Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miehen vauva hoito
06.05.2024 |
Aloitan nyt kertomalla faktat: sovittiin että minä hoidan lapsen 3 vuotiaaksi kotona, mies auttaa kotona kun ei ole töissä, pidän kodin kunnossa (mies huolehtii pahvit ja roskat yms,) ollaan oltu yhdessä 9 vuotta, miehellä on 3 vuoro työ, rahaa on säästössä molemmilla, omakotitalo (lainan lyhennys, )parisuhde on tähän asti ollut hyvä, hoidan koiran, ja kaikkein tärkeintä lapsi oli miehen toive.
Olen nyt tässä puolen vuoden aikana huomannut, että miten paljon mies on luovuttanut ja jättänyt vauvan hoitoa minulle. Minä kylvetän vauvan, vaihdan vaippaa, puen, rauhoitan itkevää lasta, otan syliin usein, hoidin yö heräämiset, ja ekan aikaisen aamu herääämisen,syötän, lenkkeilen, leikin, lorutan/laulan/luen satuja.
Mies teki kaikkea alkuun kun oli kotona 3 viikkoa vauvan syntymästä. Ylpeänä hoiti, etsi netistä eri tapoja miten hoitaa vauvaa, työnsi vaunuja, jutteli, piti sylissä, ja kaikkea perus hoitoa. Ja hän myös töihin palattuaan jaksoi heti moikata vauvaa, viettää aikaa, tehdä ruokaa ja siivota.
Nykyään tilanne on aivan eri, ei auta puhe nätisti ja valitettavasti rumasti.
Mies ei rauhoita itkevää vauvaa, "määkyy" itkevälle lapselle, sanoo usein "minkä sille voin jos itkee, vauvat itkee."
Ei vaihda kuivaa paitaa, jos vauva sotkee.
Ei enää juuri leiki pojan kanssa, selaa puhelinta/tv:tä, tai laittaa pojan lattialle/sänkyyn jotta voi itse sulkea silmät.
Mies kertoo usein olevansa väsynyt. Tänään ruoka pöydässä mies sanoi haluavansa välillä omaa aikaa perheestä. Mikä on sinänsä ihme, koska mies näkee kavereita, yrittää käydä harrastamassa 3x viikossa. Minulla oli vapaata viimeksi pojan ollessa 3kk, ja silloin tulin myöhään 2 pv reissusta. Hoidin silti yö heräämisen ja ekan aamu heräämisen. Miehellä ei tullut kuuloonkaan hoitaa, käänsi vain kylkeä.
Alan itse olla loppu tähän ikuiseen vääntämiseen: Haluan välillä kotona omaa aikaa, jotta voin tehdä ihonhoitoa tai vaikka lukea kirjaa ilman että tarvitsee olla valppaana. Mies on alkanut myös sanoa rumasti "lapses itkee." Eikä nouse sohvalta. Hän myös sanoo että olen kiittämätön kun hän tuo rahaa taloon, ja minä vain mäkätän.
Haluaisin omaa aikaa edes joskus, mennä juoksu lenkille yksin, miehen välillä auttavan kun on vapaa päivä ja että olisi aktiivinen pojan kanssa.
Voiko olla niin että on vain väsymystä kertynyt ja työ stressi, minkä takia kaikki tuntuu ylivoimaiselta? Mitä tehdä, millä tavalla kannattaa ottaa tämä asia esille?
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Kun perheessä on pikkulapsi tai pikkulapsia, kummankaan vanhemman ei kuulu käydä useita kertoja viikossa harrastamassa mitään omia juttuja.
Miten niin? Kyllä voi, kunhan on tasapuolista! Kyllä meillä on onnistunut niin, että vuorotellaan menoissamme ja menot kestävät noin tunnin esim. kuntosalilla, koiralenkillä tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, vauvasi on vielä kovin pieni. Hoida lasta hellästi ja nauti hänen kehityksestään. Älä ryhdy marttyyriksi. Se, mitä vauvasi tarvitsee kaikkein eniten, on äidin syli, katse ja rakkaus. Ilman isän hoivaa voi kasvaa hyvinvoivaksi yksilöksi, mutta äidin puute näkyy lapsessa.
Ap,harmi juttu, ettei miehesi ota vastuuta kodista ja lapsesta. Onneksi hän kuitenkin tuo ns. leivän pöytään. Oman ajan aika ei ole sinulla nyt, kun perheessä on vauva, mutta kyllä sekin aika koittaa.
Tätäkin joku yläpeukuttanut...
