Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää 63-vuotias äitini joka "ei jaksa tehdä enää mitään kun on niin vanha ja raihnainen"
17.06.2024 |
Äitini on minulle rakas, on ollut hyvä äiti parhaansa mukaan, lapsuutensa ei ole ollut ruusuinen, niin tavallaan ymmärrän häntä enkä päin naamaa hauku, tietenkään.
Kunhan puran nyt vaan itse mieltäni johonkin.
Meillä ei ole äidin kanssa kuin 20 vuotta ikäeroa, ja pidän häntä vielä sinänsä nuorena, ei kuuskymppinen ole mikään vanhus, tai ei ainakaan pitäisi olla. Odottaisin, että hän vielä tekisi asioita eikä heittäytyisi voivottelemaan itseään vanhaksi ja raihnaiseksi, tosin sitä hän on hokenut jo niin kauan kuin muistan. Olen itse hoitanut itseni jo ala-asteen viimeisiltä luokilta, kun muistan äitini maanneen esim aamuisin kouluunlähtiessäni vain sängyssä ja olleen yöpaidassa vielä kun tulin koulusta kotiin.
Nykyään hän ei enää oikein jaksa mitään, soittelee minulle tulisinko pesemään hänelle ikkunat tai imuroimaan tai auttamaan siivouksessa tai laskujen maksussa, kun ei osaa käyttää tietokonetta. Suuttuu, kun yritän sanoa että opettelisi itse ja alkaisi kuntoilla niin jaksaisi paremmin.
Kateellisena taas kuuntelin, kun kaverini, joka on saman ikäinen kuin minä ja jonka äiti on vanhempi kuin minun äitini, kertoi äitinsä käyneen yllätyksenä HÄNEN luonaan siivoamassa ja oli pessyt mattonsakin!
Heillä siis vielä roolit noin päin, että kaveri saa apua äidiltään. Minä olen jo pitkään ollut se, joka auttaa äitiään, ja sieltä päin ei kyllä mitään apua heru mihinkään, koska äiti "ei jaksa". Ja kyllä, pärjäänhän minä ja aion pärjätä tulevaisuudessakin, pidän kunnostani huolta ja pusken vaikka sisulla jos ei muuten, eihän mulla edes ole vaihtoehtoa. Haluan todella pystyä itse olemaan avuksi omille lapsilleni niin pitkään kuin vain mahdollista. Ja kenties vielä tuleville lapsenlapsillenikin. Ja tokihan minun pitä jaksaa auttaa äitiäni, kun tämä oikeasti vanhenee, tulee varmasti tarvitsemaan vaan entistä enemmän apua.
Ja kyllä, siis jotain masennusta lienee äidilläni, mutta mitään apua sellaiseen liittyen ei halua hankkia eikä huoli, ei ole ikinä huolinut.
No niin, kiitos jos luit, helpotti jo.
Kommentit (272)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä vuosikymmeniä sitten oli paljon kovempaa kuin nykyään, varsinkin jos teki fyysistä työtä. Siinä kyllä vanheni paljon nopeammin. Eipä näistäkään palstamammoista moni olisi sitä rumbaa kestänyt, vaan valittaisi paljon pahemmin kuin ap:n äiti.
Millä lailla 63-vuotiaan elämä on ollut kovempaa kuin elämä nykyään. Minusta kaikki on muuttunut kovemmaksi, hankalammaksi ja työläämmäksi kuin esimerkiksi 80- tai 90-luvuilla elämä oli. Siis nuorilla ja keski-ikäisillä.
t. 63-vuotias
Helpompaa oli isoilla ikäluokilla ennen, jäivät vaan eläkkeelle jota eivät itse edes maksaneet. Nykyisin nuorilla eläkeikä reilusti yli 70.
Tajuatko sä edes, että vertaat nyt aitoja seipäisiin? Väitit, että olipa iäkkäillä helppoa silloin aikoinaan, kun ovat nyt eläkkeellä. Ja onpa nuotilla nyt todeeeella vaikeeta, kun eläkeikä on vasta yli 7-kymppisenä. Ei se eläkeikä vaikuta hevonpökäkettä siihen, millaista se elämä nuorena on. 🤦🏻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 60 vuotias ja tunnen, että minun aikani on jo mennyt koska olen niin yksinäinen.
