Kannustettiinko teitä tavoittelemaan unelmia koulun OPOssa tai ammatinvalinnassa?

Vierailija kirjoitti:

Maalaispitäjässä 80-luvulla yllätyimme kun kuulimme että eräs samaan aikaan ylioppilaaksi kirjoittanut suuremmalta paikkakunnalta joitakin vuosia aiemmin muuttanut oppilas oli käynyt opettajien huoneessa yliopistoon pääsyn jälkeen kehumassa opettajia siitä että ovat häntä niin paljon kannustaneet. Kun meitä tavallisia maajussien tai duunareitten lapsia opettajat eivät olleet kannustaneet ollenkaan.

Kannusta sinä omaa lastasi, täytyy osata myös kehua kun on aihetta, motivoida jne

Vierailija kirjoitti:

Tällein duunariperheestä lähteneenä kyllä 2000-luvun alkupuolella Kilpisen koulun Timo Tiilikainen oli ihan turha äijä. Meillekin näytettiin jotain duunarivideoita ja homma meni siten, että ne ketkä tietää mitä haluaa menevät amikseen ja ne ketkä ei vielä menevät lukioon. Vasta amiksen jälkeen, kun rupesin hakemaan ammattikorkeakouluun opin mikä ero on DI:llä ja insinöörillä ja tähän mennessä luulin, että yliopistosta valmistuu vaan tyyliin matikanmaistereita, opettajia ja höpö höpö tutkijoita. Ammattikorkeakoulukin oli vähän harmaata aluetta. Itseä olisi kiinnostanut tietää enemmän mitä yliopistossa ja ammattikorkeakoulussa opetetaan, niin olisin panostanut kouluun enemmän ja mennyt lukioon. Nyt sitten olen mennyt vaikeemman kautta. Myös alojen palkkauksesta toivoisin, että puhutaan.

Netti on tietoa pullollaan. Mikset itse etsinyt ja ottanut selvää?

Varmaan on validi lähestymistapa muistella miten asiat oli olleet 30-v sitten ja ajatella, että niin on varmaan nytkin. Hohhoijaa.

Seuraavaksi varmaan muistelet sitä vuoden 1994 kännykkää ja ihmettelet, miksei niillä pystytty selaamaan Vauva-palstaa silloin.

Kävin lukiota -84-87. Lukiossa oli kyllä opo, mutta en muista, että meille olisi esitelty mitään ammatti- tai opiskeluvaihtoehtoja. Itse olin työläisperhetaustalla eliittikoulussa, enkä saanut myöskään kotoa mitään apua opintojen miettimiseen. 2 vuotta meni kansanopistossa, että löysin kiinnostavan alan yliopistojen opinto-oppaista ja että tajusin, että pääsykokeisiin on luettava kunnolla - eikä vaan käydä " kokeilemassa". Pääsin opiskelemaan kyllä, mutta opoon se ei liittynyt mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällein duunariperheestä lähteneenä kyllä 2000-luvun alkupuolella Kilpisen koulun Timo Tiilikainen oli ihan turha äijä. Meillekin näytettiin jotain duunarivideoita ja homma meni siten, että ne ketkä tietää mitä haluaa menevät amikseen ja ne ketkä ei vielä menevät lukioon. Vasta amiksen jälkeen, kun rupesin hakemaan ammattikorkeakouluun opin mikä ero on DI:llä ja insinöörillä ja tähän mennessä luulin, että yliopistosta valmistuu vaan tyyliin matikanmaistereita, opettajia ja höpö höpö tutkijoita. Ammattikorkeakoulukin oli vähän harmaata aluetta. Itseä olisi kiinnostanut tietää enemmän mitä yliopistossa ja ammattikorkeakoulussa opetetaan, niin olisin panostanut kouluun enemmän ja mennyt lukioon. Nyt sitten olen mennyt vaikeemman kautta. Myös alojen palkkauksesta toivoisin, että puhutaan.

Netti on tietoa pullollaan. Mikset itse etsinyt ja ottanut selvää?

Jännä juttu... Tarkennan vielä, että olin yläasteella 2000-2003, sana googlettaminen ollut edes olemassa tuolloin, google oli juuri ja juuri kehitetty mitä tuossa äsken tarkistin, mutta varmaan 70-80% suomalaisita tuskin tiennyt tuolloin mikä se oli. Miten etsit tietoa alustalta, joka ei ollut ainakaan itselle kovin tuttu tuolloin, sitä ei opetettu, nettiin pääseminenkään ei ollut yhtä helppoa kuin tänä päivänä ja etsippä aiheesta tietoa mistä et tiedä edes perus juttuja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maalaispitäjässä 80-luvulla yllätyimme kun kuulimme että eräs samaan aikaan ylioppilaaksi kirjoittanut suuremmalta paikkakunnalta joitakin vuosia aiemmin muuttanut oppilas oli käynyt opettajien huoneessa yliopistoon pääsyn jälkeen kehumassa opettajia siitä että ovat häntä niin paljon kannustaneet. Kun meitä tavallisia maajussien tai duunareitten lapsia opettajat eivät olleet kannustaneet ollenkaan.

