Mikä sinua ärsyttää teidän työpaikan kulttuurissa?

Onneksi pääsin pois entisestä työpaikastani jossa kiusaaminen oli osa työpaikan kulttuuria ja jossa oli tapana ajaa uudet työntekijät loppuun nopeasti. Olen ennemmin köyhä ja työtön kun jatkuvan psyykkisen väkivallan kohteena vaan ollakseni työssäkäyvä ja saadakseni hiukan rahaa.

Olen tukiyksikössä ja tehdään tiettyjä asioita 3 krt viikossa. Just ja just toimii ja kerkii vähän korjaillakin, jos mättää. Nyt johto on saanut päähänsä, että samat asiat pitää tehdä 5 krt viikossa, niinkuin toissavuonna , jolloin oli koko ajan jotain rikki ja pelkkää kaaosta ja saatiin tehtyä 3-4 krt viikossa, kun tehtii launtainakin vähän työaikapankkiin. Nyt ei saisi tehdä edes työaikapankkiin. Kriisipalavereja odotellessa.

Se, että minulle voidaan v*ttuilla "läpän" varjolla, mutta sitten kun sanon samalla mitalla takaisin, niin porukalla itketään, että ei niin voi sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Työni sinänsä on oikein mukava, työkaverit samoin, mutta ärsyttää se kamala kiireen tuntu töissä koko ajan. Pahinta on se, että ruokatauotkin käytetään työasioista puhumiseen - ei siihen, mitä kukakin teki viikonloppuna, millaisia juhannussuunnitelmia on jne. Loppujen lopuksi en tunne ketään työkaveriani juuri ollenkaan, tiedän vain, missä kohtaa työasiaoissa mennään.

Minä taas viihdyn meillä töissä, koska siellä ei ole tapana puida yksityiselämän asioita. Olisi raskasta kuunnella toisten juhannussuunnitelmia. En tykkää myöskään katsella työkaverin lemmikeistä kuvia tai videoita. Teen töissä työtä, minulla on oma työhuone. Aika paljon on teams-kokouksia ja puheluita. Työkavereiden kanssa en syö, koska yleensä käyn alakerran ravintolassa syömässä, työnantaja tukee työpaikkaruokailua ja itselle maksettavaa jää 8,25-9 euroa. Toki jos samaan pöytään istuu työkaveri, voidaan jutella jotain yleistä, usein politiikkaa tai yhteiskunnallisia juttuja, mutta ei kyllä kenenkään omia perheasioita. Tässä talossa on väkeä töissä monessa kerroksessa ja lounasravintolassa käy lounaalla myös täysin talon ulkopuolisia, joten ei ne työkaverit aina tietenkään edes samaan aikaan satu lounaalle. Tällä viikolla juuri yhtenä päivänä puhuttiin eräästä konsertista ja esiintyjistä, kun sattui meidän työpaikalta useampi samaan pöytään. Meillä ei mitään kahvitaukoja pidä kukaan. Se on se puolen tunnin lounastauko, jonka tietääkseni kaikki pitävät. Ei sitä ole kielletty, etteikö saisi käydä lounasravintolassa myös kahvilla, kyllähän siellä kahviakin myydään, mutta itse en kyllä maksaisi 2,30€ pelkästä kahvikupillisesta.

Mitä on toksinen työpaikkakäytös?

Hyvin tehdystä työstä saa palkaksi lisää työtä , ei lisää palkkaa.

T. Tutkijainsinööri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työni sinänsä on oikein mukava, työkaverit samoin, mutta ärsyttää se kamala kiireen tuntu töissä koko ajan. Pahinta on se, että ruokatauotkin käytetään työasioista puhumiseen - ei siihen, mitä kukakin teki viikonloppuna, millaisia juhannussuunnitelmia on jne. Loppujen lopuksi en tunne ketään työkaveriani juuri ollenkaan, tiedän vain, missä kohtaa työasiaoissa mennään.

Minä taas viihdyn meillä töissä, koska siellä ei ole tapana puida yksityiselämän asioita. Olisi raskasta kuunnella toisten juhannussuunnitelmia. En tykkää myöskään katsella työkaverin lemmikeistä kuvia tai videoita. Teen töissä työtä, minulla on oma työhuone. Aika paljon on teams-kokouksia ja puheluita. Työkavereiden kanssa en syö, koska yleensä käyn alakerran ravintolassa syömässä, työnantaja tukee työpaikkaruokailua ja itselle maksettavaa jää 8,25-9 euroa. Toki jos samaan pöytään istuu

Eikö teillä ole keittiötä jossa voi tehdä omat kahvit?

Entisessä työpaikassa kukaan ei halunnut ottaa vastuuta mistään. Ideoitiin kaikkea ja valitettiin, mutta mitään ei oltu valmiita itse tekemään. 

Pitäisi olla kuulemma lomallakin tavoitettavissa. Hah, olen jos jaksan (=en). 

