Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää 63-vuotias äitini joka "ei jaksa tehdä enää mitään kun on niin vanha ja raihnainen"
17.06.2024 |
Äitini on minulle rakas, on ollut hyvä äiti parhaansa mukaan, lapsuutensa ei ole ollut ruusuinen, niin tavallaan ymmärrän häntä enkä päin naamaa hauku, tietenkään.
Kunhan puran nyt vaan itse mieltäni johonkin.
Meillä ei ole äidin kanssa kuin 20 vuotta ikäeroa, ja pidän häntä vielä sinänsä nuorena, ei kuuskymppinen ole mikään vanhus, tai ei ainakaan pitäisi olla. Odottaisin, että hän vielä tekisi asioita eikä heittäytyisi voivottelemaan itseään vanhaksi ja raihnaiseksi, tosin sitä hän on hokenut jo niin kauan kuin muistan. Olen itse hoitanut itseni jo ala-asteen viimeisiltä luokilta, kun muistan äitini maanneen esim aamuisin kouluunlähtiessäni vain sängyssä ja olleen yöpaidassa vielä kun tulin koulusta kotiin.
Nykyään hän ei enää oikein jaksa mitään, soittelee minulle tulisinko pesemään hänelle ikkunat tai imuroimaan tai auttamaan siivouksessa tai laskujen maksussa, kun ei osaa käyttää tietokonetta. Suuttuu, kun yritän sanoa että opettelisi itse ja alkaisi kuntoilla niin jaksaisi paremmin.
Kateellisena taas kuuntelin, kun kaverini, joka on saman ikäinen kuin minä ja jonka äiti on vanhempi kuin minun äitini, kertoi äitinsä käyneen yllätyksenä HÄNEN luonaan siivoamassa ja oli pessyt mattonsakin!
Heillä siis vielä roolit noin päin, että kaveri saa apua äidiltään. Minä olen jo pitkään ollut se, joka auttaa äitiään, ja sieltä päin ei kyllä mitään apua heru mihinkään, koska äiti "ei jaksa". Ja kyllä, pärjäänhän minä ja aion pärjätä tulevaisuudessakin, pidän kunnostani huolta ja pusken vaikka sisulla jos ei muuten, eihän mulla edes ole vaihtoehtoa. Haluan todella pystyä itse olemaan avuksi omille lapsilleni niin pitkään kuin vain mahdollista. Ja kenties vielä tuleville lapsenlapsillenikin. Ja tokihan minun pitä jaksaa auttaa äitiäni, kun tämä oikeasti vanhenee, tulee varmasti tarvitsemaan vaan entistä enemmän apua.
Ja kyllä, siis jotain masennusta lienee äidilläni, mutta mitään apua sellaiseen liittyen ei halua hankkia eikä huoli, ei ole ikinä huolinut.
No niin, kiitos jos luit, helpotti jo.
Kommentit (272)
Vierailija kirjoitti:
Surkea kunto. Sano, että lähtee kävelemään joka päivä muutaman kilometrin, siivoaa useammassa erässä huushollinsa ja menee työväenopiston it-kurssille.
Yhdessä voitte viettää aikaa käymällä vaikka ostoksilla, ilmaiskonserteissa, kahviloissa tms.
Itse olen 73-vuotias enkä tunne itseäni avuttomaksi vanhukseksi. Onkohan niin, että työelämässä kauan olleet ovat ihan toista maata kuin vain kotona oleskelleet. Sain tällaisen kuvan äidistäsi tuon pyjamakuvauksen perusteella..
MIKSI ap tekisi yhtään mitään noista???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vaan mun äiti on tuommoinen.Meillä on myös parikytä ikäeroa. Äiti on työelämässä, tekee vajaata viikkoa. Ihan omasta halusta, kun tykkää tehdä, mutta sitten on niin väsynyt ja raihnainen..
Kyllä se oman kotinsa tiptop pitää ja huolehtii asioista, mutta se jatkuva puhe kuolema on jo lähellä, kun hän on niin vanha 65 vuotias.Sitten äidin jutut välillä lähtee aivan laukalle.
Isä kuoli jo 20vuotta sitten. Oli jo ennen sitä tuota väsymystä ja raihnasuutta. Milloin se on sairastanut siihen ja tuohon tautiin, kun kysyy asiasta, niin suuttuu, kun keksitään omiamme. Lääkäriin sitä on vaikea saada. Kyllä se vuosittaiset tarkastukset käy, hieman on kolesteroli ollut koholla.
Äidillä on ystäviä, me lapset ja lapsenlapset käydään viikottain. Hänellä on nyt joku mieskin ollut tanssittamassa, kun tykkää tanssilavoilla käydä.
