Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen vauva hoito
06.05.2024 |
Aloitan nyt kertomalla faktat: sovittiin että minä hoidan lapsen 3 vuotiaaksi kotona, mies auttaa kotona kun ei ole töissä, pidän kodin kunnossa (mies huolehtii pahvit ja roskat yms,) ollaan oltu yhdessä 9 vuotta, miehellä on 3 vuoro työ, rahaa on säästössä molemmilla, omakotitalo (lainan lyhennys, )parisuhde on tähän asti ollut hyvä, hoidan koiran, ja kaikkein tärkeintä lapsi oli miehen toive.
Olen nyt tässä puolen vuoden aikana huomannut, että miten paljon mies on luovuttanut ja jättänyt vauvan hoitoa minulle. Minä kylvetän vauvan, vaihdan vaippaa, puen, rauhoitan itkevää lasta, otan syliin usein, hoidin yö heräämiset, ja ekan aikaisen aamu herääämisen,syötän, lenkkeilen, leikin, lorutan/laulan/luen satuja.
Mies teki kaikkea alkuun kun oli kotona 3 viikkoa vauvan syntymästä. Ylpeänä hoiti, etsi netistä eri tapoja miten hoitaa vauvaa, työnsi vaunuja, jutteli, piti sylissä, ja kaikkea perus hoitoa. Ja hän myös töihin palattuaan jaksoi heti moikata vauvaa, viettää aikaa, tehdä ruokaa ja siivota.
Nykyään tilanne on aivan eri, ei auta puhe nätisti ja valitettavasti rumasti.
Mies ei rauhoita itkevää vauvaa, "määkyy" itkevälle lapselle, sanoo usein "minkä sille voin jos itkee, vauvat itkee."
Ei vaihda kuivaa paitaa, jos vauva sotkee.
Ei enää juuri leiki pojan kanssa, selaa puhelinta/tv:tä, tai laittaa pojan lattialle/sänkyyn jotta voi itse sulkea silmät.
Mies kertoo usein olevansa väsynyt. Tänään ruoka pöydässä mies sanoi haluavansa välillä omaa aikaa perheestä. Mikä on sinänsä ihme, koska mies näkee kavereita, yrittää käydä harrastamassa 3x viikossa. Minulla oli vapaata viimeksi pojan ollessa 3kk, ja silloin tulin myöhään 2 pv reissusta. Hoidin silti yö heräämisen ja ekan aamu heräämisen. Miehellä ei tullut kuuloonkaan hoitaa, käänsi vain kylkeä.
Alan itse olla loppu tähän ikuiseen vääntämiseen: Haluan välillä kotona omaa aikaa, jotta voin tehdä ihonhoitoa tai vaikka lukea kirjaa ilman että tarvitsee olla valppaana. Mies on alkanut myös sanoa rumasti "lapses itkee." Eikä nouse sohvalta. Hän myös sanoo että olen kiittämätön kun hän tuo rahaa taloon, ja minä vain mäkätän.
Haluaisin omaa aikaa edes joskus, mennä juoksu lenkille yksin, miehen välillä auttavan kun on vapaa päivä ja että olisi aktiivinen pojan kanssa.
Voiko olla niin että on vain väsymystä kertynyt ja työ stressi, minkä takia kaikki tuntuu ylivoimaiselta? Mitä tehdä, millä tavalla kannattaa ottaa tämä asia esille?
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Kun olin nuori äiti, bongasin neuvolan odotushuoneesta äidin. Kysyin, että lähdetkö jonain päivänä vaunulenkille ja heti sain myöntävän vastauksen. Niin sitten aloimme tehdä yhteisiä lenkkejä vauvojemme kanssa ja olemme edelleen ystäviä, vaikka vauvoilla kasvaa jo parta.
Joskus voi tutustua myös uusiin ihmisiin. Laitetaan älylaitteet pois käsistä ja jutellaan ihmisten kanssa. Moni on yksinäinen.
Miten tämä liittyy aiheeseen? Ei ap ole yksinäinen vaan hänellä on surkea vätys puolisonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun kaikki asiat yritetään tehdä puolison kanssa täysin tasan, toinen puoliso uhrituu, koska täysi kahtiajako tasan ei onnistu ikinä. Kannattaako siis kahtiajako? Minusta ei. Molempien täytyy kuitenkin tehdä kotitöitä ja lapsen hoitoa yrityksessä nimeltä Perhe, jos yritys on tarkoitus saada toimimaan.
