Kun lapsen parhaan ystävän äiti estää tapaamiset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedät, että tuo vieras lapsi pitää sinun lastasi parhaana kaverinaan, kun he eivät kirjoituksistasi päätellen asu samassa kaupungissa, tapaa toisiaan oikeastaan koskaan tai näe päivittäin koulussa?

En avaa asiaa tarkemmin,mutta vastaus kysymykseesi on jo aloituksessa 

Ei siellä ole mitään vastausta, siellä on vain ap:n oletus. Minusta olisi aika outoa, jos pikkulapsi pidetään niin umpiossa, että hänelle ei pääse muodostumaan uusia ihmissuhteita muuton jälkeen etenkin kun lapset eivät ole saaneet aikoihin toisiaan nähdä (tämä siis ilmeni ap:n kirjoituksesta).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos tieto lisää tuskaa? Miksi ei sovi, vaadin perusteluja. 

Onko parempi kertoa ikävätkin syyt vai liueta takavasemmalle?

Tuska ei ole yhtään pienempi, jos ystävä täysin ilman selityksiä katkaisee yhteydet. 

Tuossahan ystävä ei ole katkaissut yhteyksiä, hänen äitinsä vain ei enää jaksa vastata ap:n kysymystulvaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Whatsapin tiloissa kiertää tuon ikäisillä sellaisia ystäväkirja-tyyppisiä kuvia, johon laitetaan aina omat tekstit. Meidän tytöllä on vielä niin harvinainen nimi, että tietää varmasti kenestä puhutaan. Jos olisikin vaikka Ella, niin voisi ajatella, että tällä kaverilla on uusi samanniminen kaveri. "

Juu käsitin siis suurinpiirtein oikein. Oikeasti moni mt-ongelma jäisi syntymättä kun tällaiset typeryydet kiellettäisiin. Samantien kaikki lasten wa-ryhmät, niin elämä helpottuisi monella huomattavasti.

sivusta, WA on lapsilta kielletty, vasta teineille sallittu, sen ikäraja on 13 v.

Kumma kyllä jo alaluokilla opettaja vaati sellaisen luokalle perustettavaksi ainakin meillä.

Miksi kuvittelet, että WA on lapsilta kielletty? Tuo on pelkkä USAn lakeihin perustuva ikäraja, jonka esittämällä palveluntarjoaja vapautuu mahdollisista syytteistä. Ei se ole mikään kielto, vaikka englantia osaamattomat niin olettavat.

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin. Syitä voi olla monia, eikä kaikkea tarvitse perustella. Meillä ainakin on niin pieni asunto, että mitään yökyläilyjä ei lapset täällä pysty edes harrastaa.

 

Tämäkin taas yksi esimerkki näistä jankuttavista vastaajista, syitä voi olla sitä ja tätä niin ei tarvi perustella. Mutta kun aloittajan ongelma tuntui olevan, että hänelle ei ole vastattu ollenkaan, ei se ettei ole perusteltu. Ja se on minunkin mielestäni kummallista. Ihan perustelematta, mutta peruskohteliaisuutta noudattaen, kysymykseen kuuluisi vastata. Hei, meille ei käy tänä viikonloppuna.

Minä olen ilmeisesti liian tylsä ja pitkäpuheinen, koska selityksenkin mielelläni annan, vaikka nämä kavereiden vanhemmat ovat sellaisia pintapuolisia tuttuja (hei, mitä kuuluu, oliko mukava loma -tyylistä). Tuntuisi tylyltä vastata vain, että nyt ei käy vaan ennemmin vastaan tyyliin Tänä viikonloppuna ei käy, kun ollaan menossa mökille, mutta katsotaan e

Miksi kysyjälle pitää perustella sitä, että ei käy ja miksi pitää esittää, että katsotaan myöhemmin, jos ei aio myöhemminkään yökyläilyä mahdollistaa? Ja miten monta kertaa pitää sanoa se EI ennen kuin voi lopettaa vastaamisen eli palstan mukaan ghostata? Ap:lle on todennäköisesti kerrottu moneen kertaan, että yökyläily ei käy, on annettu perustelut - todet ja keksityt - mikään vain ei kelpaa. Lopulta tuo toinen äiti ei enää viitsi vastata, koska tietää, että ei se merkitse mitään, ap laittaa kyselyä, että entä seuraavana viikonloppuna tai keskellä viikkoa tai jne. Yksikään EI ei kelpaa, joten helpompaa olla reagoimatta.

