Omat vanhempansa perinyt sukupolvi, joka ei aio jättää omille lapsilleen perintöä

Mun vanhemmat tai puolison vanhemmat ei ole perineet juuri mitään. Ennen muuten ei ollut perintöveroa. Kummankin vanhempiemme yhteenlaskettu omaisuus on noin 400 000€ jolloin meidän yhteen laskettu osuus on 200 000€ Puoliso perinee 130 000€ ja minä 70 000€. Mitä todennäköisemmin annamme tuon lapsillemme kun sen aika tulee. Jos asiat jatkuu kuten ne ovat menneet lapsillemme jää meistä noin 1 000 000€. 

Eli ei se kaikissa tapauksissa mene niinkuin AP ajateli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sydäntäni ahdistaa heidän puolestaan jotka joutuvat omillaan tulemaan toimeen.

silmäni avautuivat miksi joiklain nuorilla perheillä on rahaa vaikka kuinka,   vanhemmat edelleen antaa rahaa 30 -50 vuotiaille, itse sitten ostavat laputettua ja Kontista vaatteet.  eivät raaski ostaa palveluja kun onhan sitä kasten päästävä perheineen  Malediiveille.  Mutta lapsia on autettava.

Päiväni on nyt pilalla.  Mistä saisin rahaa kustantaakseni elintasoa lapsilleni?

Yrität ilmeisesti olla sarkastinen mutta osoitat vain oman ymmärtämättömyytesi.

Tämä.

Ihan sama. Sano mitä hyvänsä. Nykyihminen on ihan täysin ymmärtämiskyvytön. Ainakin ymmärtää päin mäntyä. Ihan sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen totaalisen eri mieltä lähes kaikkien ketjun kirjoittajien kanssa. Vanhemmilla on kaikki oikeus nauttia omaisuudestaan, elää mukavaa elämää. Minua ei haittaa vaikka vanhemmat tuhlaisivat kaiken rahansa, sehän on heidän. Kunhan eivät jätä velkaa niin ihan sama. Jokainen on oman onnensa seppä. 

Miten niin jokainen on oman onnensa seppä? Miksi ne rahat jotka he ovat saaneet ovat heidän omiaan mutta eivät seuraavan sukupolven? Eiväthän he ole tikkua ristiin niiden rahojen eteen laittaneet sen enempää kuin omat lapsensakaan. Toki heillä on juridinen oikeus vaikka tuhlata kaikki mutta onko se moraalisesti ja eettisesti oikein?

Onko perintö mielestäsi joku viestikapula, seuraava jatkaa kuljetusta, ehkä valtio perii lopulta kun ei enää ehkä tule jälkeläisiä. Vai oletko kenties ketjun viimeinen ja haluaisit olla se joka tuhlaa koko potin.

Varmaan aika marginaalista että tieten tahtoen haluttais laittaa kaikki omaisuus ja rahat sileäksi. Ihmiset ovat nykyään hyvin tietoisia siitä että terveyspalveluita, hoitopalveluita ym saa vain omalla rahalla. Kyllä mä ainakin laittaisin kämppäni myyntiin ja ostaisin yksityiset hoidot jos vaikka sairastuisin syöpään ja loppu olisi tulossa joka tapauksessa niin miksi ei yrittäisi hoitoja joita julkinen ei tarjoa? No lapsia mulla ei ole mutta voisin kuvitella että "lapsellisetkin" ajattelevat ensin omaa loppuelämänsä, ettei suunnilleen kadulle joudu tai köyhäinkotiin niin kuin ennen vanhaan. No nykyään maataan päivystyksessä jos on hätä kun vanhoille ei ole muuta hoitoa kuin odottaa kuolemaa himassa. Rikkaat sitten erikseen mutta sellaset joilla on ehkä se parikolmesataa tonttua niin semmonen menee elämiseen jos oikein huono tuuri käy. Miettikää te jotka kelaatte perintöjä ennemmin sitä joutuuko ne teidän vanhemmat hoitaa kustantaa vanhuutensa itse.

Vierailija kirjoitti:

Eivät vanhemmat ole velvollisia auttamaan lapsiaan kun nämä ovat aikuisia. Syitä on varmasti monia, ja se ei kuulu muille. Jos haluavat antaa perinnön järjestölle, sitten haluavat, heidän rahansa ja heidän päätöksensä.

