Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää 63-vuotias äitini joka "ei jaksa tehdä enää mitään kun on niin vanha ja raihnainen"
17.06.2024 |
Äitini on minulle rakas, on ollut hyvä äiti parhaansa mukaan, lapsuutensa ei ole ollut ruusuinen, niin tavallaan ymmärrän häntä enkä päin naamaa hauku, tietenkään.
Kunhan puran nyt vaan itse mieltäni johonkin.
Meillä ei ole äidin kanssa kuin 20 vuotta ikäeroa, ja pidän häntä vielä sinänsä nuorena, ei kuuskymppinen ole mikään vanhus, tai ei ainakaan pitäisi olla. Odottaisin, että hän vielä tekisi asioita eikä heittäytyisi voivottelemaan itseään vanhaksi ja raihnaiseksi, tosin sitä hän on hokenut jo niin kauan kuin muistan. Olen itse hoitanut itseni jo ala-asteen viimeisiltä luokilta, kun muistan äitini maanneen esim aamuisin kouluunlähtiessäni vain sängyssä ja olleen yöpaidassa vielä kun tulin koulusta kotiin.
Nykyään hän ei enää oikein jaksa mitään, soittelee minulle tulisinko pesemään hänelle ikkunat tai imuroimaan tai auttamaan siivouksessa tai laskujen maksussa, kun ei osaa käyttää tietokonetta. Suuttuu, kun yritän sanoa että opettelisi itse ja alkaisi kuntoilla niin jaksaisi paremmin.
Kateellisena taas kuuntelin, kun kaverini, joka on saman ikäinen kuin minä ja jonka äiti on vanhempi kuin minun äitini, kertoi äitinsä käyneen yllätyksenä HÄNEN luonaan siivoamassa ja oli pessyt mattonsakin!
Heillä siis vielä roolit noin päin, että kaveri saa apua äidiltään. Minä olen jo pitkään ollut se, joka auttaa äitiään, ja sieltä päin ei kyllä mitään apua heru mihinkään, koska äiti "ei jaksa". Ja kyllä, pärjäänhän minä ja aion pärjätä tulevaisuudessakin, pidän kunnostani huolta ja pusken vaikka sisulla jos ei muuten, eihän mulla edes ole vaihtoehtoa. Haluan todella pystyä itse olemaan avuksi omille lapsilleni niin pitkään kuin vain mahdollista. Ja kenties vielä tuleville lapsenlapsillenikin. Ja tokihan minun pitä jaksaa auttaa äitiäni, kun tämä oikeasti vanhenee, tulee varmasti tarvitsemaan vaan entistä enemmän apua.
Ja kyllä, siis jotain masennusta lienee äidilläni, mutta mitään apua sellaiseen liittyen ei halua hankkia eikä huoli, ei ole ikinä huolinut.
No niin, kiitos jos luit, helpotti jo.
Kommentit (272)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hieman äitiäsi vanhempi ja voimat on vähissä. Voiskohan johtua seuraavista sairauksista: krooninen atroofinen gastriittia, migreeni, fibromyalgia, osteoporoosi lonkissa ja päkiöissä, sormissa niverikot, allerginen useille aineille, laktoosi-intoleranssi, lonkien jänteet ohentuneet, polvessa kierukka revennyt (lähete palautui kirurgilta), kilpirauhasen vajaatoiminta, rytmihäiriöt, verenpaine heittelee, reidessä hermopinne, kaularangassa kulumia ja pullistuma painaa hermoa. Tulikohan kaikki. Itseni kyllä huolehdi, muita en kykene huolehtimaan. Minäkin luulin vielä 40 vuotiaana, että mitä ne ihmiset valittaa, minä ainakin olen terve. Palleatyra jäi pois listasta.