'Nostit tällaisen elämän'? Minä vain esitin kysymyksen, ja kerroin jo,että vastaamattomuus poikkeaa tavanomaisesta. Jos joku jankkaa,se olet kenties sinä? Ei minulla ole mitään syytä elämöidä tällaisella asialla sen kummemmin,kunhan kysyin kokemuksia suhteuttaaksenin omia kokemuksiani,mutta sekin on ilmeisesti liikaa tällä palstalla? Voit siis aivan hyvin skipata ketjun,jos se ei sinua miellytä.

Yksi vastaamaton viesti ja tällaiset päätelmät? Pakkohan sinun on olla trolli. 

 

Viestit menevät helposti ohi, jos kiireet äityvät mahdottomiksi, tai jos elämässä tapahtuu jotakin mullistavaa, kuten ero tai perheenjäsenen vakava sairaus. 

 

Jos kyseessä on wa-viesti, voit vaikka vastata vastaustoiminnolla omaan viestiisi: Hei, mitenkäs tämä kyläily? Meille sopisi tämä ja tämä aika ymspyms. Ymmärrän hyvin, jos teille ei sovi tai on kiireitä. Mukavaa kevättä! 

 

Ja soitto vuorokauden päästä, jos mitään ei kuulu. Jos näihin ei vastata, kannattaa antaa asian olla. Silloin kyse on ghostauksesta. Yhden väliin jääneen viestin kohdalla ei. 

Itse menetin tärkeän ystävän 10 vuotiaana, kun hän muutti pois. Äitini oli päättänyt, että sitten ei mitään yhteyttä pidetä enää tämän ystävän kanssa. Ymmärsin kyllä, ettei joka päivä tavata, mutta olisihan sitä ystävyyttä voinut ylläpitää soittelemalla ja kirjoittelemalla. Tämä oli 80-luvulla, joten yhteydenpitokanavat olivat toisenlaiset. Oli aika järkytys kun ystävä häviää kokonaan, joka on ollut puolet elämästäsi läsnä. Ja välimatkaa oli ehkä 30 km. Ehkä siinä oli sitten tavoitteena se, että löydämme uudet ystävät, mutta noin nuorena oli vaikea ymmärtää sitä. En ole koskaan saanut samanlaista ystävää kuin hän oli, koska tulin todella varovaiseksi ihmisten kanssa. Ja kyllä tiedän, että ystäviä tulee ja menee, mutta tuossa iässä sitä ei vielä tajua

Kyllä ystävyyden saa lopettaa. Myös lapsena. Saahan avioliitonkin ja se on sentään paljon enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Whatsapin tiloissa kiertää tuon ikäisillä sellaisia ystäväkirja-tyyppisiä kuvia, johon laitetaan aina omat tekstit. Meidän tytöllä on vielä niin harvinainen nimi, että tietää varmasti kenestä puhutaan. Jos olisikin vaikka Ella, niin voisi ajatella, että tällä kaverilla on uusi samanniminen kaveri. "

Juu käsitin siis suurinpiirtein oikein. Oikeasti moni mt-ongelma jäisi syntymättä kun tällaiset typeryydet kiellettäisiin. Samantien kaikki lasten wa-ryhmät, niin elämä helpottuisi monella huomattavasti.

sivusta, WA on lapsilta kielletty, vasta teineille sallittu, sen ikäraja on 13 v.

Kumma kyllä jo alaluokilla opettaja vaati sellaisen luokalle perustettavaksi ainakin meillä.

Tämä ei ole laillista. Puhelinnumeroa ei pysty wa:ssa piilottamaan, joten wa-ryhmään ei voi VAATIA liittymään ketään.

En jaksa lakata ihmettelemästä tätä nykyaikaa, jossa vanhemmat huseeraavat lastensa ystävyyksissä, sopivat leikkipäiviä ja yökyläilyä ja sotkevat riidoissa osapuolina.

