Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Omat vanhempansa perinyt sukupolvi, joka ei aio jättää omille lapsilleen perintöä
19.06.2024 |
Heti alkuun: kaikki eivät tietenkään ole tällaisia, mutta aika moneen tapaukseen olen törmännyt:
40-50-luvulla syntyneet vanhemmat elivät hyvän aikuisuuden. Työpaikkoja oli, eikä 90-luvun lama koskettanut läheskään kaikkia. Moni sai hankittua mukavan omakotitalon, lasten elämä oli vara maksaa helposti, oli kesämökkiä ja muuta. Moni sai maksettua kohtuulliset asuntolainansa pois hyvin ja rahaa jäi ylimääräiseen. Isovanhemmat saattoivat jopa olla apuna lastenlasten kanssa. Moni 40-50-luvulla syntynyt peri omat vanhempansa, jotka olivat sodan kokeneena eläneet säästeliäästi. Näillä perinnöillä on osteltu kesämökkejä, rempattu koteja, matkusteltu ulkomaille ja tehty mukavia asioita. Osa isovanhempien ikäpolvesta laittoi perintöä jo etukäteen jakoon, jotta tämä 40-50-luvulla syntyneiden sukupolvi saisi siitä apua elämäänsä. Monelle isovanhemmalle oli itsestäänselvyys, että säästyneillä rahoilla tuettiin seuraavaa sukupolvea, jotta heidän elämänsä olisi helpompaa.
Nyt kun tämä 40-50-luvun sukupolvi on tullut ikään, jossa voisivat itse tehdä omien vanhempiensa tavoin eli auttaa nuorempia sukupolvia, ei tämä kiinnosta. Elän itse tätä perus kolme-nelikymppisten arkea ja kenelläkään tutullani isovanhemmat eivät ole tulleet taloudelliseksi avuksi. Kukaan ei ole saanut ennakkoon perintöä tai arjessa taloudellista apua. Vierestä katsotaan, kun omat lapset tuskailevat pätkätöiden, kalliiden asumiskustannusten ja pikkulapsiarjen kanssa, mutta auttaminen ei kiinnosta. Lasten kanssa ei auteta, eikä perheitä tueta taloudellisesti. Sen sijaan itse asutaan tyytyväisinä maksetuissa omistusasunnoissa ja valitetaan, kuinka ei ole tarpeeksi laadukkaita palveluita virkeille eläkeläisille. Sitten ihmetellään, miksi nykyvanhemmat ovat väsyneitä ja stressaantuneita, kun monet kulut ovat paljon kalliimpia kuin aiemmin, eikä yhteiskunnalla ole samanlaisia tukimuotoja vaikka lapsiperheille tai verotuksen muodossa kuin ennen oli. Osalle vanhempansa jo menettäneistä on tullut vielä yllätyksenä, että vanhempi on kuluttanut kaiken omaisuutensa eläessään, eikä nuoremmille sukupolville ole jäänyt mitään. Olenpa kuullut siitäkin, että jotkut näistä 40-50-luvun sukupolven edustajista ovat päättäneet jättää lapsensa perinnöttä ja testamentata omaisuutensa jollekin järjestölle. Kerrassaan ihanaa toimintaa. Mieluummin minä soisin sen perinnön menevän niille lapsille kuin jonkun järjestön pohjattomaan kaivoon.
Kommentit (490)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten hirveän rikkaita ne 40- ja 50-luvulla lapsia saaneet oikein oli, kun perheissä oli 4-8 lasta ja kaikille riitti joku 600 000 markkaa perinnöksi? Silti asuivat vessattomissa mökeissä taajamien ulkopuolella, ei ollut autoja tai puhelimia tai edes sähköjä, mutta lapsille riitti perittävää ruhtinaallisesti.
Miksi ne 1920-luvulla syntyneet ei itse käyttäneet isoja rahojaan, miksi kituuttivat vaatimattomasti vuositolkulla?
Oli niitä perheitä sellaisiakin joissa 1-3 lasta. Kaikki eivät olleet köyhiä vaikka osa maallakin asui. Miten ei millään mene jakeluun että nyt tosiaan puhutaan niistä keillä varallisuutta oli, ei köyhistä, ei kaikista? Monilla oli paljon maata ja metsää talon lisäksi.
