Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miehen vauva hoito
06.05.2024 |
Aloitan nyt kertomalla faktat: sovittiin että minä hoidan lapsen 3 vuotiaaksi kotona, mies auttaa kotona kun ei ole töissä, pidän kodin kunnossa (mies huolehtii pahvit ja roskat yms,) ollaan oltu yhdessä 9 vuotta, miehellä on 3 vuoro työ, rahaa on säästössä molemmilla, omakotitalo (lainan lyhennys, )parisuhde on tähän asti ollut hyvä, hoidan koiran, ja kaikkein tärkeintä lapsi oli miehen toive.
Olen nyt tässä puolen vuoden aikana huomannut, että miten paljon mies on luovuttanut ja jättänyt vauvan hoitoa minulle. Minä kylvetän vauvan, vaihdan vaippaa, puen, rauhoitan itkevää lasta, otan syliin usein, hoidin yö heräämiset, ja ekan aikaisen aamu herääämisen,syötän, lenkkeilen, leikin, lorutan/laulan/luen satuja.
Mies teki kaikkea alkuun kun oli kotona 3 viikkoa vauvan syntymästä. Ylpeänä hoiti, etsi netistä eri tapoja miten hoitaa vauvaa, työnsi vaunuja, jutteli, piti sylissä, ja kaikkea perus hoitoa. Ja hän myös töihin palattuaan jaksoi heti moikata vauvaa, viettää aikaa, tehdä ruokaa ja siivota.
Nykyään tilanne on aivan eri, ei auta puhe nätisti ja valitettavasti rumasti.
Mies ei rauhoita itkevää vauvaa, "määkyy" itkevälle lapselle, sanoo usein "minkä sille voin jos itkee, vauvat itkee."
Ei vaihda kuivaa paitaa, jos vauva sotkee.
Ei enää juuri leiki pojan kanssa, selaa puhelinta/tv:tä, tai laittaa pojan lattialle/sänkyyn jotta voi itse sulkea silmät.
Mies kertoo usein olevansa väsynyt. Tänään ruoka pöydässä mies sanoi haluavansa välillä omaa aikaa perheestä. Mikä on sinänsä ihme, koska mies näkee kavereita, yrittää käydä harrastamassa 3x viikossa. Minulla oli vapaata viimeksi pojan ollessa 3kk, ja silloin tulin myöhään 2 pv reissusta. Hoidin silti yö heräämisen ja ekan aamu heräämisen. Miehellä ei tullut kuuloonkaan hoitaa, käänsi vain kylkeä.
Alan itse olla loppu tähän ikuiseen vääntämiseen: Haluan välillä kotona omaa aikaa, jotta voin tehdä ihonhoitoa tai vaikka lukea kirjaa ilman että tarvitsee olla valppaana. Mies on alkanut myös sanoa rumasti "lapses itkee." Eikä nouse sohvalta. Hän myös sanoo että olen kiittämätön kun hän tuo rahaa taloon, ja minä vain mäkätän.
Haluaisin omaa aikaa edes joskus, mennä juoksu lenkille yksin, miehen välillä auttavan kun on vapaa päivä ja että olisi aktiivinen pojan kanssa.
Voiko olla niin että on vain väsymystä kertynyt ja työ stressi, minkä takia kaikki tuntuu ylivoimaiselta? Mitä tehdä, millä tavalla kannattaa ottaa tämä asia esille?
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai imettää vauvaa??!!
Meillä imetys ei onnistunut, korvike ollut käytössä melkein heti
-ap
Nyt kuulostaa olevan myöhäistä mutta imetyksen voi saada sujumaan. Rohkeasti vaan pyydät neuvolasta apua. Minulla avun pyytäminen auttoi niin että sitten rohkeammin yritin imettää ennen kun imetysvalmentaja tms. löytyi. Nykyään vauva tarvitsee vain vähän lisämaitoa ja syö jo vähän soseita.