Vierailija kirjoitti:

Se teennäinen tiimiläisyys, "me-henki" ja etenkin yhteiset ruoka- ja kahvitauot. Sitä on oikeasti sivusta jopa hupaisaa seurata kun vaikkapa 5-8 naista tulee yhdessä lounaalle. Siinä on se tietynlainen hierarkia aina ja sen epämukavuuden voi aistia aina enemmistöstä mutta silti nämä sinnittelee mukana ja toistaa tietynlaisia maneereja ja hymyilee teennäisesti sen porukan parin pääkalkkunan jutuille.

Ei mikään ihme että porukka uupuu töissä. 

Tuo pitää niin paikkansa! Huonoa johtamista, tiedon pimittämistä ja kisailua pomon suosiosta. Miten jaksan vielä seuraavat 15 vuotta työelämässä... Jakakaa hyvät vinkit, miten selviytyä. En tiedä, auttaisiko työpaikan vaihtokaan.

Vierailija kirjoitti:

Erilaiset arvot joidenkin työkamujen kanssa esim työtä tai asiakkaita kohtaan. Huono itsensä johtaminen joillakin työkamuilla=asioita ei hoideta ajallaan,  vaan jätetään roikkumaan, jolloin niiden hoito saattaa myös unohtua tmv.

Juuri nuo erilaiset arvot. Minua on ammatillisena opettajana aina ärsyttänyt, kun työyhteisössä on heitä, jotka jättävät asioita roikkumaan. Opiskelijat kyselevät tehtävistään palautetta, jopa kuukausi sitten palautetuista. Jos minä annan opintotehtävän, annan sille aina selkokielellä palautusajan, mihin mennessä se pitää olla palautettu. Viikon kuluessa arvioin kaikki tehtävät ja merkitsen suorituksen. Jos opiskelija ei saa tehtävää läpi, merkitsen: täydennettävä ja kirjoitan palautteen, mitä pitää lisätä tai korjata ja annan uuden palautusajankohdan, jonka merkitsen omaan kalenteriin muistiin. Käyn jälleen viikon sisällä sen tarkastamassa. Näin opiskelijat pystyvät seuraamaan omaa edistymistään. Minusta on käsittämätöntä, että osa kollegoistani ei toimi samoin.

Oma tytär on lukiossa ja siellä on ihan sama meno, että kurssipalaute tai tehtävän arvostelu on joillain opettajilla aina myöhässä.

Minulle itselleni on aina välillä käynyt niinkin, että toinen opettaja on opettanut minun vastuuryhmälleni jotain aihetta ja opiskelijoiden pitäisi päästä valmistumaan, mutta todistuksesta puuttuu suoritusmerkintöjä, koska kyseinen opettaja ei ole käynyt tekemässä suoritusmerkintää ajallaan. Se on kuulkaa vastuuopettaja, jonka vastuulla on, että opiskelijan todistus on valmistumisen hetkellä valmis. Sitten laitan muistutusviestiå, että käykää tänään merkitsemässä suoritukset, että saan opiskelijalle todistuksen, valmistumispäivä tänään. Tai edellisenä päivänä jo muistutan, että sinun merkinnät puuttuu opiskelijan todistukselta, arvioitu valmistuminen huomenna, jolloin viimeinen arviointikeskustelu. Jos olisi vain ylsi kollega, joka unohtelee, ei asia olisi ongelma, mutta kun heitä on isossa oppilaitoksessa useita, niin ärsyttäähän se. 

Ollaan niin hyveellisiä ja juodaan mehua yhteisissä illanvietossa. Puhutaan jonnin johtavista asioista ja jauhetaan potaskaa. Kun mulle tuli avioero ja talo myyntiin, ensimmäinen kysymys kesäloman jälkeen oli viaton " onko teillä talo myynnissä?". Olisi pitänyt kysyä, haluatko ostaa sen, mutta häkellyin moisesta kysymyksestä aika herkästä asiasta. Nämä olivat mun työkavereita mutta onneksi pääsin niistä eroon. Nyt nämä hyveelliset tekevät hyväntekeväisyystyötä. Niillä on oikein sellaiset työvaatteet joissa lukee " vapaaehtoinen" ja he ovat hyvin näkyvästi esillä pikku paikkakunnan pikku lehdessä. Terveisiä vaan " katso kukkaa joka " ja niin edelleen. Kirjoitan vielä HV, ja se ei tarkoita ' hyvää veljeä'. Jos joku tunnistaa niin siitä vaan. Ollaan ihan akateemisia.

Se, että mitään ei koordinoida. Esinainen tietää kokonaisuuden, mutta viestii siitä palasina ja pitää aina langat käsissään, esimerkiksi ulkopuoliset kontaktit, niin että jos esinainen on poissa, ei tiedä keneen voi ottaa yhteyttä johonkin asiaan liittyen. Jokainen tekee vain oman tonttinsa eikä tiedä miten se liittyy kokonaisuuteen tai mitä muut tekevät.

