Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet
Säännöllisesti kuulee netissä kitinää siitä, miten nykyään vanhemmat ovat niin uupuneita muka ilman syytä. Todellisuudessa vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet paljon vuosikymmenten aikana. Vertaan nyt 90-lukua ja 2020-lukua, joista itselläni on kokemusta, mutta ero on vieläkin isompi, jos mennään muutama vuosikymmen ysäristä taaksepäin:
-Ennen pienet lapset saatettiin jättää keskenään pihalle leikkimään tai päästää lähiseudulle kulkemaan ilman aikuista. Tällä välin aikuiset saattoivat tehdä kotitöitä/levätä. Isot lapset eli vaikka 5 v ja 6 v saattoivat pitää huolta pari-kolmevuotiaasta, joka päästettiin mukaan. Minä olen mm. käynyt 6-vuotiaana yksin pyöräillen kaupassa kilometrin päässä. Nykyään tällaisesta toiminnasta napsahtaisi lasu, jos pieni lapsi kulkisi omia menojaan ilman aikuista. Eli siinä missä aikuinen ennen sai aikaa kotitöille/levolle laittamalla lapset ulos keskenään, ei enää toimi.
-Minä kasvoin tavallisessa perheessä ysärillä ja ruokavalio oli sama kuin muilla ikäisilläni: oli maissihiutaleita, vehnäpaahtoleipää, kaakaota, viiliksiä ja joitakin valmisruokiakin oli. Lämpimän ruoan kanssa ei paljon salaatteja ollut, porkkanaraastetta oli säännöllisesti. Ei tuolloin stressattu siitä, että saahan lapsi varmasti monipuolista ja terveellistä ravintoa. Maidon juomista pidettiin tärkeänä ja sen puolesta kampanjoitiin, mutta ei ruoan suhteen ollut samalla tavalla tarkkaa kuin nyt. Nykyään pidetään huonona vanhempana, jos lapsen antaisi syödä tuohon ysärityyliin.
-Omassa lapsuudessani oli täysin ok, että lapset viettivät surutta ruutuaikaa telkkarin lastenohjelmien ja VHS-kasettien äärellä. Vanhemmille oli helppoa, kun lapsen saattoi istuttaa telkkarin eteen (silloin vain valitettiin, ettei ruutua saanut katsoa liian läheltä). Nykyään joka paikassa marmatetaan jatkuvasti ruutuajasta ja sen haitallisuudesta. En tarkoita, että pienellä lapsen tarvitsisi käyttää älypuhelinta, padia tai muuta, mutta ennenkin katsottiin surutta telkkarista sarjoja tuntitolkulla.
-Nykyisin lapsia pitää tunnekasvattaa ja vanhemmille painotetaan sen tärkeyttä, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Ei omassa lapsuudessani tunteita sanoitettu kuten nykyään tai vanhempia vaadittu tilille siitä, miten heidän kasvatusmetodinsa vaikuttavat lapsen tunne-elämään ja kehitykseen. Monissa tilanteissa kasvatuskeinot olivat jotain ihan toista kuin nykyään ja moni ikätoverinikin sai korvapuusteja, vitsaa ja muita osakseen, vaikka nuo oli lailla kielletty jo kasarilla. Helppo se on vanhemmalla ikäpolvella sanoa, että kyllä lapset pidettiin ennen paremmassa kurissa. Varmasti, kun vanhemmilla oli keinoja, jotka ovat nykyisin laittomia ja kyseenalaisia.
Tässä muutamia esimerkkejä, joiden lisäksi vanhemmilta vaaditaan muutenkin. Ysärillä ei päiväkodissa mitään Wilmaa ollut, vaan asiat juteltiin kasvokkain. Koululaisilla oli reissuvihot, eikä niihin raportoitu jatkuvasti. Vanhemmilta odotettiin osallistumista vanhempainiltaan kerran tai kahdesti vuodessa, nykyään on vaikka minkälaisia vasuja, lomakkeiden täyttämisiä tai muutakin osallistumista. Tämä kaikki pitäisi hoitaa työelämän ohessa, joka on muuttunut paljon vaativammaksi (tätä ovat sanoneet työelämässä vuosikymmeniä olleet, että työtahti oli ennen ihan toista ja nykyään on paljon raskaampaa).
