Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet
Säännöllisesti kuulee netissä kitinää siitä, miten nykyään vanhemmat ovat niin uupuneita muka ilman syytä. Todellisuudessa vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet paljon vuosikymmenten aikana. Vertaan nyt 90-lukua ja 2020-lukua, joista itselläni on kokemusta, mutta ero on vieläkin isompi, jos mennään muutama vuosikymmen ysäristä taaksepäin:
-Ennen pienet lapset saatettiin jättää keskenään pihalle leikkimään tai päästää lähiseudulle kulkemaan ilman aikuista. Tällä välin aikuiset saattoivat tehdä kotitöitä/levätä. Isot lapset eli vaikka 5 v ja 6 v saattoivat pitää huolta pari-kolmevuotiaasta, joka päästettiin mukaan. Minä olen mm. käynyt 6-vuotiaana yksin pyöräillen kaupassa kilometrin päässä. Nykyään tällaisesta toiminnasta napsahtaisi lasu, jos pieni lapsi kulkisi omia menojaan ilman aikuista. Eli siinä missä aikuinen ennen sai aikaa kotitöille/levolle laittamalla lapset ulos keskenään, ei enää toimi.
-Minä kasvoin tavallisessa perheessä ysärillä ja ruokavalio oli sama kuin muilla ikäisilläni: oli maissihiutaleita, vehnäpaahtoleipää, kaakaota, viiliksiä ja joitakin valmisruokiakin oli. Lämpimän ruoan kanssa ei paljon salaatteja ollut, porkkanaraastetta oli säännöllisesti. Ei tuolloin stressattu siitä, että saahan lapsi varmasti monipuolista ja terveellistä ravintoa. Maidon juomista pidettiin tärkeänä ja sen puolesta kampanjoitiin, mutta ei ruoan suhteen ollut samalla tavalla tarkkaa kuin nyt. Nykyään pidetään huonona vanhempana, jos lapsen antaisi syödä tuohon ysärityyliin.
-Omassa lapsuudessani oli täysin ok, että lapset viettivät surutta ruutuaikaa telkkarin lastenohjelmien ja VHS-kasettien äärellä. Vanhemmille oli helppoa, kun lapsen saattoi istuttaa telkkarin eteen (silloin vain valitettiin, ettei ruutua saanut katsoa liian läheltä). Nykyään joka paikassa marmatetaan jatkuvasti ruutuajasta ja sen haitallisuudesta. En tarkoita, että pienellä lapsen tarvitsisi käyttää älypuhelinta, padia tai muuta, mutta ennenkin katsottiin surutta telkkarista sarjoja tuntitolkulla.
-Nykyisin lapsia pitää tunnekasvattaa ja vanhemmille painotetaan sen tärkeyttä, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Ei omassa lapsuudessani tunteita sanoitettu kuten nykyään tai vanhempia vaadittu tilille siitä, miten heidän kasvatusmetodinsa vaikuttavat lapsen tunne-elämään ja kehitykseen. Monissa tilanteissa kasvatuskeinot olivat jotain ihan toista kuin nykyään ja moni ikätoverinikin sai korvapuusteja, vitsaa ja muita osakseen, vaikka nuo oli lailla kielletty jo kasarilla. Helppo se on vanhemmalla ikäpolvella sanoa, että kyllä lapset pidettiin ennen paremmassa kurissa. Varmasti, kun vanhemmilla oli keinoja, jotka ovat nykyisin laittomia ja kyseenalaisia.
Tässä muutamia esimerkkejä, joiden lisäksi vanhemmilta vaaditaan muutenkin. Ysärillä ei päiväkodissa mitään Wilmaa ollut, vaan asiat juteltiin kasvokkain. Koululaisilla oli reissuvihot, eikä niihin raportoitu jatkuvasti. Vanhemmilta odotettiin osallistumista vanhempainiltaan kerran tai kahdesti vuodessa, nykyään on vaikka minkälaisia vasuja, lomakkeiden täyttämisiä tai muutakin osallistumista. Tämä kaikki pitäisi hoitaa työelämän ohessa, joka on muuttunut paljon vaativammaksi (tätä ovat sanoneet työelämässä vuosikymmeniä olleet, että työtahti oli ennen ihan toista ja nykyään on paljon raskaampaa).
