Lue keskustelun säännöt.
Omat vanhempansa perinyt sukupolvi, joka ei aio jättää omille lapsilleen perintöä
19.06.2024 |
Heti alkuun: kaikki eivät tietenkään ole tällaisia, mutta aika moneen tapaukseen olen törmännyt:
40-50-luvulla syntyneet vanhemmat elivät hyvän aikuisuuden. Työpaikkoja oli, eikä 90-luvun lama koskettanut läheskään kaikkia. Moni sai hankittua mukavan omakotitalon, lasten elämä oli vara maksaa helposti, oli kesämökkiä ja muuta. Moni sai maksettua kohtuulliset asuntolainansa pois hyvin ja rahaa jäi ylimääräiseen. Isovanhemmat saattoivat jopa olla apuna lastenlasten kanssa. Moni 40-50-luvulla syntynyt peri omat vanhempansa, jotka olivat sodan kokeneena eläneet säästeliäästi. Näillä perinnöillä on osteltu kesämökkejä, rempattu koteja, matkusteltu ulkomaille ja tehty mukavia asioita. Osa isovanhempien ikäpolvesta laittoi perintöä jo etukäteen jakoon, jotta tämä 40-50-luvulla syntyneiden sukupolvi saisi siitä apua elämäänsä. Monelle isovanhemmalle oli itsestäänselvyys, että säästyneillä rahoilla tuettiin seuraavaa sukupolvea, jotta heidän elämänsä olisi helpompaa.
Nyt kun tämä 40-50-luvun sukupolvi on tullut ikään, jossa voisivat itse tehdä omien vanhempiensa tavoin eli auttaa nuorempia sukupolvia, ei tämä kiinnosta. Elän itse tätä perus kolme-nelikymppisten arkea ja kenelläkään tutullani isovanhemmat eivät ole tulleet taloudelliseksi avuksi. Kukaan ei ole saanut ennakkoon perintöä tai arjessa taloudellista apua. Vierestä katsotaan, kun omat lapset tuskailevat pätkätöiden, kalliiden asumiskustannusten ja pikkulapsiarjen kanssa, mutta auttaminen ei kiinnosta. Lasten kanssa ei auteta, eikä perheitä tueta taloudellisesti. Sen sijaan itse asutaan tyytyväisinä maksetuissa omistusasunnoissa ja valitetaan, kuinka ei ole tarpeeksi laadukkaita palveluita virkeille eläkeläisille. Sitten ihmetellään, miksi nykyvanhemmat ovat väsyneitä ja stressaantuneita, kun monet kulut ovat paljon kalliimpia kuin aiemmin, eikä yhteiskunnalla ole samanlaisia tukimuotoja vaikka lapsiperheille tai verotuksen muodossa kuin ennen oli. Osalle vanhempansa jo menettäneistä on tullut vielä yllätyksenä, että vanhempi on kuluttanut kaiken omaisuutensa eläessään, eikä nuoremmille sukupolville ole jäänyt mitään. Olenpa kuullut siitäkin, että jotkut näistä 40-50-luvun sukupolven edustajista ovat päättäneet jättää lapsensa perinnöttä ja testamentata omaisuutensa jollekin järjestölle. Kerrassaan ihanaa toimintaa. Mieluummin minä soisin sen perinnön menevän niille lapsille kuin jonkun järjestön pohjattomaan kaivoon.
Kommentit (490)
Vierailija kirjoitti:
Rikkaissa suvuissa on rikkaiden ongelmat. Mun isovanhemmat oli köyhiä kuin kirkonrotat. Vanhempani ei perineet kuin vaatteita, astioita ja huonekaluja. Hankkivat ihan itse oman aika mittavan omaisuutensa, jonka minä ja veljeni perittiin ja käytettiin miten haluttiin. Ei ole mitään suvussa kulkevaa perintöä, johon kukaan ei saa koskea vaan pitää jättää perinnöksi aina seuraavalle sukupolvelle.
Niin. Ei sitten ole tullut mieleen, että sinun sukupolvesi olisi olisi voinut tämän suvun omaisuuden kerryttämisen aloittaa? Ja eikö se peritty omaisuus ole jo suvussa kulkevaa, jos sinä ja veljesi olette sen perineet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten itselläni ihmetyttää, eikö näillä eläkeikään ehtineillä yhtään tunnu pahalta katsoa vierestä, miten hankalaa omilla lapsilla on? Kyllä minua riipisi, jos seuraisin vierestä sitä, miten lapseni yrittäisivät pärjätä nykymaailmassa, jossa kaiken hinta on noussut ja ilmapiiri on koventunut.
