Kun lapsen parhaan ystävän äiti estää tapaamiset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tällaisen tapauksen. Se teini (14v) jota kiellettiin tapaamasta poltti tupakkaa, joi viikonloppuisin kännit ja oli suhteessa täysi-ikäiseen. Ja mistäkö tiedän? Oltiin samassa kaveripiirissä. Eli oletko AP tietoinen mitä lapsesi tekee selkäsi takana?

Kohdallamme ei mistään tuollaosesta ole kysymys,eikä ole kyse myöskään teineistä tässä. Ikävää,että joillakin on tuollaista,mutta hyvä jos kerrotaan selkeät syyt sille,miksi välit katkaistaan-meidän kohdallamme ei kerrottu ja siksi vaivaa,miksi näin on. 

Ymmärsin, että kyse oli lapsien kaveruudesta, ei mistään "meidän kaveruudesta".

Ehkä tuossa on se syy: lapsesi kaverin äiti ei jaksanut sitä, että sinä halusit kaveriperheen

Ap kirjoitti näin "mutta hyvä jos kerrotaan selkeät syyt sille,miksi välit katkaistaan-meidän kohdallamme ei kerrottu ". Ap kirjoittaa meistä, ei "lapseni kohdalla ei kerrottu". Taitaa tässä äiti olla sen verran tiiviisti osa lapsen elämää, ettei ymmärrä lapsen olevan erillinen ihminen.

Älä nyt viitti. Tuo on ihan normaali tapa ilmaista asia tuossa tilanteessa, jossa vanhemmat ovat sopineet lastensa näkemisistä. Eli vanhemmat ovat myös kanssakäymisissä keskenään, ei vain lapset. Tuohan on tavallinen käytäntö pienempien lasten kohdalla, vaikka ei tarkoita sinälllään sen kummempaa tuttavuutta tai ystävyyttä vanhempien kesken kuitenkaan.

Kaikki ihmiset eivät osaa käsitellä vaikeita tunteita tai asioita. Tunnen naisen joka katkoo ystävyyssuhteita ja parisuhteita juuri noin, vain katoamalla selityksittä. Hän ei pysty puhumaan. Sitten kehuu kuinka ei koskaan riitele. No, ei tarvitse riidellä kun ystävyys ja parisuhteet katkeaa ensimmäiseen erimielisyyteen. Tunnen myös teini-ikäisen tyttärensä. Tyttärellä ei ole juurikaan enää kavereita. Tytärkin kun on oppinut mallin, että ristiriidat ratkaistaan poistumalla ihmissuhteesta. Surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kyllä kohteliasta on vastata kun kysytään. Jos ei toinen reagoi kysymykseen mitenkään,  niin mistä kysyjä tietää vastauksen. Siis multa kysyy lapsen kaverin vanhempi, että sopiiko, jos "Matti" tulee meille viikonloppuna yökylään tai voiko "Mika" tulla teille viikonloppuna yökylään? Jos mä en reagoi kysymykseen mitenkäään, mistä ihmeestä kaverin vanhempi tietää sopiiko vai ei. Ei vastausta tarvitse perusteella mitenkään, mutta kohteliasta on vastata. Itselleni myös tulisi omituinen fiilis, jos ei mitään vastattaisi.

Älykkäämpi ymmärtäisi, että jos toinen ei vastaa niin ei sovi.

Inttäjille ja selitysten vaatijoille ei voi vastata ei- ne ei ikinä sitä hyväksy vaan inttäminen ja väittely jatkuu ja jatkuu. 