Kommentit (1232)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin varmaan. Pötkötellään vuosikausia kotona yhteiskunnan piikkkiin, kotityöt hoituu koneilla ja asumukset itsestään lämpimiä ja kuvia, ei tarvi eds maksaa mistään, jos ei halua. Sen kun tekee lisää lapsia. Ne voi sitten viedä yhteiskunnan hoitoonkin, jos/kun ei itse jaksa.
Jokainen ap:n kaltainen höpöttäjä pitäisi laittaa vedettömään ja sähköttömään mökkiin syrjäseudulle, ilman autoa ja koneita tietenkin, asustelemaan lapsikatraan kanssa ja itse tienaamaan rahansa.
Ei noista ajoista niin kauan ole. Oma äitini pesi vielä käsin lakanapyykkiä joella ja muuta pyykkiä saunalla. Ei ollut pesukonetta, mutta oli kuusi tenavaa ja paljon pestävää.
Omaa typeryyttä tehdö kuusi lasta moisiin oloihin. Täysin omaa tyhmyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin varmaan. Pötkötellään vuosikausia kotona yhteiskunnan piikkkiin, kotityöt hoituu koneilla ja asumukset itsestään lämpimiä ja kuvia, ei tarvi eds maksaa mistään, jos ei halua. Sen kun tekee lisää lapsia. Ne voi sitten viedä yhteiskunnan hoitoonkin, jos/kun ei itse jaksa.
Jokainen ap:n kaltainen höpöttäjä pitäisi laittaa vedettömään ja sähköttömään mökkiin syrjäseudulle, ilman autoa ja koneita tietenkin, asustelemaan lapsikatraan kanssa ja itse tienaamaan rahansa.
Ei noista ajoista niin kauan ole. Oma äitini pesi vielä käsin lakanapyykkiä joella ja muuta pyykkiä saunalla. Ei ollut pesukonetta, mutta oli kuusi tenavaa ja paljon pestävää.
Niin mikä ei ole kauan? Ensimmäiset pesukoneet tuli Suomeen jo ennen 1950. Kyllä siitä aika kauan on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi 1970 ja 1980-luvuilla, niin ei ollut kouluissa levotonta, oltiin paljon ulkona, touhuttiin kaikenlaista kivaa, illalla oltiin fyysisesti väsyneitä. Oli ruoka-ajat ja iltatee vanhempien kanssa, sitten sohvalle vierekkäin telkkaria katsomaan, oli turvallista ja rauhallista.
Nyt ei kaikilla ole edes ruoka-aikoja, ei edes yhteistä päivällistä. On hirveästi avioeroperheitä, lapsilla turvatonta.
Kun minä olni lapsi 1970-luvulla, isosiskoni kasvatti minut. Tai no siis käyttäytyi minua kohtaan kuin pahin koulukiusaaja, kyykytti ja nöyryytti ja purki oman pahan olonsa minuun. Äidillä ei ollut ikinä aikaa, koska hän teki kotirouvana kotitöitä ja vapaa-aikansa juoruili muiden äitien kanssa ja harrasti kunnallispolitiikkaa.