Kyllä ne suvun maat ja metsät menee seuraavalle sukupolvelle perinnöksi, elleivät halua niitä ennen ostaa. Ei niitä v
Meillä maat ja metsät on pienentyneet, on niitä myyty ja hyvät rahat onkin saatu. Silti itselle jäi vielä vajaa kaksisataa hehtaaria hyvää metsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen totaalisen eri mieltä lähes kaikkien ketjun kirjoittajien kanssa. Vanhemmilla on kaikki oikeus nauttia omaisuudestaan, elää mukavaa elämää. Minua ei haittaa vaikka vanhemmat tuhlaisivat kaiken rahansa, sehän on heidän. Kunhan eivät jätä velkaa niin ihan sama. Jokainen on oman onnensa seppä.
Miten niin jokainen on oman onnensa seppä? Miksi ne rahat jotka he ovat saaneet ovat heidän omiaan mutta eivät seuraavan sukupolven? Eiväthän he ole tikkua ristiin niiden rahojen eteen laittaneet sen enempää kuin omat lapsensakaan. Toki heillä on juridinen oikeus vaikka tuhlata kaikki mutta onko se moraalisesti ja eettisesti oikein?
Miksi ne sukupolvien rahat ja omaisuus jota kuitenkaan ei saisi käyttää pitäisi saada ennakkoperintönä?
Sitä kiirettä tässä jäin ihmettelemään. Ettei vaan vanhemmat käy vaikka lomamatkoilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kadehdi toisten rahoja! Et oikeasti tiedä mitään siitä, mitä sodan keskellä syntynyt sukupolvi on joutunut kärsimään. Ei silloin ollut sossutukia, kaikki olivat töissä.
Jos hankit lapsia, hoida ja maksa niiden kustannukset itse, äläkä pummi muilta.
Niin miten se asia olikaan näiden 40-50-luvulla syntyneiden kohdalla? itsekö joutuivat kaiken maksamaan ja kaiken itse tekemään, ilman apuja? tässä aloituksen esimerkissä. pointtihan oli että miksi ei auta omia lapsiaan jos itse on omilta vanhemmiltaan apua saanut.
Älä yleistä! Selvästikään et tiedä mitään todellista ko. sukupolvesta.
Olet häpeällinen pummi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä missä mielikuvitusmaailmassa ap elää. Ehkä joku varakkaan kokkareen katkera kersa?
Ja aloituksessa menee iloisesti sekaisin muinaiset koulutettujen ihmisten paremmat vaurastumismahdollisuudet ja kuvitteelliset perinnöt.
Ei muuten mene. Kuinkahan monella eläkeläisellä on paremmat eläkkeet kuin nykyisellä työssäkäyvällä palkat. Oli shokki kun tajusin tämän.
Tämä. Lähipiirissä on eläkkeellä oleva rehtori (ollut eläkkeellä jo n. 25 v) ja eläkkeellä oleva opettaja. Opettajan eläke on lähemmäs 3000 e/kk ja rehtorin eläke yli 3000 e/kk. Minä saan nettona käteen 2300 e maisterina koulutustani vastaavasta työstä. Että niin...
Kai olet lukenut itsesi opettajaksi että voit sitten myös toimia rehtorina, vai eikö koulu maistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän suvussa jaettiin perintöä lapsenlapsillekin, joten tällästä tilannetta ei voinut edes syntyä. Samalla 20-30v lapsenlapset saivat käsirahaa asuntolainaan yms.
Suuret ikäluokat maksattavat eläkkeensä lapsillaan,joten perintökin on vain sen takaisin maksamista. Nuoremmat saa vähän omiaan pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kadehdi toisten rahoja! Et oikeasti tiedä mitään siitä, mitä sodan keskellä syntynyt sukupolvi on joutunut kärsimään. Ei silloin ollut sossutukia, kaikki olivat töissä.
Jos hankit lapsia, hoida ja maksa niiden kustannukset itse, äläkä pummi muilta.
Niin miten se asia olikaan näiden 40-50-luvulla syntyneiden kohdalla? itsekö joutuivat kaiken maksamaan ja kaiken itse tekemään, ilman apuja? tässä aloituksen esimerkissä. pointtihan oli että miksi ei auta omia lapsiaan jos itse on omilta vanhemmiltaan apua saanut.
Älä yleistä! Selvästikään et tiedä mitään todellista ko. sukupolvesta.
Olet häpeällinen pummi!
