Lue keskustelun säännöt.
Omat vanhempansa perinyt sukupolvi, joka ei aio jättää omille lapsilleen perintöä
19.06.2024 |
Heti alkuun: kaikki eivät tietenkään ole tällaisia, mutta aika moneen tapaukseen olen törmännyt:
40-50-luvulla syntyneet vanhemmat elivät hyvän aikuisuuden. Työpaikkoja oli, eikä 90-luvun lama koskettanut läheskään kaikkia. Moni sai hankittua mukavan omakotitalon, lasten elämä oli vara maksaa helposti, oli kesämökkiä ja muuta. Moni sai maksettua kohtuulliset asuntolainansa pois hyvin ja rahaa jäi ylimääräiseen. Isovanhemmat saattoivat jopa olla apuna lastenlasten kanssa. Moni 40-50-luvulla syntynyt peri omat vanhempansa, jotka olivat sodan kokeneena eläneet säästeliäästi. Näillä perinnöillä on osteltu kesämökkejä, rempattu koteja, matkusteltu ulkomaille ja tehty mukavia asioita. Osa isovanhempien ikäpolvesta laittoi perintöä jo etukäteen jakoon, jotta tämä 40-50-luvulla syntyneiden sukupolvi saisi siitä apua elämäänsä. Monelle isovanhemmalle oli itsestäänselvyys, että säästyneillä rahoilla tuettiin seuraavaa sukupolvea, jotta heidän elämänsä olisi helpompaa.
Nyt kun tämä 40-50-luvun sukupolvi on tullut ikään, jossa voisivat itse tehdä omien vanhempiensa tavoin eli auttaa nuorempia sukupolvia, ei tämä kiinnosta. Elän itse tätä perus kolme-nelikymppisten arkea ja kenelläkään tutullani isovanhemmat eivät ole tulleet taloudelliseksi avuksi. Kukaan ei ole saanut ennakkoon perintöä tai arjessa taloudellista apua. Vierestä katsotaan, kun omat lapset tuskailevat pätkätöiden, kalliiden asumiskustannusten ja pikkulapsiarjen kanssa, mutta auttaminen ei kiinnosta. Lasten kanssa ei auteta, eikä perheitä tueta taloudellisesti. Sen sijaan itse asutaan tyytyväisinä maksetuissa omistusasunnoissa ja valitetaan, kuinka ei ole tarpeeksi laadukkaita palveluita virkeille eläkeläisille. Sitten ihmetellään, miksi nykyvanhemmat ovat väsyneitä ja stressaantuneita, kun monet kulut ovat paljon kalliimpia kuin aiemmin, eikä yhteiskunnalla ole samanlaisia tukimuotoja vaikka lapsiperheille tai verotuksen muodossa kuin ennen oli. Osalle vanhempansa jo menettäneistä on tullut vielä yllätyksenä, että vanhempi on kuluttanut kaiken omaisuutensa eläessään, eikä nuoremmille sukupolville ole jäänyt mitään. Olenpa kuullut siitäkin, että jotkut näistä 40-50-luvun sukupolven edustajista ovat päättäneet jättää lapsensa perinnöttä ja testamentata omaisuutensa jollekin järjestölle. Kerrassaan ihanaa toimintaa. Mieluummin minä soisin sen perinnön menevän niille lapsille kuin jonkun järjestön pohjattomaan kaivoon.
