Kannustettiinko teitä tavoittelemaan unelmia koulun OPOssa tai ammatinvalinnassa?

Yksi tapaaminen opon kanssa. Kysyi tasan kaksi kysymystä: 1) Mihin haluat? 2) Tarviiko tavata uudestaan? 

Vastasin ja opo kommentoi molempiin okei.

Se oli siinä kaikkineen.

Meillä oli 2010 luvulla vanha opo, jolle eivät vauhdilla yleistyneet atk-laitteet sopineet. Sanoi oppilaille, että sieltä löytyy mutta mitään tarkempaa osviittaa ei saatu. Sanoi myös siskolleni ihan tosissaan, että hän voisi hakea nunnakouluun

Vierailija kirjoitti:

1970 luvulla OPO kertoi minulle, että minusta ei tule koskaan mitään.

Olen nykyisin senior konsultti tietotekniikka-alalla.

No ei susta mitään tullutkaan.

En viihtynyt koulussa kiusaamisen (eli henkisen väkivallan) takia ja olin todella yksinäinen. Tuo johti masennukseen, mutta taistelin koulut loppuun. Unelmoin eläinlääkärin ammatista, opo katsoi huonoja numeroitani ja sanoi että eläintenhoitajan ala olisi minulle parempi. No tekniikkaa lähdin ja pääsin opiskelemaan.

Uskon ja luotan itseeni että kovalla työllä olisin voinut onnistua pääsemään unelma-alalleni, mutta en silloin kun en voinut hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ne hyvät opiskeijat osanneet ihan itsekin keksiä, mihin haluavat hakea. Ei siinä tarvittu mitään videoita. Jos eivät osanneet, niin tuskin olivat oikeasti fiksuja. 

Olisiko ap tarvinnut kädestäpitämistä?

Olen eri, mutta ns. hyvänä oppilaana arvostelukykyyni kyllä luotettiin aivan liikaa. Olisi pitänyt suoremmin sanoa, eikä hienovaraisesti vihjata. Olin kakara enkä ymmärtänyt omaa parastani.

Vierailija kirjoitti:

ei, mutta kannustettiin ottamaan pitkä matikka, koska se on "parempi" kuin lyhyt... tuloksena sitten se, että en pystynyt edes hakemaan unelma-alalleni, koska pitkä matikka sulki pois tiettyjen aineiden valinnat, joita olisin tarvinnut unelma-ammattiin. 

Mitä aineita pitkä matikka lukiossa sulki pois? Itselle tulee mieleen lähinnä neljäs pitkä kieli. Kolme kieltä kyllä onnistui pitkän matikan ja pitkän fysiikan kanssa. 

Tuo kolumni oli mielestäni outo ja valitettavasti huonoja neuvoja antava. Jos kirjoittaja olisikin hakeutunut paleontologian opintoihin, niin eiköhän sen alan töistä olisi hohto jo tähän ikään mennessä karissut. Olen täysin varma että lakimiehenä on mukavampaa. Voihan niitä dinosaurus tutkimuksia seurata harrastuksena, jos siltä tuntuu. Kolumnin kirjoittaja ei maininnut, että harrastaako ja seuraako.

Tuo "unelmien tavoittelu" tuntuu hirveän latautuneelta aiheelta. Suurin osa ihmisistä on ihan tavallisia ja se on ok. Ei ole epäonnistumista olla ihan tavallisessa ammatissa. Päinvastoin, arvostan hyvää työihmistä ja ns oivaa kunnon miestä ja naista. Harrastaa voi vapaa-ajalla mitä tykkää, mutta elanto on järkevää ajatella järjellä. 

Kasarilla ensimmísen parin minuutin aikana OPO:n kanssa jutellessani tajusin että tässä ei ole kyse minusta, vaan siitä että hän saa palkkansa kun on täyttänyt läsnäolovelvoitteensa. 

Aikamoista potentiaalin haaskaamista vähäväkisen yhteiskunnan taholta antaa valtaosan nuorista päätyä mihin sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ne hyvät opiskeijat osanneet ihan itsekin keksiä, mihin haluavat hakea. Ei siinä tarvittu mitään videoita. Jos eivät osanneet, niin tuskin olivat oikeasti fiksuja. 