Olethan opetellut luettelemaan kaikki nuo kaikki sairautesi yhdellä hengenvedolla ja niin, ettei kuulija saa väliin sanottua mitään?
ps. Ihan kaikilla ihmisillä on jotain sairauksia, ne ei tee juuri sinusta
Tuskin hän tuota luetteloa kaikille suoltaa. Taisi vain yrittää kertoa, että vaivoja ja väsymystä voi tulla yllättävän varhain, eikä kaikki näy päälle. Hänhän kertoi, että itsekin vielä nelikymppisenä ihmetteli vaivojaan valittavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppini aloitti myös tuon vanhuushöpinän jo 45- vuotiaana. Olen itse suunnilleen sen ikäinen enkä koe itseäni yhtään vanhemmaksi kuin 35- vuotiaanakaan.
Anoppi on muutenkin aikaansaamaton ja kaikkea työtä välttelevä. Miestäni ärsyttää tuo piirre äidissään todella paljon. Ei ole saatu häneltä ruuhkavuosiin apua tai muutakaan. Sen sijaan ollaan kuunneltu kuinka huonosti kaikki asiat ovat, asuntokin onhuono mutta muuttaminen liian vaikeaa vaikka siihen on apuakin tarjottu.
Oma 10 vuotta vanhempi äitini sen sijaan auttaa vieläkin meitä toisinaan ja on todella aktiivinen.
Jopa on aikaisin vanhettunut, toivottavasti vain henkisesti. Vielä on mahdollisuus korjata suuntaa.
Mitä todetaan, kun sanoo itse, ettei jaksa (tällaista)? Sehän on ihan loogista ja helpisti ymmärrettävää, jos välittää. Ei ehkä itsekään tekisi niin kuin muilta vaatii, eikä ole joutunut tekemään. Sekin, että kaverit on joitain muita kuin omia lapsia, heitä ei voi yksinäisyydestä syyllistää,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa anopiltani. Hän on 60-vuotias ja mielestään täysi vanhus. Mitään ei voi tai jaksa tehdä, on sitä ja tätä vaivaa. Miehelleni soittaa monta kertaa päivässä, tekee tikusta asiaa ja kaikki on aina rikki ja apua vailla. Käyttäytyy kuin yli 80-vuotiaat isovanhempamme. Eli tulee oikein mainiosti juttuun 80+ vanhusten kanssa, kun on sama elokuva ja musiikkimaku, löytyy mummotyyliset jakkupuvut ja veskat, ja vaivoistaan voisi puhua tunteja.
Ja sitten samanikäinen appiukko matkustelee, käy Rammsteinin keikoilla, pukeutuu kuin normaali kuuskymppinen, hoitaa talon ja kutsuu syömään.
Anopillani on pakko olla mielenterveyden kanssa ongelmia, sillä ei normaali 60v koe olevansa samalla viivalla 80v kanssa.
Kokee, jos on väsynyt ja kipeä. Nuoret luulevat, että jos jalat vielä toimivat, kyllä ihminen jaksaa, mutta kun ei jaksa. Itsekin olen suorastaan kauhi
Appiukollanikin on vaivoja eikä hänkään kaikkea enää jaksa. Kyse onkin enemmän asenteesta. Mikään ei estäisi anoppiani tekemästä jotain energisempää elämässään kuin suomi filmit ja seurakunnan kahvihetket. Mukana kulkee toki "kun mie kohta kuolen" puhe. Puhuu samoista asioista samaan tyyliin kuin vähän vanhuudenhöpsö 84-vuotias mummoni. Muisteleekin lapsuuttaan kuin se olisi tapahtunut 40-luvulla eikä 60- ja 70-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan olla, että on esim remppaa sydämessä eikä jaksa. Minä en ainakaan sairauksillani rasita nuoria.