Suuret ikäluokat ovat häpeällisiä eläkepummeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kadehdi toisten rahoja! Et oikeasti tiedä mitään siitä, mitä sodan keskellä syntynyt sukupolvi on joutunut kärsimään. Ei silloin ollut sossutukia, kaikki olivat töissä.
Jos hankit lapsia, hoida ja maksa niiden kustannukset itse, äläkä pummi muilta.
Niin miten se asia olikaan näiden 40-50-luvulla syntyneiden kohdalla? itsekö joutuivat kaiken maksamaan ja kaiken itse tekemään, ilman apuja? tässä aloituksen esimerkissä. pointtihan oli että miksi ei auta omia lapsiaan jos itse on omilta vanhemmiltaan apua saanut.
Älä yleistä! Selvästikään et tiedä mitään todellista ko. sukupolvesta.
Olet häpeällinen pummi!
Luehan nyt ajatuksella. Ei tuossa yleistetä vaan tarkoitetaan juuri niitä joilla sitä omaisuutta oli jakaa ja jättää perinnöksi. Jännä että edellinen sukupolvi ei ollut pummi mutta nykyinen on, siihen olisi kiva saada selitys. Miksi muuten juuri häntä pummiksi nimität, ethän tiedä hänen tilanteestaan yhtään mitään. Itse olen niitä onnekkaita joka sattui syntymään rikkaaseen sukuun ja ihmettelisin itseäni jos oman lapseni kohdalla päättäisin sulkea hänet pois tästä hyvän jatkumosta. Vain siksi että voin, minulla on oikeus, rahat ja varallisuus on minun, olen sen ansainnut mutta hän ei (?)...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni testamenttasi kaiken yhdelle sisaruksista, meillä kaikilla on eri äiti. Viimeisin suosikkilapsi sai perinnön ja me muut joille aikaisemmin luvattiin ummet ja lammet sanottiin oikeudesta lakiosaan. On siinä kiva sitten aikanaan tehdä ositus kun yksi on saanut kaiken ja muut joutuvat vaatimaan lakiosaansa.
Perinnöissä ja lasten taloudellisessa tukemisessa on todella paljon eroja. Joillekin tukeminen ei ole mahdollista, toiset eivät anna vaikka voisivat ja jotkut antavat. Tunnen lähipiiristä kolme erilaista tilannetta. Kaikki ovat syntyneet 40- 50-lukujen vaihteessa.
Mieheni äiti elää lähes minimieläkkeellä lähiön omistusasunnossa. Omaisuuden määrä on alle 100000. Hänellä on kaksi poikaa, eli perintöä ei tule juurikaan jäämään. Hän ei voi tietenkään avustaa lapsiaan taloudellisesti (mieheni antaa hänelle välillä rahaa). Hän on auttanut molempien lastensa perheitä lastenhoidossa.
Mieheni veljen vaimon vanhemmat ovat melko hyvätuloisia eläkeläisiä. He asuvat omakotitalossa, vaihtavat autoa usein ja matkustavat ulkomailla 4-5 kertaa vuodessa. Omaisuuden arvo on ehkä 300000. Lapsia heillä on kaksi. He eivät ole koskaan auttaneet lapsiaan taloudellisesti, vaikka tarvetta olisi ollut. Ovat kyllä auttaneet lastenhoidossa.
Omat vanhempani ovat rikkaita, omaisuutta on 3-4 miljoonaa. Olen ainoa lapsi, joten kaikki on tulossa minulle ja lapsilleni. Vanhempani ovat aina tukeneet minua taloudellisesti, minulle säästettiin jo lapsena, samoin lapsenlapset saavat säännöllisesti lahjoituksia. 70-vuotta täytettyään he alkoivat siirtää omaisuuttaan minulle. Taloudellisen avun lisäksi, he ovat aina auttaneet lastenhoidossa.
Jos ajattelee miestäni ja hänen veljeään, niin molemmat ovat lähtöisin vähävaraisesta perheestä, eikä heille perintöjä ole tulossa. Vaimojensa kautta heidän perheensä ovat kuitenkin taloudellisesti ihan eri asemassa. Toisessa perheessä lapset eivät saa kotoa lähtiessä mukaansa juuri mitään. Heidän serkuillaan on puolestaan sijoitussalkut, ja he ovat jo lapsina setäänsä rikkaampia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tämä ap:n esille tuoma aihe taida mitään täyttä puppua olla vaikka osa keskustelijoista niin haluaakin uskoa (tai uskotella?).