Yleensä vielä juuri siten, että tuovat niihin jotain omia traumojaan ja epäluulojaan, kun "suojelevat" lastaan. Omassa lapsuudessani ei vanhempien tullut mieleenkään alkaa ihmettelemään, miksi minä en pääse jennalle enää yökylään saati alkaa syitä jennan vanhempien kanssa miettimään.

Jos yökylään yleensä halusi, piti olla tarpeeksi vanha järjestämään se itse ja sitten sai tai ei saanut vanhemmilta lupaa. Toinen juttu tietysti oli esim. serkkujen kanssa mummolassa yöpyminen, perhetuttujen luona yöpyminen koko perheen kanssa jne. Mutta ei oletettu, että aletaan mitään monimutkaista järjestämään sen vuoksi, että ollaan ystäviä naapuruston lasten, koulukaverien tms. kanssa.

Olen varma, että vanhempani eivät edes tunteneet kaikkien random-kaverien, jotka koulun jälkeen saattoivat meillä olla tms. vanhempia, eikä heitä kiinnostanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut se äiti, joka katkaisi yhteyden. Muutimme toiseen kaupunkiin. Lapsi jatkoi eteenpäin elämässään. Tämän entisen parhaan kaverin kanssa ei vaan ollut enää mitään yhteistä ja lapseni ei oikein edes halunnut tätä enää nähdä. Yritin ensin sanoa ihan suoraan, että näkeminen ei enää sovi. Ei mennyt viesti perille. Kun lopulta kävi niin, että tämä entinen kaveri näki lapseni whatsapp-tilasta, että lapsi on entisessä kotikaupungissa kisamatkalla ja kaverin isä googletti missä lapseni harrastuksen kisat on ja ilmestyi sinne lapsensa kanssa katsomaan, minulla tuli mitta täyteen. Lapseni oli erikseen sanonut, että ei ehdi nähdä, koska on kaupungissa vain kisojen takia. Sen jälkeen vaan yksinkertaisesti ghoustattiin tämä porukka ja estettiin kaikissa kanavissa, kun millään muulla ei tuntunut

Kyllä tekstisi kuulosti siltä, että nimenomaan SINÄ halusit lopettaa kavereiden ystävyyden. Oma lapsesi "ei oikein halunnut enää nähdä", kun sinä taisit päättää tämän lapsesi puolesta? 

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lakata ihmettelemästä tätä nykyaikaa, jossa vanhemmat huseeraavat lastensa ystävyyksissä, sopivat leikkipäiviä ja yökyläilyä ja sotkevat riidoissa osapuolina.

Yleensä vielä juuri siten, että tuovat niihin jotain omia traumojaan ja epäluulojaan, kun "suojelevat" lastaan. Omassa lapsuudessani ei vanhempien tullut mieleenkään alkaa ihmettelemään, miksi minä en pääse jennalle enää yökylään saati alkaa syitä jennan vanhempien kanssa miettimään.

Jos yökylään yleensä halusi, piti olla tarpeeksi vanha järjestämään se itse ja sitten sai tai ei saanut vanhemmilta lupaa. Toinen juttu tietysti oli esim. serkkujen kanssa mummolassa yöpyminen, perhetuttujen luona yöpyminen koko perheen kanssa jne. Mutta ei oletettu, että aletaan mitään monimutkaista järjestämään sen vuoksi, että ollaan ystäviä naapuruston lasten, koulukaverien tms. kanssa.

Olen varma, että vanhempani eivät edes tunteneet kaikkien random-kav

Mä luulen,  että tää on muuttunut vähitellen tällaiseksi,  kun on enemmän ja enemmän uutisoitu erilaisista riskeistä lasten elämässä. Vanhemmat ovat varovaisia luottamaan vieraisiin ihmisiin ja osittain ihan syystä... Itse törmäsin tähän ilmiöön, kun muutimme pienemmältä paikkakunnalta, jossa oli normaalia, että pihan lapset kävivät kysymässä toisiaan kylään/ulos leikkimään, pk-seudulle. Ja vielä kun lapsi ei mennyt lähikouluun, oli kavereiden luo mentävä vaihdollisilla julkisilla tai vanhempien kyydillä, oli sopiminen melkein pakko tehdä vanhempien kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lakata ihmettelemästä tätä nykyaikaa, jossa vanhemmat huseeraavat lastensa ystävyyksissä, sopivat leikkipäiviä ja yökyläilyä ja sotkevat riidoissa osapuolina.

