Vanha äitini vastustaa kaikkea teknologiaa ja omatoimisuutta

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä verenpaineenmittausta ole työntekijät poistaneet vaan päättäjät jotka eivät tarjoa siihen resursseja. Kun ihmisillä on mahdollisuus mitattauttaa verenpaineensa muutenkin edes niitä verenpainemittareita ei ole joka työpisteeseen hankittu. Toisaalta se on myöskin hieman tehotonta. Todellisemman kuvan tilanteesta saa kun asiakas seuraa sitä verenpainetta kotona ihan omassa arkiympäristössään.

Näinpä. Mä en edes haluaisi juosta terveyskeskuksessa mittauttamassa verenpaineitani. Nykyiset kotikäyttöön tarkoitetut mittarit ovat niin helppokäyttöisiä, että kuka tahansa osaa mitata itse verenpaineensa. Eri juttu oli joskus vuosikymmeniä sitten, kun oli stetoskoopit ja vanhanaikaiset mittarit. Silti ymmärrän ihmisiä, jotka haluavat sairaanhoitajan tai lääkärin vastaanotolle. Uskoisin, että näille ihmisille siitä käynnistä tulee turvallinen tunne. Joku ammattilainen on varmistanut, että minulla ei ole mitään  hätää. Olen tullut nähdyksi ja kuulluksi. Se, että jonkun asian - kuten vaikka just verenpaineen mittaamisen - voisi tehdä itsekin, ei ole oleellista. Uskoisin, että tämä tulee muuttumaan, koska ihmisillä on nykyisin vaikka mitä älykelloa ja -sormusta, jotka mittaavat kaikenlaista. Kiinnostus omaa terveyttä ja hyvinvointia kohtaan on lisääntynyt. 

Miksei pankki voi ottaa vastaan kirjekyyhkyni lähettämää viestiä? Olen pöyristynyt!

Olen 78-vuotias. Hankin ensimmäisen koneeni 1989. Tuo boomeripuhe on alhaista ja pelottavaa, niinpä ovi pysyykin kiinni kaikille x-, z- ja mitä niitä nyt on siinnyt -ikäluokkiin kuuluville. Ollaan vain kaikki omissa poteroissa, turvallisempaa ja mukavampaa aggressiivisten pullamössöjen ulottumattomissa. Itsenäisyyteen kannustaisin kaikkia iäkkäitä(kin). Mitä tulee omaishoitajuuteen, tein sitä seitsemän vuotta kiihtyvällä tahdilla tietysti. Olin omaishoitaja, vaikka boomeri olenkin. Nuorempien ikäluokkien puheet ovat monestikin ällöttävän itsekkäitä, ymmärtämättömiä ja kakkaisia.

Kun äitini jäi leskeksi muutama vuosi sitten, niin minun piti opettaa kuinka "seinäatä nostetaan rahaa! 75 eikä ollut koskaan käteistä nostanut, koska isäni hoisi kaikki asiat. Laskuista on saanut nyt suoraveloituksen ja onneksi on niin iso eläke, että ne laskut voivatkin mennä ihan milliin tahansa. Muutaman satunnaisen laskun laittaa maksupalvelukuoressa pankkiin ja maksaa aiitä 6e lasku. Käy nostamassa automaatin nostomaksimin 400e ja maksaa menonsa sillä. Lankapuhelimen vaihtoi doroon ja saa sen aina sekaisin. Nyt vielä pärjää arjessansa, mutta hirvittää tulevaisuus  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua syyllistetään siitä kun en halua synnyttää tänne veronmaksajia ja boomereiden eläkkeiden maksajia.

En minä jaksa mitään uutta ihmistä hoivata ja kasvattaa, kun pitää mätäpersevanhuksia hoitaa ja palvella kymmeniä ja kymmeniä vuosia, kunnes sitä on jo oma elämäkin mennyt ohi, kun heistä viimein eroon pääsee.

Oikeasti en koskaan saa elää vain itselleni. Boomerit elävät riesanani niin kauan, että olen itsekin jo raihnainen kun vapaaksi pääsen.

En todellakaan tee lapsia tähän, kun oma jaksaminen on kortilla.

