Omat vanhempansa perinyt sukupolvi, joka ei aio jättää omille lapsilleen perintöä

Nro 239: "Ensimmäiset sanat kuitenkin olivat: Omat vanhempansa perinyt, ei kokonainen sukupolvi."

Jokainen sukupolvi perii omat vanhempansa, jos vanhemmat eivät ole testamentanneet omaisuuttaan jollekin muulle kuin rintaperillisilleen. Ihan riippumatta siitä, onko perittävää miljoonia vai ainoastaan vainajan irtaimisto. Ja suurin osa tuosta sukupolvesta on vanhempansa jo perinyt, koska harvalla on enää vanhemmat elossa. 

"On täysin mahdollista, että sitä joutuu omankin omaisuutensa realisoimaan, jotta saa edes jotain hoitoa itselleen sitten kun sen aika on."

Tuo koskee vasta meidän sukupolveamma. Nyt eläkkeellä oleva sukupolvi ehtii vielä juuri nauttia verovaroilla kustannetusta hoidosta ilman vaatimusta omaan taloudelliseen panokseen.

"Jokainen sukupolvi perii omat vanhempansa, jos vanhemmat eivät ole testamentanneet omaisuuttaan jollekin muulle kuin rintaperillisilleen."

Ja silloinkin rintaperilliset saavat vähintään puolet jos vain vaativat.

Vierailija kirjoitti:

"Jokainen sukupolvi perii omat vanhempansa, jos vanhemmat eivät ole testamentanneet omaisuuttaan jollekin muulle kuin rintaperillisilleen."

Ja silloinkin rintaperilliset saavat vähintään puolet jos vain vaativat.

Jep, mutta sitä pitää muistaa vaatia.

Helvetin laiskaa nyky nuoriso ja kaikki pitäisi saada tyhjästä. Alkakaa kerään ja kituuttamaam omat "perintönne" .

Eivät he tiedä kuinka nuukasti eläen ja kaikista perustarpeistakin tinkien esivanhemmat jotain omaisuutta sai kerättyä.

Isovanhempani tienasi lisätienestiä marjastamalla, vihtoja myymällä yms. Missään ei matkusteltu eikä viihteeseen laitettu rahoja. Vaatteita paikattiin ja ommeltiin itse. Kotipihassa kasvatettiin syötävää.

Näiden kaikkensa yrittäneiden ja raataneiden omaisuutta sitten himoitaan odotellen että ne kuolevat viimeisetkin äkkiä pois että jäisi mahdollisimman paljon nuorisolle kalliiseen viihde-elämään, pikaruoka, festari ja matkustelemiseen.

Nykynuoriso ei osaa tehdä mitään eikä edes nappia tai vetoketjua ommella. Pula-ajoista ei tiedä yhtään mitään eikä niistä kauhean kauaa vielä ole.

Vierailija kirjoitti:

Helvetin laiskaa nyky nuoriso ja kaikki pitäisi saada tyhjästä. Alkakaa kerään ja kituuttamaam omat "perintönne" .

Eivät he tiedä kuinka nuukasti eläen ja kaikista perustarpeistakin tinkien esivanhemmat jotain omaisuutta sai kerättyä.

minun buumeri miljonäärivanhempani eivät ole itse työllä ansainnut omaisuuttaan, vaan saanut ennakkoperintönä ja perintönä omilta vanhemmiltaan, enkä edes tiedä monennessako polvessa näin on.

Vierailija kirjoitti:

Näiden kaikkensa yrittäneiden ja raataneiden omaisuutta sitten himoitaan odotellen että ne kuolevat viimeisetkin äkkiä pois että jäisi mahdollisimman paljon nuorisolle kalliiseen viihde-elämään, pikaruoka, festari ja matkustelemiseen.

