Lue keskustelun säännöt.
Omat vanhempansa perinyt sukupolvi, joka ei aio jättää omille lapsilleen perintöä
19.06.2024 |
Heti alkuun: kaikki eivät tietenkään ole tällaisia, mutta aika moneen tapaukseen olen törmännyt:
40-50-luvulla syntyneet vanhemmat elivät hyvän aikuisuuden. Työpaikkoja oli, eikä 90-luvun lama koskettanut läheskään kaikkia. Moni sai hankittua mukavan omakotitalon, lasten elämä oli vara maksaa helposti, oli kesämökkiä ja muuta. Moni sai maksettua kohtuulliset asuntolainansa pois hyvin ja rahaa jäi ylimääräiseen. Isovanhemmat saattoivat jopa olla apuna lastenlasten kanssa. Moni 40-50-luvulla syntynyt peri omat vanhempansa, jotka olivat sodan kokeneena eläneet säästeliäästi. Näillä perinnöillä on osteltu kesämökkejä, rempattu koteja, matkusteltu ulkomaille ja tehty mukavia asioita. Osa isovanhempien ikäpolvesta laittoi perintöä jo etukäteen jakoon, jotta tämä 40-50-luvulla syntyneiden sukupolvi saisi siitä apua elämäänsä. Monelle isovanhemmalle oli itsestäänselvyys, että säästyneillä rahoilla tuettiin seuraavaa sukupolvea, jotta heidän elämänsä olisi helpompaa.
Nyt kun tämä 40-50-luvun sukupolvi on tullut ikään, jossa voisivat itse tehdä omien vanhempiensa tavoin eli auttaa nuorempia sukupolvia, ei tämä kiinnosta. Elän itse tätä perus kolme-nelikymppisten arkea ja kenelläkään tutullani isovanhemmat eivät ole tulleet taloudelliseksi avuksi. Kukaan ei ole saanut ennakkoon perintöä tai arjessa taloudellista apua. Vierestä katsotaan, kun omat lapset tuskailevat pätkätöiden, kalliiden asumiskustannusten ja pikkulapsiarjen kanssa, mutta auttaminen ei kiinnosta. Lasten kanssa ei auteta, eikä perheitä tueta taloudellisesti. Sen sijaan itse asutaan tyytyväisinä maksetuissa omistusasunnoissa ja valitetaan, kuinka ei ole tarpeeksi laadukkaita palveluita virkeille eläkeläisille. Sitten ihmetellään, miksi nykyvanhemmat ovat väsyneitä ja stressaantuneita, kun monet kulut ovat paljon kalliimpia kuin aiemmin, eikä yhteiskunnalla ole samanlaisia tukimuotoja vaikka lapsiperheille tai verotuksen muodossa kuin ennen oli. Osalle vanhempansa jo menettäneistä on tullut vielä yllätyksenä, että vanhempi on kuluttanut kaiken omaisuutensa eläessään, eikä nuoremmille sukupolville ole jäänyt mitään. Olenpa kuullut siitäkin, että jotkut näistä 40-50-luvun sukupolven edustajista ovat päättäneet jättää lapsensa perinnöttä ja testamentata omaisuutensa jollekin järjestölle. Kerrassaan ihanaa toimintaa. Mieluummin minä soisin sen perinnön menevän niille lapsille kuin jonkun järjestön pohjattomaan kaivoon.
Kommentit (490)
Mitä sillä perinnöllä enää tekee jos sen saa kun vanhemmat kuolee, tulen olemaan pitkästi eläkeikäinen jos omat vanhemmat elää normaalin elämän edes 80-vuotiaiksi.
Isovanhemmat 30-40-luvuilla syntyneet, heiltä jää jotain perintöä mutta lapset eläkeikäisiä, lapsenlapset jo reilusti aikuisia ja pärjääviä, lapsenlapsenlapsista osa aloittelee aikuiselämää, heillä olisi oikeasti käyttöä perintörahoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on moraalitonta nauttia ns. suvun rahoista siten, että itse perit ja hyödyt edellisen sukupolven omaisuudesta, ja kohtelet tätä etua siten, että se perintö loppuu sinun sukupolveesi. Eli itse et siirrä perintöä eteenpäin.
Siitä olen aina ihaillut suomenruotsalaisia vanhan rahan sukuja, että heille tuntuu olevan kunnia-asia saada suvussa sukupolvelta toiselle kiertävä omaisuus joko kasvamaan tai vähintään pysymään samana. Tämä koskee myös suvussa kiertäviä perinteitä ylipäätään.
Sellainen moraalinen vastuu tulevista sukupolvista ja edellisten sukupolvien aikaansaannosten arvostamisesta tuntuu puuttuvan monelta suurten ikäpolvien edustajalta.
