Kannustettiinko teitä tavoittelemaan unelmia koulun OPOssa tai ammatinvalinnassa?

Opo ajatteli, että minun pitäisi alkaa psykologiksi. En kyllä jaksaisi tutkia itseni kaltaisten ihmisten nupin kuntoa edes yhtä päivää. Mieluummin luovaa haihattelua ja teknistä värkkäämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oman kouluni aikana opo oli surkea, niin nyt kiitän oman lapsen opoa.  Muksu löysi itseään kiinnostavia juttuja opon avulla ja on tehnyt omasta aloitteesta isoja juttuja itsenäistymisen ja tulevan opiskelun eteen.

Eikö teillä kotona keskustella että selviää mitkä on kiinnostavia asioita. 

Tästä olen itse hyvin kateellinen kaikille, omalla kohdallani ei nimittäin kotiolojen vuoksi koskaan tehty vastaavaa.

- eri

Minulla on ihan sama kokemus kuin ap:lla. Meidän oppilaanohjaus 90-luvulla oli myös sitä, että jostain videolta katsottiin mainoksia metalliteollisuudesta. Paikkakunnalla oli tehdas ja naapuripaikkakunnalla ammattikoulu, jossa pystyi alaa opiskelemaan.

Lahjakkaille ei esitetty yhtään minkäänlaisia asioita korkeakouluopintoihin liittyen, vaan olimme kaikki sen suhteen ihan omillamme. Paitsi jos joku oli opettajan lapsi ja itsekin hyvä koulussa, niin opettajat olettivat, että hänkin haluaa opettajaksi. 

Mitähän nykyajan opinto-ohjaaja tuumisi jos joku ysiluokkalainen kertoisi että ei halua jatkaa mihinkään?

Siis ei varsinaisesti haluaisi kasvaa aikuiseksi ollenkaan (mutta kai sitten täytyy ainakin olla kasvavinaan), että kunpa hän eräänä aamuna heräisi ja huomaisi että kaikki olikin vain unta ja hän onkin vasta ekaluokalla.

80-90 luvun taitteessa tehdaspaikkakunnan opo saarnasi pakkomielteisesti että kun jalkansa saa paperitehtaan oven väliin niin tulevaisuus on turvattu. VHS-nauhoilta katsotut eri ammattiesittelyt onnistui linkittämään siihen saaterin paperitehtaaseen, mm. laborantti, keittiöala, merkonomi...kaikki kuulemma päätyisivät paperitehtaalle🤦 Meille jotka halusivat päätyä hyvin kauas tehtaasta ei muita vaihtoehtoja kerrottu. Jälkeenpäin ymmärtänyt miten tärkeä rooli opolla on..."kiitos" Erkki😡

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ketju!  Mun opo esitteli mulle emäntäkoulua ja jotakin kotitalousoppilaitosta. Yliopisto oli mulle aivan jotakin parempien perheitten juttuja. En tuntenut ketään, joka olis ollut yliopistossa.  Muutaman välivuoden haahuilun jälkeen menin pääsykokeisiin - sit meni vuosi ja pari ennenkuin tajusin, mitä mun pitäis lukea ja miten pääsykokeisiin valmistaudutaan. Mihikään valmennuskursseihin ei ollu aikaa eikä rahaa kun piti olla töissä ja elättää itsensä. No, pääsin sit yliopistoon.  Valmistuin myös. En muistele lämmmöllä opoa. 

Miksi edes kävit opolla? Niitä ei ole pakko tavata. Minä en käynyt niillä koskaan. Kouluissa oli kuraattoreitakin. Heitäkään en koskaan tavannut.

Kyllä kannustettiin. Sanoin opolle, että minua kiinnostaisi juridiikka ja opo kehotti ja kannusti osallistumaan pääsykokeisiin, jotta näen, millaiset ne ovat. Varoitti kyllä siitä, että jos haluan sisään yliopistoon,  niin joudun lukemaan ja paljon.