Onhan tästä komediaakin väännetty, jossa pariskunta pisteytti kaikki kotiin ja perheeseen liittyvät tehtävät ja jakoi sitten pisteet tasan. Tirsk!
Ap:n mies ei ole vielä kypsä isäksi. Jos hän on kuitenkin muuten kelpo mies ja hoitaa yleensä asiansa, hänestä voi vielä koulutuksella kuoritua hyvä isä.
Miksi se tasajako ei onnistu?
Vierailija kirjoitti:
Voisiko mies olla masentunut? Se kuluttaa voimia, saa tuntemaan itsensä väsyneeksi, vie empatiakyvyn ja saa oman lapsen tuntumaan ärsyttävältä.
Te ette nyt omin avuin taida päästä eteenpäin tuossa keskustelussa. Perheterapiaan?
Aloituksen mukaan mies on kolmivuorotyössä. Tuskin siinä tilanteessa kovin helposti pystyy kovin helposti menemään terapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhdeajat, omat ajat, jooga-ajat... Ei elämässä kaikkea aikaa tarvitse budjetoida. Elämä ei ole suoritus. Sitä pitää elää.
Ja kun ei budjetoida, niin harmittavan usein mies ottaa itselleen sitä omaa aikaa useamman kerran viikossa. Äiti pääsee kavereiden kanssa johonkin kerran vuodessa, ja silloinkin miehen seuraksi on järjestettävä joku hoitamaan lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen sitä mieltä, että muutamaa poikkeusta lukuunottamatta miehet ei valehtele kun ne ennen raskautta ja raskauden aikana lupailee olevansa hyviä, osallistuvia ja aktiivisia isiä. He aidosti kuvittelee itsestään niin. Mutta vauvan synnyttyä todellisuus lyö silmille ja kuvitelmat osoittautuu, niin, vain kuvitelmiksi. Ja tämä on monelle miehelle järkytys. Luuli olevansa osallistuva isä muttei osaakaan olla, ei kestäkään vauvan tarpeita ja pakenee.
Tässä tuli mieleen, että jos miehen lapsuudenperheessä syntyi uusi lapsi, kun poika oli kouluikäinen, niin silloin miehellä täytyy jo olla realistinen mielikuva siitä millaista vauvan kanssa on. Hän on nähnyt vanhempiensa hoitavan vauvaa ja ehkä puhuvan väsymyksestä ym. Myös naiselle voi olla yllätys miten paljon vastasyntynyt tarvitsee hoivaa ja läsnäoloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanalta vauvakuplalta kuulostaa! Onnea, ihanaa!
En nyt halua miestä puolustellakaan, mutta sanon silti, että kolmivuorotyö on hemmetin kuluttavaa. Teillä ollaan vielä nuoria, mutta kyllä se nuortakin ihmistä rasittaa, kun koko ajan on vaihdettava rytmiä.
Ihmettelen jopa tuota, että miten mies pystyy työvuorojensa lomassa vielä harrastamaan kolme kertaa viikossa jotain. Oma mieheni on tehnyt nyt jo 30 vuotta kolmivuorotyötä ja kärsii juuri siitä, että työ menee aina kaiken edelle. Ei nyt ainakaan mitään säännöllisesti toistuvaa pysty tekemään, koska vuorothan vaihtuu koko ajan eikä millään lauantailla tai sunnuntailla ole mitään väliä, ne on työpäiviä jos skeema niin sanoo. Ja usein sanoo.
On nukuttava milloin päivällä, milloin illalla ja kun aamuvuoro alkaa kuudelta, on päästävä yöksi ajoissa nukkumaan.Eli kyllä nyt jossain määrin ymmärrän miehen väsymystä. Edes ne välipäivät ei välttämättä auta tilannetta,kun periaatteessa niistäkin kaksi on ns. nukkumapäiviä.
Vauvanhoidossa on työnsä ja kun lapsi kasvaa, työ muuttuu, mutta ei lopu. Silti siihen vain jotenkin sopeutuu. Kyllähän sulla varmasti hermot on pinnassa, kun kaiken joudut tekemään, eli onhan miehenkin nyt vaan johonkin kyettävä kaikesta huolimatta. Miehillä se vaan usein menee näin, lapsenhoito ujutetaan pikku hiljaa naiselle, koska nainen yleensä on se, joka kumminkin sen tekee, ei jätä tekemättä.