1) minä kyllä laittaisin mahdolliset perintörahat uuden ammatin opiskelemiseen (olemassaoleva ammattini tulee poistumaan tekoälyn myötä) ja oman yrityksen perustamiseen, sekä yksiön ostamiseen niin ei tarvitsisi heittää kuukausittaista vuokrasummaa vuokranantajalle, kun sitä summaa en koskaan saa takaisin. 

2) vanhempani (joilla miljoonia) ovat saaneet omaisuutensa perittynä eivätkä raastaneet sen edestä. Äiti tehnyt jotain työtä huvikseen siksi että olisi jotain tekemistä.ja isäni ja monet muut sukulaiset samoin. Mutta itse miljoonat on perityt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helvetin laiskaa nyky nuoriso ja kaikki pitäisi saada tyhjästä. Alkakaa kerään ja kituuttamaam omat "perintönne" .

Eivät he tiedä kuinka nuukasti eläen ja kaikista perustarpeistakin tinkien esivanhemmat jotain omaisuutta sai kerättyä.

 

minun buumeri miljonäärivanhempani eivät ole itse työllä ansainnut omaisuuttaan, vaan saanut ennakkoperintönä ja perintönä omilta vanhemmiltaan, enkä edes tiedä monennessako polvessa näin on.

Tämähän se. Ei millään tajuta että osa vanhemmista ei ole omalla raadannallaan (tai edes vanhempiensa raadannalla) omaisuuttaan haalinut vaan suvussa on kulkenut varallisuutta. Ja nyt yhtäkkiä tämä polvi ei olisi siihen oikeutettu vaikka kaikki muut olivat. Lapsellista jankuttaa jostain kerskakulutuksesta, kyllä tässä moni on suu säkkiä myöten vaikka vaatiomattomasti ja nuukasti elää ja silti ei tahdo rahat riittää jos opiskelee tai töissäkin käy, saati jos on työtön. Ja työttömiä ei kannata syyllistää, ei kukaan voi olla niin tietämätön nykyisestä työmarkkinatilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Mun 30-luvulla syntynyt isä sai ison metsäperinnön äidiltään. Arvo oli noin 200 000 euroa nykyrahassa. Tämän me lapset perimme. Toinen puolikas tuli tädiltä, jolla ei ollut lapsia.

Jos vain mitenkään pystyn, niin minun lapseni tulee sen saamaan minulta. Minun tehtäväni on säilyttää ja hoitaa omaisuutta. 

Tähän väliin huutelen minäkin että oletteko koskaan pysähtyneet miettimään sitä miksi Suomi on esim. muihin Pohjoismaihin verrattuna niin köyhä? No koska täällä nimenomaan on edelleen vallalla tuo fuck you, I got mine -mentaliteetti, eli se että ihan jokaikisen sukupolven pitää aina aloittaa omaisuutensa kerryttäminen nollasta. Tällä tavoin omaisuus ja sitä kautta varallisuus ei koskaan kasaudu eikä uusia rikkaita (vai pitäisikö sanoa vauraita) sukuja niin vain synny.

Ja ei, rikkailla en nyt tarkoita tässä mitään elostelevia ja köyhän todellisuudesta irti olevia tehtaanpatruunoita tms., vaan sellaisia joilla sitä rahaa riittäisi vaikka juuri siihen kesämökkiinkin.

Omat vanhempani ovat menetelleet mielestäni viisaasti: he ovat katsoneet että rahaa riittää siihen että vanhanakin saa hyvää hoitoa (ja toki me lapset valvomme heidän asioitaan muttemme kuitenkaan ala sisar hento valkoisiksi) mutta ovat myös meille pistäneet pikku perinnöt sivuun, about 30 000 euroa per lapsi. Vanhemmat ovat kaikesta tästä puhuneet erittäin avoimesti ja pitäneet huolen siitä, että kaikki lapset tulevat kohdelluksi tasapuolisesti.