Huolenpiti oli olematonta. Ulkona piti tosiaan olla aina, koska äiti ei h
Samoin on myös nykyään. On erilaisia perheitä ja erilaisia tapoja. Ei nykyään ole yhtään sen huonompia kuin ennenkään.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 155: "Luulen että ysärilläkin on ollut aika erilaista jos on saanut lapsensa ihan ysärin lopulla vs alussa/kasarin puolella. Ja sekin vaikuttaa onko asunut maalla vai kaupungissa ja millaisissa piireissä liikkunut, että onko niitä paineita niin tullut. Nykyään niiltä ei oikein voi kokonaan välttyä, vaikka ei itse menisi lukemaan netistä/somesta juttuja niin takuulla joku kaveri tai sukulainen menee ja kertoo. Ja aika kova paine on myös käyttää sitä nettiä ja etsiä tietoa parhaasta vanhemmuudesta, siihen kannustetaan kaikkialla. "
Mä luulen kans. Kuopus kun on syntynyt 1991, niin lasten elämä oli aika erilaista kuin nyt. Ja mahdollisesti aika erilaista kuin 1999 syntyneillä. Tulipa tässä sellainenkin asia mieleen, että niiden lasten, jotka ovat eläneet lama-ajan, elämä ei ollut ehkä yhtä hektistä kuin mitä sitten nousukaudella oli. Ihan vain siksi, että monissa perheissä ei nyt vaan ollut varaa ties mihin tavoitteellisiin aik
Minä en oikein ymmärrä, mitä tarkoittavat tavoitteelliset harrastukset. Se on termi, jota ei käytetty 90-luvulla omien lasteni ollessa pieniä. Onko tarkoituksena, että lapsesta tulee jokin Selänne, Häkkinen tai Hurske, vai mikä se tavoite on? Oli ysärilläkin vanhempia, jotka silloin jo ohjasivat lapsiaan hyvin tavoitteellisesti kohti ammattilaisurheilua tai ammattimuusikon uraa, mutta eivät kaikki lapset harrastaneet tavoitteellisesti. Harrastettiin jotain, koska se oli kivaa. Mekin pistimme lapsemme kokeeksi taekwondokurssille. Aikansa harrastivat, kunnes kyllästyivät. Loppujen lopuksi vain tytär jatkoi mustaan vyöhön asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin varmaan. Pötkötellään vuosikausia kotona yhteiskunnan piikkkiin, kotityöt hoituu koneilla ja asumukset itsestään lämpimiä ja kuvia, ei tarvi eds maksaa mistään, jos ei halua. Sen kun tekee lisää lapsia. Ne voi sitten viedä yhteiskunnan hoitoonkin, jos/kun ei itse jaksa.
Jokainen ap:n kaltainen höpöttäjä pitäisi laittaa vedettömään ja sähköttömään mökkiin syrjäseudulle, ilman autoa ja koneita tietenkin, asustelemaan lapsikatraan kanssa ja itse tienaamaan rahansa.
Ei noista ajoista niin kauan ole. Oma äitini pesi vielä käsin lakanapyykkiä joella ja muuta pyykkiä saunalla. Ei ollut pesukonetta, mutta oli kuusi tenavaa ja paljon pestävää.
Omaa typeryyttä tehdö kuusi lasta moisiin oloihin. Täysin omaa tyhmyyttä.
Maailma oli toisenlainen äidilleni, joka oli syntynyt vuonna 1932. Mieheltä ei kielletty seksiä ja jos mies ei suostunut käyttämään kondomia, lapsia syntyi. Ei silloin ollut mitään pillereitä ja kierukoita tarjolla. Kerran äitini kävi pyytelemässä aborttia, mutta ei myönnetty. Naisten maailma on nykyisin toisenlainen ja se on hyvä, mutta ei pidä unohtaa, että muutoksista ei ole kovinkaan kauaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 155: "Luulen että ysärilläkin on ollut aika erilaista jos on saanut lapsensa ihan ysärin lopulla vs alussa/kasarin puolella. Ja sekin vaikuttaa onko asunut maalla vai kaupungissa ja millaisissa piireissä liikkunut, että onko niitä paineita niin tullut. Nykyään niiltä ei oikein voi kokonaan välttyä, vaikka ei itse menisi lukemaan netistä/somesta juttuja niin takuulla joku kaveri tai sukulainen menee ja kertoo. Ja aika kova paine on myös käyttää sitä nettiä ja etsiä tietoa parhaasta vanhemmuudesta, siihen kannustetaan kaikkialla. "
Mä luulen kans. Kuopus kun on syntynyt 1991, niin lasten elämä oli aika erilaista kuin nyt. Ja mahdollisesti aika erilaista kuin 1999 syntyneillä. Tulipa tässä sellainenkin asia mieleen, että niiden lasten, jotka ovat eläneet lama-ajan, elämä ei ollut ehkä yhtä hektistä kuin mitä sitten nousukaudella oli. Ihan vain siksi, että moni
Minä en oikein ymmärrä, mitä tarkoittavat tavoitteelliset harrastukset. Se on termi, jota ei käytetty 90-luvulla omien lasteni ollessa pieniä. Onko tarkoituksena, että lapsesta tulee jokin Selänne, Häkkinen tai Hurske, vai mikä se tavoite on? Oli ysärilläkin vanhempia, jotka silloin jo ohjasivat lapsiaan hyvin tavoitteellisesti kohti ammattilaisurheilua tai ammattimuusikon uraa, mutta eivät kaikki lapset harrastaneet tavoitteellisesti. Harrastettiin jotain, koska se oli kivaa. Mekin pistimme lapsemme kokeeksi taekwondokurssille. Aikansa harrastivat, kunnes kyllästyivät. Loppujen lopuksi vain tytär jatkoi mustaan vyöhön asti.
