Lue keskustelun säännöt.
Omat vanhempansa perinyt sukupolvi, joka ei aio jättää omille lapsilleen perintöä
19.06.2024 |
Heti alkuun: kaikki eivät tietenkään ole tällaisia, mutta aika moneen tapaukseen olen törmännyt:
40-50-luvulla syntyneet vanhemmat elivät hyvän aikuisuuden. Työpaikkoja oli, eikä 90-luvun lama koskettanut läheskään kaikkia. Moni sai hankittua mukavan omakotitalon, lasten elämä oli vara maksaa helposti, oli kesämökkiä ja muuta. Moni sai maksettua kohtuulliset asuntolainansa pois hyvin ja rahaa jäi ylimääräiseen. Isovanhemmat saattoivat jopa olla apuna lastenlasten kanssa. Moni 40-50-luvulla syntynyt peri omat vanhempansa, jotka olivat sodan kokeneena eläneet säästeliäästi. Näillä perinnöillä on osteltu kesämökkejä, rempattu koteja, matkusteltu ulkomaille ja tehty mukavia asioita. Osa isovanhempien ikäpolvesta laittoi perintöä jo etukäteen jakoon, jotta tämä 40-50-luvulla syntyneiden sukupolvi saisi siitä apua elämäänsä. Monelle isovanhemmalle oli itsestäänselvyys, että säästyneillä rahoilla tuettiin seuraavaa sukupolvea, jotta heidän elämänsä olisi helpompaa.
Nyt kun tämä 40-50-luvun sukupolvi on tullut ikään, jossa voisivat itse tehdä omien vanhempiensa tavoin eli auttaa nuorempia sukupolvia, ei tämä kiinnosta. Elän itse tätä perus kolme-nelikymppisten arkea ja kenelläkään tutullani isovanhemmat eivät ole tulleet taloudelliseksi avuksi. Kukaan ei ole saanut ennakkoon perintöä tai arjessa taloudellista apua. Vierestä katsotaan, kun omat lapset tuskailevat pätkätöiden, kalliiden asumiskustannusten ja pikkulapsiarjen kanssa, mutta auttaminen ei kiinnosta. Lasten kanssa ei auteta, eikä perheitä tueta taloudellisesti. Sen sijaan itse asutaan tyytyväisinä maksetuissa omistusasunnoissa ja valitetaan, kuinka ei ole tarpeeksi laadukkaita palveluita virkeille eläkeläisille. Sitten ihmetellään, miksi nykyvanhemmat ovat väsyneitä ja stressaantuneita, kun monet kulut ovat paljon kalliimpia kuin aiemmin, eikä yhteiskunnalla ole samanlaisia tukimuotoja vaikka lapsiperheille tai verotuksen muodossa kuin ennen oli. Osalle vanhempansa jo menettäneistä on tullut vielä yllätyksenä, että vanhempi on kuluttanut kaiken omaisuutensa eläessään, eikä nuoremmille sukupolville ole jäänyt mitään. Olenpa kuullut siitäkin, että jotkut näistä 40-50-luvun sukupolven edustajista ovat päättäneet jättää lapsensa perinnöttä ja testamentata omaisuutensa jollekin järjestölle. Kerrassaan ihanaa toimintaa. Mieluummin minä soisin sen perinnön menevän niille lapsille kuin jonkun järjestön pohjattomaan kaivoon.
Kommentit (490)
Enpä tiedä. Kun äitini, 40-luvulla syntynyt, oli lapsi, asuivat ihmiset kaupungeissa älyttömän ahtaasti. Maalla taas asuttiin nykymittapuulla myös ahtaasti ja ilman nykyajan mukavuuksia. Äidit pitkälti olivat kotona, koska kotitöihin todella kului paljon enemmän aikaa kuin nykyään, kiitos kehityksen. Ruoka ei ollut kovinkaan ravitsevaa ja siitä oli jopa pulaa. Vaatteita oli todella vähän yhdellä ihmisellä, kesäisin lapset kulkivat ilman kenkiäei ollut päivähoitoa, ei eläkkeitä. Varsinkin miehille oli tavallista kuolla 50-60 v. Iässä sydänkohtaukseen.