Itse aion myös omien lasteni kohdalla huolehtia siitä että he A) osaavat käyttää rahaa ja varallisuutta ja B) tulevat saamaan porrastetusti aikuisiän taitekohdissa (opiskelu, ensimmäisen asunnon osto, ensimmäinen vauva...) sen verran rahallista apua ja tukea ettei heidän tosiaan tarvitse ponnistaa ihan sieltä alimmalta askelmalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tunnista tuosta itseäni. Olen 50-luvulla syntynyt vanhempi enkä ole perinyt omilta vanhemmiltani mitään. Toinen heistä elääkin vielä, pahus, vaikka on syntynyt 30-luvulla.

Minä en huomannut että aloituksessa väitettiin että ihan kaikki tuona aikana syntyneet, päinvastoin.

Eiköhän kaikki tuona aikana syntyneet, orpoja lukuun ottamatta,  ole saaneet perintöä omilta vanhemmiltaan? Kyllä minun vanhempani ovat saaneet perintöä jokaisen isovanhempani kuoleman kohdalla; yhdeltä jäi yksiön irtaimisto, toiselta 15 000 euroa ja kaksio jaettavaksi viidelle perilliselle, ja vähän siltä väliltä. Ei noista ihan hirveästi jää jälkipolville jaettavaa.  Vanhemmilla on omat sairautensa ja sairaalalaskunsa ym. maksettavana. Olisi outoa mennä lipomaan ikkunan taa huuliaan, että saiskos tännekin osan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki jokainen saa tehdä perinnöllään mitä haluaa.

Mutta itse mietin, eikö todellakaan tunnu pahalta jättää omia lapsia ilman perintöä, jos on itse sellaista saanut? Eikö tunnu pahalta, jos itsellä on perusasiat kunnossa ja vaikka maksettu asunto ja samalla oma lapsi tuskailee, kun rahat eivät tahdo nykyisin riittää?

Oma lapseni on vielä pieni, mutta en osaa kuvitellakaan, että katsoisin vierestä hänen kärvistelyään, jos itselläni olisi asiat hyvin.

Ennen niitä lapsia ei välttämättä tehty siksi että haluttiin lapsia, niitä vain kuului tehdä tai niitä vaan tuli. Joten ei se tunnesidekään aina ole ollut kovin kummoinen. Eihän nämä lapsensa perinnöttä ja avutta jättävät ole kummoisia vanhempia olleet ikinä. Sellaisia, jotka nykypäivänä jättävät lapset kokonaan tekemättä. 

Jos vaikka siksi kun pääsi sentään tähän maailmaan, ettei ehkäisty tai abortoitu. Sitten tietysti eri juttu jos ei olisi halunnut koskaan syntyäkään.

Eniten itselläni ihmetyttää, eikö näillä eläkeikään ehtineillä yhtään tunnu pahalta katsoa vierestä, miten hankalaa omilla lapsilla on? Kyllä minua riipisi, jos seuraisin vierestä sitä, miten lapseni yrittäisivät pärjätä nykymaailmassa, jossa kaiken hinta on noussut ja ilmapiiri on koventunut.

Sit ollaan me tavalliset kolme-nelikymppiset, jotka ollaan saatu hyvä lapsuus ja tukea kotoa oman elämän alkuun ja opintoihin ja nyt pärjäillään ihan omilla palkkatuloilla, elätetään perheemme ja maksetaan asuntolainamme. Ei ole köyhyyttä jos nyt ei rikkauttakaan. Tämmöisiä on mun tuttavapiirissä melkein kaikki. Harva on isoja rahoja vanhemmiltaan saanut, mutta kuitenkin tarvittaessa tukea.

Tosin monet mun ikäluokan vanhemmista on syntyneet 60-luvulla, jotkut 50-luvulla, joten eivät ihan kuulu tuohon sukupolveen. 40-luvulla syntyneiden lapset lienevät jo ennemminkin viisikymppisiä (ja ylikin) kuin kolmekymppisiä, siihen aikaan lapsia on tyypillisesti saatu kuitenkin nuorempana kuin nykyään. 

