Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Omat vanhempansa perinyt sukupolvi, joka ei aio jättää omille lapsilleen perintöä
19.06.2024 |
Heti alkuun: kaikki eivät tietenkään ole tällaisia, mutta aika moneen tapaukseen olen törmännyt:
40-50-luvulla syntyneet vanhemmat elivät hyvän aikuisuuden. Työpaikkoja oli, eikä 90-luvun lama koskettanut läheskään kaikkia. Moni sai hankittua mukavan omakotitalon, lasten elämä oli vara maksaa helposti, oli kesämökkiä ja muuta. Moni sai maksettua kohtuulliset asuntolainansa pois hyvin ja rahaa jäi ylimääräiseen. Isovanhemmat saattoivat jopa olla apuna lastenlasten kanssa. Moni 40-50-luvulla syntynyt peri omat vanhempansa, jotka olivat sodan kokeneena eläneet säästeliäästi. Näillä perinnöillä on osteltu kesämökkejä, rempattu koteja, matkusteltu ulkomaille ja tehty mukavia asioita. Osa isovanhempien ikäpolvesta laittoi perintöä jo etukäteen jakoon, jotta tämä 40-50-luvulla syntyneiden sukupolvi saisi siitä apua elämäänsä. Monelle isovanhemmalle oli itsestäänselvyys, että säästyneillä rahoilla tuettiin seuraavaa sukupolvea, jotta heidän elämänsä olisi helpompaa.
Nyt kun tämä 40-50-luvun sukupolvi on tullut ikään, jossa voisivat itse tehdä omien vanhempiensa tavoin eli auttaa nuorempia sukupolvia, ei tämä kiinnosta. Elän itse tätä perus kolme-nelikymppisten arkea ja kenelläkään tutullani isovanhemmat eivät ole tulleet taloudelliseksi avuksi. Kukaan ei ole saanut ennakkoon perintöä tai arjessa taloudellista apua. Vierestä katsotaan, kun omat lapset tuskailevat pätkätöiden, kalliiden asumiskustannusten ja pikkulapsiarjen kanssa, mutta auttaminen ei kiinnosta. Lasten kanssa ei auteta, eikä perheitä tueta taloudellisesti. Sen sijaan itse asutaan tyytyväisinä maksetuissa omistusasunnoissa ja valitetaan, kuinka ei ole tarpeeksi laadukkaita palveluita virkeille eläkeläisille. Sitten ihmetellään, miksi nykyvanhemmat ovat väsyneitä ja stressaantuneita, kun monet kulut ovat paljon kalliimpia kuin aiemmin, eikä yhteiskunnalla ole samanlaisia tukimuotoja vaikka lapsiperheille tai verotuksen muodossa kuin ennen oli. Osalle vanhempansa jo menettäneistä on tullut vielä yllätyksenä, että vanhempi on kuluttanut kaiken omaisuutensa eläessään, eikä nuoremmille sukupolville ole jäänyt mitään. Olenpa kuullut siitäkin, että jotkut näistä 40-50-luvun sukupolven edustajista ovat päättäneet jättää lapsensa perinnöttä ja testamentata omaisuutensa jollekin järjestölle. Kerrassaan ihanaa toimintaa. Mieluummin minä soisin sen perinnön menevän niille lapsille kuin jonkun järjestön pohjattomaan kaivoon.
Kommentit (490)
En jotenkin ymmärrä tätä keskustelua ollenkaan. Omat vanhempani ovat 40-luvulla syntyneitä. Heillä on molemmilla useampi sisarus ja merkittävin perintö mitä ovat vanhempiensa kuoltua saaneet, on ollut se jäljelle jäänyt asunto. Ei siitä mitää isoa omaisuutta kenellekään ole tullut. Itse he ovat asuntolainansa maksaneet. Ja niin maksamme mekin. Ei kai kukaan voi elämäänsä jonkun perinnön varaan rakentaa (puhun nyt siis tavalisista tallaajista, en mistään rikkaista suvuista), varsinkaan nykyaikana, kun terveydenhuollon tilanne on mikä on. On täysin mahdollista, että sitä joutuu omankin omaisuutensa realisoimaan, jotta saa edes jotain hoitoa itselleen sitten kun sen aika on.
Eikä se elämä 40-luvulla syntyneille ole mitään ruusuilla tanssimista ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä sama aloittaja samalla sukupolviviha-jutulla.
Tienaa itse omat rahasi.