Kannusta sinä omaa lastasi, täytyy osata myös kehua kun on aihetta, motivoida jne

Olen toki aina kannustanutkin. Sekä myös näyttänyt omalla esimerkilläni opiskelemalla yliopistotutkinnon lapsiperheen vanhempana ja nelinkertaistamalla uudessa ammatissa perheen tulot ja siitä seuranneen elintason nousun perheessämme. Lapseni kehui kiitti minua tuosta sinä päivänä kun pääsi ylioppilaaksi.

80-luvun lopulla.... Kaikki lukioon. Kaikille kannustettiin huuhaa-ammatteja, niitä unelmia kai. Toiset sitten saivat kotona kuulla että jos haluaa jotain palkkaakin saada, niin kannattaa valita jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsella lukiossa 5 vuotta sitten oli ihan tyhjänpäiväinen oppilaan ohjaus. Lapseni valitti, ettei oppinut siellä mitään konkreettista.

Ainoa kiinnostava oli käydä parilla yliopiston tutustumiskäynnillä. Ne sai itse valita, minne meni. Tässä vaan oli se huono puoli, että kun eri aloja ei oltu esitelty kunnolla, oli ihan hakuammuntaa, minne tuli menneeksi tutustumaan. 

Ensikertalaisuuskiintiö pitää saada pois. Kauheaa, jos vajaalla tiedolla valitsee väärin. 

Lukion opolla on tällä hetkellä about 1600 korkea-asteen hakukohdetta esiteltävänä. Plus ulkomaiset kohteet päälle.

Tunneilla käydään läpi pääperiaatteet ja sen jälkeen jokainen täysi-ikäinen abi vastaa itse siitä, miten tarkemmin tutustuu niihin.

Vierailija kirjoitti:

Unelmia voidaan kannustaa jos ne ovat realistisia. Minulla on juuri ja juuri viitosen saavuttavia oppilaita (asteikko 4-10), joilla on ammattihaaveina lentäjä, juristi, eläinlääkäri tai esimerkiksi psykologi. Näillä nuorilla ei ole mitään mahdollisuuksia päästä noihin ammatteihin.

Onko jo myöhäistä kannustaa näitä oppilaita parempiin koulusaavutuksiin vai tuijotatko vain numeroita? 

Onkohan maailmassa turhempaa laiskajaakonvirkaa kuin opinto-ohjaaja? Minä en ole ikinä kuullut kenenkään saaneen heiltä mitään apua tai hyödyllistä.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan. Opo ei ollut kiinnostunut minun unelmistani, mutta hänen haaveensa oli että minusta tulisi näyttelijä

Tuliko?

Vierailija kirjoitti:

Onkohan maailmassa turhempaa laiskajaakonvirkaa kuin opinto-ohjaaja? Minä en ole ikinä kuullut kenenkään saaneen heiltä mitään apua tai hyödyllistä.

Arvaa, miksi juuri ne laiskimmat ja heikoimmat hakeutuu opoiksi? Töitä 190 päivänä vuodessa ja silloinkin vaan lyhyitä ja helppoja päiviä, VHS-videoiden pyörittelyä. Jos joku jotain kysyy, niin vastaa vaan että KVG itte.

Vierailija kirjoitti:

Onko rahkeita ,todistus kertoo paljon. Kannattaa aina vanhempien kanssa keskustella jne

Ei se todistus aina kerro totuutta. Huonot numerot voivat kertoa huonosta itsetunnosta ja ketjun aiheesta eli kannustuksen puutteesta. 

Meillä ainakin lukiossa v.1995 oposta ei ollut mitään hyötyä, varsinkaan näin jälkikäteen ajatellen. Opo kyseli, että mikä kiinnostaa ja totesi vastauksen jälkeen, että hyvä. Luokkakaverini oli kertonut, että tekninen ala kiinnostaa, johon opo totesi, että "älä nyt miksikään tsuppariksi ryhdy". Toivottavasti opinto-ohjaus on kehittynyt tästä ja nuoret saavat oikeasti neuvoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän päivän nuoret tietää (osa) mitä aineita ottavat lukiossa ja mihin tähtäävät. 

Aina on ollut nuoria jotka ovat uskoneet tietävänsä ja tuntevasa mihin haluavat ja mihin pyrkivät,  Haaveilleen ja unelmilleen ovat voineet saada tukea ja tsemppausta läheisiltään; vanhemmiltaan ja mahdollsiesti suvultaan jne.

