Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miehen vauva hoito
06.05.2024 |
Aloitan nyt kertomalla faktat: sovittiin että minä hoidan lapsen 3 vuotiaaksi kotona, mies auttaa kotona kun ei ole töissä, pidän kodin kunnossa (mies huolehtii pahvit ja roskat yms,) ollaan oltu yhdessä 9 vuotta, miehellä on 3 vuoro työ, rahaa on säästössä molemmilla, omakotitalo (lainan lyhennys, )parisuhde on tähän asti ollut hyvä, hoidan koiran, ja kaikkein tärkeintä lapsi oli miehen toive.
Olen nyt tässä puolen vuoden aikana huomannut, että miten paljon mies on luovuttanut ja jättänyt vauvan hoitoa minulle. Minä kylvetän vauvan, vaihdan vaippaa, puen, rauhoitan itkevää lasta, otan syliin usein, hoidin yö heräämiset, ja ekan aikaisen aamu herääämisen,syötän, lenkkeilen, leikin, lorutan/laulan/luen satuja.
Mies teki kaikkea alkuun kun oli kotona 3 viikkoa vauvan syntymästä. Ylpeänä hoiti, etsi netistä eri tapoja miten hoitaa vauvaa, työnsi vaunuja, jutteli, piti sylissä, ja kaikkea perus hoitoa. Ja hän myös töihin palattuaan jaksoi heti moikata vauvaa, viettää aikaa, tehdä ruokaa ja siivota.
Nykyään tilanne on aivan eri, ei auta puhe nätisti ja valitettavasti rumasti.
Mies ei rauhoita itkevää vauvaa, "määkyy" itkevälle lapselle, sanoo usein "minkä sille voin jos itkee, vauvat itkee."
Ei vaihda kuivaa paitaa, jos vauva sotkee.
Ei enää juuri leiki pojan kanssa, selaa puhelinta/tv:tä, tai laittaa pojan lattialle/sänkyyn jotta voi itse sulkea silmät.
Mies kertoo usein olevansa väsynyt. Tänään ruoka pöydässä mies sanoi haluavansa välillä omaa aikaa perheestä. Mikä on sinänsä ihme, koska mies näkee kavereita, yrittää käydä harrastamassa 3x viikossa. Minulla oli vapaata viimeksi pojan ollessa 3kk, ja silloin tulin myöhään 2 pv reissusta. Hoidin silti yö heräämisen ja ekan aamu heräämisen. Miehellä ei tullut kuuloonkaan hoitaa, käänsi vain kylkeä.
Alan itse olla loppu tähän ikuiseen vääntämiseen: Haluan välillä kotona omaa aikaa, jotta voin tehdä ihonhoitoa tai vaikka lukea kirjaa ilman että tarvitsee olla valppaana. Mies on alkanut myös sanoa rumasti "lapses itkee." Eikä nouse sohvalta. Hän myös sanoo että olen kiittämätön kun hän tuo rahaa taloon, ja minä vain mäkätän.
Haluaisin omaa aikaa edes joskus, mennä juoksu lenkille yksin, miehen välillä auttavan kun on vapaa päivä ja että olisi aktiivinen pojan kanssa.
Voiko olla niin että on vain väsymystä kertynyt ja työ stressi, minkä takia kaikki tuntuu ylivoimaiselta? Mitä tehdä, millä tavalla kannattaa ottaa tämä asia esille?
Kommentit (168)
Meillä on yksi lapsi ja siihen yhteen jää.
Olen sanonut miehen sukulaisille, kun ovat udelleen että koskas hankitte lapselle pikkusisaruksen, että naisen kannattaa hankkia niin monta lasta, kuin jaksaa yksin hoitaa. Minulla se lukumäärä on yksi.
Miehet kuvittelevat vauva-ajan monesti sellaiseksi, että äiti hoitaa mielellään vauvan ja itse ei tarvitse öisin heräillä, jos äiti imettää.
Uhmaikää ei moni mies tunne ollenkaan.
Kuvittelevat, että lapsi muuttuu äidin hoitamasta vauvasta yht'äkkiä kivaksi kala- tai fudiskaveriksi.
Todellisuudentaju puuttuu monelta mieheltä, mitä tulee lapsiin.
Olen ap pahoillani, että miehesi on törkeä ja itsekäs. Masennus voi selittää jotain, mutta se ei silti oikeuta käyttäytymään kuvailemallasi tavalla. Teet selväksi, että hoidatte lapsen yhdessä, tai sitten mies hoitaa jatkossa vuoroviikkoina yksin. Uhkailu ei ole mukavaa, mutta joskus ei jää vaihtoehtoja.
