Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet
Säännöllisesti kuulee netissä kitinää siitä, miten nykyään vanhemmat ovat niin uupuneita muka ilman syytä. Todellisuudessa vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet paljon vuosikymmenten aikana. Vertaan nyt 90-lukua ja 2020-lukua, joista itselläni on kokemusta, mutta ero on vieläkin isompi, jos mennään muutama vuosikymmen ysäristä taaksepäin:
-Ennen pienet lapset saatettiin jättää keskenään pihalle leikkimään tai päästää lähiseudulle kulkemaan ilman aikuista. Tällä välin aikuiset saattoivat tehdä kotitöitä/levätä. Isot lapset eli vaikka 5 v ja 6 v saattoivat pitää huolta pari-kolmevuotiaasta, joka päästettiin mukaan. Minä olen mm. käynyt 6-vuotiaana yksin pyöräillen kaupassa kilometrin päässä. Nykyään tällaisesta toiminnasta napsahtaisi lasu, jos pieni lapsi kulkisi omia menojaan ilman aikuista. Eli siinä missä aikuinen ennen sai aikaa kotitöille/levolle laittamalla lapset ulos keskenään, ei enää toimi.
-Minä kasvoin tavallisessa perheessä ysärillä ja ruokavalio oli sama kuin muilla ikäisilläni: oli maissihiutaleita, vehnäpaahtoleipää, kaakaota, viiliksiä ja joitakin valmisruokiakin oli. Lämpimän ruoan kanssa ei paljon salaatteja ollut, porkkanaraastetta oli säännöllisesti. Ei tuolloin stressattu siitä, että saahan lapsi varmasti monipuolista ja terveellistä ravintoa. Maidon juomista pidettiin tärkeänä ja sen puolesta kampanjoitiin, mutta ei ruoan suhteen ollut samalla tavalla tarkkaa kuin nyt. Nykyään pidetään huonona vanhempana, jos lapsen antaisi syödä tuohon ysärityyliin.
-Omassa lapsuudessani oli täysin ok, että lapset viettivät surutta ruutuaikaa telkkarin lastenohjelmien ja VHS-kasettien äärellä. Vanhemmille oli helppoa, kun lapsen saattoi istuttaa telkkarin eteen (silloin vain valitettiin, ettei ruutua saanut katsoa liian läheltä). Nykyään joka paikassa marmatetaan jatkuvasti ruutuajasta ja sen haitallisuudesta. En tarkoita, että pienellä lapsen tarvitsisi käyttää älypuhelinta, padia tai muuta, mutta ennenkin katsottiin surutta telkkarista sarjoja tuntitolkulla.
-Nykyisin lapsia pitää tunnekasvattaa ja vanhemmille painotetaan sen tärkeyttä, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Ei omassa lapsuudessani tunteita sanoitettu kuten nykyään tai vanhempia vaadittu tilille siitä, miten heidän kasvatusmetodinsa vaikuttavat lapsen tunne-elämään ja kehitykseen. Monissa tilanteissa kasvatuskeinot olivat jotain ihan toista kuin nykyään ja moni ikätoverinikin sai korvapuusteja, vitsaa ja muita osakseen, vaikka nuo oli lailla kielletty jo kasarilla. Helppo se on vanhemmalla ikäpolvella sanoa, että kyllä lapset pidettiin ennen paremmassa kurissa. Varmasti, kun vanhemmilla oli keinoja, jotka ovat nykyisin laittomia ja kyseenalaisia.
Tässä muutamia esimerkkejä, joiden lisäksi vanhemmilta vaaditaan muutenkin. Ysärillä ei päiväkodissa mitään Wilmaa ollut, vaan asiat juteltiin kasvokkain. Koululaisilla oli reissuvihot, eikä niihin raportoitu jatkuvasti. Vanhemmilta odotettiin osallistumista vanhempainiltaan kerran tai kahdesti vuodessa, nykyään on vaikka minkälaisia vasuja, lomakkeiden täyttämisiä tai muutakin osallistumista. Tämä kaikki pitäisi hoitaa työelämän ohessa, joka on muuttunut paljon vaativammaksi (tätä ovat sanoneet työelämässä vuosikymmeniä olleet, että työtahti oli ennen ihan toista ja nykyään on paljon raskaampaa).