Opinto-ohjaajan rooli on merkityksellinen erityisesti siksi, koska kaikilla nuorilla ei ole lähipiirissä sitä vanhempaa, tai muuta luotettavaa ja nuorta arvostavaa läheistä  joka kannustaisi ja tsemmpsiai ja tai koka vosii auttaa ja tukea nuorta nuoren haaveen ja unelman totetumisessa.

Siis nuoren oman haaveen ja unelman, eikä vanhemaan tai tädin oman haaveen toteutumsiessa., Nuoren haaveena voi olla yhtä hyvin olla unelma päästä europarlamentaarikoksi. kuin päästä opiskelmaan eläinlääkäriksi tai vaikka toimia tulevaisuudessa 

Niin, se opinto-ohjaajan rooli on merkityksellinen, JOS he osaisivat hommansa ja varsinkin kannustaa. Suurin osa täällä kirjoittajista ei näytä sellaista opinto-ohjaajaa vielä tavanneen. 

Opo: mihinkäs tyttö aiot hakea

Minä: ihan minne vaan mutten lukioon kun tiedän etten pärjää, saan pelkkiä vitosia

Opo: Elikkäs lukioon, hienoa!

Terveisiä Kallaveden yläasteen opolle, hänellä oli henk.koht missio saada ihan kaikki lukioon, arvosanoista yms huolimatta. Esitteli minullekin jotain Rautavaaran lukiota jossa "ei haittaa että sulla on kaikki vitosia".

Täyttelen tässä kohta 40v eikä minulla ole yhtään mitään peruskoulun jälkeistä koulutusta. Olisin todella tarvinnut apua, esim tietoa että on olemassa kymppiluokka! Puhumattakaan oppimishäiriöistä jotka johtui lukihäiriöstä ja adhd:sta. Niitä ei siihen aikaan kuulemma voinut olla tytöllä. 

Vierailija kirjoitti:

Miten te edes muistatte tuollaisia? Mulla oli hyvät numerot ja selvillä minne haen, ei mitään muistikuvaa että opo olisi jotakin sanonut. Pääsin myös.

No katsos kun, ihmiset ovat kuitenkin erilaisia ja elämä on jokaisella erilaista. 

Olisi oikeasti aika tärkeää että koulussa jaettaisiin aitoa ja realistista tietoa työelämästä ja mitä asioita eri työtehtäviin kuuluu. Lapset ja osa aikuisistakin kuvittelee työtehtävien olevan sitä tai tätä mutta todellisuus onkin ihan toista.

Esim. jos joku haaveilee graafikon urasta, on ehkä ihan hyvä tietää että graafikoille ei välttämättä ole hirveästi töitä, voi joutua toimimaan yksityisyrittäjä, kilpailu on kovaa myös ulkomailla, työ ei ole vain kivaa piirtelyä vaan siihen liittyy kovat aikapaineet, suorituspaineet sekä asiakkaiden kanssa asioista sopiminen (ja ne asiakkaat sitten muuttaa mieltään jatkuvasti) yms.

Koko ajan mennään todella vahvasti sitä kohti, että kun yhden ammatin valitset, siihen jäät loppuiäksesi vaikka mikä tulisi. Uudelleenkouluttautumismahdollisuuksia karsitaan juuri nyt erittäin rajusti. Jos valitsee päiväunelmiensa perusteella jonkun fantsun ammatin ja myöhemmin tajuaa virheensä, on todellakin myöhäistä ja kaikki mennyttä. Mikäli rahaa on kuin roskaa, voi aina kouluttautua johonkin muuhun hommaan kuten life coachiksi.

Vierailija kirjoitti:

Ysärin alussa opo kertoi, kuinka suuret ikäluokat eläköityvät ja meille on tarjolla ihan valtavasti töitä koulutuksesta riippumatta. Sitä työvoimapulaa tässä odotellessa - edes haastetteluihin ei pääse. Valitettavasti luin turhan korkeakoulututkinnon, vaikka tilanne olisi ollut ihan yhtä huono ilmankin.

No nykyään pitääkin olla joku yli-ihminen, että pääsee edes työhaastatteluun. 

Esimerkiksi Etelä-Koreassa työelämän loputon epävarmuus on aiheuttanut sen, että KAIKKI haluaa nyt lääkäreiksi. Koska lääkäreillä on kaikkein todennäköisimmät mahdollisuudet saada pidempiaikaisesti töitä. Muut alat on pelkkää silppua ja loputonta määräaikaisuutta. Ja siispä ihan sama mitä haluaisi tehdä, mihin lahjakkuus sopisi, KAIKKI haluaa lääkäreiksi.

Varmaan jotain vastaavaa tulee vielä tapahtumaan Suomessakin ja on vissiin alkanutkin tapahtua.