Ihan järkyttävää miten kylmiä ja empatiakyvyttömiä ihmiset näköjään nykyään on. Että ystävät ja kaverit tosiaan voidaan lempata milloin hyvänsä, (kuin vanhat lelut joihin ollaan kyllästytty), mitään selityksiä ei tarvita ja jos joku yrittää jälkeenpäin lähestyä ja kysyä, hän on siis "rasittava inttäjä" ja ripustautuja.  Empatikyvyttömät vanhemmat kasvattaa tällä tavalla empatialyvyttömiä ja tunnekylmiä lapsia.  Ei ole ihme, että maailma on niin vinksallaan kuin on.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kyllä kohteliasta on vastata kun kysytään. Jos ei toinen reagoi kysymykseen mitenkään,  niin mistä kysyjä tietää vastauksen. Siis multa kysyy lapsen kaverin vanhempi, että sopiiko, jos "Matti" tulee meille viikonloppuna yökylään tai voiko "Mika" tulla teille viikonloppuna yökylään? Jos mä en reagoi kysymykseen mitenkäään, mistä ihmeestä kaverin vanhempi tietää sopiiko vai ei. Ei vastausta tarvitse perusteella mitenkään, mutta kohteliasta on vastata. Itselleni myös tulisi omituinen fiilis, jos ei mitään vastattaisi.

Älykkäämpi ymmärtäisi, että jos toinen ei vastaa niin ei sovi.

Inttäjille ja selitysten vaatijoille ei voi vastata ei- ne ei ikinä sitä hyväksy vaan inttäminen ja väittely jatkuu ja jatkuu. 

Jos on/perheenjäsen on esim. vakavasti sairas, vastaaminen todellakin voi unohtua. Hyvä kun ikinä edes muistaa,että viesti on tullut. Puhelinkin voi kadota ja viestejä on kadonnut bittiavaruuteen, kun operaattoreiden palveluissa on häiriöitä. 

Luvan antaminen yökylään pidemmän matkan päähän voi olla iso kynnys. Lapsi ei ehkä itse halua kauas kotoaan. Voi myös olla tuiki tavallista yökastelua, mistä ei ole kiva puhua. Tai jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lakata ihmettelemästä tätä nykyaikaa, jossa vanhemmat huseeraavat lastensa ystävyyksissä, sopivat leikkipäiviä ja yökyläilyä ja sotkevat riidoissa osapuolina.

Yleensä vielä juuri siten, että tuovat niihin jotain omia traumojaan ja epäluulojaan, kun "suojelevat" lastaan. Omassa lapsuudessani ei vanhempien tullut mieleenkään alkaa ihmettelemään, miksi minä en pääse jennalle enää yökylään saati alkaa syitä jennan vanhempien kanssa miettimään.

Jos yökylään yleensä halusi, piti olla tarpeeksi vanha järjestämään se itse ja sitten sai tai ei saanut vanhemmilta lupaa. Toinen juttu tietysti oli esim. serkkujen kanssa mummolassa yöpyminen, perhetuttujen luona yöpyminen koko perheen kanssa jne. Mutta ei oletettu, että aletaan mitään monimutkaista järjestämään sen vuoksi, että ollaan ystäviä naapuruston lasten, kou

Miten usein kävi niin, että lapset sopi keskenään ja toisen äiti sanoi, että ei käy. Lapselle ei tarvitse selittää, miksi ei käy, riittää pelkkä ei. Sitten soittaakin sen toisen lapsen äiti, että kun lapset on jo sopineet, niin totta kai yökyläillään ja kieltäjä-äiti kokee, että hänen päätöksensä yli kävellään, häntä ei kunnioiteta.

Kun tuon toistaa tarpeeksi monta kertaa, ei enää tee mieli vastata puhelimeen ja toistaa, että olen lapseni vanhempi, saan tehdä isot lasta koskevat päätökset ja tässä tapauksessa yökyläily on sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kyllä kohteliasta on vastata kun kysytään. Jos ei toinen reagoi kysymykseen mitenkään,  niin mistä kysyjä tietää vastauksen. Siis multa kysyy lapsen kaverin vanhempi, että sopiiko, jos "Matti" tulee meille viikonloppuna yökylään tai voiko "Mika" tulla teille viikonloppuna yökylään? Jos mä en reagoi kysymykseen mitenkäään, mistä ihmeestä kaverin vanhempi tietää sopiiko vai ei. Ei vastausta tarvitse perusteella mitenkään, mutta kohteliasta on vastata. Itselleni myös tulisi omituinen fiilis, jos ei mitään vastattaisi.