Miehellä on nyt iltaviikko. Tänä aamuna oli jotenkin erityisen kurja olo. Sain pojan nukahtamaan vihdoinkin päikkäreille. Poika kärsii hammas särkyä, ja geeli alkoi vasta vaikuttamaan.
Mies oli taas nukkunut myöhään ja halusi mennä salilta suoraan töihin. Sanoin miehelle tiukasti ei ja että nyt herra tulee istumaan pöydän ääreen. Kerroin miehelle miltä minusta tuntuu, miten hän ennen otti pojan huomioon, miten puhuu lapsesta, miten tämä kaikki vaikuttaa lapsen kehitykseen, auttoi kotona ja oli läsnä meille molemmille enemmän.
Sanoin että miehen on nyt tehtävä valinta. Joko hän on kunnon mies minkä tunnen ja loistava isä. Tai saa luvan pakata tavarat ja häipyä. Rakkaudesta viis. Oman miehen rakastaminen on ns "joka päiväinen valinta" mutta lapseen rakkaus on ehdoton. Kerroin etten pidemmän päälle voi katsoa häntä silmiin ja kunnioittaa.
Näytin myös miehelle tämän keskustelun. Alkuun mies vähän loukkaantui että olin mennyt nettiin puhumaaan hänestä paskaa.
Mies oli jonkun aikaa hiljaa. Sitten hän avautui. Lupasi tehdä muutoksen kaikessa. Hän kertoi että tuntee itsensä huonommaksi vanhemmaksi, koska hänen mielestään olin alusta asti luonteva. Lupasi että vähentää omaa harrastustaan, vaikka se on hänellä tapa nollata työ asioista ja stressistä. Myönsi että uni on molemmille tärkeä ja että saan vapaata useimmin. Sanoin että uskon kun tapahtuu, ja en jää odottelemaan montaa kuukautta.
Siinä pieni tiiviste mitä tänään tapahtui. Toivottavasti mies nyt otti tosissaan, etenkin kun uhkailin.
Onpas ihmiset pahoittaneet mielensä kirjoitusvirheistä? Puhelimella on automaattinen korjaus. Luotan siihen liikaa, etenkin nopeasti kirjotettuna
-ap
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on nyt iltaviikko. Tänä aamuna oli jotenkin erityisen kurja olo. Sain pojan nukahtamaan vihdoinkin päikkäreille. Poika kärsii hammas särkyä, ja geeli alkoi vasta vaikuttamaan.
Mies oli taas nukkunut myöhään ja halusi mennä salilta suoraan töihin. Sanoin miehelle tiukasti ei ja että nyt herra tulee istumaan pöydän ääreen. Kerroin miehelle miltä minusta tuntuu, miten hän ennen otti pojan huomioon, miten puhuu lapsesta, miten tämä kaikki vaikuttaa lapsen kehitykseen, auttoi kotona ja oli läsnä meille molemmille enemmän.
Sanoin että miehen on nyt tehtävä valinta. Joko hän on kunnon mies minkä tunnen ja loistava isä. Tai saa luvan pakata tavarat ja häipyä. Rakkaudesta viis. Oman miehen rakastaminen on ns "joka päiväinen valinta" mutta lapseen rakkaus on ehdoton. Kerroin etten pidemmän päälle voi katsoa häntä silmiin ja kunnioittaa.
Näytin myös miehelle tämän keskustelun. Alkuun mies vähän loukkaant
Ehkä se siitä. Tuo on raskasta aikaa, kaikki myllertyy niin kovin. Ja luulen että monille uusille, nuorille vanhemmille voi tulla yllätyksenä se, miten voimakkaan biologista vauva-aika ja vauvan äitiys on. Ei mene ehkä niin kuin kuviteltiin (totta kai tosielämässä vaikka millaisia esimerkkejä, mutta usein näin).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on nyt iltaviikko. Tänä aamuna oli jotenkin erityisen kurja olo. Sain pojan nukahtamaan vihdoinkin päikkäreille. Poika kärsii hammas särkyä, ja geeli alkoi vasta vaikuttamaan.
Mies oli taas nukkunut myöhään ja halusi mennä salilta suoraan töihin. Sanoin miehelle tiukasti ei ja että nyt herra tulee istumaan pöydän ääreen. Kerroin miehelle miltä minusta tuntuu, miten hän ennen otti pojan huomioon, miten puhuu lapsesta, miten tämä kaikki vaikuttaa lapsen kehitykseen, auttoi kotona ja oli läsnä meille molemmille enemmän.
