Lue keskustelun säännöt.
Omat vanhempansa perinyt sukupolvi, joka ei aio jättää omille lapsilleen perintöä
19.06.2024 |
Heti alkuun: kaikki eivät tietenkään ole tällaisia, mutta aika moneen tapaukseen olen törmännyt:
40-50-luvulla syntyneet vanhemmat elivät hyvän aikuisuuden. Työpaikkoja oli, eikä 90-luvun lama koskettanut läheskään kaikkia. Moni sai hankittua mukavan omakotitalon, lasten elämä oli vara maksaa helposti, oli kesämökkiä ja muuta. Moni sai maksettua kohtuulliset asuntolainansa pois hyvin ja rahaa jäi ylimääräiseen. Isovanhemmat saattoivat jopa olla apuna lastenlasten kanssa. Moni 40-50-luvulla syntynyt peri omat vanhempansa, jotka olivat sodan kokeneena eläneet säästeliäästi. Näillä perinnöillä on osteltu kesämökkejä, rempattu koteja, matkusteltu ulkomaille ja tehty mukavia asioita. Osa isovanhempien ikäpolvesta laittoi perintöä jo etukäteen jakoon, jotta tämä 40-50-luvulla syntyneiden sukupolvi saisi siitä apua elämäänsä. Monelle isovanhemmalle oli itsestäänselvyys, että säästyneillä rahoilla tuettiin seuraavaa sukupolvea, jotta heidän elämänsä olisi helpompaa.
Nyt kun tämä 40-50-luvun sukupolvi on tullut ikään, jossa voisivat itse tehdä omien vanhempiensa tavoin eli auttaa nuorempia sukupolvia, ei tämä kiinnosta. Elän itse tätä perus kolme-nelikymppisten arkea ja kenelläkään tutullani isovanhemmat eivät ole tulleet taloudelliseksi avuksi. Kukaan ei ole saanut ennakkoon perintöä tai arjessa taloudellista apua. Vierestä katsotaan, kun omat lapset tuskailevat pätkätöiden, kalliiden asumiskustannusten ja pikkulapsiarjen kanssa, mutta auttaminen ei kiinnosta. Lasten kanssa ei auteta, eikä perheitä tueta taloudellisesti. Sen sijaan itse asutaan tyytyväisinä maksetuissa omistusasunnoissa ja valitetaan, kuinka ei ole tarpeeksi laadukkaita palveluita virkeille eläkeläisille. Sitten ihmetellään, miksi nykyvanhemmat ovat väsyneitä ja stressaantuneita, kun monet kulut ovat paljon kalliimpia kuin aiemmin, eikä yhteiskunnalla ole samanlaisia tukimuotoja vaikka lapsiperheille tai verotuksen muodossa kuin ennen oli. Osalle vanhempansa jo menettäneistä on tullut vielä yllätyksenä, että vanhempi on kuluttanut kaiken omaisuutensa eläessään, eikä nuoremmille sukupolville ole jäänyt mitään. Olenpa kuullut siitäkin, että jotkut näistä 40-50-luvun sukupolven edustajista ovat päättäneet jättää lapsensa perinnöttä ja testamentata omaisuutensa jollekin järjestölle. Kerrassaan ihanaa toimintaa. Mieluummin minä soisin sen perinnön menevän niille lapsille kuin jonkun järjestön pohjattomaan kaivoon.
Kommentit (490)
Vierailija kirjoitti:
Eli vanhempi on loputon rahasampo sinulle?
Onko tahallista väärinymmärrystä vai onko oikeasti aikuisten ihmisten sisälukutaito noin huonoa tänä päivänä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisia ihmisiä ap tuntee, kun on noin erikoinen käsitys perinnöistä? En tiedä kuin yhden ihmisen, joka on jättänyt perintönsä jollekin säätiölle eikä omille sukulaisilleen. Tai itse asiassa kaksi, kun oli lapseton pariskunta. Senkin säätiön tuotto piti käyttää tietyn ihmisen hyväksi.
Äitini syntyi sota-aikana, ja perintöä jäi niin vähän, että ei tullut perintöveroa. Ennen sotaa syntyneellä lapsettomalla enolla oli perittävää vähän enemmän, mutta se meni niin moneen osaan, että vain hänen ainoa elossa oleva täysveljensä joutui maksamaan vähän veroa.