En kyllä ole pyytänyt aikuiselta pojaltani mitään apua kun.ei hän mitään viitsi edes tehdä.
Kyllä minä joudan jo pois, ei minua kukaan tule kaipaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen 60 vuotias ja tunnen, että minun aikani on jo mennyt koska olen niin yksinäinen.
En kyllä ole pyytänyt aikuiselta pojaltani mitään apua kun.ei hän mitään viitsi edes tehdä.
Kyllä minä joudan jo pois, ei minua kukaan tule kaipaamaan.
🤮
Vierailija kirjoitti:
Olen 60 vuotias ja tunnen, että minun aikani on jo mennyt koska olen niin yksinäinen.
En kyllä ole pyytänyt aikuiselta pojaltani mitään apua kun.ei hän mitään viitsi edes tehdä.
Kyllä minä joudan jo pois, ei minua kukaan tule kaipaamaan.
Huono provo, trolli. Ainoa missä olet oikeassa: sinua ei tule kukaan kaipaamaan edes tällä palstalla.
kotipalvelusta saa siivojan, jos on alentunut toimitakyky 30e tunti ilman alvia, pesevät myös ikkuat, senhän voi tilata vaikka muutaman kerran vuodessa verkkokaupasta saa ruuat, voit vaikka itse tilata, koneet pesee pyykit ja astiat, jos on koneet, jos ei ole niitä saa tori, fi pienellä rahalla
seurakunnan diakoni auttaa kaikenlaisissa asioissa, myös taloudellisesi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 60 vuotias ja tunnen, että minun aikani on jo mennyt koska olen niin yksinäinen.
En kyllä ole pyytänyt aikuiselta pojaltani mitään apua kun.ei hän mitään viitsi edes tehdä.
Kyllä minä joudan jo pois, ei minua kukaan tule kaipaamaan.
Huono provo, trolli. Ainoa missä olet oikeassa: sinua ei tule kukaan kaipaamaan edes tällä palstalla.
Kun oiskin.provo. sinulle ikävästi kommentoija toivon todella yksinäistä loppuelämää.
Ymmärrän ap:aa. Isäni kuollessa äiti lähestyi 50v. En ollut vielä koulussakaan. Hänellä oli fyysisiä sairauksia, vaihdevuodet ja henkisiäkin ongelmia. Näitä fyysisiä sairauksia voi hoitaa, muttei henkisiä tietenkään! Ehkä olisin saanut apua, jos olisin sitä osannut silloin hakea? En osannut ja samoin äiti teki selväksi ettei ulkopuolisille saanut puhua.
Yksi läheinen oli, joka olisi työnsä vuoksi osannut auttaa, muttei auttanut. Ei kai hänkään voinut äitiä työkavereidensa riesaksi viedä?
Nyt olen itse 62v enkä erityisen energinen. Mies on energinen eläkeläinen 2-3 sairaudesta huolimatta. Kumpi tahansa ensin lähtee, toisella ei hyvin mene. Mutta jaksamista ap:lle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luettuani näitä tajusin , että mulla vielä kaikki aivan helvetin hyvin vaikka välillä kroppa tuntuu kankealta ja ei niin hyvältä. Ja välillä maailma ketuttaa.
Ap:n äidillä ei kyllä ole kaikki hyvin, jos on koskaan ollutkaan. Varoitus ja mieti ap entä kun äitisi on oikeasti avun tarpeessa , miten pärjäät? Kokemuksesta oltuani n.5 vuotta epävirallisena omaishoitajana , siinä on pään hajoaminen lähellä . T.70v mamma
Oma 61v. äitini on sairauseläkkeellä fyysisten vammojen takia ja odottaa kahteen leikkaukseen pääsyä. Lisäksi on 2. tyypin diabetes ja on sairastanut sekä aivoinfarktin että rintasyövän. Hyvä luoja kun se naikkonen vaan paahtaa menemään hirveällä vimmalla ja innolla siitä huolimatta! Ihan joutuu näin nelikymppisenä tyttärenä toppuuttelemaan, että älä nyt hyvä ihminen riehu tuolla tavalla tuossa kunnossa. Aina on menossa ja tekemässä, tosin viimeinkin luopui marjojen keräämisestä ja mattopyykistä laiturilla. Tosin jos joku vanhempi rouva tai herra pyytää mattopyykille avuksi, niin varmana lähtee.
