Riidat lapsettomien perinnöstä

Kun on miljoonia pelissä, niin jokainen kivi kyllä käännetään, että pääsisi osille.

Vierailija kirjoitti:

Kun on miljoonia pelissä, niin jokainen kivi kyllä käännetään, että pääsisi osille.

Sama tuntuu olevan pienempienkin perintöjen kanssa.ap

Meillä äskettäin  kuoli lapseton täti, meitä serkkuja on 10, ei ole riidan merkkejä ilmassa, ollaan aina oltu sopuisasti, omistamme yhdessä isovanhempien talon. Ei testamenttia.

Ei kai Paakkanen sitä perintöä edes jättänyt sisarilleen vaikka he ovatkin nyt asian riitauttaneet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on miljoonia pelissä, niin jokainen kivi kyllä käännetään, että pääsisi osille.

Sama tuntuu olevan pienempienkin perintöjen kanssa.ap

No miksi ei olisi?

Vierailija kirjoitti:

Meillä äskettäin  kuoli lapseton täti, meitä serkkuja on 10, ei ole riidan merkkejä ilmassa, ollaan aina oltu sopuisasti, omistamme yhdessä isovanhempien talon. Ei testamenttia.

No jos ei ole testamenttia,niin silloinhan te peritte perintö kaaren mukaan.Eli kyse onkin nyt tilanteista,joissa on tehty testamentti muiden kuin sisarusten lasten hyväksi.

Mä muuten omistan myös osuuden sukumökistä ja olen yrittänyt saada sisarukseni,jotka haluavat mökin pitää, lunastamaan osuuteni itselleen.Eivät lunasta kun ehkä olettavat osuuteni kuitenkin tulevan heille ja/tai lapsilleen.ap

Vierailija kirjoitti:

Ei kai Paakkanen sitä perintöä edes jättänyt sisarilleen vaikka he ovatkin nyt asian riitauttaneet?

Ei, siitähän tästä juuri on kyse,että testamentti oli tehty kokonaan muille.ap

Pyrin lapsettomana siihen, että minulta ei jäisi perintöä lainkaan. Ei tarvitse kenenkään tapella hiluistani 

Hirvittää ajatuskin, että meidän lapsettomien tahtoa ei noudateta testamentin mukaisesti. Vaikka on lapseton, pitää eläessään saada itse päättää kenelle jättää perintönsä. 

Vierailija kirjoitti:

Hirvittää ajatuskin, että meidän lapsettomien tahtoa ei noudateta testamentin mukaisesti. Vaikka on lapseton, pitää eläessään saada itse päättää kenelle jättää perintönsä. 

 

Ihan sama tilannehan voi olla lapsellisillakin. Rintaperilliset perivät yhteisesti vain puolet. Loppuosan voi testamentata ja testamentin riitauttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai Paakkanen sitä perintöä edes jättänyt sisarilleen vaikka he ovatkin nyt asian riitauttaneet?

Ei, siitähän tästä juuri on kyse,että testamentti oli tehty kokonaan muille.ap

Mutta onko sisaret edes vaatimassa osuutta? Mun ymmärtääkseni eivät mutta haluavat selvittää kuolinpesän osakkaina että perintöjaetaan Paakkasen tahdon mukaan eikä asiainhoitaja vie rahoja omiin tarkoituksiin. Mielestäni tässä tapauksessa täysin ymmärrettävää.

Ihmisillä on taipumus testamentata omaisuuttaan sellaisille, joiden kanssa ovat olleet elämänsä kanssa enemmän tekemisissä ja kokevat, että heistä on ollut paljon apua. Toinen vaihtoehto on lahjoittaa omaisuus muiden sopivien testamentin kohteiden puutteessa. Miksi sitä on ahneuksissaan niin vaikea kunnioittaa?

Vierailija kirjoitti:

Hirvittää ajatuskin, että meidän lapsettomien tahtoa ei noudateta testamentin mukaisesti. Vaikka on lapseton, pitää eläessään saada itse päättää kenelle jättää perintönsä. 

Onko vainajan tahto esimerkiksi tässä tapauksessa ollut se mitä asiainhoitaja on papereihin kirjannut? Ei automaattisesti ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai Paakkanen sitä perintöä edes jättänyt sisarilleen vaikka he ovatkin nyt asian riitauttaneet?

Ei, siitähän tästä juuri on kyse,että testamentti oli tehty kokonaan muille.ap

Mutta onko sisaret edes vaatimassa osuutta? Mun ymmärtääkseni eivät mutta haluavat selvittää kuolinpesän osakkaina että perintöjaetaan Paakkasen tahdon mukaan eikä asiainhoitaja vie rahoja omiin tarkoituksiin. Mielestäni tässä tapauksessa täysin ymmärrettävää.

Paakkasen  sisarentytär vaatii,että jako tehdään perintökaaren mukaisesti.