Kommentit (490)
Vierailija kirjoitti:
Samaistun, tosin omat vanhemmat syntyneet 60-luvulla ja isä köyhistä ja äiti varakkaista olosuhteista, ovat eronneet. Kummatkin ovat olleet jo pitkään eläkkeellä/osa-aikaeläkkeellä eivätkä kyllä auta mitenkään lapsiarjessa minua tai siskoani. Raha-asioista ollaan puhuttu lähinnä äidin kanssa. Äiti itse peri aikoinaan ison summan rahaa ja on kyllä kiva kun on poltellut huomattavan osan perintörahoistaan hevosiin. Ei huolehtinut esimerkiksi lastensa kunnollisesta talvivaatetuksesta, mutta kaakin persiiseen kyllä löytyi laittaa pino massia jos toinenkin. Sama meno jatkuu, pyysin että antaisi lapselleni joululahjaksi tyyliin 50e maksavan jutun. Unohti koko asian, mutta edelleen omistaa useamman hevosen joilla ei edes harrasta mitään, kunhan tyytyväisenä syöttelee heinää. No, tämän ja muun monen jutun ansiosta saattaapi olla ettei hirveän tiheitä vierailuita tule tehtyä sitten vanhuslaitokselle, voin toki viedä vaikka kaakin kuvan seinälle lastenlast
Jos sulla olisi eri asia, veisit lapsesi niiden hevosten pariin ja se olisi teitä jaäitiäsi yhdistävä tärkeä asia elämässä. Mutta ei, kun rahaa vaan mietitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten vaan odottelemaan sitä perintöä
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyt on ap nyyhkytarinan väsännyt, oletko humalassa?
On kylläerikoinen näkemys siitä, minkälaista oli elämä sotien jälkeisinä vuosina, ja millaisia perintöjä sotavuosina eläneet jättivät isovanhempien sukupolvelle.
Apn oma sukupolvi se on tottunut hyvään, saamaan kaiken. Ok, ehkä on haastavaa hommata taloja mökki, mutta johtuneeko siitä, kun säästää ei osata, vaan pitää kylvää kaikki tienestit tekoripsiin, kynsiin, noutoruokaan, kahviin, kampaamoihin, loputtomiin vaatteisiin, festareille, matkoihin, kännykkätaroeisiin, Netflixeihin jne jne jne. Siksi sitä rahaa ei jää säästöön.
Heh, vaikka olisi kuinka säästäväinen, niin Espoossa ei ole sihteeri + autonasentajalla varaa kuin pieneen koppiin. Ja siellä sitä asutaan, jos töitä meinaa tehdä.
Suosittelen ottamaan reaalimaailman haltuun!
Oma isäni tuli yllättäen vastaan, kun olin ostamassa isältäni hänen vanhaa autoaan. Isä oli sanonut minulle auton hinnaksi 10 000 euroa (vastaavat käytetyt autot olisivat markkinoilla olleet n. 13 000 e). Kun kerroin säästäneeni tuon 10 000 e ennen lapsemme syntymää, isäni tiputtikin hinnan kohdallani 7000 euroon. Sanoi syyksi sen, että olen säästänyt ahkerasti ja hän tietää, etten tuhlaile. Käytännössä siis sain auton n. 6000 euroa halvemmalla, kuin jos olisin ostanut vastaavan markkinoilta. Tällaisia nämä teot mielestäni ovat, joilla vanhemmat voivat tukea aikuisia lapsiaan. Kyllä isälläni ja monella muulla vanhemmalla olisi tällaiseen varaa.
Mummini ja ukkini olivat aikoinaan säästäneet minulle rahaa yliopistovuosia varten. Sain tuon summan käyttööni opintojen alkaessa. Vaikka olin nuori, niin todellakin osasin arvostaa tuota apua jo silloin. En tuhlannut sitä menemään, vaan budjetoin jokaiselle kuukaudelle x sataa euroa, joka opintotuen ja opintotuen asumislisän kanssa riitti maltilliseen opiskelijaelämään. Maisteriksi valmistuessa tuosta summasta oli vielä puolet jäljellä, kun olin käyttänyt isovanhempien rahaa säästäväisesti sekä käynyt kesäisin töissä. Olen ikuisesti kiitollinen tuosta, että saatoin valmistua ilman opintolainaa ja pääsin työelämässä aloittaessani kerryttämään säästöjä lainan poismaksamisen sijaan.