Vähän aiheen vierestä mutta historiallisesti tarkasteltuna käytäntö on ollut juurikin siirtää omaisuutta sukupolvelta toiselle (heillä, joilla omaisuutta on ollut). Esimerkiksi tilat Suomessa. Vielä selkeämpää esimerkkiä kuvaillaan jopa Jane Austenin romaaneissa, jossa "kaikilla" on tiedossa, että Bennetien siskokset perivät vain tuhat puntaa ja tila menee sääntöperintönä heidän serkulleen ja näin siis vaikka heidän vanhempansa ovat vielä nuorehkoa ja kaikin puolin erinomaisessa voinnissa tai kun 21-vuotias Emma hyvin tietää olevansa tulevaisuudessa varakas eikä hänen tarvitse siksi avioitua tai kun kerrotaan, että herra Bingleyn isä tyytyi vain pitämään huolta omaisuudesta ja jätti tilan ostamisen seuraavan sukupolven huoleksi. Nämä toki ovat fiktiota mutta kuvaavat sen aikaista elämää tietyssä yhteiskuntaluokassa (ja pienellä piirillä tällainen on yhä käytössä). Ajatus siitä, että omaisuus ja raha olisi "vain omaa" on varsin uusi. (Huom. en ota tässä kantaa erilaisten suhtautumisten paremmuuteen.)

Olen siinä mielessä onnekas, että omat lapseni ovat ihan itse elämänsä järjestäneet niin, että pärjäävät omillaan, myös taloudellisesti, eivätkä tarvitse meidän vanhempien perintörahoja. Suomessa saa ilmaisen akateemisen koulutuksen, tähän koulutuksenkaan hankkimiseen ei vanhempien taloudellista tukea tarvita, Olen myös tuttavapiirissä nähnyt, miten aikuisia lapsia tuetaan mm ostamalla heille asuntoja jne, tästä ei yleensä mitään hyvää ole seurannut ja muidenkin silmissä se on lähinnä noloa. Valitettavasti, miltei poikkeuksetta näistä nuorista aikuisista näkee, että ovat ns pappa betalar tyyppejä.

En ole kyllä törmännyt tuollaiseen ajattelumalliin. Omat ja ikäisteni vanhemmat ovat syntyneet nimenomaan 40-50 luvulla. Ne, joilla on suvussa kulkenut omaisuus jatkavat niitä jo sukupolvenvaihdoksella eteenpäin. Ja ne, joilla jotain on eivät kyllä mitään tuhlareita ole ja se vähäinen omaisuus jää jälkipolville. Ei kaikki 40-50-luilla syntyneet ole mitään merkittäviä perintöjä itsekään saaneet (esim. omat vanhempani). Onhan se mahdollista, että joissain piireissä toimitaan aloittajan mainitsemalla tavalla, mutta ei ainakaan tuttavissani.

Täällä joku ihmetteli, mihin ne kolme-nelikymppiset tarvitsisivat sitä etukäteisperintöä. No esimerkiksi siihen, että saavat asunnon käsirahan kasaan tai saisivat lyhennettyä asuntovelkaansa. Asuntovelan lyhentämisessä joku 50 000-100 000 euroa on jo iso raha. Ja kun tuo pariskunta saisi vanhempiensa avustuksella asuntolainansa lyhenemään nopeammin, niin pariskunta pääsisi kartuttamaan rahaa sukan varten omille lapsilleen. Sen sijaan tämä kolme-nelikymppisten sukupolvi kituuttaa asuntolainan kanssa 25 vuotta. Osa on lähellä eläkeikää, kun asuntolaina on maksettu. Yritäpä siinä sitten säästää.

Tää nykyinen sukupolvi on kyllä super-ahne ja laiska. Teidän vanhempanne eivät myöskään saaneet mitään perintöjä, vaan hankkivat omaisuutensa ja asuntonsa ihan omilla rahoillaan, edellinen sukupolvi hankki myös asuntonsa ja omaisuutensa omilla rahoillaan.

Nykyinen sukupolvi valittaa ja narisee sohvan pohjalla ja uhriutuu mielenterveysongelmiensa kanssa. Näköjään se että kaikki tuodaan tarjottimella nenän eteen ei tee ihmisestä tervettä, eikä auta pitämään itse itsestään huolta

Huolissani olen, miten teidän käy, kun jonain päivänä vanhempanne saatatte hautaan 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät vanhemmat ole velvollisia auttamaan lapsiaan kun nämä ovat aikuisia. Syitä on varmasti monia, ja se ei kuulu muille. Jos haluavat antaa perinnön järjestölle, sitten haluavat, heidän rahansa ja heidän päätöksensä.