Älykkäämpi ymmärtäisi, että jos toinen ei vastaa niin ei sovi.

Inttäjille ja selitysten vaatijoille ei voi vastata ei- ne ei ikinä sitä hyväksy vaan inttäminen ja väittely jatkuu ja jatkuu. 

Ihan järkyttävää miten kylmiä ja empatiakyvyttömiä ihmiset

Tässä tapauksessa äiti on se, joka ei tunnu ymmärtävän rooliaan lapsensa elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kyllä kohteliasta on vastata kun kysytään. Jos ei toinen reagoi kysymykseen mitenkään,  niin mistä kysyjä tietää vastauksen. Siis multa kysyy lapsen kaverin vanhempi, että sopiiko, jos "Matti" tulee meille viikonloppuna yökylään tai voiko "Mika" tulla teille viikonloppuna yökylään? Jos mä en reagoi kysymykseen mitenkäään, mistä ihmeestä kaverin vanhempi tietää sopiiko vai ei. Ei vastausta tarvitse perusteella mitenkään, mutta kohteliasta on vastata. Itselleni myös tulisi omituinen fiilis, jos ei mitään vastattaisi.

Älykkäämpi ymmärtäisi, että jos toinen ei vastaa niin ei sovi.

Inttäjille ja selitysten vaatijoille ei voi vastata ei- ne ei ikinä sitä hyväksy vaan inttäminen ja väittely jatkuu ja jatkuu. 

Ihan järkyttävää miten kylmiä ja empatiakyvyttömiä ihmiset

Käsittääkseni ystävää ei ole lempattu, ystävän äiti vain on kyllästynyt ap:n jatkuvaan pommitukseen siitä, koska lapset voivat tavata toisensa. Kukaan ei ole estänyt tapaamisia, kaverin äiti vain ei päästä omaansa yökylään tai tuo leikkimään kaverille, joten ihan en ymmärrä, missä se lemppaaminen tässä oikein on, jos toisen lapsen perhe ei jouda hyppimään ap:n käskyjen mukaan. Yhteyttä on pidetty, koska ei kai lapset muuten olisi keskenään sopineet yökyläilystä, joka sopisi heille molemmille.

Kommentoinkin tässä keskusteluketjun yleistä sävyä. Jos luet koko ketjun läpi, niin ehkä ymmärrät.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut se äiti, joka katkaisi yhteyden. Muutimme toiseen kaupunkiin. Lapsi jatkoi eteenpäin elämässään. Tämän entisen parhaan kaverin kanssa ei vaan ollut enää mitään yhteistä ja lapseni ei oikein edes halunnut tätä enää nähdä. Yritin ensin sanoa ihan suoraan, että näkeminen ei enää sovi. Ei mennyt viesti perille. Kun lopulta kävi niin, että tämä entinen kaveri näki lapseni whatsapp-tilasta, että lapsi on entisessä kotikaupungissa kisamatkalla ja kaverin isä googletti missä lapseni harrastuksen kisat on ja ilmestyi sinne lapsensa kanssa katsomaan, minulla tuli mitta täyteen. Lapseni oli erikseen sanonut, että ei ehdi nähdä, koska on kaupungissa vain kisojen takia. Sen jälkeen vaan yksinkertaisesti ghoustattiin tämä porukka ja estettiin kaikissa kanavissa, kun millään muulla ei tuntunut menevän perille.

Tuo on aina ilkeää käytöstä. Siis teidän puoleltanne.

Vierailija kirjoitti:

Tää on jotenkin toivoton palsta kun aloittajan tarinaan ja kysymyksiin ei koskaan vastata sellaisenaan, vaan aletaan kehittelemään kaikenlaista muuta tapahtuneeksi, vaikkei ap mitään sellaista ole vihjaissut. Esim. että ap olisi rasittava jankkaaja tms., vaikka lapsen kaverin vanhempi ghostaa eli siis suomeksi: ei vastaa ensimmäiseenkään kysymykseen. 