Oma lapseni on vasta pieni, mutta ihan samalla tavalla säästän hänelle jo nyt. Tiedän omasta kokemuksesta, miten hyvältä apu nuorena aikuisena tuntui ja saman haluan tarjota omalle lapselleni. <3 Ei kävisi mielessäkään ajatella, että käytänpä kaikki rahani itseeni. Mieluummin autan lapsen hyvän elämän alkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jos sulla olisi eri asia, veisit lapsesi niiden hevosten pariin ja se olisi teitä jaäitiäsi yhdistävä tärkeä asia elämässä. Mutta ei, kun rahaa vaan mietitään."
Tähän liittyy pari muutakin pikku seikkaa, kuten se että minäkin sain perintöä äitini vanhemmilta. Arvaapa kuluttiko äitini niitä johonkin harrastukseen kun olin alaikäinen? Juu, omistin minäkin hevosen 7v:na joka oli itselleni aika isokokoinen, enkä edes osannut ratsastaa sen ikäisenä. Näitä on kiva jälkikäteen katsoa hippos hepasta, mistä nykyään näkee ihmisen koko hevosenomistushistorian. Olen myös ollut "kesätöissä" äitini tallilla teininä (palkka 0e, työehdot ja -ajat ne mitä äiti saneli), kun muut olivat ihan oikeissa palkkatöissä. Sellainen mukava yhdistävä harrastus. Oletko sinäkin sattumoisin hevosharrastaja? Tuleeko harrastusrahat omasta pussista?
Ap puhuu sukupolvesta, joka on perinyt omat vanhempansa. WTF?
Moni sai vanhemmiltaan korkeintaan 100 m etumatkaa.
Suomi oli köyhä maa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, varmaan riippuu ihan ihmisistä tuo. Omat isovanhempani ovat/olivat (yksi enää elossa) 30- ja 40-luvulla syntyneitä ja auttaneet lapsiaan ja meitä lapsenlapsiakin rahallisesti todella paljon. Vanhemmilleni maksoivat mm. Oman opiskeluajan asunnon, maksoivat kokonaan vanhempieni häät, takasivat omakotitalon lainan, maksoivat äitini opintolainat pois ym. Meille lapsenlapsille maksoivat kaikille autokoulun ylioppilaslahjana ja mummoni antoi minulle jopa monta tonnia auton ostoon, jotta saisin kunnollisen oman auton. Kun isäni yritys meni konkurssiin ja hän oli rahavaikeuksissa, isovanhempani maksoivat pois hänen autolainansa ja myöhemmin myös talon putkiremontin.
Eli jotkut kyllä auttaa, jos vain on rahaa millä auttaa. Minun toiset isovanhempani vaurastuivat menestyvällä perheyrityksellä ja tosiaan sitä rahaa on kyllä lapsille ja lapsenlapsille jaettu yllin kyllin.
"Tämähän on sinun perheen sisäinen asia ja ongelma. 🤯"
Tämä koko keskustelun aihepiiri liittyy perheiden sisäisiin asioihin ja prioriteetteihin elämässä? Ennen oltiin yhteisö- ja perhekeskeisiä, nykyään kaikki vaan haluaa ajatella asiat itsensä ympärille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kadehdi toisten rahoja! Et oikeasti tiedä mitään siitä, mitä sodan keskellä syntynyt sukupolvi on joutunut kärsimään. Ei silloin ollut sossutukia, kaikki olivat töissä.
Jos hankit lapsia, hoida ja maksa niiden kustannukset itse, äläkä pummi muilta.
Suvun rahoja ne on, ja tarkoitettu annettavaksi aina isompana pottina eteen päin, eikä yhden tuhlattavaksi leveään elämään.
Aiot itsekin säästää ne seuraaville etkä tuhlata itse? 😄
Selitäpä vielä miten voi säästää sellaisen jota ei ole?