Ehkä kyse on puhtaasti siitä, ettei asiaa yksinkertaisesti ymmärretä? Ollaan niin vahvasti omassa buumerikuplassa ja nähdään vain ne omat asiat?
Tämä saattaa olla aivan samanlainen joukkopsykoosi mitä osalla eläkeläisistä on kuvitellessaan itse maksaneen eläkkeensä. Mikä ei siis pidä paikkaansa. Tämän päivän työssäkävijät maksavat Suomessa vuosittain noin 30 miljardia tulonsiirtoa heille. Ja tämä on yksi syy miksi tämän päivän lapsiperheillä on taloudellisesti vaikeaa kaiken muun lisäksi.
Olen maksanut eläkemaksuja niin paljon, että maltillisella 3% korolla osuuteni eläkerahastosta on noin 500 000 e. Eläkettä saan vuodessa noin 24 000 e eli säästämiäni rahoja olisi käytettävissäni 21 vuoden ajan. Mihin perustuu ajatuksesi siitä, että sinä joudut maksamaan eläkkeeni?
Vierailija kirjoitti:
OVAT APN KALTAISET ELÄTTÄNEET JA KOULUTTANEET SIIHEN NE RAHAT OVAT MENNEET. VIELÄKÖ LISÄÄ HAAVEILET. MENE TÖIHIN.
Niin väsynyttä.......olen töissä. Vi...... kitupiikki ihmiset. Suomalaiset on tosi pihejä.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmalla ikäpolvella tuntuu olevan vaikeuksia ymmärtää käsiteltävää asiaa. Jos suvussa kulkee perintöä sukupolvelta toiselle, ei ole oikein(vaikkakin laillista) tuhlata sitä ja katkaista hyvää kierrettä. Omat, itse ansaitut rahat tietenkin voi kuluttaa viimeiseen centtiin, jos inhoaa jälkikasvuaan eikä halua heille mitään jättää.
Jos suvussa on tuollaista rahaa, niin harvoin vanhus siitä on vastuussa, kyllä se vanha raha siirtyy ajoissa nuorempien huomaan. Valitettavasti on niin, että se uusi sukupolvi ei ole halukas perintörahaa "säilyttämään" ja kasvattamaan, vaan haluaisi sen omiin tarpeisiinsa eikä suinkaan siirtymään edelleen seuraaville sukupolville. Jos boomerit näkevät, että lapsilla raha-asiat eivät ole kunnossa, on lainat maksamatta jne., niin miksi ihmeessä he antaisivat ne suvun perintörahat lapsen omaan käyttöön, kun on moraalitonta niitä rahoja tuhlata. Vai onko boomereiden lapset eri asia, heille on oikein katkaista hyvän kierre itseensä?
Tyytykää siihen mitä Teille annetaan ja jätetään ja maksakaa myös perintöveronne valittamatta. Perinnöstä voi kieltäytyä jos siitä aiheutuisi pelkkää riesaa. Perinnöt eivät ole itse ansaittua ja hankittua rahaa ja omaisuutta joten minun mielestäni perintöjä voitaisiin jopa verottaa nykyistä ankarammalla kädellä lukuunottamatta sellaisia perintöjä joiden säilyttämiseen vaaditaan perinnön saajalta huomattavaa työpanosta (esim. yritystoiminta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on moraalitonta nauttia ns. suvun rahoista siten, että itse perit ja hyödyt edellisen sukupolven omaisuudesta, ja kohtelet tätä etua siten, että se perintö loppuu sinun sukupolveesi. Eli itse et siirrä perintöä eteenpäin.
Siitä olen aina ihaillut suomenruotsalaisia vanhan rahan sukuja, että heille tuntuu olevan kunnia-asia saada suvussa sukupolvelta toiselle kiertävä omaisuus joko kasvamaan tai vähintään pysymään samana. Tämä koskee myös suvussa kiertäviä perinteitä ylipäätään.
Sellainen moraalinen vastuu tulevista sukupolvista ja edellisten sukupolvien aikaansaannosten arvostamisesta tuntuu puuttuvan monelta suurten ikäpolvien edustajalta.
Samaa mieltä. Ei tulisi mieleenkään kuvitella, että peritty raha olisi minun omaisuutta. Se on vain ns. Lainassa minulla ja odottaa seuraavaa sukupolvea.