Erittäin outoa käytöstä kaverin vanhemmalta, jos on tietoista. Toinen vaihtoehto on, että tämä äiti on aktiivinen, monessa whatsapp-ryhmässä mukana, ja on lukenut viestin, aikonut vastata siihen myöhemmin ja sitten unohtanut asian. Itselleni käynyt joskus noin. Whatsapp ei luettua viestiä nosta esiin, ja jos monessa ryhmässä tapahtumaa niin hautautuu helposti.

Täällä keskustelut menee aina noin, ja se on tosi ärsyttävää. Loppujen lopuksi mistään tarinasta ei tiedetä kuin sen verran mitä ap kertoo (eikä sitäkään tiedetä, onko se totta vai mielikuvituksen tuotosta koko tarina). Mutta minua kiinnostaisi keskustella aiheesta ihan sellaisenaan, niiden tietojen pohjalta mitä ap kertoo. Aihe voi olla mitä tahansa, vaikka "veljeni vaimo ei anna veljen pitää enää yhteyttä lapsuuden perheeseensä" tai "työkaveri on koko ajan äänessä palavereissa" tai "miksi käyttämättömät merkkituotteet eivät mene kaupaksi kirpputoreilla" niin aina, AINA keskustelun ottavat osaa sellaiset, jotka näkevät koko aiheen 100% omien kokemustensa mukaan ja projisoivat itsensä suoraan siihen tarinaan. Joten se kääntyy niin, että "sinä mieheni sisko olet narsisti ja siksi emme pidä enää yhteyttä" ja "te muut siellä työpaikalla olette kiusaajia ja yritätte vain kaasuvalottaa, että se työkaveri olisi muka aina äänessä" ja "et sinä mitään merkkituotteita myy vaan reikäistä ja p*skaista henkkamaukkaa".

Tämän palstan perusteella on alkanut tulla epäilys, että iso osa ihmisistä on täysin kyvyttömiä kuvittelemaan mitään muuta kuin oman näkökulmansa. Mikä on aika pelottava ajatus, koska erilaisten skenaarioiden ja näkökulmien kuvitteleminen ja niihin eläytyminen on kuitenkin empatian perusta.

Lasten kaveruutta ja vanhempien välistä yhteydenpitoa ei pitäisi koskaan sekoittaa. Jo pienenä lapsena meni jotenkin fiilikset hyvän kaverin kanssa olemisessa, kun vanhempamme eivät kovin hyvin tulleet toimeen ja olivat aivan eri puista veistetty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut se äiti, joka katkaisi yhteyden. Muutimme toiseen kaupunkiin. Lapsi jatkoi eteenpäin elämässään. Tämän entisen parhaan kaverin kanssa ei vaan ollut enää mitään yhteistä ja lapseni ei oikein edes halunnut tätä enää nähdä. Yritin ensin sanoa ihan suoraan, että näkeminen ei enää sovi. Ei mennyt viesti perille. Kun lopulta kävi niin, että tämä entinen kaveri näki lapseni whatsapp-tilasta, että lapsi on entisessä kotikaupungissa kisamatkalla ja kaverin isä googletti missä lapseni harrastuksen kisat on ja ilmestyi sinne lapsensa kanssa katsomaan, minulla tuli mitta täyteen. Lapseni oli erikseen sanonut, että ei ehdi nähdä, koska on kaupungissa vain kisojen takia. Sen jälkeen vaan yksinkertaisesti ghoustattiin tämä porukka ja estettiin kaikissa kanavissa, kun millään muulla ei tuntunut

Justiinsa. Ei tässä tarvitse miettiä sitä, mitä aikuisena tapahtuu. Yritä nyt sinä siellä eläytyä lapsen / lasten asemaan! Lasten asioitahan tässä hoidetaan, ei aikuisten. Ihan turha verrata sitä aikuisten tekemisiin. Lapset ovat eri tavalla herkkiä kuin aikuiset. Jos joku "ghostaa", niin tietysti asiaan pitää puuttua. Siis järkyttävän huonoon ja kylmään käytökseen.