minusta ei todellakaan kannata kadehtia. Monella on kyllä ollut ihan hyvä elämä ja etenkin töitä. Kaikesta huolimatta ainakin meillä ovat vanhemmat auttaneet sekä lastenhoidossa että rahallisesti vuosien varrella erittäin paljon. Toisaalta on ollut tärkeää saada ottaa vastuu omasta taloudesta ja elannosta myös itse. En tiedä oikein voisiko enempääkin auttaa. Oonko sitten kauhean onnekas, omassa tuttavapiirissä ei ole epätavallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmalla ikäpolvella tuntuu olevan vaikeuksia ymmärtää käsiteltävää asiaa. Jos suvussa kulkee perintöä sukupolvelta toiselle, ei ole oikein(vaikkakin laillista) tuhlata sitä ja katkaista hyvää kierrettä. Omat, itse ansaitut rahat tietenkin voi kuluttaa viimeiseen centtiin, jos inhoaa jälkikasvuaan eikä halua heille mitään jättää.
Jos suvussa on tuollaista rahaa, niin harvoin vanhus siitä on vastuussa, kyllä se vanha raha siirtyy ajoissa nuorempien huomaan. Valitettavasti on niin, että se uusi sukupolvi ei ole halukas perintörahaa "säilyttämään" ja kasvattamaan, vaan haluaisi sen omiin tarpeisiinsa eikä suinkaan siirtymään edelleen seuraaville sukupolville. Jos boomerit näkevät, että lapsilla raha-asiat eivät ole kunnossa, on lainat maksamatta jne., niin miksi ihmeessä he antaisivat ne suvun perintörahat lapsen omaan käyttöön, kun on moraalitonta niitä rahoja tuhl
Kuvailit juuri sen henkilön josta ketju kertoo, eli pitää suvun perinnön itsellään eikä siirrä eteenpäin. Iästähän tämä ei ole kiinni, vaan siitä että nyt 70-80 vuotiaat ovat vaurastuneet elämänsä aikana, plus saaneet perinnöt jo, ja käyttäneet ne itseensä juuri kuten viestissäsi kuvailit.
Vierailija kirjoitti:
Erikoista miten ajatusmaailma muuttuu. Korona-aikaan oltiin huolissaan vanhusten hyvinvoinnista. Nyt ei olekaan tärkeää se, että he käyttäisivät omat rahansa itsensä hyvinvointiin vaan tärkeää on se, että lapsille jää perintöä. O tempora, o mores.
Omat rahansa toki voivat käyttää. Suvun rahojen kohdalla pitäisi miettiä hieman tarkemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmalla ikäpolvella tuntuu olevan vaikeuksia ymmärtää käsiteltävää asiaa. Jos suvussa kulkee perintöä sukupolvelta toiselle, ei ole oikein(vaikkakin laillista) tuhlata sitä ja katkaista hyvää kierrettä. Omat, itse ansaitut rahat tietenkin voi kuluttaa viimeiseen centtiin, jos inhoaa jälkikasvuaan eikä halua heille mitään jättää.
Jos suvussa on tuollaista rahaa, niin harvoin vanhus siitä on vastuussa, kyllä se vanha raha siirtyy ajoissa nuorempien huomaan. Valitettavasti on niin, että se uusi sukupolvi ei ole halukas perintörahaa "säilyttämään" ja kasvattamaan, vaan haluaisi sen omiin tarpeisiinsa eikä suinkaan siirtymään edelleen seuraaville sukupolville. Jos boomerit näkevät, että lapsilla raha-asiat eivät ole kunnossa, on lainat maksamatta jne., niin miksi ihmeessä he antaisivat ne suvun perintörahat lapsen omaan
Ja tämähän on täyttä huuhaata. Suurin osa nykyisistä vanhuksista on saanut hyvin pienet perinnöt jos ylipäätäännä jaettavaa on jäänyt. Heidän vanhempien sukupolvi oli köyhää. Vanhuksilta itseltään jää useammin enemmän perittävää, mitä he itse koskaan saivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista miten ajatusmaailma muuttuu. Korona-aikaan oltiin huolissaan vanhusten hyvinvoinnista. Nyt ei olekaan tärkeää se, että he käyttäisivät omat rahansa itsensä hyvinvointiin vaan tärkeää on se, että lapsille jää perintöä. O tempora, o mores.
Omat rahansa toki voivat käyttää. Suvun rahojen kohdalla pitäisi miettiä hieman tarkemmin.
Ei ole olemassa suvun rahaa. Omaisuus on henkilökohtaista.
Kun ihminen on saanut omaisuutta perimällä, se on hänen henkilökohtaista omaisuutta, jolle hän voi tehdä mitä tahtoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä kovin monta tällaista tapausta. Omat vanhempani olivat todella pienituloisia, mutta auttoivat aina kun voivat.