Olisiko ap tarvinnut kädestäpitämistä?

Tajuatko tollo, että se mistä et tiedä ei ole sinulle olemassa.  -80-90 luvulla ne hyvät opiskelijat ovat saaneet tiedon kotoaan tai muuta kautta. Jos et olisi koskaan kuullut vauvan av-palstasta olisitko "fiksuna" ihmisenä osannut tulla tänne aukomaan päätäsi!

🤣🤣🤣 OPOjen en ole koskaan kuullut kannustavan ketään. Tyhjänpäiväistä lätinää kyllä riittää. Heillä on jopa parempi palkka kuin opettajilla. Minkä ihmeen takia!? Naapurin pojalle sanoi OPO sanoi: "sinusta ei koskaan tule mitään". Tuli hänestä, kunnon, työssäkäyvä mies, perheenisä. Tätä se juuri on. Koulu pilaa valitettavasti monen nuoren unelmat. 

oli ihan naurettavaa. Keskiarvoni oli 2000-luvun alussa jotain 8.5 mikä on ihan riittävä. Kerroin opolle haluavani vaikka lentoemännäksi. Opo vaan tokaisi siihen, että siivooja olisi realistisempi vaihtoehto. En koe saaneeni minkäänlaista ohjausta ammatinvalintaa koskevissa asioissa. Korkeakoulujen hakuoppaat olivat omasta mielestäni lukiolaiselle silloin vielä todella vaikeaselkoisia. Hakeuduin kuitenkin yliopistoon, koska läheinen ystäväni opiskeli yliopistossa ja sain sitä kautta varmuutta hakea opiskelupaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Tajuatko tollo, että se mistä et tiedä ei ole sinulle olemassa.  -80-90 luvulla ne hyvät opiskelijat ovat saaneet tiedon kotoaan tai muuta kautta. Jos et olisi koskaan kuullut vauvan av-palstasta olisitko "fiksuna" ihmisenä osannut tulla tänne aukomaan päätäsi!

90-luvulla ei kotoa saanut tällaisia tietoja. Omilla vanhemmilla ei esim. ollut mitään koulutusta, eivätkä he osanneet tällaisissa asioissa auttaa. Onnekseni 90-luvulla oli hyvä opetus kouluissa ja oli mahdollista saada hyvät tiedot ja todistukset. Kotona ei tarvinnut vanhempien auttaa ja silti pärjäsi. 

Kyllä opon sisältöihin on jo vuosikymmenten ajan kuulunut omien unelmien näkyväksi tekemistä, omien vahvuuksien löytämistä, kiinnostuksen kohteet jne. Tehdään ammatinvalintatestiä, testiä kiinnostuksen kohteista ja lahjakkuuksista. Suurin osa pitää niitä vain turhana höpö höpönä. Ja kun opon tunnilla katsotaan ihan Opetushallituksen tuottamia ammattivideoita, niin ihmiset sanovat, että "siellä vain videoita katsotaan". Niiden tarkoitus on esitellä ammatteja ja kertoa eri vaihtoehdoista. Ei ihminen voi valita ammattia, jos hän ei tiedä mitä ammatteja ja vaihtoehtoja on edes olemassa. Ja on se ihan hyvää yleissivistystäkin.

Eikä opo voi päättää kenenkään ammattia toisen puolesta. Se on jokaisen oma päätös. Todella usein oposta vain tehdään syyllinen omiin vääriin valintoihin. Toki välillä on nähtävissä, jos matematiikka, fysiikka ja kemia on jo yläkoulussa 5, niin ei tule lääkäriä. Hyvä kun pääsee lukioon. Mutta sitten keskustellaan kiinnostaisiko esim. lähihoitajan työ. Joskushan sekin voi olla liian vaativa koulutus. Silloinkin  opo on tietysti mulkku unelmien pilaaja.

Itselläni juuri sama kokemus, tytöillä ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin naapurikaupunkiin sairaanhoito-oppilaitokseen tai OKLään. Eihän kenenkään tarvinnut muuttaa 100 km kauemmas kotoaan. Joten päädyin opettajaksi, tehnyt sitä yli 20 vuotta, mutta en edelleenkään ole omalla alallani.