Eivät vanhemmat ole velvollisia mutta luulisi, että omalle lapselleen _haluaisi_ antaa hyvät lähtökohdat ja eväät elämään. Aiemmin näin on ehkä yleisesti ottaen ollutkin vaikka varaa on useimmilla ollut hyvin vähään. Käynnissä saattaa olla jonkinlainen yhteiskunnallinen muutos, jossa yksin pärjääminen on valokeilassa (tietenkään ei koske kaikkia mutta onhan tämä yleistynyt aiempaan verrattuna).

Lisäksi jostain syystä tämä ajatus tuntuu olevan lähinnä lasten suuntaan mutta iäkäs vanhempi sitten kuitenkin haluaisi itselleen ilmaista apua omilta lapsistaan (ja tämähän usein on kyllä näiden aikuisten lasten taloudellisella kustannuksella

TÄMÄ!

Minä uskon, että 10 v päästä saamme usein lukea lehdistä näitä avautumisia. "Pirjo 80 v: Aikuiset lapset eivät halua auttaa vanhaa äitiään" Pirjon kertomuksesta vain unohtuu se maininta, että Pirjon lasten tarvitessa apua pikkulapsiaikana Pirjo mieluummin reissasi ulkomailla ja juoksi harrastuksissaan, mutta mielenkiintoa ja energiaa ei riittänyt lapsiperheen auttamiseen. Sitten ihmetellään, miksi ne aikuiset lapset eivät halua auttaa Pirjoa. Niin, miksiköhän...

Senkin usein huomaa, että vanhempi sukupolvi odottaa jälkikasvun juoksevan apuun kaikkien ongelmien kanssa ja vieläpä ilmaiseksi. Vanhempi sukupolvi ei ole valmis maksamaan siitä, että joku käy pudottamassa lumet omakotitalon katolta/asentamassa uuden telkkarin käyttökuntoon/pesemässä ikkunat, koska "kyllähän lasten kuuluu vanhempiaan auttaa". 

Vierailija kirjoitti:

Varmaan aika marginaalista että tieten tahtoen haluttais laittaa kaikki omaisuus ja rahat sileäksi. Ihmiset ovat nykyään hyvin tietoisia siitä että terveyspalveluita, hoitopalveluita ym saa vain omalla rahalla. Kyllä mä ainakin laittaisin kämppäni myyntiin ja ostaisin yksityiset hoidot jos vaikka sairastuisin syöpään ja loppu olisi tulossa joka tapauksessa niin miksi ei yrittäisi hoitoja joita julkinen ei tarjoa? No lapsia mulla ei ole mutta voisin kuvitella että "lapsellisetkin" ajattelevat ensin omaa loppuelämänsä, ettei suunnilleen kadulle joudu tai köyhäinkotiin niin kuin ennen vanhaan. No nykyään maataan päivystyksessä jos on hätä kun vanhoille ei ole muuta hoitoa kuin odottaa kuolemaa himassa. Rikkaat sitten erikseen mutta sellaset joilla on ehkä se parikolmesataa tonttua niin semmonen menee elämiseen jos oikein huono tuuri käy. Miettikää te jotka kelaatte perintöjä ennemmin sitä joutuuko ne teidän vanhemmat hoitaa kustantaa vanhuutensa itse.

Oma kokemukseni terveydenhuollosta on erilainen. Olen kolmekymppinen ja sairastuin vaikeasti. Sairaus ei ollut omaa syytäni tai elintavoilla hankittu. Julkisella on todella vaikea päästä hoidettavaksi, kun hoitojonot on täynnä eläkeikäisiä. Minä työikäinen en apua sieltä saa. Kun olen keskustellut samaa sairautta potevien +65 v  kanssa, heille tehdään paljon enemmän sairauteen liittyviä tutkimuksia ja hoitoja kuin minulle. Minua ei viitsitä tässä vaiheessa vielä tutkia ja hoitaa, kun ajat menevät noille eläkeläisille. Kun jouduin olemaan pahimmassa vaiheessa sairaalan päivystyksen vuodeosastolla, oli vuodeosasto täynnä (dementoituneita) vanhuksia ja päihdekatkaisua kaipaavia. Ihmiset eivät ikinä uskoisi, miten paljon +65 v ikäiset vievät julkisen terveydenhuollon resurssista.

Vierailija kirjoitti:

Toki jokainen saa tehdä perinnöllään mitä haluaa.

Mutta itse mietin, eikö todellakaan tunnu pahalta jättää omia lapsia ilman perintöä, jos on itse sellaista saanut? Eikö tunnu pahalta, jos itsellä on perusasiat kunnossa ja vaikka maksettu asunto ja samalla oma lapsi tuskailee, kun rahat eivät tahdo nykyisin riittää?