Vauva on oppinut ottamaan kontaktia. Tärkeää että äiti hymyilee ja juttelee vauvalle paljon. Sitten jos vauva alkaa hymyillä muillekin, aikuiset ja lapset pitävät vauvasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikko känsälä on omituinen mies kun se pitää mieluummin vauvaa sylissä kun stripparia.
Vierailija kirjoitti:
Kun kaikki asiat yritetään tehdä puolison kanssa täysin tasan, toinen puoliso uhrituu, koska täysi kahtiajako tasan ei onnistu ikinä. Kannattaako siis kahtiajako? Minusta ei. Molempien täytyy kuitenkin tehdä kotitöitä ja lapsen hoitoa yrityksessä nimeltä Perhe, jos yritys on tarkoitus saada toimimaan.
Onhan tästä komediaakin väännetty, jossa pariskunta pisteytti kaikki kotiin ja perheeseen liittyvät tehtävät ja jakoi sitten pisteet tasan. Tirsk!
Ap:n mies ei ole vielä kypsä isäksi. Jos hän on kuitenkin muuten kelpo mies ja hoitaa yleensä asiansa, hänestä voi vielä koulutuksella kuoritua hyvä isä.
Mutta Ap:n mies sanoo, että hänellä ei ole lasta. Se on vaimon lapsi.
Mä neuvoisin AP:tai, että älä neuvottele miehen kanssa lastenhoito vuoroista vaan ihan spontaanisti vaan ilmoitat, että "mä lähden nyt jumppaan/lenkille/leffaan/kaupungille" jne ja sitten vaan lähdet heti . Kyllä se ukko oman lapsensa hoitaa kun ei ole muita aikuisia paikalla.
Siis sanoisin miehelle, että tämä ei toimi. Ero tulee väistämättä jos muutosta ei tapahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vauvavuosi on kuluttava, kun tilanne on molemmille vanhemmille täysin uusi. Se on fakta.
Miksi vauvavuodesta on tullut kuitenkin niin älyttömän vaikea? Jatkuvasti yleisedti valitetaan, miten on niin ha niin rankkaa. Kautta aikojen ihmiset ovat hoitaneet vauvojaan asiassa onnistuen.
Äärimmäinen mukavuudenhalu, sinnikkyyden puute, itsekeskeisyys aikuisilla ja empatian puute jylläävät monessa nykyperheessä. Ei lupaa hyvää.
Niin ennenkö ei muka oltu väsyneitä vauva-arkeen!? Kyllä oltiin, lopeta nyt Maire tuo lässytys! Joka ketjuun täytyy päästä pätemään KUINKA ENNEN WANHAAN oli paremmin. Ei ollut. Silloin ei ehkä ollut sopivaa valittaa, tyydyttiin, uuvuttiin ja kärsittiin hiljaa ja siksi siirreltiin kaikenlaisia traumoja tuleville sukupolville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvavuosi on kuluttava, kun tilanne on molemmille vanhemmille täysin uusi. Se on fakta.
Miksi vauvavuodesta on tullut kuitenkin niin älyttömän vaikea? Jatkuvasti yleisedti valitetaan, miten on niin ha niin rankkaa. Kautta aikojen ihmiset ovat hoitaneet vauvojaan asiassa onnistuen.
Äärimmäinen mukavuudenhalu, sinnikkyyden puute, itsekeskeisyys aikuisilla ja empatian puute jylläävät monessa nykyperheessä. Ei lupaa hyvää.
Niin ennenkö ei muka oltu väsyneitä vauva-arkeen!? Kyllä oltiin, lopeta nyt Maire tuo lässytys! Joka ketjuun täytyy päästä pätemään KUINKA ENNEN WANHAAN oli paremmin. Ei ollut. Silloin ei ehkä ollut sopivaa valittaa, tyydyttiin, uuvuttiin ja kärsittiin hiljaa ja siksi siirreltiin kaikenlaisia traumoja tuleville sukupolville.