Kommentit (1232)
Vierailija kirjoitti:
Tänään Hesarissa kysytään, miksi lapset voivat niin huonosti. Mikä nykykasvatuksessa on mennyt pieleen? Mitä vanhemmat tekevät väärin, kun lapsilla on yhä enemmän käytöshäiriöitä ja mielenterveysongelmia?
Kun niitä ei kasvateta, pelottelu ilmastonmuutoksella ja aivopesu kaiken maailman wokeskeidalla monine sukupuolineen ei myöskään tee mielenterveydelle hyvää. Miten me 80-0 luvun kakarat pärjättiin esim. ilman älypuhelimia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän ne lapset pelkästään kotona ole, vaan he on koulussa ja Suomessa ja maailmassa.
Koulumaailma on pilattu täysin, Suomi on turvaton ja romuna ja maailmantilanne on mikä on.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten vielä vanhemmilla oli paljon enemmän aikaakin, kun ei mennyt somessa notkumiseen aikaa.
Samaa mieltä .Pää kiinni kännykässä pitää olla aamusta iltaan niin kyllähän se on raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Sain lapseni 90-luvulla. Anoppi vahti isompia, kun olin synnyttämässä. Välillä pyysin naapurin isompaa tyttöä pihalle leikkimään pikkusiskonsa ja lapsieni kanssa, jotta sain esim imuroitua. Jossain vaiheessa käytin siivouspalvelua 2 krt kuukaudessa. Omaa aikaa ei silloin samoin osattu vaatia. Mieheni teki töitä 6 pv viikossa ja tietyt illat oli varattu jumpalleni, jolloin hän ei voinut tehdä ylitöitä vaan tuli kotiin hoitamaan lapsia. Muutoin monessa paikassa kuljin lasten kanssa. Silloin mm verotoimistossa käytiin paikan päällä, koska ei ollut nettiä ja etäpalveluita. Onneksi lapset olivat perusterveitä. Puheterapiaa tarvittiin ja siihen yritin saada hoitajaa isommille kunnasta mutta sekin oli vaikeaa. Ei auttanut kuin miehen tulla keskellä päivää pois töistä. Eli ei ne palvelut ole aiemminkaan hyviä olleet. Itse kuitenkin ajattelen, että lapsen tehtyään siitä myös pitää huolta.
Nykyään ne anopit ei tule vahtimaan, kun ollaan omat lapset jo hoidettu. Todellakaan ei pyydetä tuntemattomia - saati toisia lapsia vahtimaan omia lapsia!
Eli mitä yrität tuolla viimeisellä lauseella sanoa? Nykyään nimenomaan pärjätään itsekseen, koska ei ole niitä mummoja hoitelemassa tai vieraita LAPSIA kaitsemassa.
Monipuolisesta ja terveellisestä ravinnosta sen verran, että tuntuu niinkuin hakoteille olisi menty siinä suhteessa, että ylipaino on lisääntynyt huomattavasti niin lapsilla kuin aikuisilla, joka ei ole pitemmän päälle terveellistä. Kasvatus ei taida aina tehota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain lapseni 90-luvulla. Anoppi vahti isompia, kun olin synnyttämässä. Välillä pyysin naapurin isompaa tyttöä pihalle leikkimään pikkusiskonsa ja lapsieni kanssa, jotta sain esim imuroitua. Jossain vaiheessa käytin siivouspalvelua 2 krt kuukaudessa. Omaa aikaa ei silloin samoin osattu vaatia. Mieheni teki töitä 6 pv viikossa ja tietyt illat oli varattu jumpalleni, jolloin hän ei voinut tehdä ylitöitä vaan tuli kotiin hoitamaan lapsia. Muutoin monessa paikassa kuljin lasten kanssa. Silloin mm verotoimistossa käytiin paikan päällä, koska ei ollut nettiä ja etäpalveluita. Onneksi lapset olivat perusterveitä. Puheterapiaa tarvittiin ja siihen yritin saada hoitajaa isommille kunnasta mutta sekin oli vaikeaa. Ei auttanut kuin miehen tulla keskellä päivää pois töistä. Eli ei ne palvelut ole aiemminkaan hyviä olleet. Itse kuitenkin ajattelen, että lapsen tehtyään siitä myös pitää huolta.
