Lue keskustelun säännöt.
Omat vanhempansa perinyt sukupolvi, joka ei aio jättää omille lapsilleen perintöä
19.06.2024 |
Heti alkuun: kaikki eivät tietenkään ole tällaisia, mutta aika moneen tapaukseen olen törmännyt:
40-50-luvulla syntyneet vanhemmat elivät hyvän aikuisuuden. Työpaikkoja oli, eikä 90-luvun lama koskettanut läheskään kaikkia. Moni sai hankittua mukavan omakotitalon, lasten elämä oli vara maksaa helposti, oli kesämökkiä ja muuta. Moni sai maksettua kohtuulliset asuntolainansa pois hyvin ja rahaa jäi ylimääräiseen. Isovanhemmat saattoivat jopa olla apuna lastenlasten kanssa. Moni 40-50-luvulla syntynyt peri omat vanhempansa, jotka olivat sodan kokeneena eläneet säästeliäästi. Näillä perinnöillä on osteltu kesämökkejä, rempattu koteja, matkusteltu ulkomaille ja tehty mukavia asioita. Osa isovanhempien ikäpolvesta laittoi perintöä jo etukäteen jakoon, jotta tämä 40-50-luvulla syntyneiden sukupolvi saisi siitä apua elämäänsä. Monelle isovanhemmalle oli itsestäänselvyys, että säästyneillä rahoilla tuettiin seuraavaa sukupolvea, jotta heidän elämänsä olisi helpompaa.
Nyt kun tämä 40-50-luvun sukupolvi on tullut ikään, jossa voisivat itse tehdä omien vanhempiensa tavoin eli auttaa nuorempia sukupolvia, ei tämä kiinnosta. Elän itse tätä perus kolme-nelikymppisten arkea ja kenelläkään tutullani isovanhemmat eivät ole tulleet taloudelliseksi avuksi. Kukaan ei ole saanut ennakkoon perintöä tai arjessa taloudellista apua. Vierestä katsotaan, kun omat lapset tuskailevat pätkätöiden, kalliiden asumiskustannusten ja pikkulapsiarjen kanssa, mutta auttaminen ei kiinnosta. Lasten kanssa ei auteta, eikä perheitä tueta taloudellisesti. Sen sijaan itse asutaan tyytyväisinä maksetuissa omistusasunnoissa ja valitetaan, kuinka ei ole tarpeeksi laadukkaita palveluita virkeille eläkeläisille. Sitten ihmetellään, miksi nykyvanhemmat ovat väsyneitä ja stressaantuneita, kun monet kulut ovat paljon kalliimpia kuin aiemmin, eikä yhteiskunnalla ole samanlaisia tukimuotoja vaikka lapsiperheille tai verotuksen muodossa kuin ennen oli. Osalle vanhempansa jo menettäneistä on tullut vielä yllätyksenä, että vanhempi on kuluttanut kaiken omaisuutensa eläessään, eikä nuoremmille sukupolville ole jäänyt mitään. Olenpa kuullut siitäkin, että jotkut näistä 40-50-luvun sukupolven edustajista ovat päättäneet jättää lapsensa perinnöttä ja testamentata omaisuutensa jollekin järjestölle. Kerrassaan ihanaa toimintaa. Mieluummin minä soisin sen perinnön menevän niille lapsille kuin jonkun järjestön pohjattomaan kaivoon.
Kommentit (490)
Olen kyllä törmännyt ilmiöön. Ovat itse saaneet suuren perinnön säästeliäiltä vanhemmiltaan ja nyt tuhlaavat sitä vanhalla iällä. Vaikka meillä lapsilla on tällä hetkellä työpaikat ja muutenkin kaikki hyvin, niin tilanne voi koska tahansa muuttua huonommaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meinasin silmälasit ostaa mutta tänään laitankin 200 kullekin lapsistani. En tahdo olla se huono boomeri- äiti joka ei auta aikuisia lapsiaan. Enempään en pysty, anteeksi.
Uliuliuli, marttyyriksiko pitää nyt heittäytyä. Vähävaraisista ei puhuttu mitään vaan varakkaista kautta rikkaista jotka itse ovat saaneet mutta katsovat vierestä kun omalla lapsella on vaikeaa.
Eihän köyhiä boomereita ole, jokaisella oli töitä, isot palkat, inflaatio, isot eläkkeet.