Kommentit (1232)
421/1232
|
26.06.2024 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja höpö höpö sun jutulle. Ihan hevon kukkua. Ei tartte kovin pitkälle taaksepäin mennä kun rupee vertailee kotien "apuvälineitä" joita nykyisin joka lähtöön. Pyykit pestiin pulsaattorilla, nykyään lähes kaikki omistaa pesutornin. Vaatteet silitettiin, liinavaatteet mankeloitiin, joka viikko oli suursiivous, ruoka tehtiin puu-tai sähköhellalla. Joka torppaan eivät edes juokseva vesi tullut, tosin ei ihan kaikkiin tule nytkään. -80 luvun aikaan alkoi enemmänkin jo löytyä kotitöitä helpottavia härpäkkeitä ja tänä päivänä niitä on jo enemmän kun kukaan edes tarvitsisi, mutta ruikutusta riittää kun on niin maan perusteellisen raskasta ja ollaan jumalattoman korvaamattomia olevinaan.
Näin on
Täällähän ei nyt keskustella kotitöistä. Se ei ole ketjun aihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teknisesti ottaen, vanhemmuus on tietenkin helpottanut. On koneet ja päiväkodit ja muu infrastruktuuri. Mutta asenneilmapiiri on mäntti. Kytätään, syyllistetään, tehtaillaan lasuja. Asetetaan kohtuuttomia vaatimuksia ja syyllistetään jos näihin ei kykene. Opettajat tuhertavat Wilma-ilmoituksia siitä, kun lapsi pieraisee.
No nimenomaan päivähoidon ja ihan kaiken muun lapsiperheiden palvelun saaminen on vaikeutunut valtavasti. Siis ihan jo päivähoitopaikkojen saaminen on valtava urakka, koulu on kaukana, terveyskeskus on kaukana, puheterapiaa ei saa ja jos saa, se on kaukana, neuvola on kaukana, hammashuolto on kaukana, kaikki on monen mutkan ja säädön ja kilometrin takana.
Päinvastoin. Itse lapsuutta -80-luvulla eläneenä. Meidän perheessä oli 3 alle kouluikäistä lasta. Ketään meistä lapsista ei ollut hoidossa, koska vanhemmat olivat maatalousyrittäjiä ja työpaikka oli kotona. Meidän lasten lisäksi mm. 7 000 kanaa hoidettavana. Tekivät siis työt ja hoitivat meidät lapset siinä sivussa, koska useasta yrityksestä huolimatta meitä ei huolittu päivähoitoon. Välillä kiireisimpiin aikoihin oli pakko palkata lapsenvahti, vaikka rahaa siihen ei todellakaan olisi ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin varmaan. Pötkötellään vuosikausia kotona yhteiskunnan piikkkiin, kotityöt hoituu koneilla ja asumukset itsestään lämpimiä ja kuvia, ei tarvi eds maksaa mistään, jos ei halua. Sen kun tekee lisää lapsia. Ne voi sitten viedä yhteiskunnan hoitoonkin, jos/kun ei itse jaksa.
Jokainen ap:n kaltainen höpöttäjä pitäisi laittaa vedettömään ja sähköttömään mökkiin syrjäseudulle, ilman autoa ja koneita tietenkin, asustelemaan lapsikatraan kanssa ja itse tienaamaan rahansa.
Ei noista ajoista niin kauan ole. Oma äitini pesi vielä käsin lakanapyykkiä joella ja muuta pyykkiä saunalla. Ei ollut pesukonetta, mutta oli kuusi tenavaa ja paljon pestävää.
Siihen aikaan kun ei olut pesukonetta, ei ollut myöskään kunnollista sukupuolivalistusta eikä kohtuullisen varmaa ehkäisyä. Joten sinunkaan äitisi tuskin olisi kuutta lasta hankkinut, jos olisi ollut mahdollisuus valita.