Hahhah, aletaanko mekin vinkua noin, joiden eläkeikä on 68 vuotta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 75v äiti tuntuu omaavan vauhtia, jossa en pysy itsekään mukana. Enkä ymmärrä miten hän jaksaa ajaa pitkiä matkoja autolla kesällä sukulaisissa tai juna, harrastelee kaikkea myös kodin ulkopuolella. Mua väsytti jo nuorena sellainen kiito ja tunnen että lähellä on kivempaa kuin pitkät välimatkat. Onko äidilläsi rahaa elää ja tehdä. Onko sairauksia ja lääkkeitä, kipuja tms. Onko välimatkat pitkiä. Ehkä voi auttaa häntä eri asioissa, johonkin pisteeseen saakka mitä pystyy.
Olisi ihanaa omata noin jaksava, elämäniloa ja tarmoa pursuava äiti! Ei tarvitsisi olla huolissaan ja pääsisi itse monin tavoin helpommalla... Olen sinullekin tästä kateellinen.
Äidilläni on 2-tyypin diabetes, muttei muita vaivoja. Kyllähän hän aina valittaa kuinka paikkoja särkee, mutta itse luulen sen johtuvan vaan siitä, ettei hän juurikaan liiku. Makaa sängyssä, kat
Raudanpuutteessa energiat ovat vähissä ja niveliä ja lihaksia kolottaa. Onko ferritiiniä mitattu?
Olen muutaman vuoden nuorempi, mutta mun 64-vuotias veli tekee täysillä vaativaa työtä (200 alaista, työmatkoja ulkomaille eikä ne ole mitään huvittelumatkoja), on mukana useissa yhdistyksissä hallituksissa ja joissakin puheenjohtaja, käy kuntosalilla.
Kun taas ihan samat geenit ja samat vanhemmat 65-vuotias on sairauseläkkeellä, ei jaksa kävellä edes 200 metrin matkaa kylälle, tarvitsee jo rollaattoria eikä liiku yhtään ja koko ajan valittaa vaivojaan ja rahanpuutetta. Rahan puute on siitä, kun ajelee sillä hemmetin autolla kaikki lyhyetkin matkan ja syö paljon ja vaivat johtuvat ylipainosta ja itse sitkeään väittää ettei mikään vaivoista johdu siitä vaikka vaivat on pitkälti tyypillisesti ylipainoisen vaivoja - ylipaino siitä liikkumattomuudesta. Eli kaikki ongelmat ruokkivat toisiaan.
Itse olen vielä alle 60 mutta täysin terve ja hyvässä kunnossa ja jaksan vaikka mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin. Minun äiti on samanlainen. Huolehtinut olen myös itsestäni melko pienestä asti. Äiti yrittää olla meidän lasten kaveri ja pelkään, että mitä vanhemmaksi hän tulee, sitä enemmän hän olettaa, että hoidamme hänet kun isää ei enää ole. Sillai pikkulapsen tavalla vaatien. Voin jo kuulla ne syytökset sekä kiristyksen ja halventamisen, siitä kuinka hän on vain hyvää meille tahtonut ja kuinka kaikkensa meille antanut, niin miksei me voida nyt auttaa häntä.. huoh.
Ymmärrän todella hyvin kateellisuuden tunteesi myös muita kohtaan... Sekä sen tietyn toiveen siitä, että milloin äiti oikeasti alkaa olla äiti ja milloin voin itse tarvita häntä ja milloin minun tarvitsevuuteen vastataan hänen taholtaan. Milloin minä saan olla se pikkuinen lapsi, joka tarvii äidin syliä päästen pois pahasta maailmasta. Todennäköisesti en koskaan.. joten jouduin hakeutumaan sen vuoksi terapiaan... omia lapsia ei ole (vielä) enkä tiedä olenko hyvä äiti oman kokemukseni perusteella vanhemmuudesta. Haluan välttää saman kohtalon kuin mitä itse koin..
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Voisiko olla niin, että äitisi on yksinäinen ja kaipaa sun seuraasi? Sen vuoksi soittelee sua tekemään milloin mitäkin? Kävisitkö yhtä usein, jos kävisit vain kyläilemässä etkä tekemässä mitään kotihommia tms?