Autan lastani taloudellisesti, jos tulee oikesti tiukkaa. Mutta elintasoa en ala pönkittämään (=jos ottanut hulppean talolainan, pihassa lainalla hankittu 60 000 euron Audi jne), ensin pienempi asunto, halvempi auto jne. En myöskään tule maksamaan perhelomia Kanarialle jne. taikka mahdollisen lapsenlapsen ratsastusharrastusta (tai mitään harrastusta, joka nielee satoja euroja kuussa). Itsekin olen sopeuttanut elintasoni tuloihini, lapseni joutuu tekemään elämässään samoin. Hoidan mahdollista lapsenlasta, mutta en ole ilmainen lapsenvahti joka viikonloppu. Olin yksinhuoltaja, joten ei löydy isoa omaisuutta ja omakin elämä elettävänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kadehdi toisten rahoja! Et oikeasti tiedä mitään siitä, mitä sodan keskellä syntynyt sukupolvi on joutunut kärsimään. Ei silloin ollut sossutukia, kaikki olivat töissä.
Jos hankit lapsia, hoida ja maksa niiden kustannukset itse, äläkä pummi muilta.
Suvun rahoja ne on, ja tarkoitettu annettavaksi aina isompana pottina eteen päin, eikä yhden tuhlattavaksi leveään elämään.
Aiot itsekin säästää ne seuraaville etkä tuhlata itse? 😄
Selitäpä vielä miten voi säästää sellaisen jota ei ole?
Musta on ihan typerää kertoa kuinka isovanhemmat/omat vanhemmat Savon syrjäseuduilta olivat rutiköyhiä kymmenen lapsen kanssa tms, eihän tässä sellaisista tapauksista ole kyse vaan niistä joilla omaisuutta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Autan lastani taloudellisesti, jos tulee oikesti tiukkaa. Mutta elintasoa en ala pönkittämään (=jos ottanut hulppean talolainan, pihassa lainalla hankittu 60 000 euron Audi jne), ensin pienempi asunto, halvempi auto jne. En myöskään tule maksamaan perhelomia Kanarialle jne. taikka mahdollisen lapsenlapsen ratsastusharrastusta (tai mitään harrastusta, joka nielee satoja euroja kuussa). Itsekin olen sopeuttanut elintasoni tuloihini, lapseni joutuu tekemään elämässään samoin. Hoidan mahdollista lapsenlasta, mutta en ole ilmainen lapsenvahti joka viikonloppu. Olin yksinhuoltaja, joten ei löydy isoa omaisuutta ja omakin elämä elettävänä.
Hienoa. Tapauksesi ei kuitenkaan istu aloituksen problematiikkaan.
Pahoittelen köyhyyttäni ja tunnen huonoa omaatuntoa siitä että olen joutunut lapsetkin tyhjätaskuina maailmalle lähettämään. Opiskeluaikana autettiin pikkurahoillla, töitä joutuivat kesät tekemään ja opintovelkaakin ottamaan.
Jokainen heistä on päällikkötasin hommissa mutta siinä kun tyttärenkin työtovereilla on hulppeat omakotitalot varakkaista kodeista lähtiessä, tytär asuu kerrostalossa, samoin pojatkin vaatimattomasti rivareissa. Tyhjästä ei saada kulosaaresta taloa.
Siinä kun kirjoittajat perivät miljoonia lapseni perivät rempoavelkaisen kolmion pikkukaupungista. Eläkkeelläni 1500 euroa en pysty auttamaan, itsekin jo vointini vaatii siivouksen ostamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kadehdi toisten rahoja! Et oikeasti tiedä mitään siitä, mitä sodan keskellä syntynyt sukupolvi on joutunut kärsimään. Ei silloin ollut sossutukia, kaikki olivat töissä.
Jos hankit lapsia, hoida ja maksa niiden kustannukset itse, äläkä pummi muilta.
Suvun rahoja ne on, ja tarkoitettu annettavaksi aina isompana pottina eteen päin, eikä yhden tuhlattavaksi leveään elämään.
Minkä suvun, vanhemmat itse tienanneet, jospa menisit töihin tienaamaan lapsillesi perintöä
Vanhemmat itse tienanneet rahat tai muun omaisuuden jotka ovat saaneet perinnöksi? Nyt tuntuu ettei lainkaan ymmärretä aloitusta.