Tämähän ajattelutapa on juuri se teidän ongelmanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä ei ole mitään pahaa, jos vähävaraisella vanhemmalla ei ole vara auttaa. Mutta aika monella vanhemmalla olisi. Tiedän useita seitsemänkymppisiä eläkeläisiä, jotka eivät taloudellisesti tue aikuisia lapsiaan. Sen ymmärrän, että jollekin h uumeveikolle ei anneta rahaa, mutta kunnollista elämää elävä lapsi on eri juttu.
Miksi minun pitäisi tukea rahallisesti työssäkäyviä lapsiani?
Miksi pitää tukea huumeveikkoa? Nykyään monen palkka ei riitä elämiseen, se kai on jo kaikkien tiedossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mun vanhemmat syntyivät jo 20-luvulla eivätkä perineet yhtään mitään.
Minä synnyin v 60 ja perin vain vähän koska halusin että vanhemmat käyttävät keräämänsä omaisuuden itseensä. Oliskohan perintöä jäänyt n 50 000e?
Meiltä jää omaisuutta väkisinkin jaettavaksi kun on alle 10v talo pks ja toinen etelä-Euroopassa. Suomen talo ehditään vielä vaihtamaan rivariin ja väliraha käyttämään omaksi, lasten ja lastenlasten iloksi jo meidän eläessä. Samoin lomakodista nauttivat kaikki jo nyt.
Ovat niin hyvätuloisia etteivät ole perintöä kinuamassa
Onko 50 000 euroa vain vähän perintöä?
101 jatkaa.
Mieheni vanhemmat (s 39) jättivät jälkeensä vain tyhjät taskut. Menettivät omaisuutensa 90-luvun lamassa yriryksen tehtyä konkurssin.
Mieheni elätti heitä 5v ennen meidän yhdessäoloamme ja me yhdessä 15 vuotta oman perheen kustannuksella!
Kiitosta emme koskaan saaneet, dementoituneena anoppi tokaisi minun hyötyneen hänen pojastaan hyvin. Siis oikeasti - minä toin rahaa ja omaisuutta suhteeseen ja loput on yhdessä tienattua!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap puhuu sukupolvesta, joka on perinyt omat vanhempansa. WTF?
Moni sai vanhemmiltaan korkeintaan 100 m etumatkaa.
Suomi oli köyhä maa.
Niin puhuu. Nimenomaan niistä jotka perivät. Sellaisiakin oli/on. Eivät kaikki ole koskaan olleet Suomessa rutiköyhiä, mikä siinä on niin vaikea ymmärtää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun vanhemmat syntyivät jo 20-luvulla eivätkä perineet yhtään mitään.
Minä synnyin v 60 ja perin vain vähän koska halusin että vanhemmat käyttävät keräämänsä omaisuuden itseensä. Oliskohan perintöä jäänyt n 50 000e?
Meiltä jää omaisuutta väkisinkin jaettavaksi kun on alle 10v talo pks ja toinen etelä-Euroopassa. Suomen talo ehditään vielä vaihtamaan rivariin ja väliraha käyttämään omaksi, lasten ja lastenlasten iloksi jo meidän eläessä. Samoin lomakodista nauttivat kaikki jo nyt.
Ovat niin hyvätuloisia etteivät ole perintöä kinuamassa
Onko 50 000 euroa vain vähän perintöä?
On se näihin miljoonaperijöihin verrattuna vähän.
Itse ja lähes kaikki tuttuni ovat perineet homeisen rintamamiestalon muuttotappiokunnasta. Saat sen kateellinen ihminen.
Omat lapseni perivät sen, mitä säästäen olen hankkinut: okt mökki ja sijoitusasunto.
Rintsikka lahoaa paikalleen ja kiinteistövero juoksee😅
Harmittaako?
Sydäntäni ahdistaa heidän puolestaan jotka joutuvat omillaan tulemaan toimeen.
silmäni avautuivat miksi joiklain nuorilla perheillä on rahaa vaikka kuinka, vanhemmat edelleen antaa rahaa 30 -50 vuotiaille, itse sitten ostavat laputettua ja Kontista vaatteet. eivät raaski ostaa palveluja kun onhan sitä kasten päästävä perheineen Malediiveille. Mutta lapsia on autettava.