Vierailija kirjoitti:

Eniten itselläni ihmetyttää, eikö näillä eläkeikään ehtineillä yhtään tunnu pahalta katsoa vierestä, miten hankalaa omilla lapsilla on? Kyllä minua riipisi, jos seuraisin vierestä sitä, miten lapseni yrittäisivät pärjätä nykymaailmassa, jossa kaiken hinta on noussut ja ilmapiiri on koventunut.

Tuntuuhan se hankalalta, mutta jo kautta rantain kyselee, että onko puhelimen uusiminen parin vuoden välein tai 4-5 ulkomaanmatkaa vuodessa oikeasti välttämättömiä, niin saa kuulla olevansa pihi boomeri. Nyt noin 30v ikäiset osaavat napakasti kertoa vanhemmilleen, että elämää ei pidä tärvellä tekemällä vuosikausia töitä, se oli boomereiden tapa, nyt eletään täysillä joka päivä. Jos ei ole rahaa, niin ei ole rahaa, siksihän sitä boomerivanhemmilta ollaan pyytämässä ja turha saarnata, että itse oltiin samassa iässä jo töissä. Silloin riitti virkoja jokaiselle, nyt ei ole tarpeeksi työpaikkoja, joissa saisi rahaa tekemättä mitään. Niinhän ne boomeritkin aikoinaan lekotteli kunnanvirastossa, eikös?

Joten kyllä, lasten ahdinko tuntuu kummalliselta, kun itse heidät kuitenkin kasvatti. Mikä meni pieleen, kun sossun nettisivut on lapsille tutumpi juttu kuin työnteko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki jokainen saa tehdä perinnöllään mitä haluaa.

Mutta itse mietin, eikö todellakaan tunnu pahalta jättää omia lapsia ilman perintöä, jos on itse sellaista saanut? Eikö tunnu pahalta, jos itsellä on perusasiat kunnossa ja vaikka maksettu asunto ja samalla oma lapsi tuskailee, kun rahat eivät tahdo nykyisin riittää?

Oma lapseni on vielä pieni, mutta en osaa kuvitellakaan, että katsoisin vierestä hänen kärvistelyään, jos itselläni olisi asiat hyvin.

Ennen niitä lapsia ei välttämättä tehty siksi että haluttiin lapsia, niitä vain kuului tehdä tai niitä vaan tuli. Joten ei se tunnesidekään aina ole ollut kovin kummoinen. Eihän nämä lapsensa perinnöttä ja avutta jättävät ole kummoisia vanhempia olleet ikinä. Sellaisia, jotka nykypäivänä jättävät lapset kokonaan tekemättä. 

Hyvä, että tähän asiaan on tullut muutos! 

Vierailija kirjoitti:

Ap puhuu sukupolvesta, joka on perinyt omat vanhempansa. WTF? 

Moni sai vanhemmiltaan korkeintaan 100 m etumatkaa.

Suomi oli köyhä maa.

Ei puhu, vaan niist vanhemmista jotka saivat ison perinnön, jonka hassasivat itseensä niin, että lapsilleen ei jäänyt perinnöksi mitään. Huom ison perinnön. Moni myi hyvällä hinnalla maata, ja kaverinikin isovanhemmat omistivat puolet nykyisestä pienemmän paikkakunnan nykyisest keskustasta ennen kuin sitä alettiin rakentamaan. Vanhempansa saivat vanhassa rahassa yli miljoonan kun myivät kaikki maat ja metsät jotka perinnöksi olivat saaneet. 

Näistä puhutaan, ei köyhistä jotka eivät perintöä saaneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki jokainen saa tehdä perinnöllään mitä haluaa.