Täällä nyt on tätä vastaava virttä "boomerit, itsekkäin sukupolvi" vai miten se oli, veisattu jo vuositolkulla. Joku kun on oikein kirjankin kirjoittanut ja sitä uskotaan kuin Raamattua ja yleistetty koskemaan koko ikäryhmää. Kun on viety kaikki saaripalstat ym ja lapsille ei anneta mitään.
Nyt aloittaja selventi sentään, ettei kaikki mutta usea.
Mutta trauma asiasta nyt on joillekin jäänyt ja ylitse ei pääse, kun minäkin haluaisin sen saaripalstan, mutta kukas sitten sen perintöveron maksaa kun minulla kaikki menee mitä tulee.
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku ihmetteli, mihin ne kolme-nelikymppiset tarvitsisivat sitä etukäteisperintöä. No esimerkiksi siihen, että saavat asunnon käsirahan kasaan tai saisivat lyhennettyä asuntovelkaansa. Asuntovelan lyhentämisessä joku 50 000-100 000 euroa on jo iso raha. Ja kun tuo pariskunta saisi vanhempiensa avustuksella asuntolainansa lyhenemään nopeammin, niin pariskunta pääsisi kartuttamaan rahaa sukan varten omille lapsilleen. Sen sijaan tämä kolme-nelikymppisten sukupolvi kituuttaa asuntolainan kanssa 25 vuotta. Osa on lähellä eläkeikää, kun asuntolaina on maksettu. Yritäpä siinä sitten säästää.
Ja kun tällaiselle "rahaa ei saa säästöön" -valittajalle muistuttaa, että ne omat vanhemmat ei aikoinaan reissanneet maailmalla, ne säästi asuntoon, niin saa kuulla maailman muuttuneen. Enää ei olla nurkkakuntaisia omaan napaan ja pihaan tuijottajia, on väärin olettaa, että elämä on vain säästämistä. Niinpä - itse ei olla valmiita näkemään vaivaa, jotta saisi asuntolainan maksettua, mutta omilta vanhemmilta sitä suorastaan vaaditaan.
Joku täällä kommentoi, miten moni 40- ja 50-luvulla syntynyt joutui jakamaan perinnön sisaruslauman kanssa. Ei tämäkään aina pidä paikkaansa. Ei tuolloinkaan kaikilla ollut enää suurta perhettä. Osalla saattoi olla 1-2 sisarusta.
Ja kun osa sanoo, että perinnöksi saattoi jäädä vaikka omakotitalo muuttotappiopaikkakunnalta. Omalla äidilläni oli tällainen tilanne 2000-luvun alussa. Perivät vanhemmilta omakotitalon muuttotappiopaikkakunnan keskustasta. Talo meni heti kaupaksi hyvään hintaan. Jos sama talo olisi nykyisin kaupan, siitä saisi murto-osan tuosta myyntihinnasta. Eli jos ennen siitä sisarusten kanssa jaetusta omakotitalosta jäi kuitenkin jokainen reilusti plussalle, niin nykyään käteen saattaisi jäädä jokunen kymppitonni. Eli se perintö, mikä joskus oli vielä oikein hyvä, ei ole sitä enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei halua muistaa että juuri tuo sukupolvi sai eniten fuduja ja menetti eniten asuntoja niin että laina vain käteen ysärin lamassa. Jotkut maksoivat toisten velkoja kun ei ymmärtäneet että takaaja voi todellakin joutua maksamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten hirveän rikkaita ne 40- ja 50-luvulla lapsia saaneet oikein oli, kun perheissä oli 4-8 lasta ja kaikille riitti joku 600 000 markkaa perinnöksi? Silti asuivat vessattomissa mökeissä taajamien ulkopuolella, ei ollut autoja tai puhelimia tai edes sähköjä, mutta lapsille riitti perittävää ruhtinaallisesti.
Miksi ne 1920-luvulla syntyneet ei itse käyttäneet isoja rahojaan, miksi kituuttivat vaatimattomasti vuositolkulla?
Oli niitä perheitä sellaisiakin joissa 1-3 lasta. Kaikki eivät olleet köyhiä vaikka osa maallakin asui. Miten ei millään mene jakeluun että nyt tosiaan puhutaan niistä keillä varallisuutta oli, ei köyhistä, ei kaikista? Monilla oli paljon maata ja metsää talon lisäksi.
Suurin osa ns. suurten ikäluokkien lapsista asui nykymittapuulla suunnattomassa köyhyydessä. Harvassa on olleet ne perhee, joilla on ollut jokaiselle lapselle perintöä antaa 600 000 markkaa! Miksi emme puhuisi suurimmasta osasta, rikkaat oli poikkeus jo 60 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne sukupolvien rahat ja omaisuus jota kuitenkaan ei saisi käyttää pitäisi saada ennakkoperintönä?
