Kun lapsen parhaan ystävän äiti estää tapaamiset

Missä teidän empatiakyky? Lapsen paras kaveri muuttaa eikä yhtäkkiä ole enää kiinnostunut vanhan kaverin seurasta - okei, mutta sille entiselle paikkakunnalle jääneelle tämä on aika kova paikka ja ilman mitään selityksiä ghostaaminen on todella julmaa. Pitää vähintään selittää vanhemmille asia koska moni vanhempikin saattaa ajatella että jokin yhteys ystävään säilyy vaikka muuttavat pois ja ajatus voi olla lohdullinenkin yksin jäävälle. Toki minäkin ymmärrän sen että muuttaneelle tulee uudet kuviot, mutta on kylmää käytöstä vaan ghostata menemään. Missä ihmeessä on suomalaisten empatiataidot? On siinä varmaan moni vanhempikin vähän hukassa että miten lohduttaa lasta joka menettää kaverinsa, ja osa ei ehkä osaa tehdä sitä oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut se äiti, joka katkaisi yhteyden. Muutimme toiseen kaupunkiin. Lapsi jatkoi eteenpäin elämässään. Tämän entisen parhaan kaverin kanssa ei vaan ollut enää mitään yhteistä ja lapseni ei oikein edes halunnut tätä enää nähdä. Yritin ensin sanoa ihan suoraan, että näkeminen ei enää sovi. Ei mennyt viesti perille. Kun lopulta kävi niin, että tämä entinen kaveri näki lapseni whatsapp-tilasta, että lapsi on entisessä kotikaupungissa kisamatkalla ja kaverin isä googletti missä lapseni harrastuksen kisat on ja ilmestyi sinne lapsensa kanssa katsomaan, minulla tuli mitta täyteen. Lapseni oli erikseen sanonut, että ei ehdi nähdä, koska on kaupungissa vain kisojen takia. Sen jälkeen vaan yksinkertaisesti ghoustattiin tämä porukka ja estettiin kaikissa kanavissa, kun millään muulla ei tuntunut

Kurjaa. Ehkä sillä kaverilla ei ollut muita kavereita. Jos vanhemmat sinusta olivat outoja, voi lapsikin muiden lasten mielestä olla. Outona pidetyn ei ole helppo hankkia uusia kavereita tuosta noin vaan. Kuulostaa myös siltä, että vanhemmat pitivät teitä kaveriperheenä. 

Sääliksi käy näitä lapsia. Itsellä oli juuri tuollaiset sosiaalisesti ihan taitamattomat vanhemmat. Kyllä se vaikutti kovasti omaankin käytökseen kavereiden suhteen sekä siihen miten minuun suhtauduttiin. Mielestäni silti pitää suoraan ilmaista toiselle miksi ei halua enää nähdä eikä vaan ghostata. Se on reilua.

Vierailija kirjoitti:

Jos yökyläily ei sovi, niin miksi se pitää jotenkin perustella? Se ei sovi, sillä selvä.

Kun joku viestittää jatkuvasti erilaisine vaatimuksineen eikä usko, että perusteluja ei tarvita, riittää, että kieltää, niin lopulta sitä ei enää vastaa viesteihin lainkaan.

Kannattaisi nyt lukea se aloitus uudelleen ennenkuin tällaisia laukoo.

Vierailija kirjoitti:

Missä teidän empatiakyky? Lapsen paras kaveri muuttaa eikä yhtäkkiä ole enää kiinnostunut vanhan kaverin seurasta - okei, mutta sille entiselle paikkakunnalle jääneelle tämä on aika kova paikka ja ilman mitään selityksiä ghostaaminen on todella julmaa. Pitää vähintään selittää vanhemmille asia koska moni vanhempikin saattaa ajatella että jokin yhteys ystävään säilyy vaikka muuttavat pois ja ajatus voi olla lohdullinenkin yksin jäävälle. Toki minäkin ymmärrän sen että muuttaneelle tulee uudet kuviot, mutta on kylmää käytöstä vaan ghostata menemään. Missä ihmeessä on suomalaisten empatiataidot? On siinä varmaan moni vanhempikin vähän hukassa että miten lohduttaa lasta joka menettää kaverinsa, ja osa ei ehkä osaa tehdä sitä oikein.