Ikuisesti kiitollinen olen myös historian opettajalle, joka piti meille lukiossa oikeustiedon kurssin. Koetta palauttaessaan hän totesi minulle, että oletko ajatellut hakea oikeustieteelliseen, sillä minulla voisi olla lahjoja tuohon ammattiin. En ollut aikaisemmin edes ajatellut oikista vakavissani, sillä olin ajatellut hakea teknilliseen korkeakouluun (TKK). Jälkikäteen ajatellen se olisi ollut täysin väärä valinta minulle.

Monessa kommentissa todettiinkin takavuosien surkeasta opinto-ohjauksesta. Näin oli, 80-luvun lopussa vain hyvin koulussa menestyneitä kannustettiin menemään lukioon tai hakemaan suosituille aloille. Muille sitten vaan tervemenoa johonkin paskahommiin. Näin oli ainakin eräässä maalaiskunnassa.

 

Meille huonojen kotiolojen nuorille pojille suositeltiin vain ammattikoulua ja sieltä kone- ja metallialaa tai autoalaa, jonne pääsi lähes kuka tahansa. Psykologia ja ehjiä aikuisia me oltaisiin tarvittu 😂.  Sähköpuolelle ei kuulemma pääsisi, koska siellä on niin kova taso. Ei puhettakaan urasta tietotekniikan parissa, vaikka olin siinä etevämpi kuin aikuiset - sitä he eivät tietty myöntäneet.

Eipä kyllä, kotiolot oli sellaiset ettei tulevaisuus luvannut mitään hyvää ja aika monta vuotta meni  työttömänä ja hanttihommissa. Tietotekniikkaharrastus kuitenkin jatkui.

Kutosen keskiarvolla ammattikouluun, sieitä kiitettävät paperit ja pääsin opiskelemaan insinööriksi harrastustaitojen ja todistuksen avulla. Sieltä valmistuin kovalla työllä, vaikka elämänhallinta oli vielä heikohkoa. Opiskelin myöhemmin vielä paljon lisää ja nykyisin työskentelen vaativissa asiantuntijatehtävissä ja palkka on tosi hyvä.

Onneksi uskoin itseeni, nyt on hyvä perhe ja keskiluokkainen elämä, josta ei puutu mitään.

M50

Kerrottiinkohan noille opoille ennen että pitää vetää kotiinpäin ja kehua paikallisia kouluja jne? 

Minua kannustettiin olemaan erottumatta mitenkään muista aivan kuten siinä telkkarin mainoksessa sanotaan missä on Wilma Murto koska pahin asia on olla jotenkin erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oman kouluni aikana opo oli surkea, niin nyt kiitän oman lapsen opoa.  Muksu löysi itseään kiinnostavia juttuja opon avulla ja on tehnyt omasta aloitteesta isoja juttuja itsenäistymisen ja tulevan opiskelun eteen.

Eikö teillä kotona keskustella että selviää mitkä on kiinnostavia asioita. 

Tietenkin. Isä ja äiti on yliopiston palveluksessa. Kotona keskusteltiin koko ajan koulutusasioista ja käytiin katsomassa isän väitös. Kaikki sisarukset ovat yliopistossa.

Mulla oli luokanopettajana Nainen, joka opetti fysiikkaa, matematiikkaa ja kemiaa. Menin lukioon pitkälle matematiikalla ja fysiikalle. Millekään opolle on jutellut koskaan.

Olisin kyllä itse ehdottomasti tarvinnut jotain asiantuntevaa ohjausta ja kannustusta. Olin tosi hyvä koulussa, mutta äiti oli käynyt pelkän kansakoulun, isä kauppaopiston. Ei meillä kotona ollut eväitä opastaa minnekään.

Kyllähän minä sitten opiskelemaan lähdin ja pääsin yliopistoon ensi yrittämällä, valmistuinkin, mutta ihan turhalta alalta. Töitä olen saanut, mutta en todellakaan yliopisto-opinnoillani. 

Toivottavasti nykypäivänä kouluissa ymmärrettäisiin, että se kymppejä ja älliä vetäväkin oppilas tarvitsee jonkun tukemaan ja kannustamaan itseään. Kyllähän liikunnassa ja taiteessakin lahjakkaita rohkaistaan, niin miksei sitten sellaista, jolle teoreettinen oppiminen on helppoa?