Juuri tästä syystä on hyvin typerää vertailla äitisi vanhemmuutta nykypäivän vanhemmuuteen, ja juuri tästä syystä nykypäivän vanhemmat yleensä onnistuvat paremmin, kaikkine puutteineenkin.
Te jotka sanotte, että ei pidä ottaa paineita somesta ja kilpailla muiden äitien kanssa, ette selvästi yhtään tajua ja olette olleet juurikin niitä, jotka ovat kasvattaneet lapsensa "miten helpoimmalla pääsee".
En minä itse somen paineiden takia tunnekasvata lapsia, etsi tietoa parhaista turvaistuimista ja ruokavaliosta, ole lapsilleni läsnä ja leiki heidän kanssaan, stressaa ruutuajasta ja mieti suosituksia. Vaan koska TIEDÄN näiden asioiden olevan tärkeitä ja haluan lapsilleni vain parasta ja että heidän ei tarvitsisi käsitellä traumojaan sitten aikuisena.
Omat vanhempani selkeästi ajattelevat olleensa hyviä vanhempia, mutta totuus on, että olen joutunut käsittelemään lapsuuttani todella paljon, että pääsin eroon masennuksesta ja sukupolvitraumoista. Minua ei tunnekasvatettu mitenkään ja usein huudettiin jos itkin. Minua ei kehuttu, etten ylpisty ja vanhemmat riitelivät jatkuvasti lasten nähden. Minua ei kannustettu opiskeluissa tai harrastuksissa. Muutenkin suututtiin ties mistä ja lapsena ei ymmärtänyt syy-seuraussuhdetta. Kyllä minusta huolta pidettiin ja juhlittiin perus joulut ja uudet vuodet ja oli vaatteet ja ruuat jne. Mutta kun nykyään tiedetään, ettei se riitä! Lapsi tarvitsee paljon muutakin, jotta hänestä ei kasva tunnevammainen aikuinen.
Näitä asioita nykyvanhemmat korjaavat ja yrittävät katkaista sukupolvien traumaketjuja.
Olen syntynyt 80-luvun loppupuolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin varmaan. Pötkötellään vuosikausia kotona yhteiskunnan piikkkiin, kotityöt hoituu koneilla ja asumukset itsestään lämpimiä ja kuvia, ei tarvi eds maksaa mistään, jos ei halua. Sen kun tekee lisää lapsia. Ne voi sitten viedä yhteiskunnan hoitoonkin, jos/kun ei itse jaksa.
Jokainen ap:n kaltainen höpöttäjä pitäisi laittaa vedettömään ja sähköttömään mökkiin syrjäseudulle, ilman autoa ja koneita tietenkin, asustelemaan lapsikatraan kanssa ja itse tienaamaan rahansa.
Ei noista ajoista niin kauan ole. Oma äitini pesi vielä käsin lakanapyykkiä joella ja muuta pyykkiä saunalla. Ei ollut pesukonetta, mutta oli kuusi tenavaa ja paljon pestävää.
Siihen aikaan kun ei olut pesukonetta, ei ollut myöskään kunnollista sukupuolivalistusta eikä kohtuullisen varmaa ehkäis
Hyvä luoja nyt sentään, kyllä se aina on tiedetty, miten lapsai tehdään. Siis viimeistään tokan lapsen kohdalla. Se on vain ollut typeryyttä vääntää niitä liikaa ja sitten laiminlyödä ne. Ja mikä ihmeen vänklytys täällä on pyykistä, kun se ei ole ketjun aihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämästä on tullut niin helppoa, että pienikin vastoinkäyminen lannistaa.