Jäät katkeraksi, jos tilanne ei korjaannu.
Voimia <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vauvavuosi on kuluttava, kun tilanne on molemmille vanhemmille täysin uusi. Se on fakta.
Miksi vauvavuodesta on tullut kuitenkin niin älyttömän vaikea? Jatkuvasti yleisedti valitetaan, miten on niin ha niin rankkaa. Kautta aikojen ihmiset ovat hoitaneet vauvojaan asiassa onnistuen.
Äärimmäinen mukavuudenhalu, sinnikkyyden puute, itsekeskeisyys aikuisilla ja empatian puute jylläävät monessa nykyperheessä. Ei lupaa hyvää.
Minä sain lapsen 1990-luvulla. Loppuraskaudessa nukuin huonosti, sairaalassa käynnistysyriytsten aikaan nukuin vielä huonommin, synnytyksessä meni vuorokausi ilman unta, sen jälkeen osastolla nukkuminen on pelkkää pätkää, kotona huonosti nukkuminen jatkui edelleen pienissä pätkissä. Erehdyin kerran sanomaan äidilleni, että minua väsyttää ja masentaa. Äiti suuttui minulle ja tiuskaisi, että sinulla on terve lapsi eikä sinulla ole syytä olla väsynyt tai masentunut, ole onnellinen. Jep, kyllä ennen oli paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvavuosi on kuluttava, kun tilanne on molemmille vanhemmille täysin uusi. Se on fakta.
Miksi vauvavuodesta on tullut kuitenkin niin älyttömän vaikea? Jatkuvasti yleisedti valitetaan, miten on niin ha niin rankkaa. Kautta aikojen ihmiset ovat hoitaneet vauvojaan asiassa onnistuen.
Äärimmäinen mukavuudenhalu, sinnikkyyden puute, itsekeskeisyys aikuisilla ja empatian puute jylläävät monessa nykyperheessä. Ei lupaa hyvää.
Niin ennenkö ei muka oltu väsyneitä vauva-arkeen!? Kyllä oltiin, lopeta nyt Maire tuo lässytys! Joka ketjuun täytyy päästä pätemään KUINKA ENNEN WANHAAN oli paremmin. Ei ollut. Silloin ei ehkä ollut sopivaa valittaa, tyydyttiin, uuvuttiin ja kärsittiin hiljaa ja siksi siirreltiin kaikenlaisia traumoja tuleville sukupolville.
<
Siinäpä se pointti piileekin. Minä synnyin ysärillä ja meno oli juuri tuollaista. Olen terve ja hyväsilmäinen kolmekymppinen ihminen.
Nykyään meininki on erilaista. Aivan erilaiset paineet. Itse pitäydyn lapsettomassa elämässä.
Nyt hei oikeesti c'moon! Ap on luultavasti kirjoittanut tunteellisena puhelimella. Silloin tulee virheitä kenellä tahansa.Kuka jaksaa täällä vinkua kielioppi virheistä?
Vierailija kirjoitti:
Nyt hei oikeesti c'moon! Ap on luultavasti kirjoittanut tunteellisena puhelimella. Silloin tulee virheitä kenellä tahansa.Kuka jaksaa täällä vinkua kielioppi virheistä?
Ne, jotka ovat naisille katkeria eikä muuhun ole rahkeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten vertaisryhmissähän näistä puhutaan: ensin sovittiin, että tehdään yhdessä, päätetään yhdessä jne. ja sitten nainen omi lapsen ja ryhtyi sanomaan, miten tulee tehdä, milloin lapsella on nälkä, miten vauvaa pitää pidellä jne. Mies kokee tulevansa sysätyksi sivuun ja mitä enemmän nainen neuvoo, sitä vähemmän mies haluaa oppia, koska tietää tekevänsä kaiken väärin. Vielä kun nainen pesänrakennusvietissään sietää vain omia ihmisiään perheen kotona eikä miehen suku ole tervetullut, niin mies ei saa nähdä "omiensa" iloitsevan lapsesta. Vauvasta tulee vain naisen lapsi, eihän miehen äiti ole edes tervetullut vauvaa katsomaan, jos ei samalla pese ikkunoita, leikkaa pensasaitaa ja maksaa 100 e siitä, että sai tulla kyläään.