Itselle tuli 39-vuotiaana olotila, että kuolen kohta, tässähän on jo ihan vanhus, pelkkää alamäkeä loppuelämä. Syyksi paljastuivat vakava raudanpuuteanemia, 1.tyypin diabetes ja siihen sopimaton ruokavalio, sekä vuosi aiemmin asennettu hormonikierukka, joka ei sopinutkaan. Anemia ja diabetes ovat hoidossa, kierukka poissa ja minulla ei ole enää tippaakaan olo, että olisin vanha ja raihnainen.
Jos kokee itsensä vanhaksi ja raihnaiseksi jo keski-iässä, niin yleensä on sairas tavalla tai toisella, joko kropastaan tai päästään - tai molemmista. Näin myös ap:n äidin tapauksessa. Vakava hoitamaton mielenterveysongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ap:n äidiltä tutkittu esim. kilpirauhasarvot jne?
Onneksi et ole minun lapseni, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on tuollainen raskas ja ripustautuva äiti. Hän on aina ollut samanlainen, perässävedettävä ja kuormittava.
Erityisen raskaaksi tilanteen tekee siskoni, joka hyrrää äidin ympärillä kuin helikopteri niin, että pienintäkään oma-aloitteisuutta ole jäljellä.
Sitten siskoni räyhää minulle, miten raskasta hänellä on ja syyttää minua tilanteestaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tuollainen raskas ja ripustautuva äiti. Hän on aina ollut samanlainen, perässävedettävä ja kuormittava.
Erityisen raskaaksi tilanteen tekee siskoni, joka hyrrää äidin ympärillä kuin helikopteri niin, että pienintäkään oma-aloitteisuutta ole jäljellä.
Sitten siskoni räyhää minulle, miten raskasta hänellä on ja syyttää minua tilanteestaan.
Siskosi on mahdollistaja eikä tee hyvää tilanteen helpottamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tuollainen raskas ja ripustautuva äiti. Hän on aina ollut samanlainen, perässävedettävä ja kuormittava.
Erityisen raskaaksi tilanteen tekee siskoni, joka hyrrää äidin ympärillä kuin helikopteri niin, että pienintäkään oma-aloitteisuutta ole jäljellä.
Sitten siskoni räyhää minulle, miten raskasta hänellä on ja syyttää minua tilanteestaan.
Siskosi on mahdollistaja eikä tee hyvää tilanteen helpottamiseksi.
Tiedän. Mutta arvaa suostuuko hän ymmärtämään tämän.
Vierailija kirjoitti:
Tuommoiselle kun pistää rajat niin pahimmillaan alkaa itsarilla vihjailu tai suora uhkailu
Siinähän sitten tappaisi itsensä eikä vain uhkailisi.
Olen iloinen teidän puolesta joilla on aktiivinen äiti vielä yli 70-vuotiaana. Mun 78-vuotias äitini viivytteli lääkäriin menoa kipeän lonkan takia. Muutaman vuoden ollut sängyn pohjalla.
Lonkan tekonivelleikkaus tehtiin seitsemän viikkoa sitten ja makaaminen jatkuu. Ei halua käydä ulkona ollenkaan. Muistisairauden merkkejä ilmassa ja olen sanonut hänelle siitä. Ei usko minua. Ei halua mennä lääkäriin muistitestiin.
Muutama sukulainen on käynyt äidin luona ja yrittänyt tsempata nousemaan sängystä ja liikkumaan. Ei tottele.
Minä hoidan hänen luonaan kaikki kotityöt sekä apteekki- ja kauppakäynnit. Kotiapua tarjottu kun sos.työntekijä teki kotikäynnin. Ei halua ottaa apua vastaan koska minä hoidan.
