Kun lapsen parhaan ystävän äiti estää tapaamiset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko olla että joku levittää kyläjuoruja teistä? Tai perheessä on jotain ongelmia joita ei halua muiden näkevän tai tietävän koska leviäisivät eteenpäin sinun kauttasi? Tai oletko möläyttänyt jotain typerää ja loukannut häntä. Onko lapsesi arvostellut heillä jotain ilkeästi vaikka pienituloisuutta tms?

Sisarukseni lapsi oli huomautellut kyläpaikassa kaverinsa kuluneista vaatteista ja kaverin äiti oli sanonut siitä sisarukselleni. Tämäpä oli sitten hermostunut ja alkanut huutamaan että ei meidän tyttö arvostele ja jos arvostelee niin osta parempia vaatteita, ei hän voi estää jos lapsi niin sanoo. Sisarukseni onkin aika kuspäinen ihminen. Taisi ystävyys olla aika lailla siinä. 

Ei,ei ja ei. Ei mikään näistä. En tiedä, täytyy vain vielä kerran kysyä suoraan mistä kenkä oikeasti puristaa. Jos ei v

Takertuva?

Lapset on ystäviä ja yhtäkkiä syvä hiljaisuus. Ennemmin se vanhempi kuulostaa epävakaalta. 

Siis kyllä kohteliasta on vastata kun kysytään. Jos ei toinen reagoi kysymykseen mitenkään,  niin mistä kysyjä tietää vastauksen. Siis multa kysyy lapsen kaverin vanhempi, että sopiiko, jos "Matti" tulee meille viikonloppuna yökylään tai voiko "Mika" tulla teille viikonloppuna yökylään? Jos mä en reagoi kysymykseen mitenkäään, mistä ihmeestä kaverin vanhempi tietää sopiiko vai ei. Ei vastausta tarvitse perusteella mitenkään, mutta kohteliasta on vastata. Itselleni myös tulisi omituinen fiilis, jos ei mitään vastattaisi.

Kaveruuden tulee olla molemminpuolista ja jos se ei sitä ole, niin eteenpäin vain. Joskus on helpompaa yrittää vähin äänin liueta taka-alalle kuin avata niitä perimmäisiä syitä. Lapset ovat jokaiselle pyhä asia, ja on aika vaikea pukea sanoiksi vaikka sitä että emme halua Pirita-Jennaa enää meille sillä hän ilkeilee ja metelöi, käyttäytyy huonosti tai vaikka on epäsiisti, kävelee kengät jalassa mutaisilla housuilla eikä pese käsiä jne. 

Nämä oli ihan keksittyjä esimerkkejä, mutta jos kaveruus ei ole helppoa ja tule itsestään tai jotain kuvatunlaisia ongelmia tulee, niin antaa olla. Vanhempana voi nätisti ohjata oikeaan suuntaan, mutta uskoisin että suuri osa vanhemmista ei ottaisi sitä kovin hyvin jos toinen alkaisi arvostelemaan lapsensa tekemisiä ja käytöstä. Siinä tulehtuu aikuistenkin välit. 

Jos toinen osapuoli ei ole yhteydessä, ota neuvosta vaariin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut se äiti, joka katkaisi yhteyden. Muutimme toiseen kaupunkiin. Lapsi jatkoi eteenpäin elämässään. Tämän entisen parhaan kaverin kanssa ei vaan ollut enää mitään yhteistä ja lapseni ei oikein edes halunnut tätä enää nähdä. Yritin ensin sanoa ihan suoraan, että näkeminen ei enää sovi. Ei mennyt viesti perille. Kun lopulta kävi niin, että tämä entinen kaveri näki lapseni whatsapp-tilasta, että lapsi on entisessä kotikaupungissa kisamatkalla ja kaverin isä googletti missä lapseni harrastuksen kisat on ja ilmestyi sinne lapsensa kanssa katsomaan, minulla tuli mitta täyteen. Lapseni oli erikseen sanonut, että ei ehdi nähdä, koska on kaupungissa vain kisojen takia. Sen jälkeen vaan yksinkertaisesti ghoustattiin tämä porukka ja estettiin kaikissa kanavissa, kun millään muulla ei tuntunut menevän perille.