Äskenhän ne lapset olivat vielä tekemisissä ja yhdessä halusivat yökylään. Nyt sitten kaveri onkin se, joka ghoustaa. Eikö se ollutkaan vanhempi, joka ei viestiin vastaa? Koittakaa nyt päättää, kuka teki ja mitä, siellä Porvoossa.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedät, että tuo vieras lapsi pitää sinun lastasi parhaana kaverinaan, kun he eivät kirjoituksistasi päätellen asu samassa kaupungissa, tapaa toisiaan oikeastaan koskaan tai näe päivittäin koulussa?

En avaa asiaa tarkemmin,mutta vastaus kysymykseesi on jo aloituksessa 

Omat lapseni ovat jo aikuisia. Kun eivät vielä olleet, mä kyllä tiesin, keitä on lasteni mielestä heidän parhaat kaverinsa. En kuitenkaan tiennyt, keitä näiden kavereiden mielestä on heidän parhaat kaverinsa. Voisiko tässä olla käynyt nyt niin, että lapsesi kaveri onkin löytänyt itselleen uuden "parhaan" kaverin ja oma lapsesi on jäämässä menneisyyteen? Jos kerran välimatkaakin on jonkin verran eli kaveri ei itsenäisesti pysty tuota matkaa kulkemaan, ymmärrän oikein hyvin, jos kaverin vanhemmatkin tukevat enemmän sellaista ystävyyssuhdetta, joka ei vaadi autokuljetuksia tms. 

Entä jos tieto lisää tuskaa? Miksi ei sovi, vaadin perusteluja. 

Onko parempi kertoa ikävätkin syyt vai liueta takavasemmalle?

Vierailija kirjoitti:

Missä teidän empatiakyky? Lapsen paras kaveri muuttaa eikä yhtäkkiä ole enää kiinnostunut vanhan kaverin seurasta - okei, mutta sille entiselle paikkakunnalle jääneelle tämä on aika kova paikka ja ilman mitään selityksiä ghostaaminen on todella julmaa. Pitää vähintään selittää vanhemmille asia koska moni vanhempikin saattaa ajatella että jokin yhteys ystävään säilyy vaikka muuttavat pois ja ajatus voi olla lohdullinenkin yksin jäävälle. Toki minäkin ymmärrän sen että muuttaneelle tulee uudet kuviot, mutta on kylmää käytöstä vaan ghostata menemään. Missä ihmeessä on suomalaisten empatiataidot? On siinä varmaan moni vanhempikin vähän hukassa että miten lohduttaa lasta joka menettää kaverinsa, ja osa ei ehkä osaa tehdä sitä oikein.

Ymmärrän, mitä tarkoitat. Mä olin 10v, kun muutettiin Helsingistä Helsingin maalaiskuntaan eli tulevaan Vantaan kaupunkiin. Kaikki mun kaverini jäivät Helsinkiin. Mutta ei mun äitini koskaan sopinut yhtään mitään mun kavereideni äitien kanssa. Ei silloin, kun vielä asuttiin Helsingissä, eikä sen jälkeenkään. Mä soitin kavereilleni muutaman kerran, mutta kaveruus kuihtui siihen, ettei sen paremmin minä kuin kaverinikaan olisi voinut itsenäisesti tulla toisensa luokse. Elettiin siis 1970-luvun alkua. Käsittääkseni tämä, että vanhemmat hoitaa lastensa kaverisuhteita on aika uusi juttu. En minäkään (lapseni syntyneet 1986 ja 1991) koskaan sopinut mistään kyläilyistä lasteni kavereiden vanhempien kanssa vaan lapset sopivat niistä ihan keskenään. Ja juuri siksi muuttojenkin myötä kaverisuhteet syntyivät sen alueen lasten kesken, millä lapset asuivat. Jos joku muutti pois, se löysi uudet kaverit uudesta paikasta. 