Tavoitteellinen harrastus on aika pitkälti sama kuin ohjattu harrastus valmentajan tai opettajan johdolla. Omatoimista harrastamistahan ei lasketa lasten kohdalla harrastamiseksi ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin varmaan. Pötkötellään vuosikausia kotona yhteiskunnan piikkkiin, kotityöt hoituu koneilla ja asumukset itsestään lämpimiä ja kuvia, ei tarvi eds maksaa mistään, jos ei halua. Sen kun tekee lisää lapsia. Ne voi sitten viedä yhteiskunnan hoitoonkin, jos/kun ei itse jaksa.
Jokainen ap:n kaltainen höpöttäjä pitäisi laittaa vedettömään ja sähköttömään mökkiin syrjäseudulle, ilman autoa ja koneita tietenkin, asustelemaan lapsikatraan kanssa ja itse tienaamaan rahansa.
Ei noista ajoista niin kauan ole. Oma äitini pesi vielä käsin lakanapyykkiä joella ja muuta pyykkiä saunalla. Ei ollut pesukonetta, mutta oli kuusi tenavaa ja paljon pestävää.
Omaa typeryyttä tehdö kuusi lasta moisiin oloihin. Täysin omaa tyhmyyt
Oliko pakko naida idiootti?
Ja ehkäisy keksittiin kyllä jo 60-luvulla plus kohdunpoistoja tehtiin myös, jotta tuollainen kurjalisto ei kasvaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin varmaan. Pötkötellään vuosikausia kotona yhteiskunnan piikkkiin, kotityöt hoituu koneilla ja asumukset itsestään lämpimiä ja kuvia, ei tarvi eds maksaa mistään, jos ei halua. Sen kun tekee lisää lapsia. Ne voi sitten viedä yhteiskunnan hoitoonkin, jos/kun ei itse jaksa.
Jokainen ap:n kaltainen höpöttäjä pitäisi laittaa vedettömään ja sähköttömään mökkiin syrjäseudulle, ilman autoa ja koneita tietenkin, asustelemaan lapsikatraan kanssa ja itse tienaamaan rahansa.
Ei noista ajoista niin kauan ole. Oma äitini pesi vielä käsin lakanapyykkiä joella ja muuta pyykkiä saunalla. Ei ollut pesukonetta, mutta oli kuusi tenavaa ja paljon pestävää.
Niin mikä ei ole kauan? Ensimmäiset pesukoneet tuli Suomeen jo ennen 1950. Kyllä siitä aika kauan on.
Kaikki on suhteellista. Olen 70-luvunn tenava ja muistan vielä, kun meille tuli pesukone ja väritelkkari. Muistan tietokoneiden tulon ja kännyköiden tulon. Minun lapsuuteni oli vielä aika tekniikkavapaata. Ei todellakaan noista ajoista ole kulunut kauaa, jos se sukupolvi, jolle nuo ovat olleet uutuuksia, ei ole vielä edes haudassa.
Minä en oikein ymmärrä, mitä tarkoittavat tavoitteelliset harrastukset.