Menepäs takaisin sinne vertaistukiryhmääsi. Eikö viimeksi terapiassa miehet puhuneet siitä kuinka vaimo ei anna miehen tavata ä
Ihan itse äidit tekevät elämästään vaikean. Valitus on siis turhaa ja mitä enemmän nainen selittää, että mies ei osaa, viitsi, miehestä ei ole hyötyä, niin sitä varmemmin mies etääntyy valittajasta. Naisen oma valinta, naisen vastuu tekemisistään!
Ap, vauvasi on vielä kovin pieni. Hoida lasta hellästi ja nauti hänen kehityksestään. Älä ryhdy marttyyriksi. Se, mitä vauvasi tarvitsee kaikkein eniten, on äidin syli, katse ja rakkaus. Ilman isän hoivaa voi kasvaa hyvinvoivaksi yksilöksi, mutta äidin puute näkyy lapsessa.
Ap,harmi juttu, ettei miehesi ota vastuuta kodista ja lapsesta. Onneksi hän kuitenkin tuo ns. leivän pöytään. Oman ajan aika ei ole sinulla nyt, kun perheessä on vauva, mutta kyllä sekin aika koittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, vauvasi on vielä kovin pieni. Hoida lasta hellästi ja nauti hänen kehityksestään. Älä ryhdy marttyyriksi. Se, mitä vauvasi tarvitsee kaikkein eniten, on äidin syli, katse ja rakkaus. Ilman isän hoivaa voi kasvaa hyvinvoivaksi yksilöksi, mutta äidin puute näkyy lapsessa.
Ap,harmi juttu, ettei miehesi ota vastuuta kodista ja lapsesta. Onneksi hän kuitenkin tuo ns. leivän pöytään. Oman ajan aika ei ole sinulla nyt, kun perheessä on vauva, mutta kyllä sekin aika koittaa.
Tässä sitä kuuluisaa miesvihaa. Missä miesasiamiehet nyt ovat!?
Äiti sanoo: - Lapsi oli miehen toive.
Isä sanoo: -Lapses itkee.
Oi aikoja, oi tapoja. Toivottavasti vauvaa ei hoideta vihaisesti ja kyllästyneesti. Se jättää kyllä lapseen jälkensä.
Lapsiperheiden vanhemmat, ottakaa vastuu perheestänne. Lapsen syntymä ja hoidon työläys ei ole lapsen syy. Te itse olette halunneet lapsenne tähän maailmaan saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ihmiset, etenkin miehet, eivät koskaan hymyile ensimmäisenä eivätkä ota vastuuta vuorovaikutuksesta. Sitten se voi näkyä omien lasten kanssa.
Eräs kyyninen ja masennukseen taipuvainen ystäväni ihaili isäänsä pitäen häntä valtavan fiksuna. Isä ei puhunut ystävän äidille juuri mitään, eikä varmaan ystävällekään. Niin sairas kuvio. Luonteeltaan ystävä ja isä olivat varmaan samanlaisia ja murjottivat sitten kotona yhdessä. Mutta ystävän ajatus, ettei fiksu isä puhunut äidille oli selvästi läsnä. Siis muka äitiä fiksumpi.
Vaatikaa vanhempia ottamaan vastuuta, että käyttäytyvät itse hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, vauvasi on vielä kovin pieni. Hoida lasta hellästi ja nauti hänen kehityksestään. Älä ryhdy marttyyriksi. Se, mitä vauvasi tarvitsee kaikkein eniten, on äidin syli, katse ja rakkaus. Ilman isän hoivaa voi kasvaa hyvinvoivaksi yksilöksi, mutta äidin puute näkyy lapsessa.
Ap,harmi juttu, ettei miehesi ota vastuuta kodista ja lapsesta. Onneksi hän kuitenkin tuo ns. leivän pöytään. Oman ajan aika ei ole sinulla nyt, kun perheessä on vauva, mutta kyllä sekin aika koittaa.
Tässä sitä kuuluisaa miesvihaa. Missä miesasiamiehet nyt ovat!?