Yleensä vielä juuri siten, että tuovat niihin jotain omia traumojaan ja epäluulojaan, kun "suojelevat" lastaan. Omassa lapsuudessani ei vanhempien tullut mieleenkään alkaa ihmettelemään, miksi minä en pääse jennalle enää yökylään saati alkaa syitä jennan vanhempien kanssa miettimään.

Jos yökylään yleensä halusi, piti olla tarpeeksi vanha järjestämään se itse ja sitten sai tai ei saanut vanhemmilta lupaa. Toinen juttu tietysti oli esim. serkkujen kanssa mummolassa yöpyminen, perhetuttujen luona yöpyminen koko perheen kanssa jne. Mutta ei oletettu, että aletaan mitään monimutkaista järjestämään sen vuoksi, että ollaan ystäviä naapuruston lasten, koulukaverien tms. kanssa.

Olen varma, että

Juuri näin. Ei voi nykyään liikaa korostaa sitä, että todellakin vanhempien kuuluu olla perillä lastensa tekemisistä ja keiden kanssa tämä pyörii! 

Vierailija kirjoitti:

Siis kyllä kohteliasta on vastata kun kysytään. Jos ei toinen reagoi kysymykseen mitenkään,  niin mistä kysyjä tietää vastauksen. Siis multa kysyy lapsen kaverin vanhempi, että sopiiko, jos "Matti" tulee meille viikonloppuna yökylään tai voiko "Mika" tulla teille viikonloppuna yökylään? Jos mä en reagoi kysymykseen mitenkäään, mistä ihmeestä kaverin vanhempi tietää sopiiko vai ei. Ei vastausta tarvitse perusteella mitenkään, mutta kohteliasta on vastata. Itselleni myös tulisi omituinen fiilis, jos ei mitään vastattaisi.

Älykkäämpi ymmärtäisi, että jos toinen ei vastaa niin ei sovi.

Inttäjille ja selitysten vaatijoille ei voi vastata ei- ne ei ikinä sitä hyväksy vaan inttäminen ja väittely jatkuu ja jatkuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kyllä kohteliasta on vastata kun kysytään. Jos ei toinen reagoi kysymykseen mitenkään,  niin mistä kysyjä tietää vastauksen. Siis multa kysyy lapsen kaverin vanhempi, että sopiiko, jos "Matti" tulee meille viikonloppuna yökylään tai voiko "Mika" tulla teille viikonloppuna yökylään? Jos mä en reagoi kysymykseen mitenkäään, mistä ihmeestä kaverin vanhempi tietää sopiiko vai ei. Ei vastausta tarvitse perusteella mitenkään, mutta kohteliasta on vastata. Itselleni myös tulisi omituinen fiilis, jos ei mitään vastattaisi.

Älykkäämpi ymmärtäisi, että jos toinen ei vastaa niin ei sovi.

Inttäjille ja selitysten vaatijoille ei voi vastata ei- ne ei ikinä sitä hyväksy vaan inttäminen ja väittely jatkuu ja jatkuu. 

Kasva aikuiseksi ja kommentoi sitten. Peruskäytöstapoihin kuuluu kysyttäessä vastaaminen. Jos ei sillä hetkellä tiedä sopiiko, laittaa viestin: palaan asiaan myöhemmin. Tuon voi tallentaa puhelimeen vakiovastaukseksi. Silloin ei tarvitse ihmetellä, onko viesti mennyt perille vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Missä teidän empatiakyky? Lapsen paras kaveri muuttaa eikä yhtäkkiä ole enää kiinnostunut vanhan kaverin seurasta - okei, mutta sille entiselle paikkakunnalle jääneelle tämä on aika kova paikka ja ilman mitään selityksiä ghostaaminen on todella julmaa. Pitää vähintään selittää vanhemmille asia koska moni vanhempikin saattaa ajatella että jokin yhteys ystävään säilyy vaikka muuttavat pois ja ajatus voi olla lohdullinenkin yksin jäävälle. Toki minäkin ymmärrän sen että muuttaneelle tulee uudet kuviot, mutta on kylmää käytöstä vaan ghostata menemään. Missä ihmeessä on suomalaisten empatiataidot? On siinä varmaan moni vanhempikin vähän hukassa että miten lohduttaa lasta joka menettää kaverinsa, ja osa ei ehkä osaa tehdä sitä oikein.