Isovanhempieni sukupolvi ei ollut kovin varakas mutta auttoivat kyllä todella paljon omia lapsiaan. Taattiin lainat ja vaadittiin lapsia jne. Puolisoni suvussa sama. Minä sain vanhemmiltani pienen avun opintojen aloitukseen ja muuttoon (niin, että juuri ja juuri pääsin alkuun) ja he maksoivat matkat lapsuudenkotiin (opiskelijabudjetillani olisin muuten käynyt ehkä kaksi kertaa vuodessa). Puolisoni mummo puolisolleni rahaa antaessaan jopa sanoi puolisoni äidin kieltäneen antamasta rahaa. En ihan ymmärrä miksi, se ainoastaan helpotti puolisoni normaalia köyhän opiskelijan elämää (ei juonut tai juhlinut tai matkustanut jne. vaan ihan ruokaan ja osuuteen vuokrasta sekä opiskelumateriaaliin meni tämä hänen saamansa raha).
Vaikka olemme molemmat saaneet hiukan apua vanhemmiltamme, se kalpenee sen rinnalla kuinka paljon apua vanhempamme ovat saaneet omilta vanhemmiltaan. Melkein voisi sanoa, että meidän tapauksessamme isovanhempien sukupolvi auttoi taloudellisesti lapsenlapsiaankin enemmän kuin vanhemmat omia lapsiaan. Näin vaikka vanhempamme ovat ja olivat heitä varakkaampia. Nykyään emme onneksi tarvitse minkäänlaista apua taloudellisesti tai muutenkaan mutta silloin köyhimpänä opiskeluaikana sille olisi ollut tarvetta ja vanhempamme olisivat pysyneet auttamaan mutta jostain syystä eivät niin tehneet. Emme onneksi tarvitse myöskään perintöjä mutta vanhempiemme saamat perinnöt taitavat ylittää sen mitä me saisimme joskus.
Me emme lapsia halua mutta mietin kuinka paljon tämä edellisen sukupolven osallistumattomuus vaikuttaa heidän nyt aikuisten lastensa haluun ja mahdollisuuksiin saada omia lapsia. Jos on toitotettu, että mitään apua ei tule ja tämä aikalailla näyttää olevan myös yhteiskunnan viesti, eikö monikin harkitse vakavasti hankkiiko ylipäätään lapsia ja ainakin lasten määrää. Meidät taloudellisesti vaikea aika ainakin opetti hyvin varovaisiksi toimeentulon varmistamisen suhteen kaikissa tilanteissa ja fakta on että kaksi aikuista pärjää paremmin kuin lapsiperhe. Vaikea sanoa, onko tämä meidän kohdallamme taustalla halussamme olla lapsettomia mutta joillakin voi hyvin olla.
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat maksattavat eläkkeensä lapsillaan,joten perintökin on vain sen takaisin maksamista. Nuoremmat saa vähän omiaan pois.
Kun TEL tuli rupesivat kaikki työelämästä eläkkeelle jäävät saamaan tyelliä. Suuret ikäluokat tulivat silloin teineinä työelämään.
Voisiko sanoa suurten ikäluokkien maksaneen näiden eläkkeet?
Suurista ikäluokista noin puolet on jo kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fidut ne mitään perineet. Moni sai kotitilaltaan lehmän mennessään naimisiin. Sodan jälkeinen sukupolvi teki helvetisti töitä, että sai tämän yhteiskunnan tämmöisille ilmaista rahaa vinkuville ihmisille rakennettua.
Kohta voi olla aika,että ihan itse joutuu työtä tekemällä omaisuutensa hankkimaan. Koska sillä raatamisella hankittu omaisuus alkaa jo homehtua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyiset lumihiutaleet vaatii kaiken valmiina - lopeta se uikutus ja mene töihin!
En minäkään pidä ap:n asenteesta, mutta töihin meno edellyttää työnantajan allekirjoittamaa työsopimusta.
Töihin meno ei ole työntekijän yksipuolinen valinta, tollero.
Jos olisi, kaikki sadat tuhannet työttömät voisivat marssia vaikka eduskunta-avustajiksi. Hyvä liksa, tyhmäkin kelpaa (kts. Jani Mäkelän avustaja M. Kokko)
Et ilmeisesti ymmärtänyt sarkasmia 🙄 Mielestäni ap:n asenne on törkeä, jokainen on vastuussa omasta elämästään.