Minä kuulin lapselta, että kaverin äiti on suuttunut mulle. Syynä kuulema se, että en ole vuosi sitten vastannut viestiin. Niin, oisko kannattanut soittaa, niin olisi huomannut, että mulla on vaihtunut numero? Lapset on jo sen ikäisiä, että niillä on omatkin puhelimet, niin en ole jokaiselle kontaktille ilmoitellut numeron vaihdosta.

Minä en ikinä antaisi 11-vuotiasta yökylään pitkän matkan päähän. Mistä tiedät, että mitä siellä tapahtuu yöllä. Niin vastuutonta. Lapsen koko loppuelämä sitten pilalla jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut se äiti, joka katkaisi yhteyden. Muutimme toiseen kaupunkiin. Lapsi jatkoi eteenpäin elämässään. Tämän entisen parhaan kaverin kanssa ei vaan ollut enää mitään yhteistä ja lapseni ei oikein edes halunnut tätä enää nähdä. Yritin ensin sanoa ihan suoraan, että näkeminen ei enää sovi. Ei mennyt viesti perille. Kun lopulta kävi niin, että tämä entinen kaveri näki lapseni whatsapp-tilasta, että lapsi on entisessä kotikaupungissa kisamatkalla ja kaverin isä googletti missä lapseni harrastuksen kisat on ja ilmestyi sinne lapsensa kanssa katsomaan, minulla tuli mitta täyteen. Lapseni oli erikseen sanonut, että ei ehdi nähdä, koska on kaupungissa vain kisojen takia. Sen jälkeen vaan yksinkertaisesti ghoustattiin tämä porukka ja estettiin kaikissa kanavissa, kun millään muulla ei tuntunut menevän perille.

Hui! Creepyä stalkkerimenoa tuollainen kisoihin ilmestymine

Mikä on näiden somepäivitysten tarkoitus? Ex-kaveri on kuitenkin liittänyt lapsesikin whatsappryhmään tai he ovat muuten samassa ryhmässä eli jotain yhteyttä on.

Minä olen unohtanut puhelimen ja kaikki muut kuin omat sydänystävät jos on tullut ero, todella pahoja riitoja kotona, tai sellaisia terveyshuolia että juuri muulla ei ole väliä.

Näitä tapahtuu ihmisille ja se on ymmärrettävä. Kun täysjärkinen on omissa oloissaan on yleensä joku syy ja hän tulee takaisin kun pystyy.

Tiedä tällaisia äitejä jotka ovat valinneet lastensa kaverit. Loppukädessä ne lapset ovat sitten jääneet yksin.

Vierailija kirjoitti:

Tiedä tällaisia äitejä jotka ovat valinneet lastensa kaverit. Loppukädessä ne lapset ovat sitten jääneet yksin.

Ikävä kyllä näin käy, kun aletaan liikaa säätämään, kuka on tarpeeksi hyvää seuraa lapselle, ts. kenen vanhemmat ovat tarpeeksi merkittäviä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Miten usein kävi niin, että lapset sopi keskenään ja toisen äiti sanoi, että ei käy. Lapselle ei tarvitse selittää, miksi ei käy, riittää pelkkä ei. Sitten soittaakin sen toisen lapsen äiti, että kun lapset on jo sopineet, niin totta kai yökyläillään ja kieltäjä-äiti kokee, että hänen päätöksensä yli kävellään, häntä ei kunnioiteta.

Kun tuon toistaa tarpeeksi monta kertaa, ei enää tee mieli vastata puhelimeen ja toistaa, että olen lapseni vanhempi, saan tehdä isot lasta koskevat päätökset ja tässä tapauksessa yökyläily on sellainen.

