankeloitiin, joka viikko oli suursiivous, ruoka tehtiin puu-tai sähköhellalla. Joka torppaan eivät edes juokseva vesi tullut, tosin ei ihan kaikkiin tule nytkään. -80 luvun aikaan alkoi enemmänkin jo löytyä kotitöitä helpottavia härpäkkeitä ja tänä päivänä niitä on jo enemmän kun kukaan edes tarvitsisi, mutta ruikutusta riittää kun on niin maan perusteellisen raskasta ja ollaan jumalattoman korvaamattomia olevinaan. Kaiken muun lisäksi hoidettiin lapset, oltiin läsnä ja puuhattiin lasten kanssa. Lapset ei roikkuneet kaiken aikaa tableteilla ja kännyllä vaan ulkona raittiissa ilmassa telmittiin.
&nb
Tuohon aikaan monet äidit olivat kotona, nykyisin naisten työssäkäyntiaste on korkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa kurjaa, jos neuvola-aikoja peruutetaan ja siirrellään. Onko asia näin nykyään myös suurissa kaupungeissa? 2006-2009-syntyneille lapsille sai isoissa kaupungeissa ajan helposti ja se oli aina kunnan omassa lähineuvolassa. Pirullista jos tämä mahdollisuus on poistunut.
Helsingissä aika voidaan perua seitsemän kertaa putkeen, eikä koskaan tiedä mihin sen seuraavaksi saa. Aina uusi hoitaja. Sama hammashoidon kanssa ja kouluterveystarkastuksia ei mun lapsilla ollut enää vuosiin ennen lukiota. Onneksi on sairauskuluvakuutukset.
Huvittavaa oli myös mm se että yhtäkkiä säästösyistä alettiin vaatia laktoosi-intoleranssista lääkärintodistus kouluun, mutta kouluterveyslääkäriä ei ollut eikä terveyskeskus suostunut antamaan sitä varten lääkäriaikaa.
Tuusulassa olen odottanut kohta vuoden meidän nelivuotiaan lääkärintarkastusta, neuvola sentään oli. Puolen vuoden kohdalla jo soitin ja kysyin, olenko ymmärtänyt väärin, pitikö se aika itse kuitenkin varata. Puhelimessa sanoivat, että heillä on vuoden jonot, ilmoittavat sitten kun aikoja löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Sekin vielä, että henkisesti monet vanhemmat ovat aika yksin. Ei kaikilla ole lähipiirissä lapsiperheitä, sisaruksilla lapsia tai muita tukiverkkoja, jotka jakaisivat vanhemmuutta. Monet yhteiskunnan lapsiperheille tarjoamat tukimuodot on lakkautettu. Eli kun on rankkaa, niin asioiden kanssa on aika yksin.
No, ei ollut minullakaan 70-80 luvulla synnyttänellä mitään verkostoa
Vierailija kirjoitti:
Ja höpö höpö sun jutulle. Ihan hevon kukkua. Ei tartte kovin pitkälle taaksepäin mennä kun rupee vertailee kotien "apuvälineitä" joita nykyisin joka lähtöön. Pyykit pestiin pulsaattorilla, nykyään lähes kaikki omistaa pesutornin. Vaatteet silitettiin, liinavaatteet mankeloitiin, joka viikko oli suursiivous, ruoka tehtiin puu-tai sähköhellalla. Joka torppaan eivät edes juokseva vesi tullut, tosin ei ihan kaikkiin tule nytkään. -80 luvun aikaan alkoi enemmänkin jo löytyä kotitöitä helpottavia härpäkkeitä ja tänä päivänä niitä on jo enemmän kun kukaan edes tarvitsisi, mutta ruikutusta riittää kun on niin maan perusteellisen raskasta ja ollaan jumalattoman korvaamattomia olevinaan.
Näin on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi ydinongelma on siinä, että kaikessa vaatimustaso on kasvanut. Työelämä on muuttunut paljon kuormittavammaksi. Minulla on takana vakituista työuraa vasta vuodesta 2015, mutta jo tässä ajassa työ on muuttunut. Alussa oli paljon enemmän löysää ja kevyitäkin päiviä, nykyään töissä on tiivis tahti ja jostain kevyestä päivästä saa vain haaveilla. Sama koskee vanhemmuutta, vaatimukset ovat kasvaneet ihan liikaa.
Vaatimustaso on pikemminkin laskenut työelämässä, opiskelussa ja koulussa. Tavoitettavissa kyllä pitäisi olla koko ajan somen takia.
Päinvastoin! Ainakin koulussa vaatimustaso on laskenut kokoajan.
Vierailija kirjoitti:
Tiina-kirjat sijoittuvat 1950-luvulle. Mutta muuten Tiinan koti on oikein ihannekoti: kaikilla on aina aikaa toisilleen.