Sitä kiirettä tässä jäin ihmettelemään. Ettei vaan vanhemmat käy vaikka lomamatkoilla?
Miten niin ei saisi käyttää? Se perintö laitetaan tietenkin kiinni omistukseen, kuten asuntoon tai taloon. Yleensä sitä kautta se raha tuottaa lopulta lisää rahaa.
Yleistäminen ja leimaaminen syntymävuoden perusteella: erittäin ok.
Yleistäminen ja leimaaminen alkuperämaan perusteella Tilastokeskuksenkin raportteihin tukeutuen: erittäin paha, rikollista, sairasta ajatusmaailmaa heijastavaa, boikottiin, kiellettävä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perintöä perintöä perintöä. Päivästä toiseen näitä vuodatuksia, joissa himoitaan toisten rahoja. Minulla ei ole omaisuutta, mutta en ole vailla myöskään omien vanhempieni rahoja. Kannattaa tarkastella omia elintapojaan ja laittaa suu säkkiä myöden, jos tuntuu, ettei rahat riitä. Härskiä olla käsi ojossa vaatimassa perintöä, kun perittävät eivät ole edes kuolleet!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten hirveän rikkaita ne 40- ja 50-luvulla lapsia saaneet oikein oli, kun perheissä oli 4-8 lasta ja kaikille riitti joku 600 000 markkaa perinnöksi? Silti asuivat vessattomissa mökeissä taajamien ulkopuolella, ei ollut autoja tai puhelimia tai edes sähköjä, mutta lapsille riitti perittävää ruhtinaallisesti.
Miksi ne 1920-luvulla syntyneet ei itse käyttäneet isoja rahojaan, miksi kituuttivat vaatimattomasti vuositolkulla?
Oli niitä perheitä sellaisiakin joissa 1-3 lasta. Kaikki eivät olleet köyhiä vaikka osa maallakin asui. Miten ei millään mene jakeluun että nyt tosiaan puhutaan niistä keillä varallisuutta oli, ei köyhistä, ei kaikista? Monilla oli paljon maata ja metsää talon lisäksi.
Ap kirjoittaa kokonaisista sukupolvista, ei vain hyväosaisista. Hänen olisi pitänyt oivaltaa jo aloituksessa, että vain hyvin pieni osa 1940-1960 -luvuilla syntyneistä sai isoja perintöjä ja helpon elämän. Ainakin historioitsijat ja tutkijat ovat hyvinkin eri mieltä kokonaisten sukupolvien mahdollisuudesta periä isoja summia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen totaalisen eri mieltä lähes kaikkien ketjun kirjoittajien kanssa. Vanhemmilla on kaikki oikeus nauttia omaisuudestaan, elää mukavaa elämää. Minua ei haittaa vaikka vanhemmat tuhlaisivat kaiken rahansa, sehän on heidän. Kunhan eivät jätä velkaa niin ihan sama. Jokainen on oman onnensa seppä.
Miten niin jokainen on oman onnensa seppä? Miksi ne rahat jotka he ovat saaneet ovat heidän omiaan mutta eivät seuraavan sukupolven? Eiväthän he ole tikkua ristiin niiden rahojen eteen laittaneet sen enempää kuin omat lapsensakaan. Toki heillä on juridinen oikeus vaikka tuhlata kaikki mutta onko se moraalisesti ja eettisesti oikein?
Onko perintö mielestäsi joku viestikapula, seuraava jatkaa kuljetusta, ehkä valtio perii lopulta kun ei enää ehkä tule jälkeläisiä. Vai oletko kenties ketjun viimeinen ja halu
Mielestäni jos itse on saanut "ilmaiseksi" ei ole kohtuutonta että haluaisi myös omalle lapselleen antaa. Jos itse ei joudu siitä ahdinkoon. Mikä tuossa on rumasti ajateltu? Minä sain ja olen siitä iloinen, aion myös jatkaa perinnettä. Mitä jälkipolvet tekevät on heidän asiansa, itse en halua katsella jos rakkaani sinnittelee ja minulla olisi mistä antaa mutta enpä vain viitsi.
Vierailija kirjoitti:
Tää nykyinen sukupolvi on kyllä super-ahne ja laiska. Teidän vanhempanne eivät myöskään saaneet mitään perintöjä, vaan hankkivat omaisuutensa ja asuntonsa ihan omilla rahoillaan, edellinen sukupolvi hankki myös asuntonsa ja omaisuutensa omilla rahoillaan.