Nykypolvi on arvostellut menneiden sukupolvien kaikki tekemiset ja halunneet muuttaa ne. Nyt kun ovat siinä onnistuneet, valittavat, että elämä kovaa. Yhtenä esim. entinen koulujärjestelmä koettiin liian rajoittavaksi lapselle, ja muutettiin rennoksi ja sallivaksi lasten ehdoilla. Muutos on tuonut vain ongelmia ja lisävelvoitteita vanhemmille. Puhumattakaan ruokailusta ja harrastuksista. Lisäksi jatkuva valvonta on hävittänyt lapsilta itsesuojeluvaiston, josta syystä heitä pitää valvoa entistä vanhemmiksi. Turvallisella alueella 200 m koulumatka kuljetetaan lapsi ovelta ovelle, muka turvallisuussyistä Amerikan malliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykypolvi on arvostellut menneiden sukupolvien kaikki tekemiset ja halunneet muuttaa ne. Nyt kun ovat siinä onnistuneet, valittavat, että elämä kovaa. Yhtenä esim. entinen koulujärjestelmä koettiin liian rajoittavaksi lapselle, ja muutettiin rennoksi ja sallivaksi lasten ehdoilla. Muutos on tuonut vain ongelmia ja lisävelvoitteita vanhemmille. Puhumattakaan ruokailusta ja harrastuksista. Lisäksi jatkuva valvonta on hävittänyt lapsilta itsesuojeluvaiston, josta syystä heitä pitää valvoa entistä vanhemmiksi. Turvallisella alueella 200 m koulumatka kuljetetaan lapsi ovelta ovelle, muka turvallisuussyistä Amerikan malliin.
Mikään noista luettelemistasi ei ole vanhempien aloitteesta syntyneitä, vaan nimenomaan yhteiskunnan aikaansaannosta.
Ei niillä entisajan lapsilla sen kummempaa itsesuojeluvaistoa ollut, vaan heitä vain vammautui ja kuoli siinä sitten, kun yksinänsä ja keskenänsä hortoilivat.
Mieheni pikkusisko sai pysyvän aivovamman, kun putosi navetan ylisiltä. Kolme alle kouluikäistä hortoili itsekseen kaiket päivät.
Parhaan kaverini veli kuoli, kun olin 10.
Itse olin hukkua pihalampeen nelivuotiaana, kun itsekseni ulkoilin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te jotka sanotte, että ei pidä ottaa paineita somesta ja kilpailla muiden äitien kanssa, ette selvästi yhtään tajua ja olette olleet juurikin niitä, jotka ovat kasvattaneet lapsensa "miten helpoimmalla pääsee".
En minä itse somen paineiden takia tunnekasvata lapsia, etsi tietoa parhaista turvaistuimista ja ruokavaliosta, ole lapsilleni läsnä ja leiki heidän kanssaan, stressaa ruutuajasta ja mieti suosituksia. Vaan koska TIEDÄN näiden asioiden olevan tärkeitä ja haluan lapsilleni vain parasta ja että heidän ei tarvitsisi käsitellä traumojaan sitten aikuisena.
Omat vanhempani selkeästi ajattelevat olleensa hyviä vanhempia, mutta totuus on, että olen joutunut käsittelemään lapsuuttani todella paljon, että pääsin eroon masennuksesta ja sukupolvitraumoista. Minua ei tunnekasvatettu mitenkään ja usein huudettiin jos itkin. Minua ei kehuttu, etten ylpisty ja vanhemmat riitelivät jatkuvasti lasten nähden. Minua ei kannustettu opiske
"Minua ei tunnekasvatettu mitenkään"
Kerrotko nyt meille 1980-2000 vanhemmille, miten sinä tunnekasvatat. Kerro pari esimerkkiä, niin tiedämme, miten tämä uuvuttava kasvatustapa poikkeaa tuon mainitsemani ajanjakson kasvatustavasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka sanotte, että ei pidä ottaa paineita somesta ja kilpailla muiden äitien kanssa, ette selvästi yhtään tajua ja olette olleet juurikin niitä, jotka ovat kasvattaneet lapsensa "miten helpoimmalla pääsee".
En minä itse somen paineiden takia tunnekasvata lapsia, etsi tietoa parhaista turvaistuimista ja ruokavaliosta, ole lapsilleni läsnä ja leiki heidän kanssaan, stressaa ruutuajasta ja mieti suosituksia. Vaan koska TIEDÄN näiden asioiden olevan tärkeitä ja haluan lapsilleni vain parasta ja että heidän ei tarvitsisi käsitellä traumojaan sitten aikuisena.