Nostellaapa aamua varten valmiiksi :)

Asuin Tampereen seudulla ja opo oli 9. luokalla sitä mieltä, että "Noin hyvällä todistuksella, sun pitää ehdottomasti lähteä erikoislukioon. Oulussa olis just sulle sopiva koulu". 

Tota noin. Lukioon menin, mutta siihen tien toiselle puolen. Ihan mielipuolista ehdotella alaikäiselle muuttoa kauas kotoa -ulkomaatkin on lähempänä kuin Oulu eteläsuomalaiselle...

Suoritin myös yliopiston maisterin tutkinnon ja ehkäpä vielä haaveissa toinenkin tutkinto.

No ei kannustettu ei, mutta silti menin amiksen ja aikuislukion kautta yliopistoon ja opiskelin biologiksi. Ihan kiva että tuli tämäkin kortti katsottuna, mutta nytpä olen pätkätyökierteessä ulkomailla, muutettu on sinne ja tänne ja perhe hankittu ilman minkäänlaisia tukiverkkoja. Tutkimusten mukaan hyvät kestävät ihmissuhteet on tärkein onnellisuuteen vaikuttava asia, niitä on päässyt aika heikosti tässä rakentamaan.

Meilläkin usein käy opiskelijoita joita pitäisi kannustaa tiedeuralle, mutta musta olisi reilua kertoa näistä lieveilmiöistäkin. Jossain paleontologiassa ne on vielä pahemmat kuin tällä alalla.

Maalaispitäjässä 80-luvulla yllätyimme kun kuulimme että eräs samaan aikaan ylioppilaaksi kirjoittanut suuremmalta paikkakunnalta joitakin vuosia aiemmin muuttanut oppilas oli käynyt opettajien huoneessa yliopistoon pääsyn jälkeen kehumassa opettajia siitä että ovat häntä niin paljon kannustaneet. Kun meitä tavallisia maajussien tai duunareitten lapsia opettajat eivät olleet kannustaneet ollenkaan.

Tällein duunariperheestä lähteneenä kyllä 2000-luvun alkupuolella Kilpisen koulun Timo Tiilikainen oli ihan turha äijä. Meillekin näytettiin jotain duunarivideoita ja homma meni siten, että ne ketkä tietää mitä haluaa menevät amikseen ja ne ketkä ei vielä menevät lukioon. Vasta amiksen jälkeen, kun rupesin hakemaan ammattikorkeakouluun opin mikä ero on DI:llä ja insinöörillä ja tähän mennessä luulin, että yliopistosta valmistuu vaan tyyliin matikanmaistereita, opettajia ja höpö höpö tutkijoita. Ammattikorkeakoulukin oli vähän harmaata aluetta. Itseä olisi kiinnostanut tietää enemmän mitä yliopistossa ja ammattikorkeakoulussa opetetaan, niin olisin panostanut kouluun enemmän ja mennyt lukioon. Nyt sitten olen mennyt vaikeemman kautta. Myös alojen palkkauksesta toivoisin, että puhutaan.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ne hyvät opiskeijat osanneet ihan itsekin keksiä, mihin haluavat hakea. Ei siinä tarvittu mitään videoita. Jos eivät osanneet, niin tuskin olivat oikeasti fiksuja. 

Olisiko ap tarvinnut kädestäpitämistä?

Menin 90-luvun alussa lukioon. Vasta opintojen alettua mulle selvisi, että kyseisessä lukiossa olisi ollut luonnontiederyhmä, johon todellakin olisi hakenut (ja todennäköisesti päässyt), jos olisin tiennyt. Ei silloin ollut mitenkään helppoa hakea tietoa itse, kun internet ei ollut käytössä. Oma oponi kanta oli, että jos sinne lukioon nyt on pakko mennä, niin älä ainakaan pitkää matikkaa ota ja tässä on hakulomake. Ei mitään muuta. Otin kuitenkin sen pitkän matikan ja aikanaan väittelin luonnontieteistä :).