Sanoin että miehen on nyt tehtävä valinta. Joko hän on kunnon mies minkä tunnen ja loistava isä. Tai saa luvan pakata tavarat ja häipyä. Rakkaudesta viis. Oman miehen rakastaminen on ns "joka päiväinen valinta" mutta lapseen rakkaus on ehdoton. Kerroin etten pidemmän päälle voi katsoa häntä silmiin ja kunnioittaa.
Näytin myös miehell
Biologista ja vauvan äitiys? Mitä se isyys sitten on? Ongelmahan tässä on nimenomaan isä eikä äiti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on nyt iltaviikko. Tänä aamuna oli jotenkin erityisen kurja olo. Sain pojan nukahtamaan vihdoinkin päikkäreille. Poika kärsii hammas särkyä, ja geeli alkoi vasta vaikuttamaan.
Mies oli taas nukkunut myöhään ja halusi mennä salilta suoraan töihin. Sanoin miehelle tiukasti ei ja että nyt herra tulee istumaan pöydän ääreen. Kerroin miehelle miltä minusta tuntuu, miten hän ennen otti pojan huomioon, miten puhuu lapsesta, miten tämä kaikki vaikuttaa lapsen kehitykseen, auttoi kotona ja oli läsnä meille molemmille enemmän.
Sanoin että miehen on nyt tehtävä valinta. Joko hän on kunnon mies minkä tunnen ja loistava isä. Tai saa luvan pakata tavarat ja häipyä. Rakkaudesta viis. Oman miehen rakastaminen on ns "joka päiväinen valinta" mutta lapseen rakkaus on ehdoton. Kerroin etten pidemmän päälle voi katsoa häntä silmiin j
Mutta ne on taas ne äidin hormonit jotka pilaavat kaiken. Ensin se on naisen kuukautiskierto, sitten raskaushormonit ja lopulta se että äiti kiintyy lapseensa. Jos äiti avaa suunsa että asioihin on tultava muutos, ne on ne hormonit jotka vaivaavat. Tai onko ehkä menkat? Ei ihme että suututtaa.
Eihän kukaan syyttänyt äitiä, vaan pohtii syytä sille MIKSI isä kokee olevansa huonompi hoitamaan vauvaa. Ja nykymaailmassa ehkä voi tulla yllätyksenä, että äiti on, biologisesti, yleensä virittäytynyt hoitamaan vauvaa eri tavoin kuin isä. Ja isä saattaa tuntea olonsa ulkopuoliseksi tai kakkosvanhemmaksi. Näin erityisesti pienten vauvojen kohdalla.
Ei se miehille raivoamalla mihinkään muutu. Ja yllättäen, väitän, isien vanhemmuutta voi edistää asian tunnistaminen. Muuten saattaa ajatella että itsessä, omassa isyydessä on jotain vikaa, kun vauva suosii äitiä, äiti herkemmin tunnistaa vauvan tarpeet jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arkena mies laittaa vauvan nukkumaan ja hoitaa iltatoimet, siivoaa keittiön ja tekee ruoan valmiiksi. Viikonloppuna voit sopia, että varaat muutaman tunnin omaa aikaa. Valitettavasti se vain on niin että se vauva on kiinni äidissä ja sitten isommat lapset touhuaa isän kanssa kun pienemmät on kotona äidin helmoissa.
Noin miehenä voisin sanoa, että on ihan perheestä olla ns. äidin apuna. Parempi kun on selkeästi vastuussa jostain ja hoitaa sen sitten omalla tavallaan.
On myös tärkeää jaksaa huolehtia siitä miehestä, että sille on mielekästä olla kanssasi parisuhteessa. Jotenkin sille ukolle viikottain orgasmi ja aina silloin tällöin voileipä eteen niin niillä se kituuttaa vauva-ajan yli parisuhteessa jos ei ole liian epäkypsä isäksi.
Vierailija kirjoitti:
Arkena mies laittaa vauvan nukkumaan ja hoitaa iltatoimet, siivoaa keittiön ja tekee ruoan valmiiksi. Viikonloppuna voit sopia, että varaat muutaman tunnin omaa aikaa. Valitettavasti se vain on niin että se vauva on kiinni äidissä ja sitten isommat lapset touhuaa isän kanssa kun pienemmät on kotona äidin helmoissa.
Noin miehenä voisin sanoa, että on ihan perheestä olla ns. äidin apuna. Parempi kun on selkeästi vastuussa jostain ja hoitaa sen sitten omalla tavallaan.