Ja koska se on perittyä rahaa, pitää seuraavan sukupolven säästää se omille lapsilleen, joten tuota rahaa ei tule antaa omille lapsille päivittäisen elämän kustannuksiin. Silloinhan se ei enää päädy perittäväksi edelleen.
Joku ei taas ole ymmärtänyt eläkesysteemiä. Alusta asti se on mennyt niin että työnantajien tilittämillä rahoilla on maksettu eläkkeet.
Työnantajat maksavat jokaisen eläkemaksut. Nyt se itseltä peritty osa on verotuksessa verovähennys.
Kun tel tuli, rupesivat heti eläkettä saamaan myös kaikki eläkkeelle jäävät vaikkei heistä ollut maksettu tel-maksuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahinta on, että nyt yritetään houkutella iäkkäämpiä käänteisellä asuntolainalla tuhlaamaan asuntonsa arvon. Ei jää perintönä lapsille, vaan pankki saa sen. Mitä jos käänteisen asuntolainan rahat kuluvat eikä ikääntynyt kuolekaan ajoissa? Häätääkö pankki köyhäläusen?
Tämä on hyvä asia. Vanhukset saavat lisärahaa omaan hyvinvointiinsa ja voivat käyttää sen itseensä. Käärinliinoissa ei ole taskuja. Ei pankki häädä. Osakeyhtiö voi häätää jos asuu kerrostalossa eikä ole varaa maksaa siitä. Pankille tämä on sijoitus siinä missä muutkin. Riskejä on aina.
Erikoista miten ajatusmaailma muuttuu. Korona-aikaan oltiin huolissaan vanhusten hyvinvoinnista. Nyt ei olekaan tärkeää se, että he käyttäisivät omat rahansa itsensä hyvinvointiin vaan tärkeää on se, että lapsille jää perintöä. O tempora, o mores.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata antaa rahaa etukäteen. Kun tulee vanhaksi ja alkaa tarvita apua, voi testamentata omaisuutensa sille lapsista, joka auttaa ja hoitaa. Laiskimukset voi vaatia lakiosansa, mutta se on vain puolet siitä, mitä olisi perinyt ilman testamenttia. Mitä isompi perintö, sitä isomman potin vanhempiaan hoitanut perillinen saa.
No jaa. En ajattele että on jokin vastuu rahoittaa jälkeläisten elämää. Omalle elossa olevalle vanhemmalleni olen sanonut että toivon että käyttää rahansa omaan hyvinvointiinsa ja elämyksiin ja nauttii elämästään parhaaksi katsomallaan tavalla. Pidän vähän ristiriitaisena ajattelutapana sitä että vanhempien tulisi avosylin olla rahoittamassa jälkeläistensä elämää aikuisina ja niin tekemättä jättäminen on itsekästä, mutta sitten vastaaavasti onhan se lapsiltakin itsekästä ajattelua ajatella olevansa oikeutettu vanhempiensa rahoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisitko halunnut anopin siihen kotiisi hoitamaan vauvaa? Miten se olisi järjestynyt? 45 minuuttia matkaa yhteen suuntaan, olisiko anoppi joutunut ajamaan sen matkan autolla joka aamu ja ilta vai olisiko anopin pitänyt jäädä sinne teidän luokse asumaan? Olisiko se ollut mukavaa, kun nykyään sitä anoppia ei haluttaisi nähdä unissakaan.
Vai mitä tarkoitetaan tuolla, että appivanhemmat ei tehneet elettäkään?
Mikä ele heidän olisi pitänyt tehdä? Maksaa joku lastenhoitaja teille? Mielettömän kallista palkata sellaista, olisi varmaan mennyt kummankin eläke siihen. Vai olisiko heidän pitänyt ottaa vauva sinne omaan kotiinsa? Nyt ei ihan valkene, millaista apua siihen vauvan hoitoon heidän olisi pitänyt antaa?
Miten sairastit, kotona vai sairaalassa? Eikö yhteiskunnan olisi jo kuulunut tulla apuun, jos vauvan äiti ei pysty vauvaa hoitamaan sairautensa vuoksi? Joko mie
Jos mä halusin aikoinaan että vanhempani auttavat lasten hoidossa ni kyllä mun piti heidän luo viedä itse ja täysin varustettuna, ettei heidän tarvinut muuta kuin nauttia lapsenlapsesta. Eikä turhan usein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on moraalitonta nauttia ns. suvun rahoista siten, että itse perit ja hyödyt edellisen sukupolven omaisuudesta, ja kohtelet tätä etua siten, että se perintö loppuu sinun sukupolveesi. Eli itse et siirrä perintöä eteenpäin.