Ymmärtänet varmaan, että täällä tuskin on moniakaan "vanhan rahan" sukuja. Jos onkin, he ei ulise. En usko sanaakaan näistä perintöjutuista.
40- ja 50- luvulla ihmiset syntyivät köyhään
Ne pellot ja metsät joita 50 luvulla omisti, oli myöhemmin osa hyvinkin arvokkaita ja niitä myytiin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sillä perinnöllä enää tekee jos sen saa kun vanhemmat kuolee, tulen olemaan pitkästi eläkeikäinen jos omat vanhemmat elää normaalin elämän edes 80-vuotiaiksi.
Isovanhemmat 30-40-luvuilla syntyneet, heiltä jää jotain perintöä mutta lapset eläkeikäisiä, lapsenlapset jo reilusti aikuisia ja pärjääviä, lapsenlapsenlapsista osa aloittelee aikuiselämää, heillä olisi oikeasti käyttöä perintörahoille.
Sääliksi käy kahdeksan- ja yhdeksänkymppiset, jotka ei saa edes kuolla rauhassa perinnönkärkkyjiltä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olet tyttärenä aina oikeutettu perintöosaan. Jos veli on vuosikymmenien aikana saanut enemmän tukea niin siitä vaan pitänäön kirjaa ja vanhempien kuoltua tilit tasataan. Pidä puolesi.
Käytännössä tämä ei toimi. Vanhemmat voi maksaa vaikka 100000 yhdelle lapselle, kunhan maksavat laskuja eikä raha tilille siirry niin että jäisi jälkiä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta perinnön kadehtiminen tai ylipäätään odottaminen on jotenkin ihan kummallinen asia.
En vielä tiedä, tuleeko minulle koskaan mitään perintöä vai ei, mutta en minä sen varaan kyllä mitään laske. Omia lapsiani aion auttaa myös taloudellisesti tarvittaessa ja jättää myös perintöä, mutta en heillekään aio opettaa, että se on jotenkin itsestäänselvyys. Jokainen rakentaa oman elämänsä ja taloudellisen tilanteensa itse. Perintö ja taloudellinen apu vanhemmilta on sitten kiva lisä, jota ehkä tulee ja ehkä ei, riippumatta siitä, mitä muut ovat saaneet...
Niin, teillä tilanne on eri. Osa kyllä tietää mitä on haaskattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi viddu nyt oikeasti. Vanha isäni on kuolemassa juuri. Minua suorastaan oksettaa tällaiset ihmiset, jotka ovat kärkkymässä toisten omaisuutta. OKSETTAA!🤮
SUVUN omaisuus kuuluu suvulle, ei yhdelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on moraalitonta nauttia ns. suvun rahoista siten, että itse perit ja hyödyt edellisen sukupolven omaisuudesta, ja kohtelet tätä etua siten, että se perintö loppuu sinun sukupolveesi. Eli itse et siirrä perintöä eteenpäin.
Siitä olen aina ihaillut suomenruotsalaisia vanhan rahan sukuja, että heille tuntuu olevan kunnia-asia saada suvussa sukupolvelta toiselle kiertävä omaisuus joko kasvamaan tai vähintään pysymään samana. Tämä koskee myös suvussa kiertäviä perinteitä ylipäätään.
Sellainen moraalinen vastuu tulevista sukupolvista ja edellisten sukupolvien aikaansaannosten arvostamisesta tuntuu puuttuvan monelta suurten ikäpolvien edustajalta.
Ymmärtänet varmaan, että täällä tuskin on moniakaan "vanhan rahan" sukuja. Jos onkin, he ei ulise. En usko sanaakaan näistä perintöjutuista.
Meilläpäin n 5000 euroa hehtaari, huono vähemmän, hyvä voi olla enemmän.
Perin 5 hehtaaria aikoinaan, olen siis vanhaa rahaa omistava torpparin pojantytär.
Lapset oottaa innoissaan tätä metsäpalstaa, mitähän ne mahtaa kolmasosallaan kukin tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi viddu nyt oikeasti. Vanha isäni on kuolemassa juuri. Minua suorastaan oksettaa tällaiset ihmiset, jotka ovat kärkkymässä toisten omaisuutta. OKSETTAA!🤮
SUVUN omaisuus kuuluu suvulle, ei yhdelle.
Ei ole mitään suvun omaisuutta. Henkilöt omistavat, ei suvut. Kuolinpesän omaisuus jaetaan perinnönjaossa perillisten kesken. Kukin perillinen omistaa omansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme vänkäämistä. Kyllä, Suomi on aina ollut köyhä maa jne, kuitenkin on aina ollut myös sukuja joissa rikkautta tai korkampaa varallisuutta on ollut. Näistähän tässä puhutaan, ei köyhistä. Ja itse käsitin että villakoiran ydin on se miksi osa vanhemmista haluaa lapsilleen huonompaa kuin itse on saanut. Miksi tästä ei saisi puhua?