On myös tärkeää jaksaa huolehtia siitä miehestä, että sille on mielekästä olla kanssasi parisuhteessa. Jotenkin sille ukolle viikottain orgasmi ja aina silloin tällöin voileipä eteen niin niillä se kituuttaa vauva-ajan yli parisuhteessa jos ei ole liian epäkypsä isäksi.
:D :D
Ei liian epäkypsä mieheksi, siis vätys joka odottaa voileipiä ja suikkareita kun vaimonsa yrittää pitää perheen kasassa ja huolen lapsista? Tee itse voileipäsi, iso mies, ja vedä käteen. Ennen kaikkea hoida se saa a tanan kakarasi kunnialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaisperheessä oli nuoret vanhemmat. Vauvaa hoiti vain äiti, koska isän mielestä "Liisa" oli niin hyvä äiti, ja osasi hoitaa vauvaa niin hyvin. Isä arveli olevansa lapsen kanssa enemmän sitten, kun se on vähän isompi. No, isä ei sitten jatkossakaan ollut lapsestaan kiinnostunut sen enempää. Nyt ei ole ainakaan kahdeksaan vuoteen nähnyt lastaan ollenkaan. Tämä tapahtui 2000-luvun alkupuolella.
Vierailija kirjoitti:
Arkena mies laittaa vauvan nukkumaan ja hoitaa iltatoimet, siivoaa keittiön ja tekee ruoan valmiiksi. Viikonloppuna voit sopia, että varaat muutaman tunnin omaa aikaa. Valitettavasti se vain on niin että se vauva on kiinni äidissä ja sitten isommat lapset touhuaa isän kanssa kun pienemmät on kotona äidin helmoissa.
Noin miehenä voisin sanoa, että on ihan perheestä olla ns. äidin apuna. Parempi kun on selkeästi vastuussa jostain ja hoitaa sen sitten omalla tavallaan.
On myös tärkeää jaksaa huolehtia siitä miehestä, että sille on mielekästä olla kanssasi parisuhteessa. Jotenkin sille ukolle viikottain orgasmi ja aina silloin tällöin voileipä eteen niin niillä se kituuttaa vauva-ajan yli parisuhteessa jos ei ole liian epäkypsä isäksi.
Apua, ei hyvä h elvetti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi hoitoon ja itse takaisin töihin. Sillä tavalla saat itse hengähdystauon ja tienaat taas rahaa, mikäli ero tulee.
JA muista laittaa satanen rahastoon tms muuhun säästöön, että sulla on aina se kuukauden palkka kertaa kolme tilillä, jos joudut olemaan syystä x poissa työstä!
Ala jo nyt keräämään!
Kai sulla on avioehto!
Vierailija kirjoitti:
Eihän kukaan syyttänyt äitiä, vaan pohtii syytä sille MIKSI isä kokee olevansa huonompi hoitamaan vauvaa. Ja nykymaailmassa ehkä voi tulla yllätyksenä, että äiti on, biologisesti, yleensä virittäytynyt hoitamaan vauvaa eri tavoin kuin isä. Ja isä saattaa tuntea olonsa ulkopuoliseksi tai kakkosvanhemmaksi. Näin erityisesti pienten vauvojen kohdalla.
Ei se miehille raivoamalla mihinkään muutu. Ja yllättäen, väitän, isien vanhemmuutta voi edistää asian tunnistaminen. Muuten saattaa ajatella että itsessä, omassa isyydessä on jotain vikaa, kun vauva suosii äitiä, äiti herkemmin tunnistaa vauvan tarpeet jne.
Joillekin voi tulla näitä ylläreitä, ei kaikille. Minun mieheni on ollut ihan alusta saakka tasavertainen/osallistuva vanhempi. Ihan samalla tavalla hoivasi, aluksi jopa enemmän, kun itse olin kipeä/väsynyt synnytyksestä. Toki imetin, mutta kyllä siinä on niin paljon sellaista hommaa mitä isä osaa tehdä ihan yhtälailla kuin äiti. Pullosta syöttäminenkin onnistuu, joten ei ole mitään eroa, ellei toinen nyt tykkää vaan ottaa rusinoita pullasta ja ajatella, että "leikin sit, ku se osaa potkia palloo".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia ne miehet testataan vauvojen ja pienten lasten kanssa ennen kuin hommataan omia. Toistaiseksi en ole kuullut yhdestäkään hoivaviettisestä miehestä, joka olisi hoitanut läheistensä lapsia ja huolehtinut läheisistään, mutta joka sitten luovuttaisi oman lapsen kohdalla.
