Lue keskustelun säännöt.
Omat vanhempansa perinyt sukupolvi, joka ei aio jättää omille lapsilleen perintöä
19.06.2024 |
Heti alkuun: kaikki eivät tietenkään ole tällaisia, mutta aika moneen tapaukseen olen törmännyt:
40-50-luvulla syntyneet vanhemmat elivät hyvän aikuisuuden. Työpaikkoja oli, eikä 90-luvun lama koskettanut läheskään kaikkia. Moni sai hankittua mukavan omakotitalon, lasten elämä oli vara maksaa helposti, oli kesämökkiä ja muuta. Moni sai maksettua kohtuulliset asuntolainansa pois hyvin ja rahaa jäi ylimääräiseen. Isovanhemmat saattoivat jopa olla apuna lastenlasten kanssa. Moni 40-50-luvulla syntynyt peri omat vanhempansa, jotka olivat sodan kokeneena eläneet säästeliäästi. Näillä perinnöillä on osteltu kesämökkejä, rempattu koteja, matkusteltu ulkomaille ja tehty mukavia asioita. Osa isovanhempien ikäpolvesta laittoi perintöä jo etukäteen jakoon, jotta tämä 40-50-luvulla syntyneiden sukupolvi saisi siitä apua elämäänsä. Monelle isovanhemmalle oli itsestäänselvyys, että säästyneillä rahoilla tuettiin seuraavaa sukupolvea, jotta heidän elämänsä olisi helpompaa.
Nyt kun tämä 40-50-luvun sukupolvi on tullut ikään, jossa voisivat itse tehdä omien vanhempiensa tavoin eli auttaa nuorempia sukupolvia, ei tämä kiinnosta. Elän itse tätä perus kolme-nelikymppisten arkea ja kenelläkään tutullani isovanhemmat eivät ole tulleet taloudelliseksi avuksi. Kukaan ei ole saanut ennakkoon perintöä tai arjessa taloudellista apua. Vierestä katsotaan, kun omat lapset tuskailevat pätkätöiden, kalliiden asumiskustannusten ja pikkulapsiarjen kanssa, mutta auttaminen ei kiinnosta. Lasten kanssa ei auteta, eikä perheitä tueta taloudellisesti. Sen sijaan itse asutaan tyytyväisinä maksetuissa omistusasunnoissa ja valitetaan, kuinka ei ole tarpeeksi laadukkaita palveluita virkeille eläkeläisille. Sitten ihmetellään, miksi nykyvanhemmat ovat väsyneitä ja stressaantuneita, kun monet kulut ovat paljon kalliimpia kuin aiemmin, eikä yhteiskunnalla ole samanlaisia tukimuotoja vaikka lapsiperheille tai verotuksen muodossa kuin ennen oli. Osalle vanhempansa jo menettäneistä on tullut vielä yllätyksenä, että vanhempi on kuluttanut kaiken omaisuutensa eläessään, eikä nuoremmille sukupolville ole jäänyt mitään. Olenpa kuullut siitäkin, että jotkut näistä 40-50-luvun sukupolven edustajista ovat päättäneet jättää lapsensa perinnöttä ja testamentata omaisuutensa jollekin järjestölle. Kerrassaan ihanaa toimintaa. Mieluummin minä soisin sen perinnön menevän niille lapsille kuin jonkun järjestön pohjattomaan kaivoon.
Kommentit (490)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista miten ajatusmaailma muuttuu. Korona-aikaan oltiin huolissaan vanhusten hyvinvoinnista. Nyt ei olekaan tärkeää se, että he käyttäisivät omat rahansa itsensä hyvinvointiin vaan tärkeää on se, että lapsille jää perintöä. O tempora, o mores.
Omat rahansa toki voivat käyttää. Suvun rahojen kohdalla pitäisi miettiä hieman tarkemmin.
Ei ole olemassa suvun rahaa. Omaisuus on henkilökohtaista.
Kun ihminen on saanut omaisuutta perimällä, se on hänen henkilökohtaista omaisuutta, jolle hän voi tehdä mitä tahtoo.
Periaatteessa näin, mutta silloin kun on oikeasti kysymys varakkaasta suvusta ja pitkään suvussa vaalitusta omaisuudesta, niin kyllä se perijäkin kasvaa siihen ajatusmaailmaan miten sitä omaisuutta hoidetaan ja miten sen kanssa eletään. Ja jos näyttää että joku perillisistä ei osaa perintöä hallita, hänelle ei sitä silloin jätetä. Ymmärtäkää nyt, että näissä suvuissa ei mitenkään randomisti kuolla kupsahdeta ja oho, mihinkään ei ollut varauduttu, vaan todellakin sitä perintöä hoidetaan aina, sitä siirretään jo hyvissä ajoin eteenpäin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat 50-luvulla syntyneet vanhempani ovat saaneet rahallista ja muuta tukea aina 20-syntyneiltä vanhemmiltaan (kunnes kuolivat 70-luvulla ja saivat tuntuvan perinnön). Rahat ovat kuitenkin menneet alkoholiin, tupakkaan ja pelaamiseen. Meille lapsille ei ole mitään perintöä tulossa. Kiitos ahne sukupolvi, kiitos vanhempani.