Omat vanhempani selkeästi ajattelevat olleensa hyviä vanhempia, mutta totuus on, että olen joutunut käsittelemään lapsuuttani todella paljon, että pääsin eroon masennuksesta ja sukupolvitraumoista. Minua ei tunnekasvatettu mitenkään ja usein huudettiin jos itkin. Minua ei kehuttu, etten ylpisty ja vanhemmat riitelivät jaKerrotko nyt meille 1980-2000 vanhemmille, miten sinä tunnekasvatat. Kerro pari esimerkkiä, niin tiedämme, miten tämä uuvuttava kasvatustapa poikkeaa tuon mainitsemani ajanjakson kasvatustavasta.
Kerropa sinä, koska minä en ainakaan oman lapsuuteni perusteella osaa hahmottaa, mitä te mukateitte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on totta. 70-luvulla lapset hoidettiin vähän vasemmalla kädellä (jo osin väkivallalla), ruoka oli mitä oli ja lapset heitettiin ulos säässä kuin säässä, joihinkin koteihin ei saanut mennä kuin vasta illalla. Eikä saanut tuoda kavereita. Harrastukset ei saaneet maksaa mitään. Leluja oli vähän. Aikuisilla oli töitä ja omia juttuja, lapset kasvoi villimmin ja itsenäisemmin. Tämä voi olla hyväkin mutta onnettomuuksia ja kuolemia tapahtui enemmän. Ja pari tuttua lasta kasvoi ihan pellossa. Tukea ja rakkautta näytettiin vähemmän. Nyt on kyllä ihan eri tason meininki. Ollaan rikkaampia ja tietoisempia, lastenkin pitää saada enemmän kaikkea. Ja se ei ole huono juttu.
Höpö höpö. Viestisi on tyypillinen huonoa omaatuntoa potevan vanhemman vuodatus siitä, miten ennen kaikki oli täydellisen huonosti ja nykyään kaikki täydellisen hyvin.
Ei pidä paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin varmaan. Pötkötellään vuosikausia kotona yhteiskunnan piikkkiin, kotityöt hoituu koneilla ja asumukset itsestään lämpimiä ja kuvia, ei tarvi eds maksaa mistään, jos ei halua. Sen kun tekee lisää lapsia. Ne voi sitten viedä yhteiskunnan hoitoonkin, jos/kun ei itse jaksa.
Jokainen ap:n kaltainen höpöttäjä pitäisi laittaa vedettömään ja sähköttömään mökkiin syrjäseudulle, ilman autoa ja koneita tietenkin, asustelemaan lapsikatraan kanssa ja itse tienaamaan rahansa.
Ei noista ajoista niin kauan ole. Oma äitini pesi vielä käsin lakanapyykkiä joella ja muuta pyykkiä saunalla. Ei ollut pesukonetta, mutta oli kuusi tenavaa ja paljon pestävää.
Niin mikä ei ole kauan? Ensimmäiset pesukoneet tuli Suomeen jo ennen 1950. Kyllä siitä
Kaikki on suhteellista. Olen 70-luvunn tenava ja muistan vielä, kun meille tuli pesukone ja väritelkkari. Muistan tietokoneiden tulon ja kännyköiden tulon. Minun lapsuuteni oli vielä aika tekniikkavapaata. Ei todellakaan noista ajoista ole kulunut kauaa, jos se sukupolvi, jolle nuo ovat olleet uutuuksia, ei ole vielä edes
Siitä on 50 vuotta. Onko se sitten paljon vai vähän, se nyt vähän riippuu miten ajattelee. 70-luvusta 1920-lukuun on yhtä kauan kuin nykypäivään, aika erilainen maailma vai mitä? Niitä 20-luvulla syntyneitäkin on muuten vielä elossa.