Onpa sinulla ihana asenne elämään.  Joo, älä missään nimessä teekään lapsia.  Et sovi vanhemmaksi, tuolla asenteella et mitenkään.  Tosin ei niitä sinulle enää tulekaan, jos vanhempasi oikeasti on niitä boomeri-ikäisiä.  Sinua ei kukaan siitä syyllistä, se on omaa harhaisuuttasi.  Erittäin tyypi

Mä ymmärrän tuota aiempaa kirjoittajaa. Jos omat vanhempasi odottavat ja vaativat, että sinä teet ja hoidat kaiken, ei ole ihan helpoa sanoa, että en muuten tee. Riippuu toki siitä, millaiset vanhemmat sattuu olemaan. Valitettavan monessa perheessä lapset on kasvatettu syyllistämällä ja kun vanhemmat sitten tulevat vanhoiksi, uhriudutaan ja heittäydytään marttyyreiksi. Mä mietin, miten sitä oikein kuvailisi. Siis tunnetta, kun yrität kiemurrella irti niistä odotuksista ja vaatimuksista ja sitten vanhempasi suuttuvat tai heittäytyvät marttyyreiksi. Niin...se tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Voihan sitä tietysti vaikka pistää välinsä poikki kokonaankin vanhempiinsa, jotka käyttäytyvät em tavalla, mutta ei sekään mitään mieltä ylentävää ole. Ja vaikka ei nyt noin radikaalisti toimisikaan, kyllä mulle on aina tullut paha mieli, kun isä vihaisena lyö mulle luurin korvaan, kun en olekaan hypännyt hänen pillinsä mukaan. 

Nämä muutosvastaiset ihmiset jotka kiukutellakseen jättäytyvät kehityksestä jälkeen hankaloittavat oman elämänsä lisäksi myös muita, kun heitä täytyy sitten läheisten auttaa ja asiakaspalvelijoiden kuunnella kiukkuista vuodatusta ihan turhaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olen 78-vuotias. Hankin ensimmäisen koneeni 1989. Tuo boomeripuhe on alhaista ja pelottavaa, niinpä ovi pysyykin kiinni kaikille x-, z- ja mitä niitä nyt on siinnyt -ikäluokkiin kuuluville. Ollaan vain kaikki omissa poteroissa, turvallisempaa ja mukavampaa aggressiivisten pullamössöjen ulottumattomissa. Itsenäisyyteen kannustaisin kaikkia iäkkäitä(kin). Mitä tulee omaishoitajuuteen, tein sitä seitsemän vuotta kiihtyvällä tahdilla tietysti. Olin omaishoitaja, vaikka boomeri olenkin. Nuorempien ikäluokkien puheet ovat monestikin ällöttävän itsekkäitä, ymmärtämättömiä ja kakkaisia.

Olen samaa mieltä siitä, että kannattaa opetella tekemään itse sekä myös opetella käyttämään erilaisia palveluita. Voi elää omaa elämäänsä haluamallaan tavalla eikä muutu omille lapsilleen taakaksi. On mukavampaa tavata lapsiaankin, kun he tulevat ihan mielellään käymään eikä vastentahtoisesti hoitamaan jotain "työsarkaa". 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua syyllistetään siitä kun en halua synnyttää tänne veronmaksajia ja boomereiden eläkkeiden maksajia.

En minä jaksa mitään uutta ihmistä hoivata ja kasvattaa, kun pitää mätäpersevanhuksia hoitaa ja palvella kymmeniä ja kymmeniä vuosia, kunnes sitä on jo oma elämäkin mennyt ohi, kun heistä viimein eroon pääsee.

Oikeasti en koskaan saa elää vain itselleni. Boomerit elävät riesanani niin kauan, että olen itsekin jo raihnainen kun vapaaksi pääsen.

En todellakaan tee lapsia tähän, kun oma jaksaminen on kortilla.

Onpa sinulla ihana asenne elämään.  Joo, älä missään nimessä teekään lapsia.  Et sovi vanhemmaksi, tuolla asenteella et mitenkään.  Tosin ei niitä sinulle enää tulekaan, jos vanhempasi oikeasti on niitä boomeri-ikäisiä.  Sinua ei kukaan siitä syyllist

Osalle ihmisistä se ei sanominen on helpompaa, toisille vaikeampaa. Sosiaaliset tilanteet ei aina ole helppoja siksi joskus katkaistaan ne välit kokonaan. Ei hyväksytä sitä että ihmiset ovat erilaisia ja heillä on erilaiset mielipiteet. Loukkaannutaan siitä että toinen näkee eritavalla eikä itse hyväksy itsessään sopeutumattomuutta.