Aika harva ap:n ikäinen saa vanhemmiltaan vähemmän mitä omat vanhemmat sai vanhemmiltaan. Monilla tuntuu olevan ylimitoitetut luulot ihmisten elintasosta ennen.
Juuri siksi sitä tässä ihmetelläänkin, se on ketjun ydin, että osa vanhemmista saa itse paljon perintöä muttei jätä omille lapsille mitään.
Vierailija kirjoitti:
Mun suku on äidin puolelta ollut kyllä aika pienituloista. Äitini peri mummilta vain pienen osan kesämökistä. Isän puolelta isäni peri aikoinaan isovanhemmiltani kerrostalo-osakkeen sekä kesämökin. Nyt isäni on kuollut ja päätin luopua perinnöstä, jotta en joudu maksamaan perintöveroja. Perintö menee siis omille lapsilleni pesämunaksi. Olen ollut itse ahkerasti työelämässä, mutta mikään säästäväinen en ole. En tarvitse mitään kesämökkejä tai muutakaan. Elelen näillä palkkatuloilla ihan mukavaa elämää. Enemmän omat lapseni niitä rahoja siinä vaiheessa tarvitsevat kun muuttavat joskus omilleen.
Kyllä sun lasten pitää maksaa perintövero muös 😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista miten ajatusmaailma muuttuu. Korona-aikaan oltiin huolissaan vanhusten hyvinvoinnista. Nyt ei olekaan tärkeää se, että he käyttäisivät omat rahansa itsensä hyvinvointiin vaan tärkeää on se, että lapsille jää perintöä. O tempora, o mores.
Virus ja raha-asiat ei ole sama...
Eipä tietenkään. Viruksen takia voi olla huolissaan mutta kun mukaan tulee raha ei vanhusten hyvinvoinnilla ole mitään väliä. Näkeehän sen valtion toimissakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kadehdi toisten rahoja! Et oikeasti tiedä mitään siitä, mitä sodan keskellä syntynyt sukupolvi on joutunut kärsimään. Ei silloin ollut sossutukia, kaikki olivat töissä.
Jos hankit lapsia, hoida ja maksa niiden kustannukset itse, äläkä pummi muilta.
Suvun rahoja ne on, ja tarkoitettu annettavaksi aina isompana pottina eteen päin, eikä yhden tuhlattavaksi leveään elämään.
Eivät muuten ole mitään suvun rahoja. Ne ovat sen, joka on ne laillisesti perinyt. Hän saa vaikka tuhlata samana päivänä kaikki, kun perintönsä saa,
Keskustelu ei koske sitä onko laillista vai ei, mutta senhän sinä jo tiesitkin. Kumman paljon käy sellaiset tyypit ottamassa kantaa joilla ei ole itse aiheesta ymmärrystä eikä kokemusta, eikä oikein mielipidettäkään kuin jostain ihan muusta asiasta joka ei koske keskustelua ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vikme vuosikymmeninä varmaan verotus kaikesta yms syönyt ison osan omaisuutta... Vaikka 90 luvulla ollut vielä varallisuutta niin parit lamat jne.
Tämähän lienee on sellainen asia joka ei kuulu muille kuin mahdollisille perittäville ja perillisille? Laaja keskustelu siitä mitä kukin omalla tahollaan valitsee on täysin absurdi jo sinällään ettei se vaikuta muiden elämään tai toimimiseen millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kadehdi toisten rahoja! Et oikeasti tiedä mitään siitä, mitä sodan keskellä syntynyt sukupolvi on joutunut kärsimään. Ei silloin ollut sossutukia, kaikki olivat töissä.
Jos hankit lapsia, hoida ja maksa niiden kustannukset itse, äläkä pummi muilta.
-40-luvulla ja 50-luvulla syntyneistä kukaan ei muista sota-aikaa, osa ei ollut syntynytkään
-sossutukia ei tarvittu, kun töitä oli kaikille. tyhmempikin pääsi töihin ja työläisen palkalla eli
-lapsilisän ostovoima on romahtanut 90-luvun alusta, kotihoidontuen kuntalisä on lähes kaikkialta poistettu eikä verohelpotuksia ole
Niin miten tämä nyt mielestäsi menikään?
Sä taidat kirjoittaa nyt asioista, joista sulla ei ole mitään tietoa.