Teillä on aika paljon sitä kotihommaa, jos on omakotitalo ja koirakin vielä. En tarkoita mitään pihatöitä, vaan ihan siivottavaakin varmasti riittää. Itsekin muistelisin, että kerrostalossa pääsin vähemmällä siivoamisella, kun omakotitalossa on lääniä kolmessa kerroksessa.
Lenkille luulisi sun kuitenkin helpostikin pääsevän. Ei muuta kuin lenkkikuteet päälle ja menoksi. Sanot miehelle, että lähden lenkille. Muutenkin voisit vain kokeilla, mitä tapahtuu jos vain lähdet vaikkapa kaverille tai kauppoihin tms. Ja vain jätät lapsen isänsä kanssa. Pakkohan niitten on toimeen tulla.
Se on totta, että vauvan kanssa ei niitä ihonhoitoja ja semmoisia ihan päälllimmäieksi edes ajattele, ei kukaan pikkuvauvan äiti sellaista jaksa. Minäkin odotin vain,että saisin edes joskus kunnon yöunet, niitä en saanut ennen kuin lapsi oli kaksivuotias. Kyllä mieskin joskus valvoi lapsen kanssa, mutta niin valvoin sitten kuitnekin minäkin, en saanut nukutuksi. Ihmettelin, miksi jotkut teki monta lasta, kun itsellä jo yhden kanssa oli työtä ja tuskaa. Myöhemmin huomasin sitten lapsenlapsista, että lapsissakin on eroja. Jotkut nukkuu sikeästi kaikki yöt, jotkut taas kaikkea muuta.
Älä nyt eroa mieti, tämähän on aika tavallista lapsiperheissä. Miehet hermostuu lapsenhoitoon paljon herkemmin kuin naiset. Ja edelleen jyllää se vanha käsitys siitä, että naiset ja lapset kuuluu jotenkin yhteen ja mies on siinä vain sivustaseuraaja ja oman elämänsä eläjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ette kuulostaa ihan nuorilta kuitenkaan jos 9 vuotta olette olleet yhdessä. Valitettava totuus on se, että se nyt vaan tulee yllätyksenä useimmille miten rankkaa se ensimmäinen/pari vuotta on. Ongelma on siinä, että jos jompilkumpi tai toinen katkeroituu asiasta niin parisuhdetta on vaikea korjata enää sitten myöhemmin vaikka vauva-arki helpottaa.
Älä päästä miestä kuin koiraa veräjästä mutta huomioi se että työssä käyminen itsessään on jo rankkaa. Pystyisikö mies neuvottelemaan työpaikalla lyhyemmästä työpäivästä? Pahalta kuulostaa se, että mies kääntyy kuitenkin kavereiden ja omien menojen suuntaan kun juuri tässä kohtaa pitäisi kääntyä sinne oman perheen suuntaan.
Olen eri. Käytännön elämässä avioeron siemen kylvetään juuri ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Siinä nimittäin punnitaan puolisoiden todellinen sitoutuminen avioliittoon ja parisuhteeseen ja yhteiseen lapseen. Jos avioliiton ja oman lapsen hyvinvointi ei kiinnosta toista osapuolta, niin aivan varmasti lapsesta huolehtivalle vanhemmalle jää voimakas mielipaha ja pettymys. Itse avioero voi tulla myöhemmin, kun kaikkea ikävää on tapahtunut liikaa. Olen asunut toisessa maassa, jossa luin perhe-elämää käsitteleviä kirjoja ja mm selityksiä miksi jotkut parit päätyivät eroon. Lapsen vauva-ajan tapahtumat nousivat voimakkaasti esille. Toinen istui kotona itkevän nyytin kanssa ja toinen ilmoitti ovella huolettomasti, että moi, mä lähden kaljalle kavereiden kanssa, treeneihin, tapaamaan mun veljeä jne.
"Lapses itkee" -kommentti kertoo siitä, että a) mies (aikuislapsi) kiukuttelee puolisolleen, b) mies (aikuislapsi) haluaa tahallaan loukata puolisoaan asiassa täydellisesti onnistuen, c) mies osoittaa, että äiti on ominut lapsen ja lapsi ei enää ole hänen vastuullaan.
Ap:n mies on ainakin epäkypsä ja kuulostaa myös älyttömän laiska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nyt halua miestä puolustellakaan, mutta sanon silti, että kolmivuorotyö on hemmetin kuluttavaa. Teillä ollaan vielä nuoria, mutta kyllä se nuortakin ihmistä rasittaa, kun koko ajan on vaihdettava rytmiä.