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko noin moni on sitä mieltä että ne vanhemmat jotka ovat saaneet perinnön ja muutakin tukea ovat vaatimattomia pyhimyksiä, mutta lapsensa jotka jäävät vaille ovat ahneita ja pahoja? Selittäkää nyt mikä logiikka tuossa on, kiitos. Helppo huudella moitteita mutta MIKSI ne aiemmat vanhemmat automaattisesti tekevät oikein ollessaan suoraan sanottuna itsekkäitä? Minä olisin toki mieluummin pitänyt omat vanhempani kauemmin kuin sain pitää, mutta olen kiitollinen siitä että perintö siirtyi minulle eikä millekään säätiölle tai hassattu mihinkään viimeistä penniä myöten. Hyvää elämää elivät ikänsä mutta osasivat huolehtia että perintö kasvoi vuosien myötä joten se riitti laadukkaaseen elämiseen ja tosiaan vielä minunkin elämää helpottamaan näin aikuisena. En siis ole katkera tms mutta ihmettelen suuresti joitain kommentteja.
Korrektia olisi odottaa edes vanhempiensa kuolemaa, mutta ei heti mulle kaikki tänne.
Enpä tiedä missä mielikuvitusmaailmassa ap elää. Ehkä joku varakkaan kokkareen katkera kersa?
Ja aloituksessa menee iloisesti sekaisin muinaiset koulutettujen ihmisten paremmat vaurastumismahdollisuudet ja kuvitteelliset perinnöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meinasin silmälasit ostaa mutta tänään laitankin 200 kullekin lapsistani. En tahdo olla se huono boomeri- äiti joka ei auta aikuisia lapsiaan. Enempään en pysty, anteeksi.
Uliuliuli, marttyyriksiko pitää nyt heittäytyä. Vähävaraisista ei puhuttu mitään vaan varakkaista kautta rikkaista jotka itse ovat saaneet mutta katsovat vierestä kun omalla lapsella on vaikeaa.
Samaa mieltä - Tää ulina asenne on kyllä ihan uskomaton. Ja luetunymmärtämistä ei kyllä yhtään tälläkään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi omat vanhemmat opettivat minulle rahankäytön, ettei ole tarvinnut perintöjen ja avun perään huudella vaan osaan eleillä omillani.
Ihmiset on eriarvoisia. Kaksi pariskuntaa, kummassakin liitossa molemmat vanhemmat tienaavat 5000 euroa kuussa. Tommonen pienehkö palkka.
Toisen pariskunnan lähtökohdat , vanhempansa maksavat matkoja, asunnon antoicat häälahjaksi, lastenlasten lahjat hulppeita sijoituksia ja kallista tavaraa. Pariskunta malttaisi odottaa vanhempiensa kuolemaa.
Toinen pari vaatimattomista oloista, eivät saa raha-apuja, lastenlasten lahjat muutamia kymppejä. Ymmärrän katkeruuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä nyt on ap nyyhkytarinan väsännyt, oletko humalassa?
On kylläerikoinen näkemys siitä, minkälaista oli elämä sotien jälkeisinä vuosina, ja millaisia perintöjä sotavuosina eläneet jättivät isovanhempien sukupolvelle.
Apn oma sukupolvi se on tottunut hyvään, saamaan kaiken. Ok, ehkä on haastavaa hommata taloja mökki, mutta johtuneeko siitä, kun säästää ei osata, vaan pitää kylvää kaikki tienestit tekoripsiin, kynsiin, noutoruokaan, kahviin, kampaamoihin, loputtomiin vaatteisiin, festareille, matkoihin, kännykkätaroeisiin, Netflixeihin jne jne jne. Siksi sitä rahaa ei jää säästöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meinasin silmälasit ostaa mutta tänään laitankin 200 kullekin lapsistani. En tahdo olla se huono boomeri- äiti joka ei auta aikuisia lapsiaan. Enempään en pysty, anteeksi.
Uliuliuli, marttyyriksiko pitää nyt heittäytyä. Vähävaraisista ei puhuttu mitään vaan varakkaista kautta rikkaista jotka itse ovat saaneet mutta katsovat vierestä kun omalla lapsella on vaikeaa.
Samaa mieltä - Tää ulina asenne on kyllä ihan uskomaton. Ja luetunymmärtämistä ei kyllä yhtään tälläkään...
Köyhähän se nimenomaan ahdistuu aikuisten lastensa puolesta jos kerran osan elättää vanhemmat edelleen. Aloittajan mukaan kaikki muut paitsi hänen pihit vanhempansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50-luvulla syntyneet vanhempani ovat vielä elossa, mutta eivät perineet mitään suuria omaisuuksia omilta vanhemmiltaan, melko vaatimattomista oloista ovat kotoisin. Oma elämänsä on ollut vauraampaa, mutta en silti odota mitään kummempaa perintöä, käyttäköön rahansa vaikka loppuun saakka mahdollisten terveyspalveluiden varalta.
.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on eriarvoisia. Kaksi pariskuntaa, kummassakin liitossa molemmat vanhemmat tienaavat 5000 euroa kuussa. Tommonen pienehkö palkka.