Se on harrastus jossa on aikuinen ohjaamassa ja jossa kehitytään. Ihme juttu, ettei sitä ollut ysärillä, kun jo minun lapsuudessani 60-luvulla se oli ihan tavallista, tyyliin urheiluseurat, ratsastus ja pianonsoitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoidin aikanaan kesäisin omat sisarukseni, 90-luvulla ja täysin itsenäisesti. Olivat pienimmillään alle kouluikäisiä. Minulle ei jäänyt siitä traumoja, minusta se oli hyvä juttu. Nykyään moisesta lähtisi varmaan lasuja ja tulisi huostaanotto. Minilla ei ollut myöskään mitään tavoiteharrastuksia. Olisin takuulla saanut traumoja moisesta. Olin muutoinkin yksin viihtyvä lapsi, olisin vihannut jos minut olisi pakotettu jonnekin ryhmiin tavoitteellistumaan ja sosiaalistumaan.
Onneksi sain kasvaa vapaampaan aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Hoidin aikanaan kesäisin omat sisarukseni, 90-luvulla ja täysin itsenäisesti. Olivat pienimmillään alle kouluikäisiä. Minulle ei jäänyt siitä traumoja, minusta se oli hyvä juttu. Nykyään moisesta lähtisi varmaan lasuja ja tulisi huostaanotto. Minilla ei ollut myöskään mitään tavoiteharrastuksia. Olisin takuulla saanut traumoja moisesta. Olin muutoinkin yksin viihtyvä lapsi, olisin vihannut jos minut olisi pakotettu jonnekin ryhmiin tavoitteellistumaan ja sosiaalistumaan.
Onneksi sain kasvaa vapaampaan aikaan.
Ei tavoiteharrastus tarkoita mitään ryhmäliikuntaa. Ihan kuule esimerkiksi soittotunneilla suurin osa käy itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoidin aikanaan kesäisin omat sisarukseni, 90-luvulla ja täysin itsenäisesti. Olivat pienimmillään alle kouluikäisiä. Minulle ei jäänyt siitä traumoja, minusta se oli hyvä juttu. Nykyään moisesta lähtisi varmaan lasuja ja tulisi huostaanotto. Minilla ei ollut myöskään mitään tavoiteharrastuksia. Olisin takuulla saanut traumoja moisesta. Olin muutoinkin yksin viihtyvä lapsi, olisin vihannut jos minut olisi pakotettu jonnekin ryhmiin tavoitteellistumaan ja sosiaalistumaan.
Onneksi sain kasvaa vapaampaan aikaan.
Ei tavoiteharrastus tarkoita mitään ryhmäliikuntaa. Ihan kuule esimerkiksi soittotunneilla suurin osa käy itsekseen.
Se ei ole tavoiteharrastus jos itsekseen opettelee soittamaan ilman soitonopettajaa.
meidän kakarat osaa toimia. aamulla lähtevät, päivällä käyvät syömässä ja illalla tulevat ennen kymmentä. nyt ovat oppineet, että kun puhelin on kotona, niin saavat kulkea miten tahtovat. että eipä ole kovin raskasta tämä kasvatus. tosin nyt lasten kaveritkin jättävät luurinsa kotiin, niin niiden vanhemmat soittelee hysteerisenä, että onko meidän Liisi-Pekkaa ja Pirjo-Lirjoa näkynyt.. vaikka olisivat meidän pihalla, niin sanon ettei ole näkynyt moneen päivään. vähän verenpaineen nostoa hysteerikoille :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoidin aikanaan kesäisin omat sisarukseni, 90-luvulla ja täysin itsenäisesti. Olivat pienimmillään alle kouluikäisiä. Minulle ei jäänyt siitä traumoja, minusta se oli hyvä juttu. Nykyään moisesta lähtisi varmaan lasuja ja tulisi huostaanotto. Minilla ei ollut myöskään mitään tavoiteharrastuksia. Olisin takuulla saanut traumoja moisesta. Olin muutoinkin yksin viihtyvä lapsi, olisin vihannut jos minut olisi pakotettu jonnekin ryhmiin tavoitteellistumaan ja sosiaalistumaan.