Hui! Cre

No- tuo on sitä elämää. Ei aina mene niinkuin haluaa. Elämässä tulee väistämättä epämieluisia asioita. Jotkut traumatisoituu pienestäkin ja jotkut  ei juuri mistään. Riippuu siitä , minkälaiset geenit omaa. Minä kuulun noihin jälkimäisiin. Olin suht nuori ,kun vanhempani kuolivat kymmenen vuoden välein . Se on ihan normaalia. Kaikki me kuollaan , kun sen aika on. Ja kaikkien elämä on ylä-ja alamäkeä.Sille ei voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedät, että tuo vieras lapsi pitää sinun lastasi parhaana kaverinaan, kun he eivät kirjoituksistasi päätellen asu samassa kaupungissa, tapaa toisiaan oikeastaan koskaan tai näe päivittäin koulussa?

Ap on kuin mun lapsen päiväkotikaverin äiti. Muutettiin parin sadan kilometrin päähän ennen kuin lapsi meni kouluun. Nyt lapset ovat 11-vuotiaita. Eivät pidä yhteyttä enää oikeasti ollenkaan keskenään. Kuitenkin tämä kaveri laittaa kaikkiin whatsapin kiertokyselyihin aina meidän lapsen parhaaksi kaverikseen edelleen. Mun lasta jo vähän ahdistaa, kun ei viitsi sanoa tälle kaverille, että eivät oikeastaan edes ole enää kavereita saati parhaita sellaisia.

Tämän lapsen äiti taas pommittaa minua aina jokaisen loman alla, että ehdittäisiinkö nähdä. Eikä meinaan uskoa, että meillä on jo muuta ohjelmaa syystä tai toisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Kysyt tietysti tuolta äidiltä

En kestä tämmöisiä kommentoijia! Olet omasta mielestä ylempiarvoinen kuin ap. Tuo naseva kommenttisi paljasti sen vaikka todellisuudessa itse olet tyh** kuin saapas, etkä edes jaksa lukea aloituksia loppuun, kun on kiire mennä kirjoittamaan mitä tahansa negatiivista! 

Sunlaiset av-mammat sais pysyä poissa täältä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedät, että tuo vieras lapsi pitää sinun lastasi parhaana kaverinaan, kun he eivät kirjoituksistasi päätellen asu samassa kaupungissa, tapaa toisiaan oikeastaan koskaan tai näe päivittäin koulussa?

Ap on kuin mun lapsen päiväkotikaverin äiti. Muutettiin parin sadan kilometrin päähän ennen kuin lapsi meni kouluun. Nyt lapset ovat 11-vuotiaita. Eivät pidä yhteyttä enää oikeasti ollenkaan keskenään. Kuitenkin tämä kaveri laittaa kaikkiin whatsapin kiertokyselyihin aina meidän lapsen parhaaksi kaverikseen edelleen. Mun lasta jo vähän ahdistaa, kun ei viitsi sanoa tälle kaverille, että eivät oikeastaan edes ole enää kavereita saati parhaita sellaisia.

Tämän lapsen äiti taas pommittaa minua aina jokaisen loman alla, että ehdittäisiinkö nähdä. Eikä meinaan uskoa, että meillä on jo muuta ohjelmaa syystä tai toisesta. 

Mitä ihmettä nämä ovat? Ovatko edelleen jotain koulujen/luokkien ryhmissä kiertäviä viestejä? Pitäisi lailla kieltää ja kiellon rikkojalle sekä huoltajalle tuntuva sakko. Seuraavasta viestistä tuplataan sakko

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedät, että tuo vieras lapsi pitää sinun lastasi parhaana kaverinaan, kun he eivät kirjoituksistasi päätellen asu samassa kaupungissa, tapaa toisiaan oikeastaan koskaan tai näe päivittäin koulussa?

Ap on kuin mun lapsen päiväkotikaverin äiti. Muutettiin parin sadan kilometrin päähän ennen kuin lapsi meni kouluun. Nyt lapset ovat 11-vuotiaita. Eivät pidä yhteyttä enää oikeasti ollenkaan keskenään. Kuitenkin tämä kaveri laittaa kaikkiin whatsapin kiertokyselyihin aina meidän lapsen parhaaksi kaverikseen edelleen. Mun lasta jo vähän ahdistaa, kun ei viitsi sanoa tälle kaverille, että eivät oikeastaan edes ole enää kavereita saati parhaita sellaisia.

Tämän lapsen äiti taas pommittaa minua aina jokaisen loman alla, että ehdittäisiinkö nähdä. Eikä meinaan uskoa, että meillä on jo muuta ohjelmaa syystä tai toisesta. 