Ei se tietenkään näin päin toimi, kun mieheltä vaaditaan vastuunkantoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja, varaa aika neuvolan perhetyöhön. Jospa se saisi miehen heräämään kun menette yhdessä sinne juttelemaan ja siellä on täysin ulkopuolinen kuuntelija. Tätä suosittelen jos kotona keskustelu ei auta. Kuulostaa tosi rankalta, jaksamista. Meillä samantyylinen tilanne, 2 lasta, mutta mies nykyään osallistuu enemmän kun tajusi kuinka paljon työtä on kotonakin. Meillä sovittu että yhtenä iltana viikossa käyn jumpassa ja hoitaa silloin lapset. Omaa aikaa ei nyt paljon ole kuin illalla kun lapset jo nukkuu,mutta tasapuolisesti sitä aina yritetään järjestää. Kotona ollessa molemmat osallistuu niin kotitöihin kuin lastenhoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Se tekee, joka parhaiten ehtii. Molemmille riittää työtä ja molempien on ehdittävä tehdä. Siinä on yksinkertainen resepti toimivaan perhearkeen.
Mun ex-anoppi sanoi juuri noin: "Se tekee, joka ehtii." Arvaapa ehtikö ex-mieheni sohvallamakaamiselta ikinä?
Tuo lause pitäisi muuttaa muotoon: Se tekee, joka välittää ja on ahkerampi. Laiska jättää tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Christiiina kirjoitti:
Mä neuvoisin AP:tai, että älä neuvottele miehen kanssa lastenhoito vuoroista vaan ihan spontaanisti vaan ilmoitat, että "mä lähden nyt jumppaan/lenkille/leffaan/kaupungille" jne ja sitten vaan lähdet heti . Kyllä se ukko oman lapsensa hoitaa kun ei ole muita aikuisia paikalla.
!
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen vuosi on vaikein, sitten helpottaa.
Joo kun viimeistään vuoden kohdalla äijä tulee järkiinsä ja lähtee menemään.
En enää jaksa muistaa, miten sitä 60-luvulla selvittiin, kun piti mennä töihin, kun lapsi oli kahden kuukauden ikäinen. Menetti työpaikkansa, jos ei mennyt. Kamalalle tuntuu nyt ajatellakin.
Kun meidän kuopus syntyi otti ex-mies yli 100 päivää työmatkoja vauvavuodelle vaan että voisi olla poissa. Olin sitten yksin vastasyntyneen ja 4-vuotiaan kanssa.
Miksi lapsen kanssa täytyy aina olla niin valppaana, ettei edes ihoa voi hoitaa? Etkö voi vaikka vessassa käydessä laittaa naamiota tai ottaa tarvikkeet samaan huoneeseen jossa lapsi on?
3-vuorotyö kuulostaa raskaalta. Onko harrastus edes sellaiseen aikaan, ettei vie yöunia mieheltä? Voisiko mies vaihtaa jonkun harrastuspäivän tai kellonajan?
Ymmärrän miksi mies on väsynyt mutta en sitä, miten lapsi muka olisi vain naisen. Tuntuuko lapsi työltä, siitäkö on kyse?
Naisen tehtävä on ottaa aikaa omille harrastuksille. Oma mieheni on sovitteleva luonteeltaan mutta ainakin hänen kanssaan homma toimii. Ilmoitan milloin minulla on harrastuksia, hän samoin. Vauvan ollessa pieni joustin omasta harrastuksestani ja kerroin aina miehelle, että jätän kerran väliin. Myöhemmin taas aloin ilmoittaa, että haluan mennä harrastukseen, voiko mies hoitaa sillä välin.
Miehelle jää aikaa lapsen kanssa kun äiti pyytää välillä miestä jäämään kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhdeajat, omat ajat, jooga-ajat... Ei elämässä kaikkea aikaa tarvitse budjetoida. Elämä ei ole suoritus. Sitä pitää elää.
Ja kun ei budjetoida, niin harmittavan usein mies ottaa itselleen sitä omaa aikaa useamman kerran viikossa. Äiti pääsee kavereiden kanssa johonkin kerran vuodessa, ja silloinkin miehen seuraksi on järjestettävä joku hoitamaan lapsia.
Jos on löytänyt noin itsekään puolison itselleen, niin eikö silloin tule ongelmia kaikessa muussakin elämässä, ei vain lastenhoidossa (ja kotitöissä)
Alue: Aihe vapaa
Olipas typerä kommentti. Aapee haluaa hoitaa vauvaa, mutta haluaisi että mieskin hoitaisi. Se on ongelma, ihan aikuisten ihmisten sellainen. Yleinenkin.
Tuollainen miksi on tehty lapsia luonnevikaisen kanssa-mussutus ei tilannetta muuta mihinkään, mutta pääsitpä sanomaan.