Valitettavasti voin kumota tämän! Mieheni jaksoi aina leikkiä, syöttää ja huolehtia sukulaislapsista, mutta ihan niin hienosti ei sitten mennytkään omien lasten kanssa! Kyseli kuka on tulossa lapsenvahdiksi, kun minä kehtasin mennä töihin hänen vapaapäivänään.
Nyt kun lapset jo teinejä, yhä osaa pakoilla ns.vastuullisia tehtäviä. Vaikka niiden sukulaislasten kanssa toimii yhä hienosti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen vuosi on vaikein, sitten helpottaa.
Paskat. Meillä vauvavuosi oli helpoin. En imettänyt, joten miehen kanssa pystyi jakamaan kaikki syötöt 50/50. Unta sai riittävästi ja energiaa riitti.
Nyt kun lapsi on n. 4v, on arki yhtä kiirettä ja juoksemista paikasta toiseen. Lapsen nukuttaminen on yhtä helvettiä ja aikaiset aamut samsten, kun sen lapsen kanssa täytyy jaksaa kommunikoida heti herättyä. Vauvan kanssa ei tarvitse alkaa rupattelemaan juuri heränneenä.
Minusta neljävuotiaan kanssa oli jo helppoa, kun hän osasi tehdä paljon itse eikä enää juossyt kuin päätön kana. Vauva oli terve, nukkui hyvin, mutta kärsi refluksista. Vaikeinta oli vauvavuoden lopulla ja 1-vuotiaan kanssa. Salamannopea, ei yhtään järkeä, ei tehnyt paljonkaan itse ja heräili yöllä. Kaksivuotiaskin karkaili, mutta kolmevuotias ei enää. Ja nukkui kuin tukki.
Kun näitä pskamiehiä on ilmeisen monilla, niin miten ne reagoi siihen, kun ihan oikeasti ärähtää? Siten, ettei jää epäselväksi mikä ottaa päähän. Lyö faktat tiskiin, että homma on nyt niin ja tarvittaisiin välittömästi muutosta asioihin x ja y. Minä muuten lähden huomenna klo 17 juoksulenkille ja piste.
Mitä ne miehet vastaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen vuosi on vaikein, sitten helpottaa.
Paskat. Meillä vauvavuosi oli helpoin. En imettänyt, joten miehen kanssa pystyi jakamaan kaikki syötöt 50/50. Unta sai riittävästi ja energiaa riitti.
Nyt kun lapsi on n. 4v, on arki yhtä kiirettä ja juoksemista paikasta toiseen. Lapsen nukuttaminen on yhtä helvettiä ja aikaiset aamut samsten, kun sen lapsen kanssa täytyy jaksaa kommunikoida heti herättyä. Vauvan kanssa ei tarvitse alkaa rupattelemaan juuri heränneenä.
Minusta neljävuotiaan kanssa oli jo helppoa, kun hän osasi tehdä paljon itse eikä enää juossyt kuin päätön kana. Vauva oli terve, nukkui hyvin, mutta kärsi refluksista. Vaikeinta oli vauvavuoden lopulla ja 1-vuotiaan kanssa. Salamannopea, ei yhtään järkeä, ei tehnyt paljonkaan itse ja heräili yöllä. Kaks
2- ja 3-vuotias on juuri siinä hankalimmassa pikkulapsi-iässä. Minä itse ja kuitenkin tarvitsee niin paljon ohjaamista. Kouluiässä tulee sitten omat murheet...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia ne miehet testataan vauvojen ja pienten lasten kanssa ennen kuin hommataan omia. Toistaiseksi en ole kuullut yhdestäkään hoivaviettisestä miehestä, joka olisi hoitanut läheistensä lapsia ja huolehtinut läheisistään, mutta joka sitten luovuttaisi oman lapsen kohdalla.
Valitettavasti voin kumota tämän! Mieheni jaksoi aina leikkiä, syöttää ja huolehtia sukulaislapsista, mutta ihan niin hienosti ei sitten mennytkään omien lasten kanssa! Kyseli kuka on tulossa lapsenvahdiksi, kun minä kehtasin mennä töihin hänen vapaapäivänään.
Nyt kun lapset jo teinejä, yhä osaa pakoilla ns.vastuullisia tehtäviä. Vaikka niiden sukulaislasten kanssa toimii yhä hienosti!
Oletko vielä yhdessä tuollaisen kanssa?
Alue: Aihe vapaa
Kun perheessä on pikkulapsi tai pikkulapsia, kummankaan vanhemman ei kuulu käydä useita kertoja viikossa harrastamassa mitään omia juttuja.