Mä estäisin suoraan kaikki viestit ja puhelut, ei kuulosta terveen ihmisen toiminnalta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyt tietysti tuolta äidiltä

Täytyy varmaan kysyä onko tapahtunut jokin sellainen väärinkäsitys tai vastaavaa josta en ole tietoinen,sillä lapset eivät ole mitenkään riitaantuneet ja haluaisivat toisensa tavata-ei edes välttämättä tarkoita yökyläilyä,mutta ihan vaikka paria tuntia ulkona tms. Ovat siis puhelimitse jutelleet,vaikka eivät nyt sitten toisiaan voikaan nähdä paikanpäällä. Parempi sekin kuin ei mitään,ihmettelen vain,että miksi 'ghostataan' tällä tavalla ilman mitään selitystä. 

MInä taas ihmettelen sitä, miksi et voi jatkaa eteenpäin. lapset selkeästi tapaavat, soittelevat jne., mutta eivät siellä kaverin kotona tai juuri silloin, kun sinä haluat. Todennäköisesti ovat samassa koulussa (?), jos ystävyys on ollut niin tiivistä kuin kerroit ja pari tuntia voi ulkonakin tavat

Juuri näin. Syitä voi olla monia, eikä kaikkea tarvitse perustella. Meillä ainakin on niin pieni asunto, että mitään yökyläilyjä ei lapset täällä pysty edes harrastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedät, että tuo vieras lapsi pitää sinun lastasi parhaana kaverinaan, kun he eivät kirjoituksistasi päätellen asu samassa kaupungissa, tapaa toisiaan oikeastaan koskaan tai näe päivittäin koulussa?

Ap on kuin mun lapsen päiväkotikaverin äiti. Muutettiin parin sadan kilometrin päähän ennen kuin lapsi meni kouluun. Nyt lapset ovat 11-vuotiaita. Eivät pidä yhteyttä enää oikeasti ollenkaan keskenään. Kuitenkin tämä kaveri laittaa kaikkiin whatsapin kiertokyselyihin aina meidän lapsen parhaaksi kaverikseen edelleen. Mun lasta jo vähän ahdistaa, kun ei viitsi sanoa tälle kaverille, että eivät oikeastaan edes ole enää kavereita saati parhaita sellaisia.

Tämän lapsen äiti taas pommittaa minua aina jokaisen loman alla, että ehdittäisiinkö nähdä. Eikä meinaan uskoa, että m

Mitä ihmettä nämä ovat? Ovatko edelleen jotain koulujen/luokkien ryhmissä kiertäviä viestejä? Pitäisi lailla kieltää ja kiellon rikkojalle sekä huoltajalle tuntuva sakko. Seuraavasta viestistä tuplataan sakko

 

Whatsapin tiloissa kiertää tuon ikäisillä sellaisia ystäväkirja-tyyppisiä kuvia, johon laitetaan aina omat tekstit. Meidän tytöllä on vielä niin harvinainen nimi, että tietää varmasti kenestä puhutaan. Jos olisikin vaikka Ella, niin voisi ajatella, että tällä kaverilla on uusi samanniminen kaveri. 

Oiskohan sen toisen teinin yökyläilyt mennyt johonkin känni kokeiluun ja kielletty siksi, kaikkea ei lienee tarpeellista kertoo perheen ulkopuolisille...

Meilläkin päin Jyväskylässä yks opettaja joka pitää lapsensa erossa kavereistaan. Lapset haluaisivat kovasti olla toistensa kanssa mutta tämä äiti opettaa lapsilleen komentamaan ja että olemme köyhiä joiden kanssa ei kannata olla. Säälittävää.

Vierailija kirjoitti:

Siis kyllä kohteliasta on vastata kun kysytään. Jos ei toinen reagoi kysymykseen mitenkään,  niin mistä kysyjä tietää vastauksen. Siis multa kysyy lapsen kaverin vanhempi, että sopiiko, jos "Matti" tulee meille viikonloppuna yökylään tai voiko "Mika" tulla teille viikonloppuna yökylään? Jos mä en reagoi kysymykseen mitenkäään, mistä ihmeestä kaverin vanhempi tietää sopiiko vai ei. Ei vastausta tarvitse perusteella mitenkään, mutta kohteliasta on vastata. Itselleni myös tulisi omituinen fiilis, jos ei mitään vastattaisi.

Kun on 5 kertaa vastannut, että ei käy ja kaverin äiti kyselee, että mitä nyt, mikä on syynä, niin sitä ei enää jaksa vastata. Syyksi ei näille kelpaa perheen omat menot tms., sieltä tulee uudestaan ja uudestaan, että mikä nyt on, kyllä on kerrottava syy.