Nyt minun pitäisi löytää äidille asunto putkiremontin ajaksi. Hän ei tee asian eteen itse mitään. Itselläni on homekoti joten oireita riittää ja väsymys on järkyttävä. Pitäisi löytää uusi asunto pian. Minulla on traumatausta, vaihdevuodet ja raudanpuutos sekä kilpirauhasen vajaatoiminta. Olen kuin zombi ja tiedän etten jaksa tällaista elämää enää kauan.
Oikeastaan odotan että äitini taantuu henkisesti ja pääsisi johonkin laitokseen. Sitten kun muut huolehtivat hänestä, minä lähden tästä maailmasta. Tosin hoitopaikkoja on vaikeaa saada ja tämä rumba vaan jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi et ole minun lapseni, ap.
Oletko sinäkin jättänyt lapsesi hoitamatta niin kuin ap:n äiti teki?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP olet neljissäkymmenissä.
Mihin sinä äitiä arjen pyörittämisessä tarvit??
Enemmän olisin huolissani sinusta.
Minulla sisaruksia jotka käyttävät surutta saman ikäluokan äitiä ja isää hyväksi kaikkeen mihin voi lastenhoito,muutto, mikä vaan.
Minä olen ainoa joka vierestä katsoo kun isä ei enää osaakaan hoitaa pankkiasioita tai äiti unohti miten lempikakku tehdään.
Helv.. itsekästä ajatella että vanhemmat on täällä keski-ikäisiä ihmisiä varten. Lapsuutesi oli ja meni, ikävää jos se meni niin ikävästi, mutta äitisi on kyllä jo oikeasti vanha. Käsitä se.
Myös elämän tapahtumat ja surut vanhentavat ja sairastuttavat.
Ap on joutunut hoitamaan itse itsensä jo 12 vuotiaasta ja nyt tämä ihan helmi vuoden äiti on jo kymmeniä vuosia hoidattanut itsensä ap:lla, jolla on omatkin lapset ja työt hoidettavana
12 vuotias ap ei ole voinut valita, mutta aikuinen ap voi. Ei ole pakko passata äitiä, voi asettaa omat rajat.
Vierailija kirjoitti:
Elämä vuosikymmeniä sitten oli paljon kovempaa kuin nykyään, varsinkin jos teki fyysistä työtä. Siinä kyllä vanheni paljon nopeammin. Eipä näistäkään palstamammoista moni olisi sitä rumbaa kestänyt, vaan valittaisi paljon pahemmin kuin ap:n äiti.
Mitä ihmettä höpiset? Olen 58 v. edelleen työelämässä ilman mitään ongelmia. Enkä todellakaan ole ainoa ikäiseni 😁
Lievä hypokondria, vanhalla nimellä luulotauti eli sairauksien pelko, voi oireilla noin. Henkilö haluaa huomiota ja apua kaikessa, koska kokee että ei pärjää, ja avun saaminen on tällöin tarve, ei se itse keksitty sairaus.
Tuosta on myös versio missä "sairaus" liitetään yksi kerrallaan eri tavaraan, jotta henkilö saa huomiota: kännykkä ei kuulu hyvin jos sitä ei pidä korvalla ja joskus puhelu katkeaa, pitäisi ostaa uusi kännykkä. Liesituulettimen lamppu vilkkuu ennen syttymistään. Mikro hurisee liian kovaa kun sen laittaa täysille ja pitäisi varmasti vaihtaa. Hella on hidas, varmaan rikki. Lämpömittari näyttää etupihalla eri lukemaa kun takapihalla (varjossa), kumpi niistä on rikki? Ilmalämpöpumppu sulattaa itsensä liian usein. Ilmalämpöpumpusta tulee liian kylmää ilmaa. Takka fuskaa savua sadekelillä ennen kuin alkaa kunnolla vetää. Ulkovalo on sammunut eikä taloyhtiö ole sitä heti samana päivänä vaihtanut, voisiko lapsi ajaa 200km päästä sen vaihtamaan. Patterit loppu kaukosäätimestä.
Suht raskasta, varsinkin kun ymmärtää mitä siinä oikeasti tapahtuu: huomionhakua.