T. vanhempien eläkkeiden makasaja (saman suuruisia kun palkkani)
Itse olen sanonut omille vanhemmilleni, että käyttäkää kaikki rahat vaan pois ja eläkää hyvää elämää niin pitkään kuin voitte. Emme ole sisarusteni kanssa laskeneet mitään sen varaan että saisimme joskus perintöä. Omat arjen kulut on laskettu sen mukaan mihin ihan omilla tuloillamme on varaa. Ei tule perillisillä turhia riitoja rahasta ja vanhemmat saavat hyvän vanhuuden.
Ahne sukupolvi käytti/käyttää edellisiä ja tulevi sukupolvia hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Omat 50-luvulla syntyneet vanhempani ovat saaneet rahallista ja muuta tukea aina 20-syntyneiltä vanhemmiltaan (kunnes kuolivat 70-luvulla ja saivat tuntuvan perinnön). Rahat ovat kuitenkin menneet alkoholiin, tupakkaan ja pelaamiseen. Meille lapsille ei ole mitään perintöä tulossa. Kiitos ahne sukupolvi, kiitos vanhempani.
T. vanhempien eläkkeiden makasaja (saman suuruisia kun palkkani)
En ole katkera mutta kuitenkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä luulette minun perineen 1900-luvun alussa syntyneiltä karjakolta(äitini) ja muonamieheltä( isäni).
Kaikki me 4 jälkeläistä varmaan perittiin miljoonaomaisuus😅
Vierailija kirjoitti:
Mitä luulette minun perineen 1900-luvun alussa syntyneiltä karjakolta(äitini) ja muonamieheltä( isäni).
Kaikki me 4 jälkeläistä varmaan perittiin miljoonaomaisuus😅
Jatkan vielä kysymyksellä. Miten olen heitä käyttänyt hyväksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista miten ajatusmaailma muuttuu. Korona-aikaan oltiin huolissaan vanhusten hyvinvoinnista. Nyt ei olekaan tärkeää se, että he käyttäisivät omat rahansa itsensä hyvinvointiin vaan tärkeää on se, että lapsille jää perintöä. O tempora, o mores.
Omat rahansa toki voivat käyttää. Suvun rahojen kohdalla pitäisi miettiä hieman tarkemmin.
Ei ole olemassa suvun rahaa. Omaisuus on henkilökohtaista.
Kun ihminen on saanut omaisuutta perimällä, se on hänen henkilökohtaista omaisuutta, jolle hän voi tehdä mitä tahtoo.
Tuo ajattelumallisi selittääkin sen, miksi suomalaiset on enimmäkseen niin köyhiä. Vauraat suvut ei ajattele noin.
Vierailija kirjoitti:
Omat 50-luvulla syntyneet vanhempani ovat saaneet rahallista ja muuta tukea aina 20-syntyneiltä vanhemmiltaan (kunnes kuolivat 70-luvulla ja saivat tuntuvan perinnön). Rahat ovat kuitenkin menneet alkoholiin, tupakkaan ja pelaamiseen. Meille lapsille ei ole mitään perintöä tulossa. Kiitos ahne sukupolvi, kiitos vanhempani.
T. vanhempien eläkkeiden makasaja (saman suuruisia kun palkkani)
No kaikkiinko sä tuon yleistät?
Sulla oli sellaiset vanhemmat. Mulla ei. En saanut mitään tukea enkä perintöä 20-luvulla syntyneiltä vanhemmiltani. Sen sijaan olen omia lapsiani tukenut niin paljon kuin olen kyennyt. Joten mua sun ei tarvitse "kiitellä" vanhempiesi käytöksestä.
Jos sinä kerran maksat minun eläkkeeni, niin ole tyytyväinen ; se on mennyt minun lasteni ja lastenlasteni tukemiseen, joten sinun sukupolvesi siitä kuitenkin on hyötynyt.
Meillä ei ole omaisuutta suvussa, mutta kyllä minäkin tiedän nimenomaan sukuja, joissa on paljon kerrytettyä varallisuutta, jota todellakin hoidetaan, kasvatetaan ja siirretään taas seuraavalle polvelle eteenpäin. Se on ihan eri asia, kuin jos persaukisesta suvusta joku ponnistaa parempiin tuloihin, ja kerryttää omaisuutta, se toki on hänen omaansa ja hänen päätäntävallassaan. Tuollainen suvussa kulkeva varallisuus on aika lailla eri asia.