Kysyn toiselta autistilta:
Miten saat jumituksen loppumaan?
Mulla jää nyt kaikki asiat tekemättä, kun en vaan saa tartuttua toimeen ja hoitaa niitä. 😟😥
Tämä ahdistus tilanteesta alkaa olla jo pahempi kuin se jumitus. Millä saan ahdistuksen pois?
Asiattomat kommentit voi jättää kirjoittamatta.
Kommentit (42)
Kun ei ole ketään läheistä (tai kaukaista), joka voisi auttaa: pieni osallistuminen, läsnäolo, tuuppaus. Mutta kun ei. Mikään ei etene, laskut jää maksamatta, viat korjaamatta. Koko elämä muuttuu äkkiä mielettömäksi, pelkkää ahdistusta.
J u m i t u s
Ap
Kun tietäisinkin. Et tosiaan ole ainoa.
Enpä tiedä. Tarvitsisin itsekin henkilökohtaisen avustajan tiettyihin asioihin patistamaan. Itsekseni lykkään vaan asioita.
En saa muuten kuin odottamalla parempaa hetkeä. Aivan välttämättömät asiat pystyn kyllä hoitaa, kun yritän elää ilman että olisi paljon velvoitteita.
Täytyy vaan yrittää löytää jokin ihan pienikin asia mihin keskittyä ja tehdä, vaikka väkisin.
Ja sitten seuraava...
Vierailija kirjoitti:
Täytyy vaan yrittää löytää jokin ihan pienikin asia mihin keskittyä ja tehdä, vaikka väkisin.
Ja sitten seuraava...
No tämä. Ei siihen alkamiseen taida olla kummempaa konstia kuin tahdonvoima. Ja näitä kannattaa hyödyntää:
a) rutiinit
b) aikataulut
c) tehtävälistat (ja nämä sillä tavalla realistisena, ei 50 eri asiaa päivän työlistaan ja sitten ahdistustaan kun ei saa kaikkea tehtyä)
Näillä ne neurotyypillisetkin elämäänsä pyörittää, ja lapsille pyritään opettamaan toistuvia aamu- ja iltarutiineja lapsesta alkaen, koulu opettaa sitten lisää.
Minä teen asiat aina heti paikalla alta pois niin ei jää harmittamaan ja roikkumaan . Kurjat jutut äkkiä pois alta ja sitten palkaksi vaikka leffan katselu tai hyvä ruoka ym . Odotteluajat käytän hyödyksi aina kun mahdollista , esim tiskikoneen tyhjennys pitsan paistuessa jne . Laskut on suoraveloituksessa .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy vaan yrittää löytää jokin ihan pienikin asia mihin keskittyä ja tehdä, vaikka väkisin.
Ja sitten seuraava...
No tämä. Ei siihen alkamiseen taida olla kummempaa konstia kuin tahdonvoima. Ja näitä kannattaa hyödyntää:
a) rutiinit
b) aikataulut
c) tehtävälistat (ja nämä sillä tavalla realistisena, ei 50 eri asiaa päivän työlistaan ja sitten ahdistustaan kun ei saa kaikkea tehtyä)
Näillä ne neurotyypillisetkin elämäänsä pyörittää, ja lapsille pyritään opettamaan toistuvia aamu- ja iltarutiineja lapsesta alkaen, koulu opettaa sitten lisää.
Mistä sitä tahdonvoimaa saa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy vaan yrittää löytää jokin ihan pienikin asia mihin keskittyä ja tehdä, vaikka väkisin.
Ja sitten seuraava...
No tämä. Ei siihen alkamiseen taida olla kummempaa konstia kuin tahdonvoima. Ja näitä kannattaa hyödyntää:
a) rutiinit
b) aikataulut
c) tehtävälistat (ja nämä sillä tavalla realistisena, ei 50 eri asiaa päivän työlistaan ja sitten ahdistustaan kun ei saa kaikkea tehtyä)
Näillä ne neurotyypillisetkin elämäänsä pyörittää, ja lapsille pyritään opettamaan toistuvia aamu- ja iltarutiineja lapsesta alkaen, koulu opettaa sitten lisää.