Pitää olla sosiaalisesti aika kyvytön, mikäli ei tajua, että kun kaverin perhe muuttaa kauemmas, lapset menee eri kouluihin , on omia harrastuksia jne niitä paraskin ystävyys laimenee ja hiipuu. Tämä kannattaa jokaisen vanhemman sille omalle lapselleen selittää ja kannustaa hankkimaan uusia ystäviä eikä roikkumaan siinä entisessä "parhaassa kaverinsa". Miksi tätä vastuuta lapsen pettymyksestä kasataan sille ystävälle ja hänen perheelleen. Te vanhempina olette vastuussa, että lapsenne oppii käsittelemään pettymyksiä. Niitä elämässä tulee aine. Kuten ystäviä tulee ja menee ja entisten ystävien kanssa moikataan jos astutaan näkemään 

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lakata ihmettelemästä tätä nykyaikaa, jossa vanhemmat huseeraavat lastensa ystävyyksissä, sopivat leikkipäiviä ja yökyläilyä ja sotkevat riidoissa osapuolina.

Yleensä vielä juuri siten, että tuovat niihin jotain omia traumojaan ja epäluulojaan, kun "suojelevat" lastaan. Omassa lapsuudessani ei vanhempien tullut mieleenkään alkaa ihmettelemään, miksi minä en pääse jennalle enää yökylään saati alkaa syitä jennan vanhempien kanssa miettimään.

Jos yökylään yleensä halusi, piti olla tarpeeksi vanha järjestämään se itse ja sitten sai tai ei saanut vanhemmilta lupaa. Toinen juttu tietysti oli esim. serkkujen kanssa mummolassa yöpyminen, perhetuttujen luona yöpyminen koko perheen kanssa jne. Mutta ei oletettu, että aletaan mitään monimutkaista järjestämään sen vuoksi, että ollaan ystäviä naapuruston lasten, koulukaverien tms. kanssa.

Olen varma, että vanhempani eivät edes tunteneet kaikkien random-kav

Höpö höpö. Kautta aikain on estetty lapsia leikkimästä sen ja sen porukan lasten kanssa. Menneiden sukupolvien riidat ja vanhat kaunat on periytetty seuraaville, vaikka kukaan ei ole oikein edes muistanut miksei naapurikyläläisiä saa edes tervehtiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lakata ihmettelemästä tätä nykyaikaa, jossa vanhemmat huseeraavat lastensa ystävyyksissä, sopivat leikkipäiviä ja yökyläilyä ja sotkevat riidoissa osapuolina.

Yleensä vielä juuri siten, että tuovat niihin jotain omia traumojaan ja epäluulojaan, kun "suojelevat" lastaan. Omassa lapsuudessani ei vanhempien tullut mieleenkään alkaa ihmettelemään, miksi minä en pääse jennalle enää yökylään saati alkaa syitä jennan vanhempien kanssa miettimään.

Jos yökylään yleensä halusi, piti olla tarpeeksi vanha järjestämään se itse ja sitten sai tai ei saanut vanhemmilta lupaa. Toinen juttu tietysti oli esim. serkkujen kanssa mummolassa yöpyminen, perhetuttujen luona yöpyminen koko perheen kanssa jne. Mutta ei oletettu, että aletaan mitään monimutkaista järjestämään sen vuoksi, että ollaan ystäviä naapuruston lasten, koulukaverien tms. kanssa.

Olen varma, että

Ehkä jossain täysin tuppukylässä on ollut jotain vuosisatoja periytyviä kiistoja, mutta ei kyllä kaikissa. Vanhempani tosin tekivät jo aika nuorena minulle selväksi, että olen itse vastuussa kaverisuhteistani, eivätkä tosiaankaan olleet selvittämässä jokaista kiistaa, mikä hiekkalaatikolla ja pihamailla tuli.