Mitä hemmetin huomionhakua tuommoinen voi olla? Todella ankeeta. Viimeinen puh
Jotkut väsyvät aiemmin. Minulla isä oli sellainen, alkoi puhua kuolemasta, kun täytti 50. Puhui, että kuolee varmaan pian viimeistään silloin, kun on päässyt eläkkeelle. Eli kuitenkin yli 80-vuotiaaksi.
Ne on ne hormonit osasyy, arvelen. Joillakin niiden toiminnan hiipuminen vaikuttaa niin moneen asiaan. Miehilläkin.
Vierailija kirjoitti:
Surkea kunto. Sano, että lähtee kävelemään joka päivä muutaman kilometrin, siivoaa useammassa erässä huushollinsa ja menee työväenopiston it-kurssille.
Yhdessä voitte viettää aikaa käymällä vaikka ostoksilla, ilmaiskonserteissa, kahviloissa tms.
Itse olen 73-vuotias enkä tunne itseäni avuttomaksi vanhukseksi. Onkohan niin, että työelämässä kauan olleet ovat ihan toista maata kuin vain kotona oleskelleet. Sain tällaisen kuvan äidistäsi tuon pyjamakuvauksen perusteella..
Riippuu kyllä työstä. Jos työ on intohimo, josta saa mielihyvää, niin kai se pitää virkeänä. Mutta jos se on liian haastavaa tai tuottaa mielipahaa, niin se ei varmaan piristä.
Ole iloinen, että hän pyytää apuasi ja sinun apusi kelpaa hänelle. Oma äitini vain valittaa ja valittaa (ja on oikeastikin raihnainen), mutta koskaan minä en kelpaa hänelle mihinkään avuksi. En koskaan. Se se vasta onkin todella masentavaa. Tulee niin paska ja ahdistunut olo kaikista puheluistakin, että meinaa nykyään paniikkikohtaus tulla jo pelkästä ajatuksestakin, että pitäisi soittaa hänelle.
Elämä vuosikymmeniä sitten oli paljon kovempaa kuin nykyään, varsinkin jos teki fyysistä työtä. Siinä kyllä vanheni paljon nopeammin. Eipä näistäkään palstamammoista moni olisi sitä rumbaa kestänyt, vaan valittaisi paljon pahemmin kuin ap:n äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva lukea näitä valituksianne. Minulla ja äidilläni oli ikäeroa 21 vuotta. Hänellä ei ollut tapana valitella kipuja tai jaksamista, minulla ei ollut mitään tarvetta auttaa häntä esimerkiksi kotitöissä. En kyllä olisi voinut kuvitella, että olisin pyytänyt tai äitini pyytämättä olisi tunkeutunut minun kotiini siivoamaan tai pesemään ikkunoita. Meillä oli ihan hyvä suhde, niin kauan kuin sitä kesti. Hän kun ei ehtinyt elää siihen ikään, jolloin aloittajan mielestä ei vielä voi olla vanha, raihnainen, sairas tms. Kun ehti kuolla jo 61 vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
"Pääsi vielä reilu vuosikymmen sitten tietyiltä aloilta".
Todella harvoilla aloilla.
En usko kuitenkaan, että ap:n äiti olisi tehnyt työuraansa esim lentäjänä?
Nyt 75-vuotias on syntynyt 1949. Käy ihmeessä katsomassa missä tahansa eläkelaskurissa, heidän eläkeikänsä oli 63v.
Esim. Täällä: 1950 syntyneet eläkeikä 63v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi voi kun sulla on vaikeaa, ap.
Koen myötähäpeää aloituksestasi.
Koen myötähäpeää lukutaidottomuudestasi.
Vierailija kirjoitti:
Elämä vuosikymmeniä sitten oli paljon kovempaa kuin nykyään, varsinkin jos teki fyysistä työtä. Siinä kyllä vanheni paljon nopeammin. Eipä näistäkään palstamammoista moni olisi sitä rumbaa kestänyt, vaan valittaisi paljon pahemmin kuin ap:n äiti.
Millä lailla 63-vuotiaan elämä on ollut kovempaa kuin elämä nykyään. Minusta kaikki on muuttunut kovemmaksi, hankalammaksi ja työläämmäksi kuin esimerkiksi 80- tai 90-luvuilla elämä oli. Siis nuorilla ja keski-ikäisillä.
t. 63-vuotias
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä vuosikymmeniä sitten oli paljon kovempaa kuin nykyään, varsinkin jos teki fyysistä työtä. Siinä kyllä vanheni paljon nopeammin. Eipä näistäkään palstamammoista moni olisi sitä rumbaa kestänyt, vaan valittaisi paljon pahemmin kuin ap:n äiti.