Joka ilta kerätään likaiset tiskit koneeseen ja tarvittaessa käynnistetään kone ja pyyhitään ruokapöytä ja keittiön tasot. Aamulla tyhjennetään tiskikone, laitetaan tarvittaessa koneellinen pyykkiä peseytymään ja viedään roskat. Sitten kun ne on rutiini niin ei tarvitse ajatella eikä tuskailla asiaa, menee ihan ajattelematta.
Mistä sitä tahdonvoimaa saa?
Se on sinussa itsessäsi, ei sitä missään myydä eikä sitä tarvitse mistään löytää. Taipumus jumittua on olemassa, mutta ei sitä saa tekosyynäkään käyttää.
Tsemppaa itseäsi sillä että kurjan tehtävän tekemisen viivyttely on tuhat kertaa kurjempi tunne . Tehty tehtävä taas tuo iloa , hyvä minä . Sama juttu vaikka lenkille lähdön kanssa , mieti sitä harmin ja huonon olon määrää jos et käy ulkona lainkaan . Suihku sama juttu . Raikkaana on mukavampi olla kuin haisevana ja likaisena . Usein viivyttelyyn ja meinaamiseen kuluu monin kertainen aika verrattuna itse tehtävän tekemiseen .
Vierailija kirjoitti:
Mistä sitä tahdonvoimaa saa?
Se on sinussa itsessäsi, ei sitä missään myydä eikä sitä tarvitse mistään löytää. Taipumus jumittua on olemassa, mutta ei sitä saa tekosyynäkään käyttää.
Joskus on ja joskus ei. En kuitenkaan ole keksinyt keinoa sen säätelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sitä tahdonvoimaa saa?
Se on sinussa itsessäsi, ei sitä missään myydä eikä sitä tarvitse mistään löytää. Taipumus jumittua on olemassa, mutta ei sitä saa tekosyynäkään käyttää.
Joskus on ja joskus ei. En kuitenkaan ole keksinyt keinoa sen säätelyyn.
Kyllä sitä on. Se on sitten eri asia että ei halua tehdä jotain. Kaikilla on hetkiä jolloin ei halua tehdä jotain, eikä kannata opettaa itseänsä siihen että se vätystely on impulssi jota pitää noudattaa. Ja olet kuitenkin hyvin valikoiva sen vätystelyn suhteen. Sulla varmaan on täysi tahdonvoima jaksaa kävellä vessaan silloin kun pissattaa sen sijaan että laskisit allesi ja täysi tahdonvoima hommata itsellesi ruokaa ja syödä sen sijaan että olisit kolme päivää syömättä.
Sanopa muuta. Mulla on normaalin autismiin liittyvän jumituksen lisäks PDAsta johtuvaa lamaantumista jos pitäis tehdä jotain. Mun ei pidä suunnitella etukäteen, vaan jotenkin vaan yrittää yhtäkkiä sen kummemmin miettimättä alkaa tehdä jotain. Mut tää on PDA-keino, eli ei ehkä sovellu muille niin hyvin.
Mut en tiedä. Voi kun tietäisinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy vaan yrittää löytää jokin ihan pienikin asia mihin keskittyä ja tehdä, vaikka väkisin.
Ja sitten seuraava...
No tämä. Ei siihen alkamiseen taida olla kummempaa konstia kuin tahdonvoima. Ja näitä kannattaa hyödyntää:
a) rutiinit
b) aikataulut
c) tehtävälistat (ja nämä sillä tavalla realistisena, ei 50 eri asiaa päivän työlistaan ja sitten ahdistustaan kun ei saa kaikkea tehtyä)
Näillä ne neurotyypillisetkin elämäänsä pyörittää, ja lapsille pyritään opettamaan toistuvia aamu- ja iltarutiineja lapsesta alkaen, koulu opettaa sitten lisää.