Oikeastaan vuorovaikutus on aika yksinkertaista. Jonkin verran siinä vaaditaan aina taitoa näytellä ja sitä että omia mielipiteitä ei palauteta suoraan vaan otetaan huomioon myös kuulija. Jos sitä toista ei huomioida vuorovaikutustilanteessa mitenkään ei keskustelu mihinkään etene vaan muodostuu kiistelyksi jossa molemmat jää omiin poteroihinsa joko katkerina tai vain sitten välinpitämättöminä koko keskustelua/vuorovaikutustilannetta kohtaan. Rakentavassa vuorovaikutuksessa taas hyväksytään se että toinen näkee asiat eritavalla eikä välttämättä automaattisesti ymmärrä minun näkemyksiä yhtään.

84-vuotias äitini vain myhäilee itsetyytyväisenä kuinka hänen ei tarvitse hoitaa mitään asioita, koska hänellä on tytär, joka hoitaa kaiken. 

On huuhteluttanut tänä vuonna korvansa terveyskeskuksessa. Hänelle oli kyllä sanottu, ettei tällaista palvelua täältä enää ole. Minun olisi pitänyt käydä edeltävästi suihkuttelemassa korviin pehmittävät tipat 1-4 krt päivässä. Tähän en suostunut. 

Pararat ja lonkankoukistajat muorilla ihan kipsissä ja kivut kovat, mutta eihän fysioterapeutille voi mennä, kun joutuu pian jumppaamaan, tekemään itse jotain. Lääkärille pitää päästä, lääkärillä varmasti jokin poppakonsti, kuvaus tai leikkaus, mikä poistaa kivut suit sait. Syö sitten särkylääkkeitä ja valittaa toista vuotta putkeen joka päivä, kuinka kipeää ja vaikeaa taas on kävely. 

Nro 208: "Osalle ihmisistä se ei sanominen on helpompaa, toisille vaikeampaa. Sosiaaliset tilanteet ei aina ole helppoja siksi joskus katkaistaan ne välit kokonaan. Ei hyväksytä sitä että ihmiset ovat erilaisia ja heillä on erilaiset mielipiteet. Loukkaannutaan siitä että toinen näkee eritavalla eikä itse hyväksy itsessään sopeutumattomuutta.

Oikeastaan vuorovaikutus on aika yksinkertaista. Jonkin verran siinä vaaditaan aina taitoa näytellä ja sitä että omia mielipiteitä ei palauteta suoraan vaan otetaan huomioon myös kuulija. Jos sitä toista ei huomioida vuorovaikutustilanteessa mitenkään ei keskustelu mihinkään etene vaan muodostuu kiistelyksi jossa molemmat jää omiin poteroihinsa joko katkerina tai vain sitten välinpitämättöminä koko keskustelua/vuorovaikutustilannetta kohtaan. Rakentavassa vuorovaikutuksessa taas hyväksytään se että toinen näkee asiat eritavalla eikä välttämättä automaattisesti ymmärrä minun näkemyksiä yhtään."

Näinhän se on. Jos vastapuoli on jääräpäinen (esimerkiksi kuten ketjun aloittajan äiti), joka ei suostu hyväksymään mitään muuta kuin oman tapansa, siinä ei vuoropuhelut välttämättä auta mitään. Tai ainakin vaatii kärsivällisyyttä saada vanhus ymmärtämään ja hyväksymään tosiasiat. Joskus on helpompaa antaa jääräpäiselle vanhukselle periksi kuin jatkaa pitkää kinastelua asiasta. Menee sillä kertaa vähemmän aikaa, kun tekee kuten vanhus on halunnut, kuin jos yrittäisi saada vanhuksen ymmärtämään ja hyväksymään, että nyt asiat tehdäänkin toisin kuin hän on halunnut. 

Vierailija kirjoitti:

84-vuotias äitini vain myhäilee itsetyytyväisenä kuinka hänen ei tarvitse hoitaa mitään asioita, koska hänellä on tytär, joka hoitaa kaiken. 

On huuhteluttanut tänä vuonna korvansa terveyskeskuksessa. Hänelle oli kyllä sanottu, ettei tällaista palvelua täältä enää ole. Minun olisi pitänyt käydä edeltävästi suihkuttelemassa korviin pehmittävät tipat 1-4 krt päivässä. Tähän en suostunut. 