Lapseni pitkäaikainen kaveri ajautui huonoille tavoille teini-iässä. Varasteli yms Kulki myös kumallisissa porukoissa ja lastani yritettiin vetään mukaan rikollisiin touhuihin. Kaveri osoittautui aikamoiseksi manipulaattoriksi. Lapsi päätti rajoittaa kaverisuhdetta. Tapaamisia on nyt vähemmän, ei enää yökylää yms.

Lapseni on nt paljon vähemmän stressaantunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on yhdestä viestistä ja juuri se tässä on koko asian ydin- täydellinen hiljaisuus ja torjunta,jolle ei anneta selitystä. Ei edes kiitos ei kiitos-vastausta. Ei ole ylireagointia,jos kyse on vuosien ajan jatkuneesta yhteydenpidosta,joka täysin yllättäen katkaistaan. En tiedä muista,mutta minusta se ei vain ole aivan tavanomaista.

Ja yhden vastaamattoman viestin jälkeen nostat tällaisen elämän, että jankkaat asiaa tuntitolkulla.

Voihan olla, että unohti vastata. Tai muisti vastanneensa jo. Tai mitä nyt muuta tahansa voi käydä. Elämä ei välttämättä pyöri sinun viestisi ympärillä, juuri sillä hetkellä kun saa sen.

'Nostit tällaisen elämän'? Minä vain esitin kysymyksen, ja kerroin jo,että vastaamattomuus poikkeaa tavanomaisesta. Jos joku jankkaa,se olet kenties sinä? Ei minulla ole mitään syytä elämöidä tällaisella asialla sen kummemmin,kunhan kysyin kokemuksia suhteuttaaksenin omia kokemuksiani,mutta sekin on ilmeisesti liikaa tällä palstalla? Voit siis aivan hyvin skipata ketjun,jos se ei sinua miellytä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä saa ihmiset kuvittelemaan,että jotenkin väkisin riipun ihmisissä,joihin minulla ei ole oikeastaan mitään suhdetta? Kyse on lapsen ystävästä,jonka äiti aivan yllättäen ei vastannut normaaliin lasten kysmykseen yökyläilystä. En ole kuin lähettänyt yhden viestin,jossa lasten toiveiden mukaan ehdotin ajankohtaa,joka meille kävisi. Normaalisti on vastattu ok tai ei ok,mutta nyt on täysi hiljaisuus ilman mitään selitystä. Tällainen ei ole normaali toimintatapa vuosikausien ajan jatkuneesta vastavuoroisessa sopimisessa. Minua on turha yrittää mustamaalata tai syyllistää mistään,sillä olen aloituksessa vain kysynyt,onko täällä samaa kokeneita.

Eli siis yhteen viestiisi ei ole vastattu, etkä ole laittanut enempää viestejä perään. Minun korviini tämä kuulostaa siltä, että äiti on vain unohtanut vastata! Itselle käy tätä harva se päivä. Luen jonkun viestin ja ajattelen vastata, mut sit lapsi kaataa maidon pöydälle ja kissa oksentaa matolle ja mies haluaa että teen kauppalistan just nyt ja sitten lapselle nouseekin kuume ja meidän perhe on viikon vatsataudissa ja niin ne vaan viestit unohtuu elämän kiireessä.

Vierailija kirjoitti:

Kaveruuden tulee olla molemminpuolista ja jos se ei sitä ole, niin eteenpäin vain. Joskus on helpompaa yrittää vähin äänin liueta taka-alalle kuin avata niitä perimmäisiä syitä. Lapset ovat jokaiselle pyhä asia, ja on aika vaikea pukea sanoiksi vaikka sitä että emme halua Pirita-Jennaa enää meille sillä hän ilkeilee ja metelöi, käyttäytyy huonosti tai vaikka on epäsiisti, kävelee kengät jalassa mutaisilla housuilla eikä pese käsiä jne. 

Nämä oli ihan keksittyjä esimerkkejä, mutta jos kaveruus ei ole helppoa ja tule itsestään tai jotain kuvatunlaisia ongelmia tulee, niin antaa olla. Vanhempana voi nätisti ohjata oikeaan suuntaan, mutta uskoisin että suuri osa vanhemmista ei ottaisi sitä kovin hyvin jos toinen alkaisi arvostelemaan lapsensa tekemisiä ja käytöstä. Siinä tulehtuu aikuistenkin välit. 