Näihin konsteihin voisi vielä lisätä
d) ajastimen. Sen sijaan että pitäisi järjestellä kodin kaaos teet sitä 15 minuuttia aamupäivällä ja 15 minuuttia illalla. Sitten voi vaikka pitää kahvi- tai teetauon palkintona siitä vartista. Toistetaan riittävän usein.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppaa itseäsi sillä että kurjan tehtävän tekemisen viivyttely on tuhat kertaa kurjempi tunne . Tehty tehtävä taas tuo iloa , hyvä minä . Sama juttu vaikka lenkille lähdön kanssa , mieti sitä harmin ja huonon olon määrää jos et käy ulkona lainkaan . Suihku sama juttu . Raikkaana on mukavampi olla kuin haisevana ja likaisena . Usein viivyttelyyn ja meinaamiseen kuluu monin kertainen aika verrattuna itse tehtävän tekemiseen .
Ei ne teot tuo aina iloa ihmisille. Joitakin ne voi masentaa tai tuoda selkäkivun. Paitsi jos ajattelee sen aikana muita juttuja osittain. Jos imuroit, näyttää samalta kuin ennenkin. Ja taas uusi imurointi. Ainoa on että se ehkäisee pölyn kertymisen ja on järkevää. Mutta ehkä voi olla itse valittu aika. Suihkun jälkeen on puhtaampi kyllä ja ehkä parempi mieli.
Joo ikää jo 43 ja aina vain löydän itseni samasta tekemattomien hommien painon alta. On aiinl rahaa palanut kun ei saa laskuja maksettua ajallaan. Ei vaan saa. On se käsittämätöntä .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppaa itseäsi sillä että kurjan tehtävän tekemisen viivyttely on tuhat kertaa kurjempi tunne . Tehty tehtävä taas tuo iloa , hyvä minä . Sama juttu vaikka lenkille lähdön kanssa , mieti sitä harmin ja huonon olon määrää jos et käy ulkona lainkaan . Suihku sama juttu . Raikkaana on mukavampi olla kuin haisevana ja likaisena . Usein viivyttelyyn ja meinaamiseen kuluu monin kertainen aika verrattuna itse tehtävän tekemiseen .
Ei ne teot tuo aina iloa ihmisille. Joitakin ne voi masentaa tai tuoda selkäkivun. Paitsi jos ajattelee sen aikana muita juttuja osittain. Jos imuroit, näyttää samalta kuin ennenkin. Ja taas uusi imurointi. Ainoa on että se ehkäisee pölyn kertymisen ja on järkevää. Mutta ehkä voi olla itse valittu aika. Suihkun jälkeen on puhtaampi kyllä ja ehkä parempi mieli.
Ei todellakaan aina tuo, mutta jos tuo konsti toimii niin kannattaa niitä käyttää. Aikuisuus on kuitenkin hyvin pitkälle sitä, että tekee asioit vaikka ei haluaisikaan. Harvempi nyt käy mammografiassa tai tekee veroilmoitusta siksi että nauttii niistä.
Se tie, että juoksee joka asiassa senhetkisen haluun/enhaluu-tunnetilan perässä ja välttelee kaikkea ikävältä tiuntuvaa on useimmiten aika ankea polku. Siinä moni päätyy pelaamaan 12 h päivässä videoita ja syömään pelkkiä sokerihuurrettuja muroja. Sit voi siellä sotkukämppääb eristäytyneenä miettiä maailmanmenoa ja masentua lisää.
Yrittämällä tehdä maailmasta inhimillisemmän, ymmärtävämmän, kaikenlaisille ihmisille ja kun sen on yrittänyt, olisiko aikaa omalle tekemiselle. Ehkä luomiselle. Se vie aikaa ja aikaa. Pelkää että on liian hidas, ehkei ole. Pitäisi olla levännytkin. Ehkä joku positiivinen viba. Se nega jumittaa vähän ja pelot, jos jotkut pelottelevat. Ja ulkona käyminen joskus, kävely. Mihin sen sijoittaa. Päivässä on monia asioita joskus kun pitää muistaa juoda ja syödäkin jne.