Niin sijoittuvat, mutta kirjoittaja sössötti, miten äitiä huudeltiin muka vasta 80-luvulla.
Tiinan vanhemmat olivat minimaalisen vähän lastensa kanssa. Kun täällä vänkytetään, miten nykyään ei vanhemmat ole tarpeeksi lastensa kanssa.
Ja Tiinan äiti kivitettäisiin nykyään, koska hänhän kököttää kotona, vaikka lapsista nuorempikin on jo kymmenen tienoilla.
Plus rangaistukset tuomittaisiin, komeroon sulkeminen, pakkovirkkaamiset jne.
Juu, kirjassa lapset ovat keskenään, mutta ovat jo kouluikäisiä. Ainakin omat lapseni ovat kulkeneet kavereiden kanssa tuon ikäisinä, 2010-2020 olleet kouluiässä. Totta kyllä, että itse 80-luvulla kuljettiin pidemmällä ja vapaammin, koska ei puhelinta kyttäämiseen, ja tultiin kotiin kun oli kotiintuloaika.
Tiina-kirjoissa nuo rangaistukset ovat Tiinan itsensä asettamia, eivät vanhempien, ainakin tuo virkkaaminen.
Omat lapseni, jotka ovat nyt täysi-ikäistyneet, ovat itse sanoneet, että olipa hyvä, että heidän lapsuudessaan ei ollut kännykkää kuin vasta alakoulussa, ja silloinkin alkuun ilman älyä. Tuntuu kyllä, että älypuhelin on muuttanut ihmisten elämää niin paljon, että emme edes oikein ymmärrä sitä.
Lapset ovat olleet pihalla keskenään, kavereiden luona tai kaverit meillä ilman valvontaa, mutta tietysti pihalla on ollut rajat, missä saa mennä. Lasten kanssa kävin kaikki leikkipuistot, rannat, hoplopit, joista lähinnä jälkimmäinen oli paikka, jossa aikuinen saa omaa aikaa, riippuen kuinka vanha lapsi on.
Telkkaa sai katsoa, pleikkarilla pelata ja YouTubea tuijottaa. Vastapainona lapset ovat käyneet treeneissä, ja nykyisin ovat itse tarkkoja ruuan suhteen, enemmän kuin koskaan olin kun he olivat lapsia, ja myös liikunnan suhteen. Siltä ostin huomaan, että maailma on muuttunut. Tosin omassa lapsuudessani ei niin paljon edes ollut ruuan suhteen vaihtoehtoja, ei tarvinnut miettiä niin paljon.
En jaksaisi itse enää nykymaailmassa tehdä lapsia, koko maailma tuntuu vaikeammalta paikalta elää. Ennen ei ollut kaikki parempaa, mutta jotenkin helpompaa. Ei ollut niin paljon kaikkea, eikä informaatiotulvaa koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin varmaan. Pötkötellään vuosikausia kotona yhteiskunnan piikkkiin, kotityöt hoituu koneilla ja asumukset itsestään lämpimiä ja kuvia, ei tarvi eds maksaa mistään, jos ei halua. Sen kun tekee lisää lapsia. Ne voi sitten viedä yhteiskunnan hoitoonkin, jos/kun ei itse jaksa.
Jokainen ap:n kaltainen höpöttäjä pitäisi laittaa vedettömään ja sähköttömään mökkiin syrjäseudulle, ilman autoa ja koneita tietenkin, asustelemaan lapsikatraan kanssa ja itse tienaamaan rahansa.
Ei noista ajoista niin kauan ole. Oma äitini pesi vielä käsin lakanapyykkiä joella ja muuta pyykkiä saunalla. Ei ollut pesukonetta, mutta oli kuusi tenavaa ja paljon pestävää.
Niin mikä ei ole kauan? Ensimmäiset pesukoneet tuli Suomeen jo ennen 1950. Kyllä siitä aika kauan on.
Mutta ne yleistyivät vasta monta kymmentä vuotta myöhemmin.
Riippuu varmaan siitä mihin aikaan vertaa. Olen syntynyt 70-l. puolivälissä, eikä silloin ollut mitään lakisääteistä päivähoitojärjestelmää. Paikkakunnallani oli tarha yhden tehtaan työntekijöiden lapsille, mutta en minäkään edes sinne päässyt, vaikka molemmat vanhemmat olivat tehtaassa töissä. Äitini jätti sitten työnsä ja alkoi perhepäivähoitajaksi. No ei mikään "uraihminen" ollut, mutta nykypäivästä ajatellen aikamoista, että piti vaihtaa ammattia sen takia, ettei saanut lasta hoitoon. Silloin se oli ihan normaalia.