Päiväni on nyt pilalla. Mistä saisin rahaa kustantaakseni elintasoa lapsilleni?
Vierailija kirjoitti:
Toki jokainen saa tehdä perinnöllään mitä haluaa.
Mutta itse mietin, eikö todellakaan tunnu pahalta jättää omia lapsia ilman perintöä, jos on itse sellaista saanut? Eikö tunnu pahalta, jos itsellä on perusasiat kunnossa ja vaikka maksettu asunto ja samalla oma lapsi tuskailee, kun rahat eivät tahdo nykyisin riittää?
Oma lapseni on vielä pieni, mutta en osaa kuvitellakaan, että katsoisin vierestä hänen kärvistelyään, jos itselläni olisi asiat hyvin.
Sama homma. En todellakaan halua jättää lapsiani pulaan, vaan autan kaikella tavalla. Mun äitini on hoitanut minun lapsia tasan 2 kertaa ja molemmat kerrat meni mönkään, koska hän ei vain halunnut selviytyä hommasta. Telkusta tuli hänen lempiohjelma ja lapsi itki, joten minun piti keskeyttää kampaajakäynti (olisin halunnut piristää itseäni rankkojen vuosien jälkeen) äidin viidennen puhelun jälkeen. Nyt lapsistani vanhin on 15 v, nuorin 6 v. ja aika ohueksi on jäänyt heidän suhteensa isovanhempiinsa.
Silloin kun minä olin pieni, niin olin joka kesä päiväkausia mummon luona ja aina jos vanhempani tarvitsi apua, niin sitä saivat mukisematta. Myös rahallisesti paljon. Minun vanhemmat eivät maksa edes vanhoja velkojaan, vaikka äitini sai juuri perinnön. Olen kuulemma antanut velat anteeksi.
Me, jotka ei olla saatu vanhemmilta apua mitenkään, halutaan auttaa omia lapsiamme, koska tiedämme miten hirveältä se tuntuu, kun ei auteta ja ne, ketkä ovat saaneet apua, eivät osaa arvostaa sitä ja se on ikäänkuin sokea piste heidän näkökentässä. Minunkin äiti valehteli, ettei ole saanut rahallista apua, mutta mummoni kertoi miten paljon hän on syytänyt rahaa minun äidin pohjattomaan kukkaroon.
Se tilanne vaihtuu sukupolvelta toiselle. Vaakakuppi heilahtelee. Minun mummo ei saanut apua, minun äiti sai, minä en saanut, minun lapseni tulee saamaan ja jos en saa heitä arvostamaan sitä mitä saavat, niin he eivät tule auttamaan omia lapsiaan. Joten yritän katkaista ketjun tietoisesti.
Minun 50-luvulla syntyneiden vanhempieni omat vanhemmat ovat vielä elossa eli eivät hekään ole perintöä nähneet. Perintönä tosin on muutenkin tulossa toiselle korjausvelkainen vanha omakotitalo ja toiselle kerrostaloasunto, molemmat jaettuna puolentusinan lapsen kesken. Että se siitä sukupolvien yli ulottuvasta vauraudesta :D
No mun vanhemmat syntyivät jo 20-luvulla eivätkä perineet yhtään mitään.
Minä synnyin v 60 ja perin vain vähän koska halusin että vanhemmat käyttävät keräämänsä omaisuuden itseensä. Oliskohan perintöä jäänyt n 50 000e?
Meiltä jää omaisuutta väkisinkin jaettavaksi kun on alle 10v talo pks ja toinen etelä-Euroopassa. Suomen talo ehditään vielä vaihtamaan rivariin ja väliraha käyttämään omaksi, lasten ja lastenlasten iloksi jo meidän eläessä. Samoin lomakodista nauttivat kaikki jo nyt.
Ovat niin hyvätuloisia etteivät ole perintöä kinuamassa