Mun äiti on syntynyt 42 ja isä 41, ja voin kertoa, että heidän lapsuus ei ollut helppoa eikä herkkua. Köyhyyden, 14 vuotiaana piikomaan naapuriin, lisäksi sodaasa käyneen vanhemman mielenterveysongelmat, ja muut ongelmat. Sulla ei toden totta ole mitään hajua näistä sodan aikana/jälkeen syntyneiden elämästä. Jo pelkkiä mielenterveysongelmia oli lukuisilla sodasta selvinneillä miehillä, puolisoilla, pojilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani ovat syntyneet 40-luvulla ja samoin puolisoni. Vanhempani ovat melko varakkaita. Maksettu asunto Helsingissä, mökki merenrannalla ja hyvät eläkkeet. Apua tulee pyytämättä taloudellisesti ja sekä tapaavat lastenlasta viikottain. Maksavat tämän ratsastus harrastuksen. Itse olen ollut vakavasti sairas elämäni aikana useasti tämä on johtanut avun tarpeeseen. Vanhempani maksavat laskujamme noin 700 eurolla kuukaudessa. Olen erittäin kiitollinen että minulle on sattunut vanhemmat jotka auttavat ja heillä on siihen mahdollisuus.
Isäni sai perintöä omilta vanhemmiltaan ja osalla perintö rahoista isäni osti asunnon pk-seudulta, jossa minä asuin pitkään puoli ilmaiseksi.
On tietysti jokaisen oma asia miten rahansa käyttää, mutta se on varmaa ettei mukaan niitä saa.
Pystytkö sinä au
Perinnön tuotto on selitetty sinulle jo useaan kertaan, harmi ettet ymmärrä. Kädestä suuhun elävät eivät yleensä kyllä ymmärräkään mitä tarkoittaa omaisuuden poikiminen.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa mitään. Asia on mutkikas. Ymmärrän perintöä toivovien tunteet hyvin, joillekin se on kai viimeinen haave jos muuta ei ole. Joidenkin pitäisi päästä sillä vaikka lääkäriin, hammaslääkäriin, matka tms. Osa aikuisista ei omaa uraa jolla voisi ylläpitää asuntoa, ura voi olla liian raskas koska se on koko ajan sitten tms. Ellei tapahdu joku että on tuloja vähemmällä. Osalla rajoitteet tai perussairaus. Moni haluaisi asunnon pitää tai saada.
Voihan vanhempi tarvita itse vanhana rahaa. Osalla autettu sukua tms. Hoivakodit viimeistään vievät kaiken iäkkäänä, hoidot ja palveluista tulevat maksut? Ellei elä kotona. Rahaa toki olisi enemmän ellei monen vanhempi olisi laittanut mökkiin rahaa, sukulaisille, turhille reissuille kotimaassa, suvun lahjat, muiden vierailut tms. Ehkä vanhempi sukupolvi ajatteli että uutta rahaa vain ilmestyy nuoremmille, no niin ei käynyt. Moni on ilman.
Kyse ei ole siitä että toivoo perintöä, vaan siitä että isovanhemmat ovat jättäneet ison perinnön esim, maata, metsää, arvokkaita yrityksiä jne jotka myymällä omat vanhemmat on saaneet jopa ihan miljoonia. Nämä perinnöllä äkkirikastuneet sitten myyvät ja hummaavat kaiken perinnön itse eivätkä jätä jälkipolville mitään. Luultavasti vanhemmat ovat vielä isovanhempien elossa ollessa vakaasti kertoneet halunsa pitää omaisuudesta hyvä huoli, ja pyhästi luvanneet että se pysyy kyllä suvussa, tottakai, ja jää lopulta jopa isompana isovanhempien rakkaille lapsenlapsille ja heidän tuleville lapsilleen.
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän monta miljonäärin lasta ja lapsenlasta tänne Vauvalle on juhannusaatonaattona tullut kommentoimaan, miten rankkaa on, kun vanhemmat elävät yltäkylläisyydessä ja itse joutuu pienipalkkaisilla pätkätöillä köyhyydessä elättämään itsensä ja perheensä.
Joudun korjaamaan käsitystäni. Luulin että varakkaissa ja vanhan rahan perheissä vanhemmat järjestävät verkostojensa kautta hillotolpan myös vähälahjaisemmille jälkeläisilleen, jossa voi sitten kykynsä osoittaa. Vähä niinkuin Arto Satoselle.
Ei ne olekaan miljonäärejä, mutta voisivat olla jos eivät olisi tuhlanneet saamaansa perintöä leveään elämään, joka kuitenkin ajallaan muuttuu köyhäksi, sillä ei se raha typerästi käyttämällä lisäänny.
Eiköhän suurin osa jätä perintöä lapsilleen, mutta vasta kuoltuaan.
On vain ensin varmistettava jonkinlainen toimeentulo omalle loppuelämälle.