Ihmettelen jopa tuota, että miten mies pystyy työvuorojensa lomassa vielä harrastamaan kolme kertaa viikossa jotain. Oma mieheni on tehnyt nyt jo 30 vuotta kolmivuorotyötä ja kärsii juuri siitä, että työ menee aina kaiken edelle. Ei nyt ainakaan mitään säännöllisesti toistuvaa pysty tekemään, koska vuorothan vaihtuu koko ajan eikä millään lauantailla tai sunnuntailla ole mitään väliä, ne on työpäiviä jos skeema niin sanoo. Ja usein sanoo.
On nukuttava milloin päivällä, milloin illalla ja kun aamuvuoro alkaa kuudelta, on päästävä yöksi ajoissa nukkumaan.Eli kyllä nyt jossain määrin ymmärrän miehen väsymystä. Edes ne välipäivät ei välttämättä auta tilannetta,kun per
Mitenkä ne lukuisat ja vielä kerran lukuisat 3-vuorotyötä tekevät hoitajaäidit? Nekö saa vapaamatkustaa kotona ja vetää lonkkaa milloin huvittaa? Ei saa.
"Älä nyt eroa mieti, tämähän on aika tavallista lapsiperheissä. Miehet hermostuu lapsenhoitoon paljon herkemmin kuin naiset. Ja edelleen jyllää se vanha käsitys siitä, että naiset ja lapset kuuluu jotenkin yhteen ja mies on siinä vain sivustaseuraaja ja oman elämänsä eläjä."
Missä jyllää? Miksi annetaan jyllätä? Tällaiset käsitykset pitää kitkeä pois! Ei ainakaan meidän perheessä enkä todellakaan olisi sellaisen ihmisen kanssa edes lapsia tehnyt, jos näin olisi ajatellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se tekee, joka parhaiten ehtii. Molemmille riittää työtä ja molempien on ehdittävä tehdä. Siinä on yksinkertainen resepti toimivaan perhearkeen.
Vierailija kirjoitti:
Samaa ehdotan kuin joku aiempikin eli sovitte sinulle vapaa illan kerran viikkoon näin aluksi. Jos mies ei osaa sopia, niin ilmoitat, että esim keskiviikkoiltana lähden ulos ja miehen homma pitää vauva tyytyväisenä sen aikaa. Sitten kun keskiviikko koittaa, niin lähdet vain, kyllä aikuinen ihminen muutaman tunnin oman lapsensa kanssa pärjää. Ja lähdet vaikka ovet paukkuen, jos tarpeen. Ja seuraavalla viikolla uudestaan. Kannattaa myös valottaa, että jos miehestä tuntuu rankalta, niin vuoroviikkoisänä joutuu hoitamaan paljon enemmän, kuin pari tuntia illassa. Omalla kohdalla oli käydä parisuhteen kannalta kehnosti, kun mies teki paljon töitä ja hyppäsi esimiehen pillin mukaan, mutta sai sitten kasvatettua selkärangan ja omia lapsiaankin, kun en antanut muuta vaihtoehtoa ja mieskin on tyytyväisempi nykytilanteeseen.
Uskaltaako joku jättää lapsen yksin miehen kanssa, joka puhuu lapsesta "naisen lapsena". Mies ei tajua, että se on yhtä lailla hänen lapsensa, että isällä on velvollisuuksia lastaan kohtaan. Vähän kauhistuttaa ajatus, että eron jälkeen sellainen mies olisi jopa useita vurokausia "naisen lapsen" kanssa ilman valvontaa. pelottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se tekee, joka parhaiten ehtii. Molemmille riittää työtä ja molempien on ehdittävä tehdä. Siinä on yksinkertainen resepti toimivaan perhearkeen.
Se ei auta ap:n perhearkeen millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Miehen halusta lapsi kannattaa tehdäkin🙄
Kannattaa myös opetella kirjoittamaan!
Tähän "opettele kirjoittamaan" vastaisin näin sivusta, että jos kirjoittaa tänne kännykällä, niin aika helposti tulee varsinkin yhdyssanavirheitä, koska autocorrect ei aina niitä tunnista. Itse tykkään pitää sen päällä, koska sen avulla on helpompi tehdä korjauksia, mutta toinen puoli on sitten tämä laitteen oma tapa muka korjata virheet. Yritin kerrankin kirjoittaa sanaa "kitarakotelo," ja aina kännykkä erotti sanat toisistaan. Kun viimein luulin sen hyväksyneen kirjoitusasuni ja lähetin menemään, niin eikös se vaan ollut taas siellä sanat erikseen.