Toisen pariskunnan lähtökohdat , vanhempansa maksavat matkoja, asunnon antoicat häälahjaksi, lastenlasten lahjat hulppeita sijoituksia ja kallista tavaraa. Pariskunta malttaisi odottaa vanhempiensa kuolemaa.
Toinen pari vaatimattomista oloista, eivät saa raha-apuja, lastenlasten lahjat muutamia kymppejä. Ymmärrän katkeruuden.
Kyllä, jos on kovasti rahan perään. 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on eriarvoisia. Kaksi pariskuntaa, kummassakin liitossa molemmat vanhemmat tienaavat 5000 euroa kuussa. Tommonen pienehkö palkka.
Toisen pariskunnan lähtökohdat , vanhempansa maksavat matkoja, asunnon antoicat häälahjaksi, lastenlasten lahjat hulppeita sijoituksia ja kallista tavaraa. Pariskunta malttaisi odottaa vanhempiensa kuolemaa.
Toinen pari vaatimattomista oloista, eivät saa raha-apuja, lastenlasten lahjat muutamia kymppejä. Ymmärrän katkeruuden.
Tietenkin on rikkaita, jotka saavat kaiken ilmaiseksi. Mutta jos haluat puhua eriarvoisuudesta, niin varmaan toi toinenkaan pariskunta, jonka bruttotulot 10.000 kuussa, ei kuulu varsinaisesti heikko-osaisiin, vaan heillä on asiat erittäin hyvin ja jos elävät säästeliäästi, voivat omilleen lapsilleen jakaa vaurautta aikanaan.
Samaistun, tosin omat vanhemmat syntyneet 60-luvulla ja isä köyhistä ja äiti varakkaista olosuhteista, ovat eronneet. Kummatkin ovat olleet jo pitkään eläkkeellä/osa-aikaeläkkeellä eivätkä kyllä auta mitenkään lapsiarjessa minua tai siskoani. Raha-asioista ollaan puhuttu lähinnä äidin kanssa. Äiti itse peri aikoinaan ison summan rahaa ja on kyllä kiva kun on poltellut huomattavan osan perintörahoistaan hevosiin. Ei huolehtinut esimerkiksi lastensa kunnollisesta talvivaatetuksesta, mutta kaakin persiiseen kyllä löytyi laittaa pino massia jos toinenkin. Sama meno jatkuu, pyysin että antaisi lapselleni joululahjaksi tyyliin 50e maksavan jutun. Unohti koko asian, mutta edelleen omistaa useamman hevosen joilla ei edes harrasta mitään, kunhan tyytyväisenä syöttelee heinää. No, tämän ja muun monen jutun ansiosta saattaapi olla ettei hirveän tiheitä vierailuita tule tehtyä sitten vanhuslaitokselle, voin toki viedä vaikka kaakin kuvan seinälle lastenlasten kuvien sijasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä ei ole mitään pahaa, jos vähävaraisella vanhemmalla ei ole vara auttaa. Mutta aika monella vanhemmalla olisi. Tiedän useita seitsemänkymppisiä eläkeläisiä, jotka eivät taloudellisesti tue aikuisia lapsiaan. Sen ymmärrän, että jollekin h uumeveikolle ei anneta rahaa, mutta kunnollista elämää elävä lapsi on eri juttu.
Miksi minun pitäisi tukea rahallisesti työssäkäyviä lapsiani?
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä törmännyt ilmiöön. Ovat itse saaneet suuren perinnön säästeliäiltä vanhemmiltaan ja nyt tuhlaavat sitä vanhalla iällä. Vaikka meillä lapsilla on tällä hetkellä työpaikat ja muutenkin kaikki hyvin, niin tilanne voi koska tahansa muuttua huonommaksi.
Ero entisaikaan on siinä, että nykyään tuhlaavat nuoret ja vanhat. Ei tällä tavoin kerrykään mitään säästöjä, mistä antaa lasten ja lastenlasten perheille.
miksi vanhempien ja isovanhempien pitäisi elää kuin omat vanhempansa 1970-luvulla, ja antaa rahaa nuoremmalle polvelle hulppeasti tuhlattavaksi tavalla, johon heillä ei ollut missään määrin varaa omia lapsiaan kasvatatessaan.
Töitä oli. Ulkomailla. Onko unohtunut mikä muuttoaalto oli Ruotsiin töiden perässä?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyt on ap nyyhkytarinan väsännyt, oletko humalassa?
On kylläerikoinen näkemys siitä, minkälaista oli elämä sotien jälkeisinä vuosina, ja millaisia perintöjä sotavuosina eläneet jättivät isovanhempien sukupolvelle.