Oma lapseni on vielä pieni, mutta en osaa kuvitellakaan, että katsoisin vierestä hänen kärvistelyään, jos itselläni olisi asiat hyvin.

Ennen niitä lapsia ei välttämättä tehty siksi että haluttiin lapsia, niitä vain kuului tehdä tai niitä vaan tuli. Joten ei se tunnesidekään aina ole ollut kovin kummoinen. Eihän nämä lapsensa perinnöttä ja avutta jättävät ole kummoisia vanhempia olleet ikinä. Sellaisia, jotka nykypäivänä jättävät lapset kokonaan tekemättä. 

Vierailija kirjoitti:

Älä kadehdi toisten rahoja! Et oikeasti tiedä mitään siitä, mitä sodan keskellä syntynyt sukupolvi on joutunut kärsimään. Ei silloin ollut sossutukia, kaikki olivat töissä.

Jos hankit lapsia, hoida ja maksa niiden kustannukset itse, äläkä pummi muilta.

Kaikki 40-50-luvulla syntyneet eivät syntyneet sodan keskellä, niin että äläpä yleistä. Minä olen syntynyt 1959 eikä silloin enää ollut sotaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen siinä mielessä onnekas, että omat lapseni ovat ihan itse elämänsä järjestäneet niin, että pärjäävät omillaan, myös taloudellisesti, eivätkä tarvitse meidän vanhempien perintörahoja. Suomessa saa ilmaisen akateemisen koulutuksen, tähän koulutuksenkaan hankkimiseen ei vanhempien taloudellista tukea tarvita, Olen myös tuttavapiirissä nähnyt, miten aikuisia lapsia tuetaan mm ostamalla heille asuntoja jne, tästä ei yleensä mitään hyvää ole seurannut ja muidenkin silmissä se on lähinnä noloa. Valitettavasti, miltei poikkeuksetta näistä nuorista aikuisista näkee, että ovat ns pappa betalar tyyppejä.

Opiskeluaikana useimmat kyllä tarvitsisivat vanhempiensa taloudellista apua enemmän kuin saavat enkä tarkoita mitään asunnon ostoa. Vaikka koulutus olisi "ilmainen" (ei ole täysin vaan siihen liittyy pakollisia maksuja), rahaa tarvitaan mm. ruokaan, vuokraan ja opintomateriaaleihin (joista yleensä kallein on tietokone, joka nykyään monella alalla on tarpeen). Se, että tukea ei lapsuuden kotoa tule tarkoittaa, että on käytävä töissä opintojen ohessa (hidastaa yleensä opintoja ja kaikilla aloilla ei onnistu, töitä ei myöskään välttämättä saa) tai on otettava opintolainaa (joka pitää maksaa takaisin myös eli sen sijaan, että säästät tulevista palkoista mm. asuntoon maksatkin velkarahalla ostamiasi ruokia, vuokraa ym. pois ensin, lisäksi velka on ongelma jos ei työllistykään). Minun opiskeluaikaiststa tuttavistani parhaiten näin nelikymppisenäkin ovat keskimäärin pärjänneet he, joiden vanhemmat opiskeluaikana auttoivat paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen totaalisen eri mieltä lähes kaikkien ketjun kirjoittajien kanssa. Vanhemmilla on kaikki oikeus nauttia omaisuudestaan, elää mukavaa elämää. Minua ei haittaa vaikka vanhemmat tuhlaisivat kaiken rahansa, sehän on heidän. Kunhan eivät jätä velkaa niin ihan sama. Jokainen on oman onnensa seppä. 

Miten niin jokainen on oman onnensa seppä? Miksi ne rahat jotka he ovat saaneet ovat heidän omiaan mutta eivät seuraavan sukupolven? Eiväthän he ole tikkua ristiin niiden rahojen eteen laittaneet sen enempää kuin omat lapsensakaan. Toki heillä on juridinen oikeus vaikka tuhlata kaikki mutta onko se moraalisesti ja eettisesti oikein?

Onko perintö mielestäsi joku viestikapula, seuraava jatkaa kuljetusta, ehkä valtio perii lopulta kun ei enää ehkä tule jälkeläisiä. Vai oletko kenties ketjun viimeinen ja halu

Juuri näin, yleensä lapset saavat samat perinnöt, se joka kuluttaa kaiken ei jätä lapsilleen mitään ja sen joka ostaa vaikka kämpän pitäs jättää perintöä?

En tunnista tuosta itseäni. Olen 50-luvulla syntynyt vanhempi enkä ole perinyt omilta vanhemmiltani mitään. Toinen heistä elääkin vielä, pahus, vaikka on syntynyt 30-luvulla.