Aloituksen tarkoitus on ett
No voihan sen noinkin sanoa. Tottahan se.
Vierailija kirjoitti:
Musta on ihan typerää kertoa kuinka isovanhemmat/omat vanhemmat Savon syrjäseuduilta olivat rutiköyhiä kymmenen lapsen kanssa tms, eihän tässä sellaisista tapauksista ole kyse vaan niistä joilla omaisuutta on.
Vaadehan on isot perinnöt näillä seitsemänkymppisten lapsilla ja ainakin raha-apua lapsille. Kyllä köyhä häpeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten täällä höpötetään, miten velojen pitäisi tehdä lapsia, kun muuten tulee yksinäinen vanhuus. Huomattavasti mukavampi vaihtoehto, kun yksikään lapsi korppikotka ei ole odottamassa kuolemaa ja perintöä, samalla valittaen miten pitää vanhempiaan hoitaa. Toivottavasti tämäkin aloitus saa teidat heittämään vaaleanpunaiset lasinne nurkkaan ja näkemään reaali maailmaan, jossa lapsenne eivät teistä halua muuta kuin hyötyä elämänne loppuun asti!
-onnellinen vela
Ap:n kirjoituksessa oli niin paljon paskan makua, että... Terveisin: Buumeri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahoittelen köyhyyttäni ja tunnen huonoa omaatuntoa siitä että olen joutunut lapsetkin tyhjätaskuina maailmalle lähettämään. Opiskeluaikana autettiin pikkurahoillla, töitä joutuivat kesät tekemään ja opintovelkaakin ottamaan.
Jokainen heistä on päällikkötasin hommissa mutta siinä kun tyttärenkin työtovereilla on hulppeat omakotitalot varakkaista kodeista lähtiessä, tytär asuu kerrostalossa, samoin pojatkin vaatimattomasti rivareissa. Tyhjästä ei saada kulosaaresta taloa.
Siinä kun kirjoittajat perivät miljoonia lapseni perivät rempoavelkaisen kolmion pikkukaupungista. Eläkkeelläni 1500 euroa en pysty auttamaan, itsekin jo vointini vaatii siivouksen ostamaan.
No voi että. Hyvin olet kuitenkin lapsesi saanut kasvatettua ja omaa elämää elämään. Otsikko kuitenkin alkaa sanoilla `Omat vanhempansa perineet`joten mitä haluat kommentillasi kertoa? Vai onko se passiivisagressiivinen moite ap:ta kohtaan?
Siinä ei ole mitään pahaa, jos vähävaraisella vanhemmalla ei ole vara auttaa. Mutta aika monella vanhemmalla olisi. Tiedän useita seitsemänkymppisiä eläkeläisiä, jotka eivät taloudellisesti tue aikuisia lapsiaan. Sen ymmärrän, että jollekin h uumeveikolle ei anneta rahaa, mutta kunnollista elämää elävä lapsi on eri juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen hommaa omat rahansa.
No viime kädessä näin on tehtävä. Mutta jos rahaa on yli oman käyttötarpeen, niin ihmetyttää, ettei sitä halua jakaa omille lapsilleen eteenpäin.
Jokainen huolehtii vain omista rahoistaan.
Olet ahne.
Ahneita ovat ne (vanhemmat) jotka ovat saaneet mutta eivät halua omille lapsilleen antaa. Miksi niin moni puolustelee itsekkyyttä?
Ei se ole itsekkyyden puolustelua, vaan näin aikuisena minulla on päätösvaltaa vain ja ainoastaan omiin rahoihini, ei kenenkään muun. Miksi käyttäisin aikaa murehtimalla mitä joku toinen, esim. omat vanhempani, tekevät tai eivät tee rahoillaan?
Vierailija kirjoitti:
Autan lastani taloudellisesti, jos tulee oikesti tiukkaa. Mutta elintasoa en ala pönkittämään (=jos ottanut hulppean talolainan, pihassa lainalla hankittu 60 000 euron Audi jne), ensin pienempi asunto, halvempi auto jne. En myöskään tule maksamaan perhelomia Kanarialle jne. taikka mahdollisen lapsenlapsen ratsastusharrastusta (tai mitään harrastusta, joka nielee satoja euroja kuussa). Itsekin olen sopeuttanut elintasoni tuloihini, lapseni joutuu tekemään elämässään samoin. Hoidan mahdollista lapsenlasta, mutta en ole ilmainen lapsenvahti joka viikonloppu. Olin yksinhuoltaja, joten ei löydy isoa omaisuutta ja omakin elämä elettävänä.