Millä lailla 63-vuotiaan elämä on ollut kovempaa kuin elämä nykyään. Minusta kaikki on muuttunut kovemmaksi, hankalammaksi ja työläämmäksi kuin esimerkiksi 80- tai 90-luvuilla elämä oli. Siis nuorilla ja keski-ikäisillä.
t. 63-vuotias
Helpompaa oli isoilla ikäluokilla ennen, jäivät vaan eläkkeelle jota eivät itse edes maksaneet. Nykyisin nuorilla eläkeikä reilusti yli 70.
Teen keikkatöitä, monessa paikassa on pirteitä yli 60 v työkavereita. Eräs on töissä 65 v, sanoi ettei kotona ole mitään tekemistä. Olen kohta 60 v, harvoin pyydän pojiltani apua. Pyydän apua joissakin teknisissä töissä esim poraamisessa, huonekalujen kasaamisessa tai tietotekniikassa. En huutele pikku vaivoista, koska mitään vakavampaa ei ole.Ei tulisi mieeenkään uhriutua ja narista joka asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennukselta kuulostaa. Ehkä hänen kannattaisi käydä myös lääkärillä, jos jotain kautta pääsisi perusteellisiin tutkimuksiin (kilpirauhanen, anemia tms. voi olla syynä, jos on aina ollut väsynyt). Itse olen pian 60, ja koen itseni hyvin epäenergiseksi, mutta selviän sentään aika vaativasta työstä, liikun ja harrastan. Anoppini on varoittava esimerkki, hän muuttui eläkkeelle jäätyään kertaheitolla vanhukseksi. Sitä yritän varoa.
Kun kuuntelee ikäihmisiä niin aina muistetaan sanoa, että töitä tehtiin. Sitten se työkulttuuri oli kuitenkin ihan toista. Mentiin kauppaan tai pankkiin niin jäätiin juttelemaan tiskille niitä näitä. Ei ollut kiirettä, vaatimuksia eikä burn outia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä vuosikymmeniä sitten oli paljon kovempaa kuin nykyään, varsinkin jos teki fyysistä työtä. Siinä kyllä vanheni paljon nopeammin. Eipä näistäkään palstamammoista moni olisi sitä rumbaa kestänyt, vaan valittaisi paljon pahemmin kuin ap:n äiti.
Nyt kuusikymppiset ovat syntyneet 1960-luvulla kuten aloittajan äitikin. Sinä tunnut muistelevan heti sotien jälkeisiä vuosia.
Eläpä nyt vaan ihan omaa elämääsi, ap. Katkeruus syö sisältä. :)
Minun 82- vuotias äitini julkaisi juuri vahingossa Facebookissa viestin, jonka piti mennä ystävälle 🙄. Mutta joo, sentään käyttää ipadia ja osaa tunnistautua tunnuslukusovelluksella 👍.
no toi tuskin auttoi aloittajaayhtään
Feel you, ap. Äitini on ollut jo varmaan kymmenen vuotta lähes vuodelevossa ihan omasta tahdostaan. Isä tekee kaiken hänelle eteen. Onko se nyt sitten ihme, että nykyään onkin sitten kankea ja raihnainen.
Vierailija kirjoitti:
Elämä vuosikymmeniä sitten oli paljon kovempaa kuin nykyään, varsinkin jos teki fyysistä työtä. Siinä kyllä vanheni paljon nopeammin. Eipä näistäkään palstamammoista moni olisi sitä rumbaa kestänyt, vaan valittaisi paljon pahemmin kuin ap:n äiti.
No ei kylla kuulostanut etta ap:n aiti olisi tehnyt kovaa fyysista tyota. Missa kovassa duunissa jaadaan kotiin makaamaan pyjamassa kun alakouluikainen lapsi lahtee kouluun?
Ja itse vanhempana ihmisena tuntuu etta nykyaan ne ihmiset vasta koville joutuvat, ei niinkaan minun sukupolveni.
Surkea kunto. Sano, että lähtee kävelemään joka päivä muutaman kilometrin, siivoaa useammassa erässä huushollinsa ja menee työväenopiston it-kurssille.
Yhdessä voitte viettää aikaa käymällä vaikka ostoksilla, ilmaiskonserteissa, kahviloissa tms.
Itse olen 73-vuotias enkä tunne itseäni avuttomaksi vanhukseksi. Onkohan niin, että työelämässä kauan olleet ovat ihan toista maata kuin vain kotona oleskelleet. Sain tällaisen kuvan äidistäsi tuon pyjamakuvauksen perusteella..