Nykyinen sukupolvi valittaa ja narisee sohvan pohjalla ja uhriutuu mielenterveysongelmiensa kanssa. Näköjään se että kaikki tuodaan tarjottimella nenän eteen ei tee ihmisestä tervettä, eikä auta pitämään itse itsestään huolta
Huolissani olen, miten teidän käy, kun jonain päivänä vanhempanne saatatte hautaan
Mikä sinä olet sanomaan että "teidän vanhempanne eivät saaneet mitään perintöjä", nythän puhutaan nimenomaan heistä jotka ovat saaneet. osoita se syyttävä sormesi sinne ja heitä nimitä laiskoiksi jotka eivät ymmärrä mitä on kun omalla työllä kaiken hankkii ja kustantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki jokainen saa tehdä perinnöllään mitä haluaa.
Mutta itse mietin, eikö todellakaan tunnu pahalta jättää omia lapsia ilman perintöä, jos on itse sellaista saanut? Eikö tunnu pahalta, jos itsellä on perusasiat kunnossa ja vaikka maksettu asunto ja samalla oma lapsi tuskailee, kun rahat eivät tahdo nykyisin riittää?
Oma lapseni on vielä pieni, mutta en osaa kuvitellakaan, että katsoisin vierestä hänen kärvistelyään, jos itselläni olisi asiat hyvin.
Ennen niitä lapsia ei välttämättä tehty siksi että haluttiin lapsia, niitä vain kuului tehdä tai niitä vaan tuli. Joten ei se tunnesidekään aina ole ollut kovin kummoinen. Eihän nämä lapsensa perinnöttä ja avutta jättävät ole kummoisia vanhempia olleet ikinä. Sellaisia, jotka nykypäivänä jättävät lapset kokonaan tekemättä.
Eli miksi niitä vanhempia sitten pitäisi kauheasti kunnioittaa ja paapoa?
Vierailija kirjoitti:
En tunnista tuosta itseäni. Olen 50-luvulla syntynyt vanhempi enkä ole perinyt omilta vanhemmiltani mitään. Toinen heistä elääkin vielä, pahus, vaikka on syntynyt 30-luvulla.
Minä en huomannut että aloituksessa väitettiin että ihan kaikki tuona aikana syntyneet, päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten hirveän rikkaita ne 40- ja 50-luvulla lapsia saaneet oikein oli, kun perheissä oli 4-8 lasta ja kaikille riitti joku 600 000 markkaa perinnöksi? Silti asuivat vessattomissa mökeissä taajamien ulkopuolella, ei ollut autoja tai puhelimia tai edes sähköjä, mutta lapsille riitti perittävää ruhtinaallisesti.
Miksi ne 1920-luvulla syntyneet ei itse käyttäneet isoja rahojaan, miksi kituuttivat vaatimattomasti vuositolkulla?
Oli niitä perheitä sellaisiakin joissa 1-3 lasta. Kaikki eivät olleet köyhiä vaikka osa maallakin asui. Miten ei millään mene jakeluun että nyt tosiaan puhutaan niistä keillä varallisuutta oli, ei köyhistä, ei kaikista? Monilla oli paljon maata ja metsää talon lisäksi.
Suurin osa ns. suurten ikäluokkien lapsista asui nykymittapuulla suunnattomassa köyhyydessä. Harvassa on
Koska aloitus ei koske niitä perheitä, ei suurinta osaa kansasta vaan niitä hyväosaisia joiden elämänlaatua ei heikentäisi vaikka jättäisi perintöä tai jopa antaisi ennakkoperintöä/auttaisi nuoruuden haasteissa.
Mulla on vanhemmat, joilla miljoonaomaisuus. Itse elän vuokrayksiössä enkä osta koskaan mitään ylimääräistä. Juuri ja juuri vuoden tai vuosia säästettyäni voin ostaa jonkin työhön ja osaamisenl kehittämiseen tarvitsemani laitteen. Vanhemmilla olisi varaa mutta eivät auta. Jos antaisivat ennakkoperintöä, ei menisi veroja. Ihmettelen, miksi haluavat jättää kaikki kuolemansa jälkeiseen aikaan, kun sit pitää maksaa perintöverot?
äidissäni mua häiritsee (lapsena kokemani väkivaltaisuuden lisäksi) se, että hän lupasi ainakin 2 kertaa viikossa 15 vuoden ajan, että kun myy mökkinsä (joka on Unesco-alueella) niin hän ostaa mulle sillä rahalla oman asunnon, sillä ehdolla, että elän tietyssä kaupungissa josta hän tykkää.