Kyllä meillä anoppi hoitaa lapsia. On hoitanut tosi paljon ja ihan omasta halusta.
Sain lapseni 90-luvulla. Anoppi vahti isompia, kun olin synnyttämässä. Välillä pyysin naapurin isompaa tyttöä pihalle leikkimään pikkusiskonsa ja lapsieni kanssa, jotta sain esim imuroitua. Jossain vaiheessa käytin siivouspalvelua 2 krt kuukaudessa. Omaa aikaa ei silloin samoin osattu vaatia. Mieheni teki töitä 6 pv viikossa ja tietyt illat oli varattu jumpalleni, jolloin hän ei voinut tehdä ylitöitä vaan tuli kotiin hoitamaan lapsia. Muutoin monessa paikassa kuljin lasten kanssa. Silloin mm verotoimistossa käytiin paikan päällä, koska ei ollut nettiä ja etäpalveluita. Onneksi lapset olivat perusterveitä. Puheterapiaa tarvittiin ja siihen yritin saada hoitajaa isommille kunnasta mutta sekin oli vaikeaa. Ei auttanut kuin miehen tulla keskellä päivää pois töistä. Eli ei ne palvelut ole aiemminkaan hyviä olleet. Itse kuitenkin ajattelen, että lapsen tehtyään siitä myös pitää huolta.
Heh, sinua siis auttoi anoppi, naapurin lapset ja miehesi, saitte kunnallista puheterapiaa ja sinä kävit monta kertaa jumpassa joka viikko?
Olet elänyt luksuselämää.
Ja esimerkiksi tuo että naapurin lapsi vahtii lapsiasi johtaisi nykyään useampaan lasuun. Sinun lapsistasi ja siitä naapurin lapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain lapseni 90-luvulla. Anoppi vahti isompia, kun olin synnyttämässä. Välillä pyysin naapurin isompaa tyttöä pihalle leikkimään pikkusiskonsa ja lapsieni kanssa, jotta sain esim imuroitua. Jossain vaiheessa käytin siivouspalvelua 2 krt kuukaudessa. Omaa aikaa ei silloin samoin osattu vaatia. Mieheni teki töitä 6 pv viikossa ja tietyt illat oli varattu jumpalleni, jolloin hän ei voinut tehdä ylitöitä vaan tuli kotiin hoitamaan lapsia. Muutoin monessa paikassa kuljin lasten kanssa. Silloin mm verotoimistossa käytiin paikan päällä, koska ei ollut nettiä ja etäpalveluita. Onneksi lapset olivat perusterveitä. Puheterapiaa tarvittiin ja siihen yritin saada hoitajaa isommille kunnasta mutta sekin oli vaikeaa. Ei auttanut kuin miehen tulla keskellä päivää pois töistä. Eli ei ne palvelut ole aiemminkaan hyviä olleet. Itse kuitenkin ajattelen, että lapsen teh
Juu, mutta harvemmassa tällainen on mitä vaikka ysärillä oli.