Missä kohtaa nämä lapset ovat sitten tarpeeksi vanhoja ITSE päättämään, kenen kanssa tahtovat olla kavereita? Tuonkin ikäiset lapset kuin aloittajan, eli jo koulussa olevat, osaavat kyllä kertoa, jos eivät halua olla kaveria jonkun kanssa. Silloinkin vanhempi voisi sanoa, että kerrot itse kaverille, että nyt kun olet muuttanut on tullut niin paljon kaikkea uutta, että aikaa ei ole pitää yhteyksiä. Mutta ei tälläistä, että mammat kiukuttelevat keskenään, toinen mykkäkoululla ja toinen siitä närkästymällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lakata ihmettelemästä tätä nykyaikaa, jossa vanhemmat huseeraavat lastensa ystävyyksissä, sopivat leikkipäiviä ja yökyläilyä ja sotkevat riidoissa osapuolina.

Yleensä vielä juuri siten, että tuovat niihin jotain omia traumojaan ja epäluulojaan, kun "suojelevat" lastaan. Omassa lapsuudessani ei vanhempien tullut mieleenkään alkaa ihmettelemään, miksi minä en pääse jennalle enää yökylään saati alkaa syitä jennan vanhempien kanssa miettimään.

Jos yökylään yleensä halusi, piti olla tarpeeksi vanha järjestämään se itse ja sitten sai tai ei saanut vanhemmilta lupaa. Toinen juttu tietysti oli esim. serkkujen kanssa mummolassa yöpyminen, perhetuttujen luona yöpyminen koko perheen kanssa jne. Mutta ei oletettu, että aletaan mitään monimutkaista järjestämään sen vuoksi, että ollaan ystäviä naapuruston lasten, koulukaverien tms. kanssa.

Olen varma, että

Niin ymmärrän, että käytännön asioista sopiminen. Mutta juuri tuollainen ihmettely, että ensin oltiin niin hyviä kavereita ja nyt ei äiti vastaa vaan on minusta kummallista. Tarkoitan, että lapsethan joko ovat tekemisissä keskenään tai eivät, eikä siihen pitäisi vanhempien puuttua. Esim. itselle normitoimintatapa oli, että kaverin kanssa sovittiin yökylästä ja sitten molemmat kysyi omilta vanhemmiltaan, sopiiko. Ja sen mukaan mentiin, mikä vastaus saatiin. Kyllä joskus kävi niinkin, että ei sopinut jommalle kummalle tai ei kummallekaan, mutta ei niistä vanhempien kesken mitään draamoja kehitetty.

Sitten kun luvat oli saatu, saattoi vanhemmat keskustella juuri sen verran, että haetaanko, viedäänkö, tms. Mutta vasta sitten, kun lapset itse olivat päättäneet molemmat näitä kyläilyjä haluta! Oli muuten helpompaa juuri siinä suhteessa, että kummankin (tai useamman, olihan joskus mukana useampikin lapsi) perhe sai itse keskustella asian keskenään ilman vaatimuksia ja vastauksia vieraille perheille.

Minkä ikäisistä lapsista tässä on kyse?

Vierailija kirjoitti:

Mulle ainakin kävi lapsena noin pari kertaa, koska isäni oli (ja on edelleen) alkoholisti. Aikuisena ajateltuna aika ikävää, koska eihän se minun syyni lapsena ollut millainen isä minulla oli. 

Minulle kävi myös, ja ihan samasta syystä. Oli vieläpä niin, että alkoholistiäitini asui muualla ja minä isäni kanssa kahden.

Oli mieltä ylentävää kuulla toisten suusta, että "mun äiti sanoi että sä olet huonoa seuraa mulle".

(Ja ennen kuin kukaan ehtii väittää, niin en ollut. Olin kiltti ja ujo lapsi, joka tykkäsi lukea kirjoja, katsoa elokuvia ja hoitaa hevosia. Koulussa en pärjännyt, mutta kouluvastainen en ole ollut koskaan. Lapsena ihailin ns. kympin tyttöjä ja haaveilin itse lääkärin urasta).