Sanoa mieleen tuleva on lapsuudeystäväni, jonka isä kuoli äkilliseen sairauskohtaukseen 48 vuotiaana, jolloin ystäväni opiskeli yliopistossa. Ystäväni äiti jäi asumaan perheen yli 200 neliöiseen omakotitaloon. Ystäväni ja hänen sisarensa omistavat siis isälleen kuuluvan puolikkaan talosta.
Ystäväni äiti puhui aina siitä, että muuttaa pienempään asuntoon kun ystäväni ja hänen sisarensa alkavat hankia omia asuntoja. Saisivat siis isänsä osuuden talon myyntihinnasta pesämunaksi oman asunnon hankintaan.
Ystäväni lapsuudenkoti oli hetken myynnissä, kun ystäväni ja hänen sisarensa saivat työpaikat opiskelujen jälkeen. Tässä vaiheessa heidän äitinsä kuitenkin huomasi, ettei pystykään talosta saamalla osuudellaan pitämään yllä entistä asumismukavuutta (talo keskustan vieressä lähellä palveluja, vesistön lähellä), vaan joutuisi ehkä muuttamaan kauemmas ns. huonommalle alueelle. Otti talon pois myynnistä.
Nyt äiti on jo yli 70 v ja ystäväni ollut työelämässä 25 v ja asunto maksettu. Kaikki nämä vuodet ystäväni on oman talon hoitamisen ohella pitänyt huolta lapsuudenkodistaan. Vasta nyt äiti alkaa olla valmis talon myymiseen. Taloa ei kuitenkaan ole äidin vaatimuksesta remontoitu 30 vuoteen, joten talon arvo tippunut ja kiinteistön arvo on pelkässä tontissa
Toki ystäväni äidillä on hallintaoikeus taloon, mutta monesti itse mietin että, että olisin varmaan luovuttanut vastaavassa tilanteessa lapsilleni heille kuuluvan osuuden. Ystäväni ja hänen sisarensa perheissä ei varsinkaan ole ollut helppoja aikoja, vaan löytyy ikäviä sairastumisia (lapsi ja vanhempi).
Usein ennakkoperintöjä ja muita omaisuus järjestelyjä kadehdiitaan, mutta mielestäni on ainoastaan järkevää auttaa lapsia silloin, kun suurin tarve on. Omat vanhempani antoivat vähästäkin vaikka ei olisi edes tarvinnut.
Aloitus on täyttä baskaa. On totta, että vielä 1980-luvulla työpaikkoihin suurin piirtein vain mentiin, mutta hyvä työtilanne ei missään tapauksessa tarkoittanut sitä, että vanhemmat sukupolvet olisivat olleet jotenkin erityisen varakkaita tai että he olisivat perineet vanhemmiltaan maita ja mantuja. Toki heitäkin oli, mutta aika vähän.
Tämä jatkuva valitus siitä kuinka vanhat sukupolvet olivat muka ahneita ja varakkaita on vain historiaa tuntemattomien nuorten keksimä juttu. Miksi yleistin nuoriin? No siksi, koska tuollaista paikkansapitämätöntä valitusta ei ole aikaisemmin ollut ja vain heiltä sitä kitinää kuulee.
Haluan vielä lopuksi lisätä, että vanhempien sukupolvien elämä oli fyysisesti raskaampaa kuin nykyään. Siksi moni joutui/pääsi lopulliselle työkyvyttömyyseläkkeelle jo sangen varhain. Siihen on syynsä miksi ihmisten keskimääräinen elinikä on vuonna 1950 syntyneellä henkilöllä 60-65 vuotta, kun taas vuonna 2020 syntyneellä 79-85 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi viddu nyt oikeasti. Vanha isäni on kuolemassa juuri. Minua suorastaan oksettaa tällaiset ihmiset, jotka ovat kärkkymässä toisten omaisuutta. OKSETTAA!🤮
SUVUN omaisuus kuuluu suvulle, ei yhdelle.
Ei ole mitään suvun omaisuutta. Henkilöt omistavat, ei suvut. Kuolinpesän omaisuus jaetaan perinnönjaossa perillisten kesken. Kukin perillinen omistaa omansa.