Tämä. Vanhaan hyvään aikaan vauvat ja taaperot hukutettiin järveen kun pinna katkesi. Nykyään väsymyksestä puhutaan ääneen. Plus että vaatimukset ovat hieman eri tasoa kuin ennen. Silloin joskus riitti että vauvalla oli riittävästi ruokaa (jos edes oli), ja se sai itkeä itsensä uneen useamman kerran päivässä. Nykyään täytyy vastata vauvan tarpeisiin aivan eri tavalla, ja aktivoida ja jumpata vauvaa kaikenmaailman vauvatansseissa. Pitää olla aurinkosuojat, aurinkolasit, kestovaipat, paljasjalkakengät ja mieluiten luomuruokaa lautasella. Sormiruokailu on melkein välttämätöntä, eikä vauvaa tosiaankaan saa jättää yksikseen itkemään edes hetkeksi.
Mutta kyllä ennen jaksettiin ja pystyttiin ja nönnönnöö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesten vertaisryhmissähän näistä puhutaan: ensin sovittiin, että tehdään yhdessä, päätetään yhdessä jne. ja sitten nainen omi lapsen ja ryhtyi sanomaan, miten tulee tehdä, milloin lapsella on nälkä, miten vauvaa pitää pidellä jne. Mies kokee tulevansa sysätyksi sivuun ja mitä enemmän nainen neuvoo, sitä vähemmän mies haluaa oppia, koska tietää tekevänsä kaiken väärin. Vielä kun nainen pesänrakennusvietissään sietää vain omia ihmisiään perheen kotona eikä miehen suku ole tervetullut, niin mies ei saa nähdä "omiensa" iloitsevan lapsesta. Vauvasta tulee vain naisen lapsi, eihän miehen äiti ole edes tervetullut vauvaa katsomaan, jos ei samalla pese ikkunoita, leikkaa pensasaitaa ja maksaa 100 e siitä, että sai tulla kyläään.
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia ne miehet testataan vauvojen ja pienten lasten kanssa ennen kuin hommataan omia. Toistaiseksi en ole kuullut yhdestäkään hoivaviettisestä miehestä, joka olisi hoitanut läheistensä lapsia ja huolehtinut läheisistään, mutta joka sitten luovuttaisi oman lapsen kohdalla.
No tässä kuulet. Omalla miehellä on iso suku ja hän oli nuorempana usein lapsenlikkana sukulaisten lapsille. Läpset tykkäsi hänestä hirveän paljon, hän kun jaksoi riehua heidän kanssaan eikä menettänyt hermojaan koskaan. Parikymppisenä hänen isoäitinsä joutui vanhainkotiin ja hän kävi siellä vierailulla joka viikko. Minulle oli iso yllätys, miten miehen työt, harrastukset ja kaverit meni minun ja vauvan edelle. Me oltiin siinä vaiheessa oltu vuosia yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miesten vertaisryhmissähän näistä puhutaan: ensin sovittiin, että tehdään yhdessä, päätetään yhdessä jne. ja sitten nainen omi lapsen ja ryhtyi sanomaan, miten tulee tehdä, milloin lapsella on nälkä, miten vauvaa pitää pidellä jne. Mies kokee tulevansa sysätyksi sivuun ja mitä enemmän nainen neuvoo, sitä vähemmän mies haluaa oppia, koska tietää tekevänsä kaiken väärin. Vielä kun nainen pesänrakennusvietissään sietää vain omia ihmisiään perheen kotona eikä miehen suku ole tervetullut, niin mies ei saa nähdä "omiensa" iloitsevan lapsesta. Vauvasta tulee vain naisen lapsi, eihän miehen äiti ole edes tervetullut vauvaa katsomaan, jos ei samalla pese ikkunoita, leikkaa pensasaitaa ja maksaa 100 e siitä, että sai tulla kyläään.
Menepäs takaisin sinne vertaistukiryhmääsi. Eikö viimeksi terapiassa miehet puhuneet siitä kuinka vaimo ei anna miehen tavata äitiään?