Vierailija kirjoitti:
Sain lapseni 90-luvulla. Anoppi vahti isompia, kun olin synnyttämässä. Välillä pyysin naapurin isompaa tyttöä pihalle leikkimään pikkusiskonsa ja lapsieni kanssa, jotta sain esim imuroitua. Jossain vaiheessa käytin siivouspalvelua 2 krt kuukaudessa. Omaa aikaa ei silloin samoin osattu vaatia. Mieheni teki töitä 6 pv viikossa ja tietyt illat oli varattu jumpalleni, jolloin hän ei voinut tehdä ylitöitä vaan tuli kotiin hoitamaan lapsia. Muutoin monessa paikassa kuljin lasten kanssa. Silloin mm verotoimistossa käytiin paikan päällä, koska ei ollut nettiä ja etäpalveluita. Onneksi lapset olivat perusterveitä. Puheterapiaa tarvittiin ja siihen yritin saada hoitajaa isommille kunnasta mutta sekin oli vaikeaa. Ei auttanut kuin miehen tulla keskellä päivää pois töistä. Eli ei ne palvelut ole aiemminkaan hyviä olleet. Itse kuitenkin ajattelen, että lapsen tehtyään siitä myös pitää huolta.
Heh, sinua siis auttoi anoppi, naa
Täällä maalla on ihan normaalia että isommat lapset vahtii pienempiä. Eikä niistä mitään lasua tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä maalla on ihan normaalia että isommat lapset vahtii pienempiä. Eikä niistä mitään lasua tule.
Se ei ole todellakaan hyväksyttyä nykypäivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi 1970 ja 1980-luvuilla, niin ei ollut kouluissa levotonta, oltiin paljon ulkona, touhuttiin kaikenlaista kivaa, illalla oltiin fyysisesti väsyneitä. Oli ruoka-ajat ja iltatee vanhempien kanssa, sitten sohvalle vierekkäin telkkaria katsomaan, oli turvallista ja rauhallista.
Nyt ei kaikilla ole edes ruoka-aikoja, ei edes yhteistä päivällistä. On hirveästi avioeroperheitä, lapsilla turvatonta.
Kun minä olni lapsi 1970-luvulla, isosiskoni kasvatti minut. Tai no siis käyttäytyi minua kohtaan kuin pahin koulukiusaaja, kyykytti ja nöyryytti ja purki oman pahan olonsa minuun. Äidillä ei ollut ikinä aikaa, koska hän teki kotirouvana kotitöitä ja vapaa-aikansa juoruili muiden äitien kanssa ja harrasti kunnallispolitiikkaa.
Huolenpiti oli olematonta. Ulkona piti tosiaan olla aina, koska äiti ei halunnut sotkua sisään. Eikä tulla häirityksi. Yk
On yleisiä trendejä ja sitten on yksittäisten perheen omia tapoja. Itse olen kasvanut 70-luvulla ja oma äitini ompeli esim. vaatteeni, harjasi ja letitti aina hiukseni ja luki samalla minulle letittäessään satukirjoja. Hän neuloi meille lapsille kaikki lapasemme ja villasukkamme, kutoi kodun matot, keräsi marjoja ja sieniä, keitteli mehuja jne. Äitiyttä toteutetaan samana aikakautena hyvin monella tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai miksi lapset voivat niin huonosti? Vanhemmat eivät enää ole läsnä, eivät edes lue heille. Lapsille annetaan kännykät ja tabletit käteen. Vanhemmilla on omat ruutunsa edessään.
Joka päivä näkee ja kuulee, kuinka lapset yrittävät saada kontaktia vanhempaansa. Vanhempi ei vastaa, tuijottaa vain ruutuaan.
Ja sitten on erot, uudet puolisot, uusperheet, uudet vauvat, yksinhuoltajat. Lastensuojelu ei pysy perässä, kun lapsia kohdellaan niin huonosti.
TUTKIMUSTEN MUKAAN nykyvanhemmat ovat enemmän lapsilleen läsnä kuin yksikään aiempi sukupolvi.
Ja siinä se ongelma onkin! Vanhempi kokee olevansa läsnä, koska on samassa tilassa.
Ei näitä tutkimuksia ole tehty tarkkailemalla vuosikausia perheitä, ehei, ne on tehty laskennallisesti miettien työ- ja vapaa-ajan mää
Luulen kyllä, että ennenkin on haluttu levätä vanhemmuudesta. Äitini lähti marjametsään aina kesäisin joka päivä ja taatusti meni sinne osittain pakoon meitä tenavia.