Olen aika varma, että ap on jollain tavalla rajaton ja toinen perhe yrittää vaan liueta vähin äänin pois, kun muukaan ei auta. Aikuiset ihmiset nimittäin harvemmmin ghostaavat kaveriperheitä ilman syytä. Itsekin tässä harkitsen sitä ratkaisua, kun jo kolmatta kesää käyn keskustelua entisessä kotikaupungissa asuvan lapsen entisen kaverin äidin kanssa, että meille ei sovi nähdä. Normaali ihminen olisi tajunnut jo ensimmäisenä kesänä jatkaa matkaa ja että emme enää viihdy heidän seurassaan. Mutta nämä vaan roikkuvat hihassa ja kysyvät jokaisen loma-aikana, että missä ja milloin voisimme nähdä. Meillä sama juttu kuin monella muulla täällä, että lapset hädin tuskin pitävät yhteyttä, mutta tämä äiti kuvittelee heidän edelleen olevan parhaita kavereita. 

Mietin tuota ap:n kirjoitusta, eihän se äiti yritä estää tapaamisia, hän vain ei ryhdy niitä järjestämään ja se on eri asia kuin estäminen. Yökyläilyn kieltäminen ei tarkoita sitä, etteivätkö lapset voisi nähdä päivällä, mutta jos välissä on kymmeniä kilometrejä ja vanhempien pitää erikseen kuljettaa, niin onhan se hankalaa varsinkin kun molemmilla lapsilla on siellä lähellä kotia omat kaverinsa, joiden kanssa varmasti haluaisi olla. Perheen yhteisten menojen, lapsen, lapsen kavereiden, harrastusten jne. yhteensovittaminen ei ole helppoa, vaikka siellä yksinäinen, äidistään turvaa hakeva lapsi kovasti toivoisi, että edes joku tulisi käymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kyllä kohteliasta on vastata kun kysytään. Jos ei toinen reagoi kysymykseen mitenkään,  niin mistä kysyjä tietää vastauksen. Siis multa kysyy lapsen kaverin vanhempi, että sopiiko, jos "Matti" tulee meille viikonloppuna yökylään tai voiko "Mika" tulla teille viikonloppuna yökylään? Jos mä en reagoi kysymykseen mitenkäään, mistä ihmeestä kaverin vanhempi tietää sopiiko vai ei. Ei vastausta tarvitse perusteella mitenkään, mutta kohteliasta on vastata. Itselleni myös tulisi omituinen fiilis, jos ei mitään vastattaisi.

Kun on 5 kertaa vastannut, että ei käy ja kaverin äiti kyselee, että mitä nyt, mikä on syynä, niin sitä ei enää jaksa vastata. Syyksi ei näille kelpaa perheen omat menot tms., sieltä tulee uudestaan ja uudestaan, että mikä nyt on, kyllä on kerrottava syy.

Tämä. Ja päiviä ehdotellessa eivät tajua, että kun mikään päivä ei oikein sovi, niin se on vinkki siitä, että ei oikeasti haluta sopia mitään. Uutta päivämäärää tulee vaan ehdotuksena jatkuvalla syötöllä. Lopulta ei vaan jaksa enää vastata, kun ei se auta. 

Vierailija kirjoitti:

Kaveruus on aina vapaaehtoista. Olen itse joskus vähentänyt lapsen kaverin näkemistä, koska kaverisuhteesta on tullut liian kuormittava meidän perheelle ja lapselle. Heidän aikataulujen mukaan olisi pitänyt nähdä, harrastuksiinkaan ei olisi saanut mennä tai muita kavereita nähdä. 

Tottakai se on vapaaehtoista, mutta reilua ja hyvätapaista on silti pitkäaikaiselle kaverille antaa jonkinlainen selitys, eikä vain yhtäkkiä katkaista kaikkia yhteyksiä. Jokainen voi itse miettiä miltä tuntuisi, kun oma hyvä ystävä ilman mitään selityksiä katoaisi elämästä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut se äiti, joka katkaisi yhteyden. Muutimme toiseen kaupunkiin. Lapsi jatkoi eteenpäin elämässään. Tämän entisen parhaan kaverin kanssa ei vaan ollut enää mitään yhteistä ja lapseni ei oikein edes halunnut tätä enää nähdä. Yritin ensin sanoa ihan suoraan, että näkeminen ei enää sovi. Ei mennyt viesti perille. Kun lopulta kävi niin, että tämä entinen kaveri näki lapseni whatsapp-tilasta, että lapsi on entisessä kotikaupungissa kisamatkalla ja kaverin isä googletti missä lapseni harrastuksen kisat on ja ilmestyi sinne lapsensa kanssa katsomaan, minulla tuli mitta täyteen. Lapseni oli erikseen sanonut, että ei ehdi nähdä, koska on kaupungissa vain kisojen takia. Sen jälkeen vaan yksinkertaisesti ghoustattiin tämä porukka ja estettiin

 

Ja sinun perustelusi oli edellä vain "ei sovi". Jotain muutakin nyt luulisi olevan taustalla, mutta et suostu kertomaan, muutenkin meillä on vain sinun yksipuolinen kertomus asiasta. 