Jos toinen osapuoli ei ole yhteydessä, ota neuvosta vaariin.

No joskus voi vanhempikin tulkita tilannetta miten sattuu ja tehdä virhearviointeja. 

Ollessani teini, sain yhtäkkiä porttikiellon parhaan kaverin kotiin hänen äidiltään. Syytä en saanut tietää. Oltiin oltu kavereita jo kumminkin joku 5 vuotta ainakin ja nähty päivittäin. Kaveri kävi meillä paljon yökylässä. Olin hänen kavereistaan kilteimmästä päästä (lue: en huonoa seuraa hänelle). 

Noh syy selvis sitten kun tämä kaverin äiti peruutti porttikiellon parin kk päästä ja pahoitteli asiaa. Paras kaverini oli valehdellut menneensä meille yöksi silloinkin, kun ei oikeasti ollut. Oli hillunut jossain toisessa kaupungissa bilettämässä ja olikohan sitte sossut löytäneet sen sieltä. 

Noh myöhemmin kaverini joutui sijaisperheeseen ja siellä ne ei ois antaneet meidän yökyläillä, koska oltiin niin "isoja" että se olis outoa ja en tiedä pelkäsivätkö jotain *esboiluja, niin ainakin muistan kaverin sanoneen. 

No joka tapauksessa meidän yökyläilyt oli ihan viattomia kokonaisuudessaan ja ne oli tosi tärkeitä kokemuksia, tosi hyvät muistot niistä ajoista. Aina haikaillen muistelee. Ja kaverille ne oli ilmeisesti semmoisia turvaan hakeutumisjuttuja, kun kotona oli vaikeaa. Vaikkei meilläkään mikään täydellinen perhe todellakaan, mut ehkä jotain tajuatte kun sanon. Joskus pitää nuoren päästä turvaan. 

Kohta kuusi tuntia ap vängännyt täällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä saa ihmiset kuvittelemaan,että jotenkin väkisin riipun ihmisissä,joihin minulla ei ole oikeastaan mitään suhdetta? Kyse on lapsen ystävästä,jonka äiti aivan yllättäen ei vastannut normaaliin lasten kysmykseen yökyläilystä. En ole kuin lähettänyt yhden viestin,jossa lasten toiveiden mukaan ehdotin ajankohtaa,joka meille kävisi. Normaalisti on vastattu ok tai ei ok,mutta nyt on täysi hiljaisuus ilman mitään selitystä. Tällainen ei ole normaali toimintatapa vuosikausien ajan jatkuneesta vastavuoroisessa sopimisessa. Minua on turha yrittää mustamaalata tai syyllistää mistään,sillä olen aloituksessa vain kysynyt,onko täällä samaa kokeneita.

Eli siis yhteen viestiisi ei ole vastattu, etkä ole laittanut enempää viestejä perään. Minun korviini tämä kuulostaa siltä, että äiti on vain unohtanut vastata! Itselle käy tätä harva se päivä.

Kuitataan nyt tämä jankutus 'unohtamisesta' tällä yhdellä vastauksella; ei ole kyse unohtamisesta,vaan tietoisesta vastaamatta jättämisestä -tämä 100% varma asia. 

Vierailija kirjoitti:

Kohta kuusi tuntia ap vängännyt täällä. 

Ei,vaan olen vastannut kysymyksiin ja oikaisut väärinymmärryksiä niitä aloituksen suhteen huomatessani. Oikeinko olet aikaa ottanut? Kivat sulle,mutta ei liity aiheeseen mitenkään. Olenkin jo saanut melkolailla erilaisia näkökulmia asiaan ja loppupäätelmä on juuri se,minkä alunalkaenkin olen uskonut olevan perimmäinen syy. Kohteliaisuudesta ja kunnioituksesta lapseni ystävää kohtaan,en jatka tämän pidemmälle. Toivon vain,että lapseni ystävä ei joudu elämässään kovin huonoille teille. Pitäkäähän huolta myös niistä lastenne ystävistä parhaanne mukaan.