Eivät kaikki talolainat ole hulppeita siksi, että tavoitellaan leveää elintasoa. Olisi helppoa, jos minä voisin ostaa asunnon jostain muuttotappiopaikkakunnalta ja asua siellä tyytyväisenä. Sen sijaan joudun asumaan töiden ja puolison töiden vuoksi pk-seudulla. Täällä ei niitä kohtuuhintaisia perheasuntoja ole, vaan se 70-luvun kerrostalossakin oleva koti maksaa mansikoita.
Vierailija kirjoitti:
Autan lastani taloudellisesti, jos tulee oikesti tiukkaa. Mutta elintasoa en ala pönkittämään (=jos ottanut hulppean talolainan, pihassa lainalla hankittu 60 000 euron Audi jne), ensin pienempi asunto, halvempi auto jne. En myöskään tule maksamaan perhelomia Kanarialle jne. taikka mahdollisen lapsenlapsen ratsastusharrastusta (tai mitään harrastusta, joka nielee satoja euroja kuussa). Itsekin olen sopeuttanut elintasoni tuloihini, lapseni joutuu tekemään elämässään samoin. Hoidan mahdollista lapsenlasta, mutta en ole ilmainen lapsenvahti joka viikonloppu. Olin yksinhuoltaja, joten ei löydy isoa omaisuutta ja omakin elämä elettävänä.
Tässä kiteytyy totuus.
Nykyihmiset todellakin haluavat ennakkoon vanhempiensa rahat perintönä kun haluavat kuluttaa.
Olen monen nuoren aikuisen kuullut sanovan ettei kannata säästää.
Pitää elää.
Sitten ollaan siinä tilanteessa että vanhempien pitäisi antaa rahaa että saataisiin elää kuin viimeistä päivää.
Meinasin silmälasit ostaa mutta tänään laitankin 200 kullekin lapsistani. En tahdo olla se huono boomeri- äiti joka ei auta aikuisia lapsiaan. Enempään en pysty, anteeksi.
Oikeastiko noin moni on sitä mieltä että ne vanhemmat jotka ovat saaneet perinnön ja muutakin tukea ovat vaatimattomia pyhimyksiä, mutta lapsensa jotka jäävät vaille ovat ahneita ja pahoja? Selittäkää nyt mikä logiikka tuossa on, kiitos. Helppo huudella moitteita mutta MIKSI ne aiemmat vanhemmat automaattisesti tekevät oikein ollessaan suoraan sanottuna itsekkäitä? Minä olisin toki mieluummin pitänyt omat vanhempani kauemmin kuin sain pitää, mutta olen kiitollinen siitä että perintö siirtyi minulle eikä millekään säätiölle tai hassattu mihinkään viimeistä penniä myöten. Hyvää elämää elivät ikänsä mutta osasivat huolehtia että perintö kasvoi vuosien myötä joten se riitti laadukkaaseen elämiseen ja tosiaan vielä minunkin elämää helpottamaan näin aikuisena. En siis ole katkera tms mutta ihmettelen suuresti joitain kommentteja.
Mun 40- syntyneet vanhemmat sai taloudellista apua ja lastenhoitoapua paljonkin. He perivät kaikki vanhmpansa jo kun olivat hiukan yli 40v , koska isovanhemmat oli iäkkäitä heitä saadessaan sodan takia. Perinnöt oli keskusta-asuntoja isossa kaupungissa, merenrantakesämökki jne.
Mutta mun vanhemmat on kyllä auttaneet mua, koska olen yksinhuoltaja. Olen saanut ja saan vieläkin apua keski-iässä. Eli jotkut auttavat kuten heitä on autettu, monet ei.
Aloituksen tarkoitus on että ennen kaikki tuli ilmaiseksi kaikille, ja nyt ilkeät vanhukset tuhlaavat perinnöt ja testamenttaavat suvun maat ja perämetsät kissoille. Yksinkertaista.