Olen itse köyhä ja työkyvyttömyyseläkkeellä, mutta ei tulisi mieleenkään kerjätä iäkkäiltä vanhemmiltani rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Fidut ne mitään perineet. Moni sai kotitilaltaan lehmän mennessään naimisiin. Sodan jälkeinen sukupolvi teki helvetisti töitä, että sai tämän yhteiskunnan tämmöisille ilmaista rahaa vinkuville ihmisille rakennettua.
Kohta voi olla aika,että ihan itse joutuu työtä tekemällä omaisuutensa hankkimaan. Koska sillä raatamisella hankittu omaisuus alkaa jo homehtua.
Kuinka monta kertaa pitää sanoa ja ilmeisesti ratakiskosta vääntää että ei nyt puhutakaan köyhistä raatajista? Muunkinlaisia perheitä ja sukuja oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyiset lumihiutaleet vaatii kaiken valmiina - lopeta se uikutus ja mene töihin!
En minäkään pidä ap:n asenteesta, mutta töihin meno edellyttää työnantajan allekirjoittamaa työsopimusta.
Töihin meno ei ole työntekijän yksipuolinen valinta, tollero.
Jos olisi, kaikki sadat tuhannet työttömät voisivat marssia vaikka eduskunta-avustajiksi. Hyvä liksa, tyhmäkin kelpaa (kts. Jani Mäkelän avustaja M. Kokko)
Et ilmeisesti ymmärtänyt sarkasmia 🙄 Mielestäni ap:n asenne on törkeä, jokainen on vastuussa omasta elämästään.
Olen itse köyhä ja työkyvyttömyyseläkkeellä, mutta ei tulisi mieleenkään kerjätä iäkkäiltä vanhemmiltani rahaa.
Ovatko sinun iäkkäät vanhemmat rikkaita ja saaneet omaisuutensa omilta vanhemmiltaan?
Vierailija kirjoitti:
Olen totaalisen eri mieltä lähes kaikkien ketjun kirjoittajien kanssa. Vanhemmilla on kaikki oikeus nauttia omaisuudestaan, elää mukavaa elämää. Minua ei haittaa vaikka vanhemmat tuhlaisivat kaiken rahansa, sehän on heidän. Kunhan eivät jätä velkaa niin ihan sama. Jokainen on oman onnensa seppä.
Velka ei periydy. Jos omaisuutena on vain esm joitakin kymppitonneja cashiä ne rahat kannattaa nostaa kun vielä on järki päässä. Esm jos lapsilla on ulosottovelkaa vouti vie kaiken, köyhä eläkeläinen on säästänyt ropoja ja lapsille ei jää mitään.
Vierailija kirjoitti:
Eivät vanhemmat ole velvollisia auttamaan lapsiaan kun nämä ovat aikuisia. Syitä on varmasti monia, ja se ei kuulu muille. Jos haluavat antaa perinnön järjestölle, sitten haluavat, heidän rahansa ja heidän päätöksensä.
Eivät vanhemmat ole velvollisia mutta luulisi, että omalle lapselleen _haluaisi_ antaa hyvät lähtökohdat ja eväät elämään. Aiemmin näin on ehkä yleisesti ottaen ollutkin vaikka varaa on useimmilla ollut hyvin vähään. Käynnissä saattaa olla jonkinlainen yhteiskunnallinen muutos, jossa yksin pärjääminen on valokeilassa (tietenkään ei koske kaikkia mutta onhan tämä yleistynyt aiempaan verrattuna).
Lisäksi jostain syystä tämä ajatus tuntuu olevan lähinnä lasten suuntaan mutta iäkäs vanhempi sitten kuitenkin haluaisi itselleen ilmaista apua omilta lapsistaan (ja tämähän usein on kyllä näiden aikuisten lasten taloudellisella kustannuksella, mm. matkat maksaa ja ilmaisöissä vietetty aika voi olla pois palkkatöistä). Lasten kohdalla ei kuitenkaan ole heidän rahansa, heidän aikansa ja heidän päätöksensä?
Alue: Aihe vapaa
Olen totaalisen eri mieltä lähes kaikkien ketjun kirjoittajien kanssa. Vanhemmilla on kaikki oikeus nauttia omaisuudestaan, elää mukavaa elämää. Minua ei haittaa vaikka vanhemmat tuhlaisivat kaiken rahansa, sehän on heidän. Kunhan eivät jätä velkaa niin ihan sama. Jokainen on oman onnensa seppä.