Tuossa yllä joku kertoo kuinka 90-luvulla mies on hoitanut lapsia useampana iltana viikosta jotta äiti pääsee harrastuksiin, ja sitten vielä väittää ettei ole ollut omaa aikaa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheväkivalta on aina ollut kiellettyä. Se mikä oli sallittua oli ruumiillinen kuritus eli lasten rankaiseminen sellaisella tavalla mistä aiheutuu kipua.
Ennen hyväksyttiin kaikki negatiivinen kasvatus
- nolaaminen
- nöyryyttäminen
- uhkailu
- hylkääminen
- painostaminen
jne
oli kaikki hyväksyttyä kasvattamista ennen, enää ei
Miten te nykyvanhemmat ihan oikeasti pärjäätte, kun lasta ei saa uhata eikä painostaa? Onko se vaan sitä, että näytetään niitä tunnekortteja (vai mitä ne ovat) ja sitten lapsi tottelee jos haluaa?
Minä en nyt ymmärrä, kun viime aikoina monessa keskustelussa on joku kysellyt tätä samaa, että miten muka lapset saa tottelemaan jos niitä ei saa kurittaa... Meillä on ihan vauvasta asti opetettu lapselle, että mitä saa ja ei saa tehdä. Ainakin omat lapseni ymmärtävät puhetta ja tottelevat ihan vain, kun aikuinen sanoo, miten tulee toimia. Totta kai meilläkin ovat myös testanneet rajoja, mutta ihan järkipuhe ja toivotunlaiseen toimintaan kannustaminen on auttanut useimmista tilanteista yli. Huonosta käytöksestä joutuvat kantamaan vastuun; jos jotain on rikottu tahallaan, on ihan itse joutunut siivoamaan sotkun ja korjaamaan. Tai jos on pahoittanut toisen mielen, on yhdessä mietitty, mitä voisi tehdä että toiselle tulisi taas parempi mieli.
On muotia ajatella, että kyllä ihminen tottelee kunhan sitä vaan tarpeeksi opettaa. Mutta ei se käytännössä niin mene. Paitsi tietysti joidenkin yksittäisten kohdalla voi mennä.
Ennenkin valittaa elämän rankkuutta kannattaa lopettaa somettelu, mennä nukkumaan ajoissa ja lopettaa sokerin syöminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen tosiaan lapset potkittiin ulos saamaan "raitista ilmaa", jotta äiti voi juoruta lankapuhelimessa ja tupakoida. Pihalla sitten lasten kesken valltsi kärpästen herran lait, huudettiin "äiti tu parvekkeelle" kun tuli hätä. Avain kaulassa. Ei ole asiat hyvin nyt, mutta 80-luvulla ohjenuorana oli laiminlyönti.
80-luvulla suurin osa lapsista asui kodeissa, joissa ei ollut parveketta. Tuo kertomasi koski vain uusia lähiöitä, jotka olivat täynnä kotiäitejä. Subjektiivinen päivähoito-oikeus tuli vasta 1985.
Äiti, tuu ikkunaan! Äidit ei tod olleet lastensa kanssa ulkona, vaan sisällä. Lapset hillui yksinään tai lapsilaumoissa. Luepa vaikka Tiina-kirjoja. Ja sitten kesällä pantiin mummola
Mitä väärää siinä on, että nykyään pyritään selvittämään nepsyongelmia ja tarjoamaan näihin apua? Toki resurssit on huonot, mutta näin muuten varmasti monen elämä helpottuu, kun saa diagnoosin ja tarvittaessa lääkityksen. Kuinka moni ennen kärsi huonosta koulumenestyksestä, vaikka kuinka yritti? Kuinka moni koki väkivaltaa huonosta käytöksestä, vaikka se käytös oli ADHD:n aiheuttamaa ylivilkkautta? Moni. Todella moni.