Niin tämä oli ihan sinun omassa päässäsi kehittelemä skenaario. Mikä arvo tällaisella ns keskustelulla on, että keksitään kysyjän tilanteeseen toinen toistaan hurjempia taustatarinoita ja sitten rähistään miten sekopää ap on kun on tehnyt sitä ja tätä kuvitteellista juttua? Että ei ihmekään kun se toinen äiti ei enää vastaa. Ihan älytöntä settiä, ihan kuin leikkisitte jotain barbie-leikkiä jossa keksitään juonenkäänteitä vauhdissa.

Mua kiinnostais näin aikuisena äitinä kyllä vaihtaa mielipiteitä ihan tästä oikeestakin asiasta. Ja olen ehdottomasti sitä mieltä että normaalin ihmisen käytöstapoihin kuuluu vastata lapsen kaverin äidille. Jos haluaa syystä tai toisesta lopettaa pikkulasten kaverisuhteen niin sekin pitää aikuisen jaksaa ilmaista. Jos ei halua sanoa suoraan totuutta, niin sitten voi käyttää jotain sopivaa valkoista valhetta, mutta jotenkin tilanne pitää päätellä. Kuka tahansa normaali aikuinen ottaa viestin vastaan. Jos ei ole normaali eikä usko yhdellä tai kahdella sanomisella, niin sitten on varmaan paikallaan vain pidentää vastausaikaa tai jopa jättää vastaamatta. Mutta se ei todellakaan ole ensisijainen keino jonka voi ottaa käyttöön aina kun on epämukava tilanne.

Itse miettisin ap:n tilanteessa kahta skenaariota: joko viestin vastaanottaja on unohtanut vastata tai sitten hän ei jostain syystä halua. Sitten on hyvä käydä mielessään tilannetta läpi, ollaanko jotenkin kuormitettu tätä kaveria/vanhempaa? Onko siemmin tullut viestejä että heitä ei enää kiinnosta kaveerata? Ja onko yökyläily ajankohtaista jos lapset on niin nuoria etteivät itse sitä järjestä? Kokisin niin että vanhemmat järkkää päivätteffejä pikkulapselle, mutta isommat sopii tapaamiset itse ja sopii yökyläilyt omien vanhempien kanssa.

 

Mutta jos ap ei itse keksi mikä voisi olla vialla ja syynä hiljaisuuteen niin sitten uusi kohtelias viesti, vaikka tyyliin: Pahoittelut että kyselen taas, mutta olisiko mahdollista järkätä lapsille treffit tai yökyläily? Ymmärrän jos ei sovi, mutta kysäisen vielä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on jotenkin toivoton palsta kun aloittajan tarinaan ja kysymyksiin ei koskaan vastata sellaisenaan, vaan aletaan kehittelemään kaikenlaista muuta tapahtuneeksi, vaikkei ap mitään sellaista ole vihjaissut. Esim. että ap olisi rasittava jankkaaja tms., vaikka lapsen kaverin vanhempi ghostaa eli siis suomeksi: ei vastaa ensimmäiseenkään kysymykseen. 

Erittäin outoa käytöstä kaverin vanhemmalta, jos on tietoista. Toinen vaihtoehto on, että tämä äiti on aktiivinen, monessa whatsapp-ryhmässä mukana, ja on lukenut viestin, aikonut vastata siihen myöhemmin ja sitten unohtanut asian. Itselleni käynyt joskus noin. Whatsapp ei luettua viestiä nosta esiin, ja jos monessa ryhmässä tapahtumaa niin hautautuu helposti.

Täällä keskustelut menee aina noin, ja se on tosi ärsyttävää. Loppujen lopuksi mistään tarinasta ei tiedetä kuin sen verran mitä ap ker

Lainaus ei näy kunnolla, mutta TÄMÄ, mitä viimeisin viestittäjä kirjoittaa! Onko ihmiset laajastikin niin lahjattomia sosiaalisesti että ei pystytä näkemään mitään muuta kuin se oma tunne ja oma kokemusmaailma? Ja kaikki ongelmat on jonkun muun syytä ja kaikki asiat on mustavalkoisia ja yksinkertaisia! Ei ihme että persuilla on niin paljon äänestäjiä, on populismilla maaperää mihin upota..