Pararat ja lonkankoukistajat muorilla ihan kipsissä ja kivut kovat, mutta eihän fysioterapeutille voi mennä, kun joutuu pian jumppaamaan, tekemään itse jotain. Lääkärille pitää päästä, lääkärillä varmasti jokin poppakonsti, kuvaus tai leikkaus, mikä poistaa kivut suit sait. Syö sitten särkylääkkeitä ja valittaa toista vuotta putkeen joka päivä, kuinka kipeää ja vaikeaa taas on kävely. 

Onpa tuhma äiti,  toivottavasti itse vielä viiden vuoden päästä muistan etten asioistani puhu lapsilleni yhtikäs mitään kuten en nytkään.   Olisihan tuo jos vanhuus paranisi jumppaamalla ja jollain ruokavaliolla.

Onpas äiskä sitten saanut erikoiskohtelua.  94 v   kävi apteekissa huuhtelussa, ei lähtenyt vaikut, uudet tipat ja uudestaan .  Itsenäinen sinkku.  Ahtaat korvakäytävät .

Muistisairaita ehkä sit pakko jos ei korvatipat itseltä onnistu?

Täytän tänä vuonna 50v, pitäisikö minun tehdä nyt periaatepäätös potkia romuksi kaikki tietokoneeni ja älypuhelimeni ja kieltäytyä koskemasta niihin enää koskaan, ja samalla ehdottomasti kieltäytyä opettelemasta enää mitään muutakaan?

Jotenkin aavistelen, että ei taitaisi mennä läpi...

Tottakai joskus tekee niin kuin on helpointa eikä se ei sanominen sitä vaadi että kaikkeen on sanottava ei. Vain asioihin jotka menee sen oman rajan yli.

Itse esim. voin toimia äidin apuna nettipalveluissa mutta en välttämättä suostuisi häntä kuskaamaan kymmenien kilometrien päähän pankkiiin vain siksi että hän ei suostu hyväksymään sitä että asiat on nykyään helpompi hoitaa netissä. Samoin noiden terveyspalvelujen kohdalla voin antaa tukea mutta en tee puolesta esim. sitä verenpaineen mittaamista jos äiti kykenee siihen itsekin.

Äidillä ei myöskään ole ajokorttia. Kuskina toimin silloin kun se aikatauluihini tai muuten sopii en siirrä omia menojani äidin menojen takia. Äiti on myös oppinut käyttämään palveluita kun asioita ei tee hänen puolestaan. Pyytää välillä ystäviltään kyytiä ja vastavuoroisesti auttaa joissakin asioissa heitä. Tai on oppinut ottamaan selvää mitä palveluita on käytettävissä. Enkä näe että se itsenäisyys asioiden hoitamisessa olisi äidille mitenkään vastenmielistä.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai joskus tekee niin kuin on helpointa eikä se ei sanominen sitä vaadi että kaikkeen on sanottava ei. Vain asioihin jotka menee sen oman rajan yli.

Itse esim. voin toimia äidin apuna nettipalveluissa mutta en välttämättä suostuisi häntä kuskaamaan kymmenien kilometrien päähän pankkiiin vain siksi että hän ei suostu hyväksymään sitä että asiat on nykyään helpompi hoitaa netissä. Samoin noiden terveyspalvelujen kohdalla voin antaa tukea mutta en tee puolesta esim. sitä verenpaineen mittaamista jos äiti kykenee siihen itsekin.

Äidillä ei myöskään ole ajokorttia. Kuskina toimin silloin kun se aikatauluihini tai muuten sopii en siirrä omia menojani äidin menojen takia. Äiti on myös oppinut käyttämään palveluita kun asioita ei tee hänen puolestaan. Pyytää välillä ystäviltään kyytiä ja vastavuoroisesti auttaa joissakin asioissa heitä. Tai on oppinut ottamaan selvää mitä palveluita on käytettävissä. Enkä näe e

Noinhan asioiden pitäisi mennäkin. Ettei alunperinkään ala tekemään mitään vanhuksen puolesta. Jos vanhus ei itse osaa, sitten voi neuvoa ja seuraavalla kerralla vanhus osaakin jo tehdä itse. Tai jos on jokin asia, jota vanhus ei yksinkertaisesti enää pysty tekemään, voi vanhuksen puolesta selvittää, mistä voisi saada siihen ja tuohon asiaan apua. Mutta tämä toimii hyvin vain silloin, jos vanhus haluaa oppia ja vanhus haluaa hankkia ulkopuolista apua. 