Karseaa luettavaa. Ei sisällön vuoksi mutta tuossa on noin puoli miljoonaa kielioppivirhettä. Kun osaisi edes yhdyssanat kirjoittaa mutta kun ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitin siis tuosta kolmivuorotyön rasittavuudesta ja tietenkin sama rasittavuus vaivaa myös äitejä, jos heillä on vastaava työaika. En yhtään ymmärrä, miten perheissä edes menetellään, jos molemmat tekee vuorotyötä ja kuvioissa on vauva.
Joka perheessä on asia ratkaistava omalla tavallaan. Tässäkin ap:n tapauksessa äiti on jäänyt kotiin hoitamaan lasta ilmeisesti kotihoidontuella. Tai miksi sitä nykyään sanotaankaan, en tiedä. Äidin omasta ansiotyön työajastahan ei ollut mainintaa.
Itse lähdin aikanaan opiskelemaan, kun lapsi oli kolmevuotias. Anoppi hoiti lasta kaksi vuotta ja sitten oli vuorossa päiväkoti. Ilman anoppia en olisi päässyt mihinkään kotoa, koska asuimme kaukana kaikesta. Ajoin pyörällä pysäkille, josta nousin linja-autoon ja pääsin kaupunkiin. Raskasta se oli sekin, päivät oli pitkiä ja illalla oli vielä löydettävä aikaa läksyille ja kokeille. Mutta nuorena senkin vaan jaksoi puskea läpi. Välillä kyllä sitä nukahti pöydän ääreen.
Hyvät nykyajan pikkulapsiperheen äidit! Mitä teiltä nykyään vaaditaan enemmän kuin esim. 15 vuotta sitten?
Alle kouluikäisiä ei tarvitse viedä harrastuksiin. Älkää suorittako elämää. Eläkää sitä. Elämä ei ole seesteinen ja harmoninen kuva Instassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tälleen 24-vuotiaana miehensä menettäneenä ja yksin koliikkivauvan ja asuntolainan kanssa jääneenä kuulostatte molemmat keskenkasvuisilta vinkujilta.
Hankittu yhdessä lapsi jota nyt ilmeisesti ei kumpikaan halua hoitaa.
Jos aikuinen mies ei kotiin tullessaan tervehdi vauvaa, helli, lta syliin jne on kyseessä luonnevikainen ihminen ja ihmettelen miksi tälläisen kanssa on tehty lapsia.
Myös lapsen kanssa voi tehdä asioita kotona ollessa, mennä lenkille jne. Se on asenteesta ja halusta kiinni.
Ainoa oikea huomio tässä on se että jos mies todella on näin välinpitämätön niin vauvan jättäminen hänen vastuulleen ei ole turvallista.
Suurella todennäköisyydellä hänellä on jo toinen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin siis tuosta kolmivuorotyön rasittavuudesta ja tietenkin sama rasittavuus vaivaa myös äitejä, jos heillä on vastaava työaika. En yhtään ymmärrä, miten perheissä edes menetellään, jos molemmat tekee vuorotyötä ja kuvioissa on vauva.
Joka perheessä on asia ratkaistava omalla tavallaan. Tässäkin ap:n tapauksessa äiti on jäänyt kotiin hoitamaan lasta ilmeisesti kotihoidontuella. Tai miksi sitä nykyään sanotaankaan, en tiedä. Äidin omasta ansiotyön työajastahan ei ollut mainintaa.