Itse haaveilin lääkärin tai juristin hommista lukiossa mutta opon mielestä semmoisista on turha haaveilla ja kehotti hakemaan sairaanhoitajakouluun tai sihteerilinjalle. No juristi minusta tuli silti ja olen tyytyväinen siihen valintaan.

Vierailija kirjoitti:

Monessa kommentissa todettiinkin takavuosien surkeasta opinto-ohjauksesta. Näin oli, 80-luvun lopussa vain hyvin koulussa menestyneitä kannustettiin menemään lukioon tai hakemaan suosituille aloille. Muille sitten vaan tervemenoa johonkin paskahommiin. Näin oli ainakin eräässä maalaiskunnassa.

 

Meille huonojen kotiolojen nuorille pojille suositeltiin vain ammattikoulua ja sieltä kone- ja metallialaa tai autoalaa, jonne pääsi lähes kuka tahansa. Psykologia ja ehjiä aikuisia me oltaisiin tarvittu 😂.  Sähköpuolelle ei kuulemma pääsisi, koska siellä on niin kova taso. Ei puhettakaan urasta tietotekniikan parissa, vaikka olin siinä etevämpi kuin aikuiset - sitä he eivät tietty myöntäneet.

Eipä kyllä, kotiolot oli sellaiset ettei tulevaisuus luvannut mitään hyvää ja aika monta vuotta meni  työttömänä ja hanttihommissa. Tietotekniikkaharrastus kuitenkin jatkui.

Kutosen keskiarvolla ammattikouluun, sie

Mistä sait tuohon kaikkeen voimaa sinä aikana, kun kukaan muu ei sinuun uskonut?

En muista 90 luvun alusta lukiosta minkäänlaisia opo tms. juttuja? Olisiko leikkuri jo käynyt...

Minä en tiedä opoista. Mun aikaan niillä voi käydä, jos halusi.

Päätin itse tulevaisuudestakin. Peruskoulusta annettiin lomake, mihin piti rastittaa hakuvaihtoehdot. 

Kysyinkö kenenkään mielipidettä? Niinpä.

Merkkasin itseni lukioon. Kuka tahansa muu olisi voinut tehdä saman. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en tiedä opoista. Mun aikaan niillä voi käydä, jos halusi.

Päätin itse tulevaisuudestakin. Peruskoulusta annettiin lomake, mihin piti rastittaa hakuvaihtoehdot. 

Kysyinkö kenenkään mielipidettä? Niinpä.

Merkkasin itseni lukioon. Kuka tahansa muu olisi voinut tehdä saman. 

Helppoa se nyt vielä onkin merkata itsensä lukioon, jos keskiarvo riittää. Monella pienellä paikkakunnalla lukio on vielä ainut oppilaitos, jonne menevät melkein kaikki. Mutta siinä se ongelma tuleekin sitten, kun pitäisi ihmisellä olla käsitys, mitä aineita kannattaa valita ja minne lukion jälkeen suunnata.

No ei kovin kannustavaa ollut. Sanoin opolle, että haen lukioon ja opo sanoi, etten tule ikinä pärjäämään siellä. Mikään muukaan ei kiinnostanut, joten en hakenut mihinkään. 18-vuotiaana menin aikuislukioon ja kirjoitin ällän paperit. 

Vierailija kirjoitti:

"Jos lukiolaista ohjataan amikseen, niin yleensä taustalla on ihan järkiperäinen syy. Esim lukio ei suju." - Aika hyvin täytyy toinen ihminen tuntea, että rahkeet riittää määrittämään jotain tuollaista. Se, mihin ihminen on kykenevä ja mihin ei, on hyvin monen asian summa. Aina kuvaamasi lailla ei meinaa valitettavasti ole ja siksipä ei saisi koskaan lytätä alas.

Entäs jos kursseista hylättyjä, keskeytettyjä, paljon poissaoloja ja häiriökäyttäytymistä tunneilla.

Sanotaanko, että usko unelmaan lääkiksestä/oikiksesta/psykasta vai olisko parempi vaihtaa amikseen?