Esimerkki omasta elämästä:

Appivanhempani asuvat kohtuullisen matkan päässä (45 min meiltä). Sairastuin vakavasti vauvavuonna. Appivanhemmat eivät tehneet elettäkään auttaakseen, terveet eläkeläiset, joilla ei ollut taloudellista huolta. Ei saatu apua lapsen/kodin kanssa, puolison oli pakko käydä töissä. Appivanhemmat eivät tukeneet taloudellisesti, kun vanhempainvapaakauden loputtua raha oli tiukalla, kun en voinut palata töihin. Elettiin useampi vuosi tosi tiukkaa aikaa, sairaalalaskuihini ja lääkkeisiini meni rahaa. Oltiin molemmat puolisoni kanssa todella väsyneitä, minä sairauden vuoksi ja puoliso siksi, kun hänelle kaatui palkkatyössä käynti ja iso osa lapsesta huolehtimisesta ja kodin hoidosta. Yritettiin siis useampaan kertaan pyytää appivanhemmilta apua, mutta ei sitä saatu.

Olen sittemmin toipunut, mutta en ole unohtanut appivanhempieni käytöstä. Kun aikanaan ikääntyvät, niin en tippaakaan aio auttaa tai laittaa rikkaa ristiin heidän eteensä. Sitä saa, mitä tilaa. Tuntui hirveältä, että eivät halunneet auttaa perhettämme edes oman lapsensa ja lapsenlapsensa takia.

Tämä on kyllä valtavan surullista. Itsekin kituutan, enkä omista mitään. Vanhempani rikkaita. Olisivat edes voineet kieltäytyä saamastaan perinnöstä, jolloin se olisi siirtynyt meille lapsille. Vanhemmillani ei ole mitään tarvetta enemmälle rahalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä missä mielikuvitusmaailmassa ap elää. Ehkä joku varakkaan kokkareen katkera kersa?

Ja aloituksessa menee iloisesti sekaisin muinaiset koulutettujen ihmisten paremmat vaurastumismahdollisuudet ja kuvitteelliset perinnöt. 

Ei muuten mene. Kuinkahan monella eläkeläisellä on paremmat eläkkeet kuin nykyisellä työssäkäyvällä palkat. Oli shokki kun tajusin tämän. 

 

Tämä. Lähipiirissä on eläkkeellä oleva rehtori (ollut eläkkeellä jo n. 25 v) ja eläkkeellä oleva opettaja. Opettajan eläke on lähemmäs 3000 e/kk ja rehtorin eläke yli 3000 e/kk. Minä saan nettona käteen 2300 e maisterina koulutustani vastaavasta työstä. Että niin...

 

 

Kai olet lukenut it

Siinä on vaan se, ettei nykyinen rehtori tule tuollaisia eläkkeitä saamaan, eikä varsinkaan mitään kolmeakymmentä vuotta kun eläkeikä on paljon korkeampi. Ei meillä vaan ole varaa sellaiseen, vaikka suurten ikäluokkien nuoruudessa eläkejärjestelmää rakentaessa niin kuviteltiin. Ei tiedetty ja otettu huomioon, että syntyvyys tulee kääntymään niin radikaaliin laskuun ja elinikä nousuun, joten eläkeläisten osuus väestöstä kasvaa merkittävästi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki jokainen saa tehdä perinnöllään mitä haluaa.

Mutta itse mietin, eikö todellakaan tunnu pahalta jättää omia lapsia ilman perintöä, jos on itse sellaista saanut? Eikö tunnu pahalta, jos itsellä on perusasiat kunnossa ja vaikka maksettu asunto ja samalla oma lapsi tuskailee, kun rahat eivät tahdo nykyisin riittää?

Oma lapseni on vielä pieni, mutta en osaa kuvitellakaan, että katsoisin vierestä hänen kärvistelyään, jos itselläni olisi asiat hyvin.

Ennen niitä lapsia ei välttämättä tehty siksi että haluttiin lapsia, niitä vain kuului tehdä tai niitä vaan tuli. Joten ei se tunnesidekään aina ole ollut kovin kummoinen. Eihän nämä lapsensa perinnöttä ja avutta jättävät ole kummoisia vanhempia olleet ikinä. Sellaisia, jotka nykypäivänä jättävät lapset kokonaan tekemättä. 

Mistähän sukupolvesta mahdat puhua? Omat vanhempani olivat syntyneet ennen sotia, mutta jo 60-luvun naisilla oli käytössä e-pillerit. Eipä silti, ei äitini omista lapsistaan välittänyt yhtään sen enempää kuin lastenlapsistaankaan.