Lapset eivät ole vanhempiensa viihdyttäjiä eikä siivoojia. Joka viikko tapaaminen on paljon. Ap:n äiti on työikäinen. Pitäisi olla työ, harrastuksia ja ystäviä eikä ripustautua lapseen.
Ei olekaan ja olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi. Mä itse viime vuonna havahduin siihen, että mun isälleni ei kelvannut mikään ulkopuolinen apu (vaikka rahaa on) vaan juoksutti mua siellä milloin minkäkin asian takia, että kyse olikin vain siitä, että isä halusi MINUT käymään siellä useammin. Ja sen vuoksi keksi milloin mitäkin asioita, joiden takia mun piti menn
(lainaus ei tietenkään tule kokonaisena).
Ap:n tapauksessa tätä on jatkunut jo vähintään kolmekymmentä vuotta, ja se alkoi jo silloin, kun ap oli vielä lapsi ja asui kotonaan, oli JATKUVASTI äitinsä viihdyttäjänä. Todennäköisesti ap on se, joka vie kahvipullat ja keittää kahvitkin, koska ei vanha ja raihnainen äiti jaksa sitä tehdä...?
Varmaan haluaa ap:n seuraakin, mutta kyllä kyse on lähtökohtaisesti jonkinlaisesta uhriutujasta ja sitä kautta hyväksikäyttäjästä - ap:han ei ole koskaan saanut äidiltään vanhemman tukea elämässään, ei edes henkisesti, vaan hän on itse ollut se, joka on huolehtinut äidistään.
Melkein tekisi mieli antaa ap:lle ohje, että käy äidillä kylässä vielä harvemmin kuin nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä hain ja sain just uuden työn. Suunnittelem myös airbnb:tä. Ja autan tyttöriäni koko ajan. Iso piha ja talo ja kaksi koiraa.
ja todellakaan mitään hoivaa en ole saanut lapsens, päinvastoin. Lakkaa hyysäämästä laiskimusta!
t 63-vuotias
Hohhkijaa.
Koska minä jaksan, niin kukaan muu ei voi olla sairas!
-> Olet kyllä varsinainen älykääpiö,
Lääkäriin se äiti. Mene mukaan aapee.
Jokuhan siellä on.
Alkuun apuun: Kerran viikossa sovittu yhteinen juttu?
Itsellä on tuo, etten jaksa mennnääitiä hoivaamaan. Pitäisi, mutten saa aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hieman äitiäsi vanhempi ja voimat on vähissä. Voiskohan johtua seuraavista sairauksista: krooninen atroofinen gastriittia, migreeni, fibromyalgia, osteoporoosi lonkissa ja päkiöissä, sormissa niverikot, allerginen useille aineille, laktoosi-intoleranssi, lonkien jänteet ohentuneet, polvessa kierukka revennyt (lähete palautui kirurgilta), kilpirauhasen vajaatoiminta, rytmihäiriöt, verenpaine heittelee, reidessä hermopinne, kaularangassa kulumia ja pullistuma painaa hermoa. Tulikohan kaikki. Itseni kyllä huolehdi, muita en kykene huolehtimaan. Minäkin luulin vielä 40 vuotiaana, että mitä ne ihmiset valittaa, minä ainakin olen terve. Palleatyra jäi pois listasta.
Olethan opetellut luettelemaan kaikki nuo kaikki sairautesi yhdellä hengenvedolla ja niin, ettei kuulija saa väliin sanottua mitään?
ps. Ihan kaikilla ihmi
Sairaus: laktoosi-intoleranssi🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kuusikymppinen joutaa itse tehdä asioita. Hän on riippuvainen. Kannattaa laittaa rajat mitä tekee ja milloin tekee. Sanoppa, että et tule, jos yöpaita on päällä. Laita äitisi puhelin estoon, niin saa hoitaa itse asiansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä hain ja sain just uuden työn. Suunnittelem myös airbnb:tä. Ja autan tyttöriäni koko ajan. Iso piha ja talo ja kaksi koiraa.
ja todellakaan mitään hoivaa en ole saanut lapsens, päinvastoin. Lakkaa hyysäämästä laiskimusta!
t 63-vuotias
Hohhkijaa.