 

Jos haluat taustaa, niin tämän kaverin vanhemmat olivat muutenkin kummallisia. Arvostelivat toisia ihmisiä ääneen heidän kuulleen. Siis ihan vieraita ihmisiä vaikka leikkipuistossa alkoivat yhtäkkiä naureskelemaan, että onpa tuolla ruma paita. Veikkaan jotain autismin tapaista, koska olivat totaalisen pihalla kaikista sosiaalisista nyansseista ja käytösnormeista. Eivät lukuisista sanomisista huolimatta uskoneet, että meille ei sovi nähdä. Tuokin tapaus missä tulivat katsomaan kisoja jatkui vielä niin, että olivat päättäneet mitä teemme yhdessä lapsen kisojen jälkeen, vaikka lapseni oli alunperinkin sanonut, että ei ehdi nähdä. Eivät millään uskoneet, että menemme hotellille suihkuun ja syömään ja sitten keskittymään seuraavan kisapäivään ja nukkumaan vaan seurasivat melkein hotellihuoneeseen asti perässä, kunnes mieheni sanoi aiheeseen todella tiukasti. Sinne ne jäivät hotellin aulaan jankuttamaan, että olivat ajatelleet, että mennään vielä yhdessä sisäleikkipuistoon.

Ei tuollaisten kanssa ole muuta vaihtoehtoa kuin katkaista yhteydenpito täysin, kun mikään normaali sanominen ei auta.

t. Tuon ensimmäisen kirjoittanut

Vierailija kirjoitti:

Olen aika varma, että ap on jollain tavalla rajaton ja toinen perhe yrittää vaan liueta vähin äänin pois, kun muukaan ei auta. Aikuiset ihmiset nimittäin harvemmmin ghostaavat kaveriperheitä ilman syytä. Itsekin tässä harkitsen sitä ratkaisua, kun jo kolmatta kesää käyn keskustelua entisessä kotikaupungissa asuvan lapsen entisen kaverin äidin kanssa, että meille ei sovi nähdä. Normaali ihminen olisi tajunnut jo ensimmäisenä kesänä jatkaa matkaa ja että emme enää viihdy heidän seurassaan. Mutta nämä vaan roikkuvat hihassa ja kysyvät jokaisen loma-aikana, että missä ja milloin voisimme nähdä. Meillä sama juttu kuin monella muulla täällä, että lapset hädin tuskin pitävät yhteyttä, mutta tämä äiti kuvittelee heidän edelleen olevan parhaita kavereita. 

Yritäppä ymmärtää;minä en ole ollut se aktiivisempi osapuoli näissä muutaman kerran vuodessa kyläilyissä. Mikä saa ihmiset kuvittelemaan,että jotenkin väkisin riipun ihmisissä,joihin minulla ei ole oikeastaan mitään suhdetta? Kyse on lapsen ystävästä,jonka äiti aivan yllättäen ei vastannut normaaliin lasten kysmykseen yökyläilystä. En ole kuin lähettänyt yhden viestin,jossa lasten toiveiden mukaan ehdotin ajankohtaa,joka meille kävisi. Normaalisti on vastattu ok tai ei ok,mutta nyt on täysi hiljaisuus ilman mitään selitystä. Tällainen ei ole normaali toimintatapa vuosikausien ajan jatkuneesta vastavuoroisessa sopimisessa. Minua on turha yrittää mustamaalata tai syyllistää mistään,sillä olen aloituksessa vain kysynyt,onko täällä samaa kokeneita. On todella inhottavaa,että tällä palstalla lähdetään melkolailla aiheesta riippumatta etsimään syyllistä kysyjästä,jolloin asia itsessään jää sivuun.

"Whatsapin tiloissa kiertää tuon ikäisillä sellaisia ystäväkirja-tyyppisiä kuvia, johon laitetaan aina omat tekstit. Meidän tytöllä on vielä niin harvinainen nimi, että tietää varmasti kenestä puhutaan. Jos olisikin vaikka Ella, niin voisi ajatella, että tällä kaverilla on uusi samanniminen kaveri. "

Juu käsitin siis suurinpiirtein oikein. Oikeasti moni mt-ongelma jäisi syntymättä kun tällaiset typeryydet kiellettäisiin. Samantien kaikki lasten wa-ryhmät, niin elämä helpottuisi monella huomattavasti.