Kyllä sitä on, mutta noin ajattelevilla ei ole, koska jokainen tienaa ja kuluttaa omansa, eikä lapsille jätetä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on täyttä baskaa. On totta, että vielä 1980-luvulla työpaikkoihin suurin piirtein vain mentiin, mutta hyvä työtilanne ei missään tapauksessa tarkoittanut sitä, että vanhemmat sukupolvet olisivat olleet jotenkin erityisen varakkaita tai että he olisivat perineet vanhemmiltaan maita ja mantuja. Toki heitäkin oli, mutta aika vähän.
Tämä jatkuva valitus siitä kuinka vanhat sukupolvet olivat muka ahneita ja varakkaita on vain historiaa tuntemattomien nuorten keksimä juttu. Miksi yleistin nuoriin? No siksi, koska tuollaista paikkansapitämätöntä valitusta ei ole aikaisemmin ollut ja vain heiltä sitä kitinää kuulee.
Haluan vielä lopuksi lisätä, että vanhempien sukupolvien elämä oli fyysisesti raskaampaa kuin nykyään. Siksi moni joutui/pääsi lopulliselle työkyvyttömyyseläkkeelle jo sangen varhain. Siihen on syynsä miksi ihmisten keskimääräinen elinikä on vuonna 1950 syntyneellä henkilöllä 60-65 vuotta, kun taas vuonn
Tuo eläkejuttu on ihan höpöä. 1950-luvulla syntyneen elämä ei poikkea mitenkään 10 vuotta myöhemmin syntyneestä. Eläkeuudistus tehtiin eläkkeiden riittävyyden eikä kenenkään fyysisen kunnon vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämähän lienee on sellainen asia joka ei kuulu muille kuin mahdollisille perittäville ja perillisille? Laaja keskustelu siitä mitä kukin omalla tahollaan valitsee on täysin absurdi jo sinällään ettei se vaikuta muiden elämään tai toimimiseen millään tavalla.
Ei voi sanoa lienee on, googleta passiivi, ja opettele käyttämään ennen kuin käytät, niin vaikutat normaaliälyiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi viddu nyt oikeasti. Vanha isäni on kuolemassa juuri. Minua suorastaan oksettaa tällaiset ihmiset, jotka ovat kärkkymässä toisten omaisuutta. OKSETTAA!🤮
SUVUN omaisuus kuuluu suvulle, ei yhdelle.
Ei ole mitään suvun omaisuutta. Henkilöt omistavat, ei suvut. Kuolinpesän omaisuus jaetaan perinnönjaossa perillisten kesken. Kukin perillinen omistaa omansa.
Kyllä sitä on, mutta noin ajattelevilla ei ole, koska jokainen tienaa ja kuluttaa omansa, eikä lapsille jätetä mitään.
Vaikka miten vänkäisit, ei ole. Omaisuus on henkilökohtaista riippumatta siitä, onko se perittyä vai itse hankittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen hommaa omat rahansa.
No viime kädessä näin on tehtävä. Mutta jos rahaa on yli oman käyttötarpeen, niin ihmetyttää, ettei sitä halua jakaa omille lapsilleen eteenpäin.
Jokainen huolehtii vain omista rahoistaan.
Olet ahne.
En ole itse perintöä saanut, mutta minulle on itsestään selvää auttaa omia lapsiani ja lapsenlapsiani. Ketä tässä maailmassa auttaa, jos ei omaa jälkikasvuaan? Asia olisi toisin, jos jälkikasvu olisi saamatonta ja ei itse ponnistelisi elämänsä eteen. Nykyään ei ole ollenkaan itsestäänselvyys saada hyvä ja vakituinen työpaikka, vaikka olisi kuinka opiskellut ja ahkeroinut.
On kyllä vaikea ymmärtää joudenkin ihmisten ilkeitä kommentteja täällä. Mikä ihme tällaisia ihmisiä vaivaa? Vastako omien vastoinkäymisten myötä ihminen ymmärtää, että kaikki ei voi olla oman onnensa seppiä? Elämä on todella haavoittuvaa ja kenelle vain voi sattua ykskaks koko elämän mullistava sairaus, tapaturma tai onnettomuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista miten ajatusmaailma muuttuu. Korona-aikaan oltiin huolissaan vanhusten hyvinvoinnista. Nyt ei olekaan tärkeää se, että he käyttäisivät omat rahansa itsensä hyvinvointiin vaan tärkeää on se, että lapsille jää perintöä. O tempora, o mores.
Omat rahansa toki voivat käyttää. Suvun rahojen kohdalla pitäisi miettiä hieman tarkemmin.