Tässä keskustelussa kuitenkin puhuttiin 90-luvusta, jolloin suurin osa nykyisistä pienten lasten vanhemmista on ollut lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin varmaan. Pötkötellään vuosikausia kotona yhteiskunnan piikkkiin, kotityöt hoituu koneilla ja asumukset itsestään lämpimiä ja kuvia, ei tarvi eds maksaa mistään, jos ei halua. Sen kun tekee lisää lapsia. Ne voi sitten viedä yhteiskunnan hoitoonkin, jos/kun ei itse jaksa.
Jokainen ap:n kaltainen höpöttäjä pitäisi laittaa vedettömään ja sähköttömään mökkiin syrjäseudulle, ilman autoa ja koneita tietenkin, asustelemaan lapsikatraan kanssa ja itse tienaamaan rahansa.
Ei noista ajoista niin kauan ole. Oma äitini pesi vielä käsin lakanapyykkiä joella ja muuta pyykkiä saunalla. Ei ollut pesukonetta, mutta oli kuusi tenavaa ja paljon pestävää.
Niin mikä ei ole kauan? Ensimmäiset
Ei tätä ole rajattu mitenkään 90-lukuun.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on totta. 70-luvulla lapset hoidettiin vähän vasemmalla kädellä (jo osin väkivallalla), ruoka oli mitä oli ja lapset heitettiin ulos säässä kuin säässä, joihinkin koteihin ei saanut mennä kuin vasta illalla. Eikä saanut tuoda kavereita. Harrastukset ei saaneet maksaa mitään. Leluja oli vähän. Aikuisilla oli töitä ja omia juttuja, lapset kasvoi villimmin ja itsenäisemmin. Tämä voi olla hyväkin mutta onnettomuuksia ja kuolemia tapahtui enemmän. Ja pari tuttua lasta kasvoi ihan pellossa. Tukea ja rakkautta näytettiin vähemmän. Nyt on kyllä ihan eri tason meininki. Ollaan rikkaampia ja tietoisempia, lastenkin pitää saada enemmän kaikkea. Ja se ei ole huono juttu.
Jos sinulla oli surkeat vanhemmat, älä yleistä sitä koskemaan kaikkia muitakin.
t. Onnellisen lapsuuden 70-luvulla viettänyt, jolla on edelleen läheiset välit vanhempiinsa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on totta. 70-luvulla lapset hoidettiin vähän vasemmalla kädellä (jo osin väkivallalla), ruoka oli mitä oli ja lapset heitettiin ulos säässä kuin säässä, joihinkin koteihin ei saanut mennä kuin vasta illalla. Eikä saanut tuoda kavereita. Harrastukset ei saaneet maksaa mitään. Leluja oli vähän. Aikuisilla oli töitä ja omia juttuja, lapset kasvoi villimmin ja itsenäisemmin. Tämä voi olla hyväkin mutta onnettomuuksia ja kuolemia tapahtui enemmän. Ja pari tuttua lasta kasvoi ihan pellossa. Tukea ja rakkautta näytettiin vähemmän. Nyt on kyllä ihan eri tason meininki. Ollaan rikkaampia ja tietoisempia, lastenkin pitää saada enemmän kaikkea. Ja se ei ole huono juttu.
Jos sinulla oli surkeat vanhemmat, älä yleistä sitä koskemaan kaikkia muitakin.
t. Onnellisen lapsuuden 70-luvulla viettänyt, jolla on edelleen läheiset välit vanhempiinsa
Täällä puhutaan yleisellä tasolla ja kyllä se vanhemmuus 70-luvulla ja tuo on aika lailla tarkka kuvaus siitä ajasta.
t. 70-luvun lapsi
Vierailija kirjoitti:
Te jotka sanotte, että ei pidä ottaa paineita somesta ja kilpailla muiden äitien kanssa, ette selvästi yhtään tajua ja olette olleet juurikin niitä, jotka ovat kasvattaneet lapsensa "miten helpoimmalla pääsee".