Siitä olen aina ihaillut suomenruotsalaisia vanhan rahan sukuja, että heille tuntuu olevan kunnia-asia saada suvussa sukupolvelta toiselle kiertävä omaisuus joko kasvamaan tai vähintään pysymään samana. Tämä koskee myös suvussa kiertäviä perinteitä ylipäätään.
Sellainen moraalinen vastuu tulevista sukupolvista ja edellisten sukupolvien aikaansaannosten arvostamisesta tuntuu puuttuvan monelta suurten ikäpolvien edustajalta.
Samaa mieltä. Ei tulisi mieleenkään kuvitella, että peritty raha olisi minun omaisuutta. Se on vain ns. Lainassa minulla ja odottaa seuraavaa sukupolvea.
Mitä järkeä? Rahan pitää vain siirtyä omistajalta seuraavalle, mutta mihinkään sitä ei saa käyttää?
Sen pitää vain olla olemassa jossain.
Samaan se on kuin joku perintökoru, arvokas ja hieno, mutta ei koskaan käytetä mihinkään. Se vain lojuu jossain kassakaapissa tai tallelokerossa ja aikanaan siirtyy seuraavalle polvelle ja taas lojuu kassakaapissa.
Yhtä vähän hyötyä kuin puupalasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuvaus on kuin mun isä. Peri huomattavan summan omilta vanhemmiltaan. Rahasta ei ollut eikä ole pulaa. Eläke on myös melko hyvä. On velaton asunto ja auto jne. Kitupiikki ei halua antaa rahaa minulle tai ainoalle lapsenlapselleen.
Isäsi PERI rahat. Hän ei siis saaut niitä rahoja ennen kuin omat vanhemmat oli kuolleet. Vanhemmat ei hänelle antaneet rahaa, niin kuin sinä nyt odotat itsellesi käyvän.
Ehkä hän ajattelee sun kohdallesi samaa. Sinä sitten myös aikanasi PERIT.
Näinhän se menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on moraalitonta nauttia ns. suvun rahoista siten, että itse perit ja hyödyt edellisen sukupolven omaisuudesta, ja kohtelet tätä etua siten, että se perintö loppuu sinun sukupolveesi. Eli itse et siirrä perintöä eteenpäin.
Siitä olen aina ihaillut suomenruotsalaisia vanhan rahan sukuja, että heille tuntuu olevan kunnia-asia saada suvussa sukupolvelta toiselle kiertävä omaisuus joko kasvamaan tai vähintään pysymään samana. Tämä koskee myös suvussa kiertäviä perinteitä ylipäätään.
Sellainen moraalinen vastuu tulevista sukupolvista ja edellisten sukupolvien aikaansaannosten arvostamisesta tuntuu puuttuvan monelta suurten ikäpolvien edustajalta.
Samaa mieltä. Ei tulisi mieleenkään kuvitella, että peritty raha olisi minun omaisuutta. Se on vain ns. Lainassa minulla ja odottaa seuraavaa sukupolvea.
Millä tavalla se perintö sitten auttaisi rahapulassa olevaa, jos sitä ei saa käyttää? Mikä idea koko perinnöstä silloin on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisitko halunnut anopin siihen kotiisi hoitamaan vauvaa? Miten se olisi järjestynyt? 45 minuuttia matkaa yhteen suuntaan, olisiko anoppi joutunut ajamaan sen matkan autolla joka aamu ja ilta vai olisiko anopin pitänyt jäädä sinne teidän luokse asumaan? Olisiko se ollut mukavaa, kun nykyään sitä anoppia ei haluttaisi nähdä unissakaan.
Vai mitä tarkoitetaan tuolla, että appivanhemmat ei tehneet elettäkään?
Mikä ele heidän olisi pitänyt tehdä? Maksaa joku lastenhoitaja teille? Mielettömän kallista palkata sellaista, olisi varmaan mennyt kummankin eläke siihen. Vai olisiko heidän pitänyt ottaa vauva sinne omaan kotiinsa? Nyt ei ihan valkene, millaista apua siihen vauvan hoitoon heidän olisi pitänyt antaa?