Mutta itse mietin, eikö todellakaan tunnu pahalta jättää omia lapsia ilman perintöä, jos on itse sellaista saanut? Eikö tunnu pahalta, jos itsellä on perusasiat kunnossa ja vaikka maksettu asunto ja samalla oma lapsi tuskailee, kun rahat eivät tahdo nykyisin riittää?

Oma lapseni on vielä pieni, mutta en osaa kuvitellakaan, että katsoisin vierestä hänen kärvistelyään, jos itselläni olisi asiat hyvin.

Sama homma. En todellakaan halua jättää lapsiani pulaan, vaan autan kaikella tavalla. Mun äitini on hoitanut minun lapsia tasan 2 kertaa ja molemmat kerrat meni mönkään, koska hän ei vain halunnut selviytyä hommasta. Telkusta tuli hänen lempiohjelma ja lapsi itki, joten minun piti keskeyttää kampaajakäynti (olisin halunnut piristää itseäni rankkojen vuosien jälkeen) äidin viidennen puhelun jälkeen. Ny

Juuri tästä on kyse

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten itselläni ihmetyttää, eikö näillä eläkeikään ehtineillä yhtään tunnu pahalta katsoa vierestä, miten hankalaa omilla lapsilla on? Kyllä minua riipisi, jos seuraisin vierestä sitä, miten lapseni yrittäisivät pärjätä nykymaailmassa, jossa kaiken hinta on noussut ja ilmapiiri on koventunut.

Tuntuuhan se hankalalta, mutta jo kautta rantain kyselee, että onko puhelimen uusiminen parin vuoden välein tai 4-5 ulkomaanmatkaa vuodessa oikeasti välttämättömiä, niin saa kuulla olevansa pihi boomeri. Nyt noin 30v ikäiset osaavat napakasti kertoa vanhemmilleen, että elämää ei pidä tärvellä tekemällä vuosikausia töitä, se oli boomereiden tapa, nyt eletään täysillä joka päivä. Jos ei ole rahaa, niin ei ole rahaa, siksihän sitä boomerivanhemmilta ollaan pyytämässä ja turha saarnata, että itse oltiin samassa iässä jo töissä. Silloin riitti virkoja jokaiselle, nyt

Mikä meni vikaan? Et ymmärrä lastesi elämästä ja maailman menosta mitään. Onko työpaikkojen puute heidän syytään?

Oma 30 ja risat lapseni tekee kyllä kahta työtä ja nuorempi virkistyi, kun sai yhdenkin vihdoin ja viimein. Mutta minä itse en olekaan boomeri, vaan heidän jälkeläisensä. Työ maistuu mutta elämästäkin nautitaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä kadehdi toisten rahoja! Et oikeasti tiedä mitään siitä, mitä sodan keskellä syntynyt sukupolvi on joutunut kärsimään. Ei silloin ollut sossutukia, kaikki olivat töissä.

Jos hankit lapsia, hoida ja maksa niiden kustannukset itse, äläkä pummi muilta.

-40-luvulla ja 50-luvulla syntyneistä kukaan ei muista sota-aikaa, osa ei ollut syntynytkään

-sossutukia ei tarvittu, kun töitä oli kaikille. tyhmempikin pääsi töihin ja työläisen palkalla eli

-lapsilisän ostovoima on romahtanut 90-luvun alusta, kotihoidontuen kuntalisä on lähes kaikkialta poistettu eikä verohelpotuksia ole

Niin miten tämä nyt mielestäsi menikään?

Neuvostoliiton kaupalla tämä maa "kukoisti"  90-luvulle saakka. Työ oli päosin sitä raskasta perusduunia tehtaissa, raksoilla ym. johon nykyiset lumihiutaleet ei kykene kun se on paskatyötä.

Noin se omasta mielestäni meni.

Minun rikas lapseton tätini testamenttasi kaiken oikeasti kodittomille kissoille :D Meistä ihan tosi hassua, mutta täysin hänen oikeutensa. Vaikka olis nostanut kaikki rahansa ja polttanut takassa, mammonaa se vain on.