En minä itse somen paineiden takia tunnekasvata lapsia, etsi tietoa parhaista turvaistuimista ja ruokavaliosta, ole lapsilleni läsnä ja leiki heidän kanssaan, stressaa ruutuajasta ja mieti suosituksia. Vaan koska TIEDÄN näiden asioiden olevan tärkeitä ja haluan lapsilleni vain parasta ja että heidän ei tarvitsisi käsitellä traumojaan sitten aikuisena.
Omat vanhempani selkeästi ajattelevat olleensa hyviä vanhempia, mutta totuus on, että olen joutunut käsittelemään lapsuuttani todella paljon, että pääsin eroon masennuksesta ja sukupolvitraumoista. Minua ei tunnekasvatettu mitenkään ja usein huudettiin jos itkin. Minua ei kehuttu, etten ylpisty ja vanhemmat riitelivät jatkuvasti lasten nähden. Minua ei kannustettu opiske
Tässä näkyy se sama harha kuin monessa muussakin. Kuvitellaan, että nykyvanhemmat ovat se ensimmäinen sukupolvi, joka yrittää korjata omien vanhempiensa virheitä lastenkasvatuksessa. Ei se niin ole. Kyllä ennenkin sitä tietoa oli ja etsittiin ja useimmat vanhemmat halusivat lapselleen vain parasta.
Ja todennäköisesti kun nykylapset ovat aikuisia, on tullut tukku uusia suosituksia ja uusia termejä ja lastenne mielestä olette tehneet kaiken väärin. Vai luuletko, että juuri nyt on löydetty se optimaalinen totuus, miten lapsia pitää kasvattaa? Ja vaikka olisikin, elämä ei ole laboratorio, jossa olosuhteet saadaan aina täydellisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykypolvi on arvostellut menneiden sukupolvien kaikki tekemiset ja halunneet muuttaa ne. Nyt kun ovat siinä onnistuneet, valittavat, että elämä kovaa. Yhtenä esim. entinen koulujärjestelmä koettiin liian rajoittavaksi lapselle, ja muutettiin rennoksi ja sallivaksi lasten ehdoilla. Muutos on tuonut vain ongelmia ja lisävelvoitteita vanhemmille. Puhumattakaan ruokailusta ja harrastuksista. Lisäksi jatkuva valvonta on hävittänyt lapsilta itsesuojeluvaiston, josta syystä heitä pitää valvoa entistä vanhemmiksi. Turvallisella alueella 200 m koulumatka kuljetetaan lapsi ovelta ovelle, muka turvallisuussyistä Amerikan malliin.
Mikään noista luettelemistasi ei ole vanhempien aloitteesta syntyneitä, vaan nimenomaan yhteiskunnan aikaansaannosta.
Ja vaikkapa tuo koulujärjestelmän muutos on just niitten entisten vanhempien aikaansaamaa, nykyiset vanhemmat on olleet korkeintaan opiskelijoita kun sitä on nuijittu kasaan. Valvonnan vaatimuskaan ei ole kenenkään omaa keksintöä, suoraan sanottuna sitäkin eniten vaatii ne vanhemman sukupolven edustajat.
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan vanhemmilta ei vaadita lasten kännykänkäytön kontrollointia. Siinähän joutuisi kohtaamaan omankin riippuvaisuutensa. Äly-pyh-elin on helpottanut vanhemmuutta, kun jo kaksivuotiaan voi jättää ruutua taputtelemaan. Saa sitä omaa aikaa.
Tuo älypuhelimen anto lapselle on kyllä kaikista kasvatusvirheistä pahin, siinä sahaa omaa oksaansa. Ei se siis oikeasti ainakaan helpota kasvatustyötä, vaikka just sen hetken lapsi sen ääressä pysyykin hiljaa.
Ja kun nykyään se älykänny on kaikilla niin ei todellakaan ole helppoa se vanhempi joka ei haluaisi koululaiselleenkaan sitä antaa. Saati että pystyisi valvomaan mitä se nassikka kavereitten kännyköistä katsoo.
Älykännykät muka helpottaa elämää, mutta oikeasti niitten aiheuttamat haittavaikutukset on massiivisia.