Itse lahjoitan kiusallani kaiken seurakunnalle. Tätä sukulaiset eivät osaa odottaa, koska en edes kuulu kirkkoon enkä ole millään tavalla uskonnollinen. 

Järkyttävää ettei eläessäänkään saa päättää omaisuudestaan vaan sukulaiset koitaa kumota testamentin rahanahneuksissaan kun ne on jätetty ilman rahaa.

Paakkanen tiesi että rahan ahneita sukulaisia olisi tulossa osingolle.

Minäkin kuulin kuinka hän halusi eläessään jättää perintönsä ihan muhun tarkoitukseen kuin sukulaisillensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai Paakkanen sitä perintöä edes jättänyt sisarilleen vaikka he ovatkin nyt asian riitauttaneet?

Ei, siitähän tästä juuri on kyse,että testamentti oli tehty kokonaan muille.ap

Mutta onko sisaret edes vaatimassa osuutta? Mun ymmärtääkseni eivät mutta haluavat selvittää kuolinpesän osakkaina että perintöjaetaan Paakkasen tahdon mukaan eikä asiainhoitaja vie rahoja omiin tarkoituksiin. Mielestäni tässä tapauksessa täysin ymmärrettävää.

Paakkasen  sisarentytär vaatii,että jako tehdään perintökaaren mukaisesti.

No noinhan se menisi jos testamentti todetaan väärennökseksi ja muuta testamenttia ei ole olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirvittää ajatuskin, että meidän lapsettomien tahtoa ei noudateta testamentin mukaisesti. Vaikka on lapseton, pitää eläessään saada itse päättää kenelle jättää perintönsä. 

Onko vainajan tahto esimerkiksi tässä tapauksessa ollut se mitä asiainhoitaja on papereihin kirjannut? Ei automaattisesti ole.

Sitähän me emme tiedä. Sitähän juuri tässä mietin,että itsestä tuntuu hirveän luontevalta se ajatus, että lapseton jättää omaisuutensa muille kuin sukulaisilleen.Mutra onko sukulaisille jotenkin ominaista ajatella,että se ei voi olla niin, että lapseton haluaa jättää perinnön heillä ja jos testamentti sanoo muuta,sen täytyy olla jotenkin huijausta!? Ap

Tätä tulee mietittyä toisinaan. 

Olen lapseton, neljänkympin puolessavälissä. Omaisuutta on kertynyt, nettoarvo puolen miljoonaan puolin ja toisin riippuen miten se lasketaan. 

En ole läheinen sisarusteni kanssa, enkä heidän lastensa. Ei minulla ole mitään heitä vastaankaan, mutta ei vaan olla oltu paljoa tekemisissä, välimatkaakin on yli 600km. 

Tiedostan hyvin, että pitäisi laatia testamentti, olen sitä suunnitellut jo ainakin viimeisen vuosikymmenen mutta sisältöön ei ole tullut vielä mitään "ahaa"-elämystä. Ajattelin aina, että jos olen kuollessani naimisissa, niin ensisijainen perijäni olisi puolisoni, toissijainen jos aviopuolisollani on lapsia. Nykyinen miesystäväni kuitenkaan ei ole kiinnostunut avioliitosta ja olen suoraan sanonut, että tämä on ookoo. Silloin ei ole odotettavissa avioliiton velvollisuuksia mutta ei myöskään hyötyjä. Esimerkiksi puolikas asunnostamme periytyy sitten jollekin muulle, mutta kenelle? 

Minua ei ole nimetty kenenkään ystävän lapsen kummiksi, mikä on kieltämättä vähän harmittanut. Olisin kiitollisena ottanut vastaan "aikuisen ystävän" roolin. 

Muutamia järjestöjä on mielessäni, paikallinen eläinsuojeluyhdistys on ykkösvaihtoehto, kuin myös Sininauhasäätiö ja Vailla Vakituista Astuntoa ry.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirvittää ajatuskin, että meidän lapsettomien tahtoa ei noudateta testamentin mukaisesti. Vaikka on lapseton, pitää eläessään saada itse päättää kenelle jättää perintönsä. 

Onko vainajan tahto esimerkiksi tässä tapauksessa ollut se mitä asiainhoitaja on papereihin kirjannut? Ei automaattisesti ole.

 

 

Sitähän me emme tiedä. Sitähän juuri tässä mietin,että itsestä tuntuu hirveän luontevalta se ajatus, että lapseton jättää omaisuutensa muille kuin sukulaisilleen.Mutra onko sukulaisille jotenkin ominaista ajatella,että se ei voi olla niin, että lapseton haluaa jättää perinnön heillä ja jos testamentti sanoo muuta,sen täytyy olla jotenkin huijausta!? Ap

 

No olipas virheitä.Siis loppu kuuluu näin.Mutta onko sukulaisille jotenkin ominaista ajatella, että lapseton haluaa jättää perinnön heille ja jos testamentti sanoo muuta, epäillään heti huijausta? Ap