Ylipäätään asioiden yhteensovittamista ja kokonaisuuden hallintaa, esimerkiksi jonkin projektin tai prosessin, ei harrasteta. On vain yksittäisiä ihmisiä tekemässä jotakin vähän sinne päin, tietämättä tarkalleen mitä heiltä odotetaan.

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää se, että toksinen työpaikkakäytös on normaalia.

Ei kannata keskustella eikä kirjoitella sellaisen ihmisen kanssa jonka kirjoituksessa tai muussa alustuksessa on yksikin "toksinen" tai "narratiivi".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erilaiset arvot joidenkin työkamujen kanssa esim työtä tai asiakkaita kohtaan. Huono itsensä johtaminen joillakin työkamuilla=asioita ei hoideta ajallaan,  vaan jätetään roikkumaan, jolloin niiden hoito saattaa myös unohtua tmv.

Juuri nuo erilaiset arvot. Minua on ammatillisena opettajana aina ärsyttänyt, kun työyhteisössä on heitä, jotka jättävät asioita roikkumaan. Opiskelijat kyselevät tehtävistään palautetta, jopa kuukausi sitten palautetuista. Jos minä annan opintotehtävän, annan sille aina selkokielellä palautusajan, mihin mennessä se pitää olla palautettu. Viikon kuluessa arvioin kaikki tehtävät ja merkitsen suorituksen. Jos opiskelija ei saa tehtävää läpi, merkitsen: täydennettävä ja kirjoitan palautteen, mitä pitää lisätä tai korjata ja annan uuden palautusajankohdan, jonka merkitsen omaan kalenteriin muistiin. Käyn jälleen viikon sisällä sen tarkastamassa. Näin opiskelijat pystyvät seuraamaan omaa edistymistään. Minusta on käsittämätöntä, että osa kollegoistani ei toimi samoin.

Oma tytär on lukiossa ja siellä on ihan sama meno, että kurssipalaute tai tehtävän arvostelu on joillain opettajilla aina myöhässä.

Mikä ihmeen kurssipalaute? Opintojaksoista saa numeron tai suoritusmerkinnän, ja arvioitavista tehtävistä pistee ja/tai arvosanan ja mahdollisesti palautteen. Opintojaksosta pyydetään palautetta opiskelijoilta.

Opettaja päättää itse, missä määrin edes antaa palautetta. Jos ryhmät ovat isoja ja työaika ei riitä, tulee vain pisteet tai arvosana. Opiskelija voi halutessaan kysyä palautetta. On hulluutta antaa sitä automaattisesti kaikille, kun suurin osa katsoo vain arvosanan eikä lue kommentteja.

Rasistisesti ja seksistiset asenteet yläluokka twistillä. Se miten puhutaan heikommassa asemassa olevista. Myös menestyjän larppaaminen ärsyttää; shampanjaa, korkkareita, dedisten huokailua, vaikka itse työtä osaisi varmaan kuka tahansa tehdä. Ylipalkattuja kermapeboja.

Joku kyseli, eikö ole työpaikalla keittiötä, jossa keittää kahvia. Useissa paikoissa olen itse ollut asiantuntijatyössä, ja aika harvoin on kahvinkeitintä, jos samassa talossa ravintola, joka myy kahvia. Jääkaappi ja mikro ja pieni pöytä ja tuolit on ollut yleensä työpaikassa, mutta ei kyllä kaikkialla, jos ne on järjestetty toisen työyksikön kanssa yhdessä. Se taitaa olla niin, että työnantajan tulee järjestää ruokailulle tila ja mahdollisuus saada puhdasta juomavettä sekä mahdollisuus lämmittää ruokaa. Eli käytännössä pitäisi olla mikro ja jokin tila, jossa syödä eväitä. Ei kahvinkeitintä tarvitse olla, eikä astianpesukonetta. Monessa konttorissa ei ole näitä, etenkin jos on järjestetty lounasmahdollisuus. Vessa pitää olla, mutta pukeutumistiloja ei tarvitse järjestää, jos työntekijät on omissa vaatteissaan. 

Pännii edelleen tuo em. työpaikka. Pomo täysi pönttöpää. Saikin potkut, mutta jatkoi muualla edelleen täyttä päätä. Sen jälkeen tuli puoli-ifiootti johtoon. Tarkoituksella tuolla f- kirjaimella. Ehkä tää v-tus helpottaa. Mutta tämä oli ihan omaa luokkaansa!

Että ripityksiä mokista tekevät useammin työtoverit kuin esimiehet. Esimerkiksi jos sattuu myöhästymään hieman, niin toisille työntekijöille se tuntuu oitis olevan suuri ongelma, vaikka esimiestä se ei haittaisi ollenkaan.

Mua ärsyttää johtajan mielistely.Takanapäin voidaan puhua vaikka mitä mutta sitten mielistellään ihan älyttömästi, eikä voida sanoa ihan tavallisia työn epäkohtia ääneen.