Koska minä jaksan, niin kukaan muu ei voi olla sairas!
-> Olet kyllä varsinainen älykääpiö,
Lääkäriin se äiti. Mene mukaan aapee.
Jokuhan siellä on.
Alkuun apuun: Kerran viikossa sovittu yhteinen juttu?
Itsellä on tuo, etten jaksa mennnääitiä hoivaamaan. Pitäisi, mutten saa aikaiseksi.
Ongelmahan ei se että ap:n äiti olisi sairas tai hänen ikänsä, vaan se, että ap:n äiti ei viitsi, vaan haluaa palvelijan.
Kohdallani sanonta että viisikymppinen ei tervettä päivää näe, pitää paikkansa.
Nyt olen AP:n äidin ikäinen eikä vaivani hyvänä päivänä/hetkenä ulos näy.
En vaivojani muille selittele.
Koeta nyt AP auttaa äitiäsi mahdollisuuksien mukaan, huomisesta ei kukaan tiedä. Pelkkä iloinen asenne jo voi auttaa äitiäsi, vaikka et kaikkeen venyisi eikä pitäisikään.
Vierailija kirjoitti:
Kohdallani sanonta että viisikymppinen ei tervettä päivää näe, pitää paikkansa.
Nyt olen AP:n äidin ikäinen eikä vaivani hyvänä päivänä/hetkenä ulos näy.
En vaivojani muille selittele.
Koeta nyt AP auttaa äitiäsi mahdollisuuksien mukaan, huomisesta ei kukaan tiedä. Pelkkä iloinen asenne jo voi auttaa äitiäsi, vaikka et kaikkeen venyisi eikä pitäisikään.
MIKSI ap:n pitäisi auttaa äitiään? Sano yksikni syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohdallani sanonta että viisikymppinen ei tervettä päivää näe, pitää paikkansa.
Nyt olen AP:n äidin ikäinen eikä vaivani hyvänä päivänä/hetkenä ulos näy.
En vaivojani muille selittele.
Koeta nyt AP auttaa äitiäsi mahdollisuuksien mukaan, huomisesta ei kukaan tiedä. Pelkkä iloinen asenne jo voi auttaa äitiäsi, vaikka et kaikkeen venyisi eikä pitäisikään.
MIKSI ap:n pitäisi auttaa äitiään? Sano yksikni syy.
Yleensä perhettä autetaan, yksikni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohdallani sanonta että viisikymppinen ei tervettä päivää näe, pitää paikkansa.
Nyt olen AP:n äidin ikäinen eikä vaivani hyvänä päivänä/hetkenä ulos näy.
En vaivojani muille selittele.
Koeta nyt AP auttaa äitiäsi mahdollisuuksien mukaan, huomisesta ei kukaan tiedä. Pelkkä iloinen asenne jo voi auttaa äitiäsi, vaikka et kaikkeen venyisi eikä pitäisikään.
MIKSI ap:n pitäisi auttaa äitiään? Sano yksikni syy.
Yleensä perhettä autetaan, yksikni.
Yleensä vanhemmat on vanhempia, eivät niitä passattavia jo silloin kun lapsi on lapsi. Ja milloinkas se ap:n äiti on perhettään auttanut???
Olen 65 enkä tunnista itseäni tuosta kuviosta. Paitsi ettei huvita auttaa omaa 87-vuotiasta äitiäni nyt kun sairastuin syöpään ja tuen mieluummin omaa aikuista lastani. Vielä ei ole tullut se aika jolloin itse tarvitsen apua.