No, lopulta myi sen mökkinsä, ja sai siitä runsaasti enemmän rahaa kuin alunperin oli asettanut hintapyynnöksi, koska halukkaita ostaa se oli kymmeniä. Nyt hänellä on ne rahat tilillä, ja on mukavasti juuri unohtanut, mitä lupaili mulle 15 v ajan viikottain. Ja mä olen pysynyt siinä kaupungissa, jossa hän lupasi mulle sen ostaa. En olis pysynyt tässä kaupungissa, ellei hän olisi niin luvannut.
Joten kituutan edelleen vuokrayksiössä, ja btw, mulla on tietty kehitysvamma, joka vaikuttaa huonosti matemaattisiin kykyihin, enkä siksi pystynyt lukeen vaikka lääkäriksi tai insinööriksi. Olen matalapalkkainen.
haluaisin opiskella uuden alan, kun tänhetkisen alani tulee nielemään lähes kokonaan tekoäly. Vanhempani eivät ole halukkaat auttamaan rahallisesti siinä, että alkaisin opiskelemaan uuden alan (missä asun on lukukausimaksut. Ei niin suuret kuin Jenkeissä mut silti. Ja jos Suomeen muuttaisin ilmaisen koulutuksen takia, niin opintotukea kela ei mulle enää myöntäisi kun ne on käytetty ja Suomessa on rutkasti suuremmat vuokrat ja elinkustannukset kuin asuinmaassani.
Olen vela ja sinkku. Kun olen kehitysvammainen ja outo, niin ei ole todennäköistä, että pystyisin ikinä saamaan miehen tai kehittään kaveriporukan. Mulla ei ole mitään, mikä enää innostaisi elämässä, koska mun vanhempien lapsena mulle tekemä fyysinen väkivalta, vamman kanssa eläminen ja äitini valehtelun paljastuminen ovat masentaneet mua. Miksei äitini olisi iloinen jos auttaisi mua rahallisesti opiskeleen uuden alan, jolla varmempi tulevaisuus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten hirveän rikkaita ne 40- ja 50-luvulla lapsia saaneet oikein oli, kun perheissä oli 4-8 lasta ja kaikille riitti joku 600 000 markkaa perinnöksi? Silti asuivat vessattomissa mökeissä taajamien ulkopuolella, ei ollut autoja tai puhelimia tai edes sähköjä, mutta lapsille riitti perittävää ruhtinaallisesti.
Miksi ne 1920-luvulla syntyneet ei itse käyttäneet isoja rahojaan, miksi kituuttivat vaatimattomasti vuositolkulla?
Oli niitä perheitä sellaisiakin joissa 1-3 lasta. Kaikki eivät olleet köyhiä vaikka osa maallakin asui. Miten ei millään mene jakeluun että nyt tosiaan puhutaan niistä keillä varallisuutta oli, ei köyhistä, ei kaikista? Monilla oli paljon maata ja metsää talon lisäksi.
Ap kirjoittaa kokonaisista sukupolvista, ei vain hyväosaisista. Hänen olisi pitänyt oivaltaa jo aloitukse
Ensimmäiset sanat kuitenkin olivat: Omat vanhempansa perinyt, ei kokonainen sukupolvi.
Vanhempani saivat perinnöt mutta vain sen takia kun heidän vanhempansa eivät ehtineet omia rahojaan eläessään kuluttamaan. Elinikä oli lyhyempi kuin nykyisin. Joo eikä sairauksiinkaan sillain lääkkeitä ja hoitoja kuin nykyään.
Kannustan kuluttamaan omat raatamat rahat omaan hyvinvointiin ja palveluihin jos suinkin ehtii kuluttamaan eikä täällä tarvitse kenellekkään jättää yhtään mitään ja aina parempi kun on katsellut niitä katkeria perintöriitoja. Jos joku pieni summa jää hautajaiskuluihin ja asunnon tyhjennys kuluihin niin se ihan OK ja riittävä ettei tarvitse sosiaalitukea kerjätä.
Kaikki tuntemani sanovat että haluavat oman omaisuutensa kuluttaa itse jos ei menehdy äkillisesti. Ellei ole joku ökyrikas joka varsinaisesti kerää pesämunat asuntoihin, ostaa autot, maksaa 30 vuoden opinnot yms. jälkeläisilleen mutta on heillä itselläänkin elää yltäkylläisesti siltikin.
Alue: Aihe vapaa
Missä olivat omat vanhempasi?