Juuri näin. Syitä voi olla monia, eikä kaikkea tarvitse perustella. Meillä ainakin on niin pieni asunto, että mitään yökyläilyjä ei lapset täällä pysty edes harrastaa.

 

Tämäkin taas yksi esimerkki näistä jankuttavista vastaajista, syitä voi olla sitä ja tätä niin ei tarvi perustella. Mutta kun aloittajan ongelma tuntui olevan, että hänelle ei ole vastattu ollenkaan, ei se ettei ole perusteltu. Ja se on minunkin mielestäni kummallista. Ihan perustelematta, mutta peruskohteliaisuutta noudattaen, kysymykseen kuuluisi vastata. Hei, meille ei käy tänä viikonloppuna.

Minä olen ilmeisesti liian tylsä ja pitkäpuheinen, koska selityksenkin mielelläni annan, vaikka nämä kavereiden vanhemmat ovat sellaisia pintapuolisia tuttuja (hei, mitä kuuluu, oliko mukava loma -tyylistä). Tuntuisi tylyltä vastata vain, että nyt ei käy vaan ennemmin vastaan tyyliin Tänä viikonloppuna ei käy, kun ollaan menossa mökille, mutta katsotaan ensi viikonloppuna. Pääasia kuitenkin, että viestiin reagoidaan jotenkin eikä vaan jätetä vastaamatta.

Vierailija kirjoitti:

"Whatsapin tiloissa kiertää tuon ikäisillä sellaisia ystäväkirja-tyyppisiä kuvia, johon laitetaan aina omat tekstit. Meidän tytöllä on vielä niin harvinainen nimi, että tietää varmasti kenestä puhutaan. Jos olisikin vaikka Ella, niin voisi ajatella, että tällä kaverilla on uusi samanniminen kaveri. "

Juu käsitin siis suurinpiirtein oikein. Oikeasti moni mt-ongelma jäisi syntymättä kun tällaiset typeryydet kiellettäisiin. Samantien kaikki lasten wa-ryhmät, niin elämä helpottuisi monella huomattavasti.

sivusta, WA on lapsilta kielletty, vasta teineille sallittu, sen ikäraja on 13 v.

Kumma kyllä jo alaluokilla opettaja vaati sellaisen luokalle perustettavaksi ainakin meillä.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos tieto lisää tuskaa? Miksi ei sovi, vaadin perusteluja. 

Onko parempi kertoa ikävätkin syyt vai liueta takavasemmalle?

Tuska ei ole yhtään pienempi, jos ystävä täysin ilman selityksiä katkaisee yhteydet. 

Vierailija kirjoitti:

Missä teidän empatiakyky? Lapsen paras kaveri muuttaa eikä yhtäkkiä ole enää kiinnostunut vanhan kaverin seurasta - okei, mutta sille entiselle paikkakunnalle jääneelle tämä on aika kova paikka ja ilman mitään selityksiä ghostaaminen on todella julmaa. Pitää vähintään selittää vanhemmille asia koska moni vanhempikin saattaa ajatella että jokin yhteys ystävään säilyy vaikka muuttavat pois ja ajatus voi olla lohdullinenkin yksin jäävälle. Toki minäkin ymmärrän sen että muuttaneelle tulee uudet kuviot, mutta on kylmää käytöstä vaan ghostata menemään. Missä ihmeessä on suomalaisten empatiataidot? On siinä varmaan moni vanhempikin vähän hukassa että miten lohduttaa lasta joka menettää kaverinsa, ja osa ei ehkä osaa tehdä sitä oikein.

Ap:n tapauksessa on ap:n tehtävänä kertoa lapselleen, mitä muutto ja etäisyys tarkoittavat ja kannustaa omaa lastaan hankkimaan uusia kavereita. Kaiken lisäksi kaveri ei ole ghostannut ketään, ap:n esimerkissä edelleen lapset ovat yhteydessä toisiinsa, ainoastaan kaverisuhteeseen liittymätön kolmas osapuoli eli kaverin äiti ei enää suostu olemaan toisen äidin pompoteltavana selittämässä, miksi heidän perheensä elämä ei pyöri ap:n perheen ympärillä.