Itse lähdin aikanaan opiskelemaan, kun lapsi oli kolmevuotias. Anoppi hoiti lasta kaksi vuotta ja sitten oli vuorossa päiväkoti. Ilman anoppia en olisi päässyt mihinkään kotoa, koska asuimme kaukana kaikesta. Ajoin pyörällä pysäkille, josta nousin linja-autoon ja pääsin kaupunkiin. Raskasta se oli sekin, päivät oli pitkiä ja illalla oli vielä löydettävä aikaa läks
Minä olen 3-vuorotyötä tekevä äiti. Mieheni tekee päivätyötä n. 8-16, liukuvalla työajalla ja osittain etänä. Meillä on 2 päiväkoti-ikäistä lasta ja palasin työhön molempien lasten kohdalla, kun he olivat n. 2v. eli menivät päiväkotiin. Kyllä meillä aika 50/50 menee kaikki ja vuorotyöni antaa lapsillemme mukavasti myös arkivapaita, lyhyempiä päikkypäiviä ym. Joskus jompi kumpi tekee jotain enemmän syystä x, mutta siihen ei vaikuta se kumpi on isä ja kumpi äiti.
Joo, tokihan sitä olisi kiva iltavuoro- tai vapaapäivinä nukkua niin pitkään kuin unta riittää, mutta velvollisuudet kutsuu...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvavuosi on kuluttava, kun tilanne on molemmille vanhemmille täysin uusi. Se on fakta.
Miksi vauvavuodesta on tullut kuitenkin niin älyttömän vaikea? Jatkuvasti yleisedti valitetaan, miten on niin ha niin rankkaa. Kautta aikojen ihmiset ovat hoitaneet vauvojaan asiassa onnistuen.
Äärimmäinen mukavuudenhalu, sinnikkyyden puute, itsekeskeisyys aikuisilla ja empatian puute jylläävät monessa nykyperheessä. Ei lupaa hyvää.
Niin ennenkö ei muka oltu väsyneitä vauva-arkeen!? Kyllä oltiin, lopeta nyt Maire tuo lässytys! Joka ketjuun täytyy päästä pätemään KUINKA ENNEN WANHAAN oli paremmin. Ei ollut. Silloin ei ehkä ollut sopivaa valittaa, tyydyttiin, uuvuttiin ja kärsittiin hiljaa ja siksi siirreltiin kaikenlaisia traumoja tuleville sukupolville.
Niin mutta onks tuo kaikki ihan pakko olla? Ne kaikenmaailman aurinkolasit ja voiteet ja harrastukset ja vauvajumpat ja -uinnit ja läpäti läät?
Mulla koskaan mitään aurinkolaseja ollut kakarana ja hyvät silmät olleet. Uimaan opin järvessä kavereitten kanssa. Ihan hyvä kroppa on ollut ilman vauvajumppia, lapsethan hyppii ja pomppii aina sen verran, että kunnossa pysyy.
Nykyään kaikki tehdään vaikeaksi ja aikaavieväksi. Kai niitä lapsia on vietävä terapiaankin kohta jo yksivuotiaina, että niistä mukamas kasvaisi sitten parempia yksilöitä kuin ikinä. Kaikki vaan markkinoijien keksimää hömppää. Saavat siitä rahaa. Ja vanhemmat uupuu kaiken taakan alla.
Vierailija kirjoitti:
Karseaa luettavaa. Ei sisällön vuoksi mutta tuossa on noin puoli miljoonaa kielioppivirhettä. Kun osaisi edes yhdyssanat kirjoittaa mutta kun ei.
Syynä on usein nykyiset tekstinkäsittely- ja tekstinkorjausohjelmat. Yritä olla välittämättä, kun virheet eivät aina ole kirjoittajien vika.
Alue: Aihe vapaa
Vauvavuosi on kuluttava, kun tilanne on molemmille vanhemmille täysin uusi. Se on fakta.
Miksi vauvavuodesta on tullut kuitenkin niin älyttömän vaikea? Jatkuvasti yleisedti valitetaan, miten on niin ha niin rankkaa. Kautta aikojen ihmiset ovat hoitaneet vauvojaan asiassa onnistuen.
Äärimmäinen mukavuudenhalu, sinnikkyyden puute, itsekeskeisyys aikuisilla ja empatian puute jylläävät monessa nykyperheessä. Ei lupaa hyvää.