Onneksi sain kasvaa vapaampaan aikaan.
Ei tavoiteharrastus tarkoita mitään ryhmäliikuntaa. Ihan kuule esimerkiksi soittotunneilla suurin osa käy itsekseen.
Se ei ole tavoiteharrastus jos itsekseen opettelee soittamaan ilman soitonopettajaa.
Soittotunneilla harvemmin on kyse siitä, etät yksikseen opettelee.... Oletko kännissä jo aamusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tavoiteharrastus tarkoita mitään ryhmäliikuntaa. Ihan kuule esimerkiksi soittotunneilla suurin osa käy itsekseen.
Se ei ole tavoiteharrastus jos itsekseen opettelee soittamaan ilman soitonopettajaa.
Meinasitko että joku menee soittotunnille jossa ei ole opettajaa😂😂😂😂😂Kyllä siellä on vaikkei sinne mennäkään ryhmänä vaan YKSIN, ITSEKSEEN.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tavoiteharrastus tarkoita mitään ryhmäliikuntaa. Ihan kuule esimerkiksi soittotunneilla suurin osa käy itsekseen.
Se ei ole tavoiteharrastus jos itsekseen opettelee soittamaan ilman soitonopettajaa.
Meinasitko että joku menee soittotunnille jossa ei ole opettajaa😂😂😂😂😂Kyllä siellä on vaikkei sinne mennäkään ryhmänä vaan YKSIN, ITSEKSEEN.
Oikeasti maksat lapselle yksityisopettajan?
Vierailija kirjoitti:
Minä en oikein ymmärrä, mitä tarkoittavat tavoitteelliset harrastukset.
Se on harrastus jossa on aikuinen ohjaamassa ja jossa kehitytään. Ihme juttu, ettei sitä ollut ysärillä, kun jo minun lapsuudessani 60-luvulla se oli ihan tavallista, tyyliin urheiluseurat, ratsastus ja pianonsoitto.
Ei ollut tuota termiä.
"Tavoitteellinen harrastus on aika pitkälti sama kuin ohjattu harrastus valmentajan tai opettajan johdolla. Omatoimista harrastamistahan ei lasketa lasten kohdalla harrastamiseksi ollenkaan."
Eikö lasketa?" Jännä juttu. Sisareni on aina ollut käsityöihmisiä ja tehnyt kaikkea mahdollista käsitöiden osalta ihan virkkaamisesta pitsinnypläykseen saakka. Itsekseen hän on kirjoista opetellut. Kotona hän on tehnyt lapsesta asti, mutta luulisi sitä harrastukseksi. Samoin minä olen lapsesta asti piirtänyt paljon ja maalannut. Olen aina pitänyt sitä harrastuksenani, lapsenakin.
Höpönkukkua!
Kun vanhemmaksi rupeaa, pitää asioita miettiä uudella tavalla. Keskitytään lapseen, tai lapsiin, sen joutavan somettamisen sijasta. Nykyään kodeissa on mm. pyykin- ja astianpesukoneet helpottamassa kotitöitä. Kaupasta saa valmista ruokaa jos ei itse sitä halua valmistaa. Laskut voi maksaa koneella, ei tarvitse sitä varten juosta pankissa. Monilla työpaikoilla on joustava työaika, no ei tietenkään kaikilla, se helpottaa elämää.
Ruutuaika vähenee automaattisesti sekä lapsilta että aikuisilta, kun lähdetään vaikka ulos pelaamaan, leikkimään tai vaikka kävelemään lähimetsässä. Ja jutella kannattaa, se on lapsen kannalta hyvin tärkeää. Mutta tämä tietysti edellyttää, että pitää hilata se omakin ahteri ulos sohvalta somettamasta!
Ja ihan omasta kokemuksestani kirjoitan.
Alue: Aihe vapaa
Ei noista ajoista niin kauan ole. Oma äitini pesi vielä käsin lakanapyykkiä joella ja muuta pyykkiä saunalla. Ei ollut pesukonetta, mutta oli kuusi tenavaa ja paljon pestävää.