Apn oma sukupolvi se on tottunut hyvään, saamaan kaiken. Ok, ehkä on haastavaa hommata taloja mökki, mutta johtuneeko siitä, kun säästää ei osata, vaan pitää kylvää kaikki tienestit tekoripsiin, kynsiin, noutoruokaan, kahviin, kampaamoihin, loputtomiin vaatteisiin, festareille, matkoihin, kännykkätaroeisiin, Netflixeihin jne jne jne. Siksi sitä rahaa ei jää säästöön.
Minäpä annan esimerkin omasta elämästäni: en käytä tekoripsiä/kynsiä, en edes käy kampaajalla tai värjää hiuksia. Noutoruokaa/ravintolaruokaa ei syödä usein, silloinkin käydään halvemmissa paikoissa. Kahvi keitetään kotona, kuppi per aamu. Vaatteita ostan harvoin, kasvavalle taaperolle on pakko ostaa vaatteita. Festareilla en käy, ulkomailla en ole käynyt vuosikausiin (sitä ennen oli lähes 10 v tauko). Rahaa ei kulu alkoholiin tai tupakkaan. Netflix-tilaus minulla on, mutta en koe, että 7,99 e/kk kaataa budjettiani. Kyllä sitä rahaa siis säästöön jää, mutta ongelmana on asuntojen kalliit hinnat. Siinä missä vaikka vanhempien omakotitalon arvo on pikkupaikkakunnalla 150 000 e (asunnon arvo nousi viereen rakennetun koulun myötä), niin vastaava talo maksaisi omalla asuinpaikkakunnallani 350 000 e. Tuo 200 000 e on aikamoinen ero. Kaikilla ei ole mahdollisuutta muuttaa töiden takia asumaan paikkaan, jossa asunnon saisi halvalla.
Vierailija kirjoitti:
Samaistun, tosin omat vanhemmat syntyneet 60-luvulla ja isä köyhistä ja äiti varakkaista olosuhteista, ovat eronneet. Kummatkin ovat olleet jo pitkään eläkkeellä/osa-aikaeläkkeellä eivätkä kyllä auta mitenkään lapsiarjessa minua tai siskoani. Raha-asioista ollaan puhuttu lähinnä äidin kanssa. Äiti itse peri aikoinaan ison summan rahaa ja on kyllä kiva kun on poltellut huomattavan osan perintörahoistaan hevosiin. Ei huolehtinut esimerkiksi lastensa kunnollisesta talvivaatetuksesta, mutta kaakin persiiseen kyllä löytyi laittaa pino massia jos toinenkin. Sama meno jatkuu, pyysin että antaisi lapselleni joululahjaksi tyyliin 50e maksavan jutun. Unohti koko asian, mutta edelleen omistaa useamman hevosen joilla ei edes harrasta mitään, kunhan tyytyväisenä syöttelee heinää. No, tämän ja muun monen jutun ansiosta saattaapi olla ettei hirveän tiheitä vierailuita tule tehtyä sitten vanhuslaitokselle, voin toki viedä vaikka kaakin kuvan seinälle lastenlast
Tämähän on sinun perheen sisäinen asia ja ongelma. 🤯
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyt on ap nyyhkytarinan väsännyt, oletko humalassa?
On kylläerikoinen näkemys siitä, minkälaista oli elämä sotien jälkeisinä vuosina, ja millaisia perintöjä sotavuosina eläneet jättivät isovanhempien sukupolvelle.
Apn oma sukupolvi se on tottunut hyvään, saamaan kaiken. Ok, ehkä on haastavaa hommata taloja mökki, mutta johtuneeko siitä, kun säästää ei osata, vaan pitää kylvää kaikki tienestit tekoripsiin, kynsiin, noutoruokaan, kahviin, kampaamoihin, loputtomiin vaatteisiin, festareille, matkoihin, kännykkätaroeisiin, Netflixeihin jne jne jne. Siksi sitä rahaa ei jää säästöön.
Niin, on kyse niistä jotka ovat saaneet taloudellista/käytännöllistä apua/peritnöä. Sellaisiakin on. Ja miksi oletus että kaikki ostelisivat tekoripsiä ja mitä kaikkea luettelitkaan? On niitä perheitä joissa sodanjälkeisen sukupolven ihmiset ovat eläneet ns helppoa elämää mutta omat jälkeläiset ovat koko aikuisikänsä olleet ahtaalla ilman mitään tuhlailua. Syiden luulisi olevan kaikkien tiedossa. Tällaisen tilanteen ihmisistä on puhe, ei tuhlailevista lapsista jotka vaativat köyhiä vanhempiaan elättämään ja hoitamaan loputtomiin.
Uliuliuli, marttyyriksiko pitää nyt heittäytyä. Vähävaraisista ei puhuttu mitään vaan varakkaista kautta rikkaista jotka itse ovat saaneet mutta katsovat vierestä kun omalla lapsella on vaikeaa.