Oikeasti meinaat, että 20 prosentilla lapsista on ADHD niin kuin nykyään on asian laita? Ja siihen vielä "ADHD-oireiset" päälle.
Vierailija kirjoitti:
Lapsilta ei enää vaadita mitään vaan vanhempien pitää tehdä kaikki. Veljen exä aina valittaa, miten lasten kanssa on kauheasti säätämistä. Haluavat just silloin jotain, kun äidin pitäisi tehdä ruokaa. Alakouluikäisistä kuitenkin jo kyse. Kun lapset ovat veljelläni joka toinen viikko, veli laittaa ruokaa yhdessä lasten kanssa. Kun siivotaan, lapset osallistuvat. Äitinsä on perfektionisti ja kaikki pitää tehdä juuri tietyllä tavalla. Lapset eivät voi osallistua siivoukseen, koska eivät tee asioita tismalleen oikein. Joskus vanhempi siis asettaa tavoitteensa liian korkeaksi ja lapset ovat silloin vain tiellä.
Hän tekee väärin, koska vanhemmuuteen kuuluu lapsen kasvattaminen osaavaksi aikuiseksi. Lapsen tulee osallistua kotitöihin ja oppia paitsi tekemään niitä, myös tekemään niitä säännöllisesti, jotta oma koti pysyy kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa yllä joku kertoo kuinka 90-luvulla mies on hoitanut lapsia useampana iltana viikosta jotta äiti pääsee harrastuksiin, ja sitten vielä väittää ettei ole ollut omaa aikaa. :D
Jep. Ja anoppi hoiti lapsia ja naapurin lapsi hoiti lapsia. Ja kunnalliset palvelut toimi.
Sain lapseni 90-luvulla. Anoppi vahti isompia, kun olin synnyttämässä. Välillä pyysin naapurin isompaa tyttöä pihalle leikkimään pikkusiskonsa ja lapsieni kanssa, jotta sain esim imuroitua. Jossain vaiheessa käytin siivouspalvelua 2 krt kuukaudessa. Omaa aikaa ei silloin samoin osattu vaatia. Mieheni teki töitä 6 pv viikossa ja tietyt illat oli varattu jumpalleni, jolloin hän ei voinut tehdä ylitöitä vaan tuli kotiin hoitamaan lapsia. Muutoin monessa paikassa kuljin lasten kanssa. Silloin mm verotoimistossa käytiin paikan päällä, koska ei ollut nettiä ja etäpalveluita. Onneksi lapset olivat perusterveitä. Puheterapiaa tarvittiin ja siihen yritin saada hoitajaa isommille kunnasta mutta sekin oli vaikeaa. Ei auttanut kuin miehen tulla keskellä päivää pois töistä. Eli ei ne palvelut ole aiemminkaan hyviä olleet. Itse kuitenkin ajattelen, että lapsen tehtyään siitä myös pitää huolta.
- Sulla on siis ollut omaa aikaa monta iltaa viikossa?
- Sait lapsesi kunnalliseen puheterapiaan?
- Naapurista tuli lapsi auttamaan, jotta sait tehtyä kotityötkin rauhassa?
- Anoppi auttoi lastenhoidossa? Siisi lmeiseisesti ihan asui teillä ja hoiti yölläkin, kun te olitte synnyttämässä?
JA SINÄ SIIS VAKAVALLA NAAMALLA (VAI OLIKO TÄMÄ KIRJOITUS VITSI???) VÄITÄT, ETTÄ IHAN YKSIN HOISIT JA MITÄÄN OMAA AIKAA EI SINULLA OLLUT???
Alue: Aihe vapaa
Sinähän nimenomaan olet saanut omaa aikaa ruhtinaallisesti. Keinoilla joita nykyään ei hyväksytä: ei todellakaan ole enää ok laittaa lapsia vahtimaan lapsia.
Useampana iltana jumppaa.
Miehesi pääsi töistä pois auttamaan.