Tässä se kuuluu kirkkaasti, että lasten saaminen ei tosiaan ole kannattavaa. Paljon on puhetta kahvihetkillä ynnä muissa leuhkiaistilaisuuksissa lapsista, lapsista, lapsista. Lapsettomana olet outo ja itsekäs, et täysin ihminen ollenkaan, muita kriteereitä ei oteta huomioonkaan. Ikänsä naimapuuhissa ja kakkavaippataisteluissa eläneet saavat nyt muutaman vuosikymmenen päästä niiltä samoilta kakkapyllyiltä vastinetta ponnisteluistaan: ei sinua mikään vaivaa, ei minulla ole halua/aikaa/sydäntä/mitään sinua auttaa, yritä sinnitellä. Vanhuus on vain tekosyy, samoin tyhmyys. Voi, kunpa näkisin nämä nykyiset nuoremmat ikäluokat heidän vanhuudessaan!

Vierailija kirjoitti:

Kun äitini jäi leskeksi muutama vuosi sitten, niin minun piti opettaa kuinka "seinäatä nostetaan rahaa! 75 eikä ollut koskaan käteistä nostanut, koska isäni hoisi kaikki asiat. Laskuista on saanut nyt suoraveloituksen ja onneksi on niin iso eläke, että ne laskut voivatkin mennä ihan milliin tahansa. Muutaman satunnaisen laskun laittaa maksupalvelukuoressa pankkiin ja maksaa aiitä 6e lasku. Käy nostamassa automaatin nostomaksimin 400e ja maksaa menonsa sillä. Lankapuhelimen vaihtoi doroon ja saa sen aina sekaisin. Nyt vielä pärjää arjessansa, mutta hirvittää tulevaisuus  

Minä mummo nostan satunnaisen käteiseni kaupan kassalta. Jos ei osaa  niin kassatäti neuvoo.

Sanokaa nyt niille vanhuksille ne, ettei teille tarvitse säästellä perintöä, vaan rahat voi laittaa palveluihin. Kyllä tietotekniikkapalveluakin varmasti rahalla saa. Ihan turhaa vouhkaamista. 

Nro 211: "Onpa tuhma äiti,  toivottavasti itse vielä viiden vuoden päästä muistan etten asioistani puhu lapsilleni yhtikäs mitään kuten en nytkään.   Olisihan tuo jos vanhuus paranisi jumppaamalla ja jollain ruokavaliolla.

Onpas äiskä sitten saanut erikoiskohtelua.  94 v   kävi apteekissa huuhtelussa, ei lähtenyt vaikut, uudet tipat ja uudestaan .  Itsenäinen sinkku.  Ahtaat korvakäytävät .

Muistisairaita ehkä sit pakko jos ei korvatipat itseltä onnistu?"

Tuo on hyvä periaate. Omista krempoistaan ja vaivoistaan kannattaa jutella ikätovereille ja vielä mieluiten sellaisille, jolla on samoja kremppoja ja vaivoja. Vertaistukea siis. Tai sitten lääkärille tai muulle vaivaan liittyvälle terveydenhuollon ammattilaiselle kuten esimerkiksi fyssarille. Vertaistuesta on se hyöty, että kuuntelija ymmärtää, mitä tarkoitat, ja lisäksi voit saada erilaisia vinkkejä, joita kokeilla vaivojasi helpottamaan. Mä liityin yhteen nivelrikkoryhmään jo muutaman vuoden ennenkuin mulle laitettiin tekonivelet. Sain sieltä paljon erilaista vinkkiä, mitä kokeilla. Ei mun omat lapseni olisi osanneet mulle vinkata yhtään mitään, kun ei heillä ollut mitään kokemustakaan nivelrikosta. Joten miksi olisin rasittanut lapsiani puhumalla nivelrikostani, kun maailmassa on paljon muitakin puheenaiheita. 

Jos toisen puolesta ei edes ala tekemään niitä asioita jääkö edes sille jäärälle jotakin muita vaihtoehtoja kuin se että hän tavalla taikka toisella hoitaa asiat itsenäisesti. Jos apu ei kelpaa minun ehdoillani se mun puolesta saa olla kelpaamatta.

Isä, nyt jo edesmennyt oli aikoinaan enemmän jääräpäinen kuin äiti. Mutta oppi kyllä sen että en minäkään suostu mihin tahansa.

Muistakaa nämä keskustelut sitten kun olette vanhoja ja kehitys on pudottanut teidät kelkasta. Niin tulee käymään, sillä  vain tietotekniikan ammattilaiset pysynevät siinä mukana. Perusosaajat putoavat, sillä se maailma muuttuu hurjaa vauhtia.