Eli aina pitäisi tarkastaa tarkkaan, mitä on tarkoittanut. Sanatkin voi muuttua ihan toisiksi, muistakaa vain nämä "viulut ja emättimet," joista täällä riitti juttua joku vuosi sitten oikein reippaasti.
Vierailija kirjoitti:
Se tekee, joka parhaiten ehtii. Molemmille riittää työtä ja molempien on ehdittävä tehdä. Siinä on yksinkertainen resepti toimivaan perhearkeen.
"Mikä on sinänsä ihme, koska mies näkee kavereita, yrittää käydä harrastamassa 3x viikossa." Aikaa näyttää olevan ap:n luuserimiehellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt halua miestä puolustellakaan, mutta sanon silti, että kolmivuorotyö on hemmetin kuluttavaa. Teillä ollaan vielä nuoria, mutta kyllä se nuortakin ihmistä rasittaa, kun koko ajan on vaihdettava rytmiä.
Ihmettelen jopa tuota, että miten mies pystyy työvuorojensa lomassa vielä harrastamaan kolme kertaa viikossa jotain. Oma mieheni on tehnyt nyt jo 30 vuotta kolmivuorotyötä ja kärsii juuri siitä, että työ menee aina kaiken edelle. Ei nyt ainakaan mitään säännöllisesti toistuvaa pysty tekemään, koska vuorothan vaihtuu koko ajan eikä millään lauantailla tai sunnuntailla ole mitään väliä, ne on työpäiviä jos skeema niin sanoo. Ja usein sanoo.
On nukuttava milloin päivällä, milloin illalla ja kun aamuvuoro alkaa kuudelta, on päästävä yöksi ajoissa nukkumaan.Eli kyllä nyt jossain määrin ymmärrän miehen väsymystä. Edes ne väl
Tätä minäkin mietin. Äitini on tehnyt kolmivuorotyötä päivystyksessä koko elämänsä ja kasvattanut siinä ohessa kolme lasta. Koti oli aina tiptop ja kotiruokaa syötiin kahdesti päivässä. Toki myös isä oli kuvioissa ja hoiti lapsia, mutta valtaosa kotitöistä jäi kyllä äidin kontolle. Vuorotyötä teki isäkin, ja ilmeisesti työnteko on sitten miehille raskaampaa kuin naisille. Tai siis jos tuollaisen selityksen joku haluaa uskoa, niin ei sitten auta kuin tyytyä kohtaloonsa kotiorjana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ehdotan kuin joku aiempikin eli sovitte sinulle vapaa illan kerran viikkoon näin aluksi. Jos mies ei osaa sopia, niin ilmoitat, että esim keskiviikkoiltana lähden ulos ja miehen homma pitää vauva tyytyväisenä sen aikaa. Sitten kun keskiviikko koittaa, niin lähdet vain, kyllä aikuinen ihminen muutaman tunnin oman lapsensa kanssa pärjää. Ja lähdet vaikka ovet paukkuen, jos tarpeen. Ja seuraavalla viikolla uudestaan. Kannattaa myös valottaa, että jos miehestä tuntuu rankalta, niin vuoroviikkoisänä joutuu hoitamaan paljon enemmän, kuin pari tuntia illassa. Omalla kohdalla oli käydä parisuhteen kannalta kehnosti, kun mies teki paljon töitä ja hyppäsi esimiehen pillin mukaan, mutta sai sitten kasvatettua selkärangan ja omia lapsiaankin, kun en antanut muuta vaihtoehtoa ja mieskin on tyytyväisempi nykytilanteeseen.
Uskaltaako joku jättää lapsen yksin miehen kanss
Jep. Minä en tuollaisen miehen kanssa edes olisi. En tarvitsisi moista riippakiveä.
Vierailija kirjoitti:
Se tekee, joka parhaiten ehtii. Molemmille riittää työtä ja molempien on ehdittävä tehdä. Siinä on yksinkertainen resepti toimivaan perhearkeen.
Niin, kun ei se mies ehdi kun on sitä omaa aikaa ja niitä harrastuksia.
Alue: Aihe vapaa
Ap:n tilanne näyttää huolestuttavalta. Siis että mies sanoo "lapses itkee". Ei hel...Itsekin aavistan pahaa.