Miten sairastit, kotona vai sairaalassa? Eikö yhteiskunnan olisi jo kuulunut tulla apuun, jos vauvan äiti ei pysty
Hmm, tällä logiikalla päiväkodeissakin vain "nautitaan" lapsista. Heidät tuodaan sinne ja haetaan pois. Helppoa kuin heinänteko olla siellä töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikkaissa suvuissa on rikkaiden ongelmat. Mun isovanhemmat oli köyhiä kuin kirkonrotat. Vanhempani ei perineet kuin vaatteita, astioita ja huonekaluja. Hankkivat ihan itse oman aika mittavan omaisuutensa, jonka minä ja veljeni perittiin ja käytettiin miten haluttiin. Ei ole mitään suvussa kulkevaa perintöä, johon kukaan ei saa koskea vaan pitää jättää perinnöksi aina seuraavalle sukupolvelle.
Niin. Ei sitten ole tullut mieleen, että sinun sukupolvesi olisi olisi voinut tämän suvun omaisuuden kerryttämisen aloittaa? Ja eikö se peritty omaisuus ole jo suvussa kulkevaa, jos sinä ja veljesi olette sen perineet?
Ei ole tullut mieleen. En ole vielä edes miettinyt, kenelle jätän perintöni. Ehkä kodittomille kissoille.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Ketju on sikäli mielenkiintoinen, että tässä on kyse sellaisista suomalaisista, joilla jo sukupolvien ajan ollaan oltu varakkaita. Ja tähän toki sekoittuu se, että Suomi oli hyvin pitkään köyhä maa ja vain harvat suvut olivat varakkaita, Joku ketjussa kysyi, minkä suuruisista boomereiden saamista perinnöistä nyt oikein puhutaan, ja tämä kiinnostaisi minuakin. Omat vanhempani eivät aikoinaan perineet kuin kuolevalla pikkupaikkakunnalla ränsistymässä olevat talot ja senkin perinnön jakoivat useamman sisaruksen kanssa, vaikka eivät suuria ikäluokkia olekaan vaan 1920-luvun lopulla syntyneitä. Sen sijaan vanhempani ovat kyllä vaurastuneet, mutta meilläkään ei siis ole mitään "suvun perintöä", joka pitäisi siirtää aina seuraavalle sukupolvelle ja mielellään vielä suurempana summana kuin mitä itse aikoinaan sai. Isäkin myi itse perustamansa firman pois jo joitakin vuosia sitten eli ei ole edes sitä firmaa, joka pitäisi jättää perinnöksi seuraa
Olet sen ikäinen jo, että kohdallasi olisi typeryyttä vastaanottaa perintöjä. Ainoa järkevä tapa olisi luopua perinnöstä jolloin lapsesi tulevat sijaan. Sinä voita sitten hyvällä omatunnolla kuluttaa omat rahasi miten haluat.
Niin minäkin aina vein itse lapset vanhemmilleni hoitoon. En edes ajatellut, että äitini olisi pitänyt tulla mun kotiini lapsia hoitamaan. Millä hän olisi tullutkaan, kun välimatkaa oli jotain 20 kilometriä eikä hänellä ollut autoa. Totta kai minä itse vein lapseni sinne hoitoon.
Hyvin kaukana toisistaan asuminen taas olisi tyssännyt koko hoitamisen.
En tiedä minkälaista apua tuo yksi olis siihen vauvanhoitoon anopiltaan kaivannut ja mitä hän oli anopilleen esittänyt, että miten se järjestyisi. Mutta hankalaa se takuulla olisi ollut. Ymmärrän, ettei anoppi halunnut siihen rumbaan.
Olisiko ollut mahdollista saada kunnalta hoitaja kotiin? Ennen oli niitä kodinhoitajia, mutta nykyään enää ei. Muistan kumminkin, kun olin tässä ihan hiljakkoin sairaalassa ja sinne tuotiin auto-onnettomuudessa pahasti loukkaantunut nuori äiti. Kuulin kun hän soitteli jonnekin kotihoitoyksikköön tai vastaavaan ja neuvotteli lastensa hoitamisesta. Mieskin oli kyllä, mutta ei työnsä takia voinut jäädä niin pitkäksi aikaa kotiin, kuin tämä tilanne olisi vaatinut. Kyllä hän sai hommattua sinne kotiin hoitajan lapsilleen, sehän oli välttämätöntä kun oli pienet lapset.
Minä 53v.