Ei ole olemassa suvun rahaa. Omaisuus on henkilökohtaista.
Kun ihminen on saanut omaisuutta perimällä, se on hänen henkilökohtaista omaisuutta, jolle hän voi tehdä mitä tahtoo.
Tästä syystä teidän suvussa ei ole ns vanhaa rahaa. Meillä taasen on. Ja se on suvun rahaa, ja kaikki sen myös suvussa tietää. Liian leveästi elävä saisi meidän suvussa vain lakiosan. Kieroon katsottaisiin jos joku meistä alkaisi tuhlaamaan omaisuutta, ja onneksi se ei meillä järjestelyjen vuoksi ole edes mahdollista. Raha pitää laittaa poikimaan ja omaisuudesta pidettävä huoli niin että se säilyy ja kasvaa jälkipolville. Se on suvun rahaa, vaikka teillä näin ei ole, ja vaikka laki sanoo että perimäsi omaisuuden voit hassata yksiksesi itseesi. Onneksi lakimiehet tietää miten perintöä suojellaan niin ettei tuollaiset pääse siihen käsiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toki jokainen saa tehdä perinnöllään mitä haluaa.
Mutta itse mietin, eikö todellakaan tunnu pahalta jättää omia lapsia ilman perintöä, jos on itse sellaista saanut? Eikö tunnu pahalta, jos itsellä on perusasiat kunnossa ja vaikka maksettu asunto ja samalla oma lapsi tuskailee, kun rahat eivät tahdo nykyisin riittää?
Oma lapseni on vielä pieni, mutta en osaa kuvitellakaan, että katsoisin vierestä hänen kärvistelyään, jos itselläni olisi asiat hyvin.
Perintöjutuja katsotaan sitten kun olemme liian käpyjä asumaan talossa jossa asumme, 1700-luvun omakotitalossa Porvoon vanhassa kaupungissa. Tämän talon arvo on nykyään 800000€ ja tiedän poikani olevan talosta kiinnostunut. Rahalliset perinnöt tulevat kun olen kuollut. Annan rahaa lahjaksi mutta en mitään ennakkoperintöä. Poikani tytär on 19 ja häntä tuen rahallisesti elämässä, en enää niinkään mukavasti toimeentulevaa 45v poikaani. Terveisin mummi 65v
Onko joku vanhemmiltaan rahaa inuva miettinyt, miten he sitten tulevat toimeen, kun vanhemmat ovat kuolleet? Minne he sitten menevät loisimaan? Siirrytäänkö etäisempiin sukulaisiin?
Me, juuri sotien jälkeen syntyneet, vanhemmat näimme tärkeäksi että lapsemme opiskelivat edellytystensä mukaisesti ja me tuimme heitä opiskeluaikoina monin tavoin. Näimme että se on tärkeämpää ja antaa suuremman ilon kuin kerryttää perittävää. Me emme eläneet sitku elämää ja tänä päivänä, puolison jo manan majoille mentyä, olen edelleen sitä mieltä että teimme aivan oikein.
Minun tulisi testamentata se vähän, mitä on minjälle ja vävylle. Lapseni elävät heidän kustannuksellaan, koska ovat peliriippuvaisia. Kaikki ansiot kuluvat pelaamiseen. Ollut ongelma jo monen sukupolven aikana. Mitä mieltä rahoittaa riippuvuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän lienee on sellainen asia joka ei kuulu muille kuin mahdollisille perittäville ja perillisille? Laaja keskustelu siitä mitä kukin omalla tahollaan valitsee on täysin absurdi jo sinällään ettei se vaikuta muiden elämään tai toimimiseen millään tavalla.
Ei voi sanoa lienee on, googleta passiivi, ja opettele käyttämään ennen kuin käytät, niin vaikutat normaaliälyiseltä.
Nyt pata kattilaa soimaa. Potentiaali on tuo lienee ja se riittää yksinään. Älkää käyttäkö sitä - lienee on- tavalla. Passiivin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Antaa kyllä aika tyhmän vaikutelman.🙄
Somaleita, onko heitä?
Me Somaliksi identifioituvat Suomalaiset vaadimme myös perintöä, koska olemme omalla Somalihiellä Helsinkin rakentaneet ja saamme sen myös hajoittaa.
Perintö meile heti!
Eli palstalaisilla on yleisenä ongelmana miljoonaperijävanhemmat, jotka hassaavat perinnön sileäksi? Tämäpä yllättävä tieto