Miehen vauva hoito
Aloitan nyt kertomalla faktat: sovittiin että minä hoidan lapsen 3 vuotiaaksi kotona, mies auttaa kotona kun ei ole töissä, pidän kodin kunnossa (mies huolehtii pahvit ja roskat yms,) ollaan oltu yhdessä 9 vuotta, miehellä on 3 vuoro työ, rahaa on säästössä molemmilla, omakotitalo (lainan lyhennys, )parisuhde on tähän asti ollut hyvä, hoidan koiran, ja kaikkein tärkeintä lapsi oli miehen toive.
Olen nyt tässä puolen vuoden aikana huomannut, että miten paljon mies on luovuttanut ja jättänyt vauvan hoitoa minulle. Minä kylvetän vauvan, vaihdan vaippaa, puen, rauhoitan itkevää lasta, otan syliin usein, hoidin yö heräämiset, ja ekan aikaisen aamu herääämisen,syötän, lenkkeilen, leikin, lorutan/laulan/luen satuja.
Mies teki kaikkea alkuun kun oli kotona 3 viikkoa vauvan syntymästä. Ylpeänä hoiti, etsi netistä eri tapoja miten hoitaa vauvaa, työnsi vaunuja, jutteli, piti sylissä, ja kaikkea perus hoitoa. Ja hän myös töihin palattuaan jaksoi heti moikata vauvaa, viettää aikaa, tehdä ruokaa ja siivota.
Nykyään tilanne on aivan eri, ei auta puhe nätisti ja valitettavasti rumasti.
Mies ei rauhoita itkevää vauvaa, "määkyy" itkevälle lapselle, sanoo usein "minkä sille voin jos itkee, vauvat itkee."
Ei vaihda kuivaa paitaa, jos vauva sotkee.
Ei enää juuri leiki pojan kanssa, selaa puhelinta/tv:tä, tai laittaa pojan lattialle/sänkyyn jotta voi itse sulkea silmät.
Mies kertoo usein olevansa väsynyt. Tänään ruoka pöydässä mies sanoi haluavansa välillä omaa aikaa perheestä. Mikä on sinänsä ihme, koska mies näkee kavereita, yrittää käydä harrastamassa 3x viikossa. Minulla oli vapaata viimeksi pojan ollessa 3kk, ja silloin tulin myöhään 2 pv reissusta. Hoidin silti yö heräämisen ja ekan aamu heräämisen. Miehellä ei tullut kuuloonkaan hoitaa, käänsi vain kylkeä.
Alan itse olla loppu tähän ikuiseen vääntämiseen: Haluan välillä kotona omaa aikaa, jotta voin tehdä ihonhoitoa tai vaikka lukea kirjaa ilman että tarvitsee olla valppaana. Mies on alkanut myös sanoa rumasti "lapses itkee." Eikä nouse sohvalta. Hän myös sanoo että olen kiittämätön kun hän tuo rahaa taloon, ja minä vain mäkätän.
Haluaisin omaa aikaa edes joskus, mennä juoksu lenkille yksin, miehen välillä auttavan kun on vapaa päivä ja että olisi aktiivinen pojan kanssa.
Voiko olla niin että on vain väsymystä kertynyt ja työ stressi, minkä takia kaikki tuntuu ylivoimaiselta? Mitä tehdä, millä tavalla kannattaa ottaa tämä asia esille?
Kommentit (168)
Taaperot on toki "hauskempia" kuin vauvat mut ei varsinaisesti helpompia, tavallaan ne on jopa haastavampia kun ne toikkaroi päättöminä ympäriinsä ja uhmaa milloin mistäkin. Eli ei välttämättä helpota vielä siinä kohtaa, mulle on sanottu että vasta joskus kouluiässä "helpottaa" ja sittenhän se teini-ikä jo häämöttää muutaman vuoden päässä. Eli ei välttämättä auta ukkosi kanssa kun lapsi kasvaa, voi helpottaa, tai sitten voi pahentua. Itse en katselisi tuollaista kovin pitkään jos ei pysty lainkaan käsittelemään asiaa.
Hetkellisesti kärsitään vauvakuumeesta ja sitten kun vauva on syntynyt, kyllästytään siihen ja sysätään lapsenhoito vaimon tehtäväksi. Niin tyypillistä. Tänkin tarinan olen kuullut jo vaikka kuinnka monta kertaa aiemmin. Miksei jotkut ihmiset vaan ymmärrä, että kun lapsi on kerran tehty niin siihen sitoudutaan siihen asti kunnes lentävät omilla siivillään pois. Ei lasta noin vain voi jättää toisen harteille. Puhut nyt kunnolla asiat miehen kanssa selväksi. Ja annat sille ehdot. Jos asiaan ei tule muutosta, niin me pakataan kimssut ja kampsut ja sanotaan pojan kanssa hei hei. Toivottavasti saatte asiat kuntoon. Täältä henkisiä voimia apeelle.
Hyi v*ttu miten ruma hevosnaama 😭
Kyllä se varmaan hetken katsoo kun käyt wc tai suihku. Yksinhuoltaja hoitaa lapsen itse, ja se on paljon hankalampaa kuin että on avustaja isi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se varmaan hetken katsoo kun käyt wc tai suihku. Yksinhuoltaja hoitaa lapsen itse, ja se on paljon hankalampaa kuin että on avustaja isi.
Eikä ole hankalampaa, kun ei tarvitse kärsiä sitä jatkuvaa pettymystä ja ahdistusta eikä tarvitse vääntää ja riidellä mistään.
Miehen ei siis tarvitse jaksaa huolehtia vaimostaan, että sille vaimolle olis mielekästä olla parisuhteessa? Nainen ei myöskään tartte orkkuja, saati valmiiksi tehtyä voileipää?
Perhe tai parisuhde ei siis olekaan kahden kauppa, vaan nainen on antava osapuoli ja mies saamapuolella. Ei oo mikään ihme että parisuhde ja perhe on naiselle pelkkää uhkaa.