Mies on ihastunut toiseen, muttei tunnusta

Olen samaa mieltä edellisten kanssa, että kuulostaa todellakin siltä, että osuit oikeaan, etkä ole harhainen. Kokemusta on täysin samasta edellisen mieheni kanssa, ja reaktiot kuulostavat täysin samalta. Niin kurjaa kuin tämä onkin, se päättyi lopulta niin, että kun koko juttu vihdoin paljastui, miehen uusi suhde oli jo tulilla ja siihen siirryttiin tämän paljastumisen myötä suorilta. Meillä oli vuosia takana tuolloin 11.

 

Voi olla ettei tämä lohduta tässä kohtaa, mutta tuo osoittautui lopulta yhdeksi elämäni parhaista asioista, ja pääsin irti huonosta suhteesta ja miehestä, josta en voi näin jälkeenpäin edes ymmärtää mitä ihmettä hänessä näin. Ehkä en tiennyt paremmasta. Uusi mies ja nykyinen aviopuoliso on loputtomasti paljon parempi, ja rakastan häntä paljon enemmän kuin aiempaan miestä koskaan. Lisäksi, tiedän aiemman mieheni olevan yhtä kyseenalainen toimissaan edelleen.

Mieti: jos olisit lopettamassa projektityössä, haluaisitko pokata varatun miehen viimeisenä tyky-päivänä? Mies voisi sellaista haluta.

Voi nainenkin suunnitella mutta melkoinen tapa jäädä mieleen työkavereille.

Jos nainen ei muuta muualle, varmaan voisivat nähdä salaa muutenkin.

En jaksanut lukea ketjua, mutta meillä oli tuossa vaiheessa myös avioliitossa tiukkaa. Se parani sitten kuilun jälkeen roikkumisen jälkeen puhumisella. 

Mä olen äärirehellinen ja puhuisin nuo kaikki oelot,epäilysi,eropohdintasi ja siihen liittyvät rulevaisuuden huolet miehelle ääneen. Hän tekee ratkaisunsa, mutta kuten joku aiemmin totesi,ehkä siitä salaauhteesta suurin hohto hiipuisi realiteetteja kuullessaan.

Muista,ettet sä ole huono, et varmasti miehesikään mielestä. Pitkät liitot on vaikeita välillä, siksi totuus on ainoa mikä ylläpitää yhteyttä.

Ap, oletko oikeasti lihava (tyyliin 30kg ylimääräistä) vai pyöristynyt raskautta edeltävään aikaan verrattuna? 

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea ketjua, mutta meillä oli tuossa vaiheessa myös avioliitossa tiukkaa. Se parani sitten kuilun jälkeen roikkumisen jälkeen puhumisella. 

Mä olen äärirehellinen ja puhuisin nuo kaikki oelot,epäilysi,eropohdintasi ja siihen liittyvät rulevaisuuden huolet miehelle ääneen. Hän tekee ratkaisunsa, mutta kuten joku aiemmin totesi,ehkä siitä salaauhteesta suurin hohto hiipuisi realiteetteja kuullessaan.

Muista,ettet sä ole huono, et varmasti miehesikään mielestä. Pitkät liitot on vaikeita välillä, siksi totuus on ainoa mikä ylläpitää yhteyttä.

Jos olisit vaivautunut lukemaan ketjun, tietäisit että ap on yrittänyt puhua miehelle jo pitkään, mutta mies vaikenee. Ilmeisesti miehen tapa reagoida vaimon rehellisyyteen on suuttua.

Vierailija kirjoitti:

Mieti: jos olisit lopettamassa projektityössä, haluaisitko pokata varatun miehen viimeisenä tyky-päivänä? Mies voisi sellaista haluta.

Voi nainenkin suunnitella mutta melkoinen tapa jäädä mieleen työkavereille.

Jos nainen ei muuta muualle, varmaan voisivat nähdä salaa muutenkin.

Jos projekti on vähääkään tärkeä uran etenemisen kannalta, nainen ei riskeeraa etenemistään hyppäämällä sänkyyn varatun kollegan kanssa. Tosin onhan noita aloja, joissa kaikki panee ristiin eikä ketään kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ap, kuulostaa että olet ihan loppu. Sinulla on mies, joka ei selvästi halua enää keskustella kanssasi. Vaikutat myös uupuneelta, ehkä masentuneeltakin. Silloin kun stressihormonit on korkealla mm. laihdutus on vaikeampaa. Ihan tutkittu juttu. Olis hyvä jos saisit omaa aikaa. 

Ei ole hyvä merkki että mies reagoi suuttumalla vaikka on juuri tunnustanut olevansa ihastunut toiseen ja samalla paljastanut valehdelleensa aiemmin. Tuli mieleen että miehellä saattaa olla ihan muu nainen kuin se kollega kierrossa. Käyttää sitä vaan savuverhona sinulle.

Tästä täysin samaa mieltä. Rakastava puoliso tuntisi empatiaa vaimon epävarmuudesta eikä raivoa.

Tämä on just se ydin. Kukaan vaimoaan rakastava ei ala raivoamaan ja puolustelemaan itseään, vaan haluaa lohduttaa ja auttaa. Kun raivataan, pidetään itseä ja omia haluja tärkeämpänä kun vaimon hyvinvointia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koittaisin käräyttää miehen. Eli älä lähde mökille, vaan jää seurailemaan tilannetta kotiin, että tuleeko mies sieltä naisen kanssa tykypäivän jälkeen. Lapsellista ehkä joo, mutta jotkut miehet ei tunnusta millään, vain sitten kun jää rysän päältä kiinni. Ja vielä tuossa vaiheessakin koittavat selitellä, että eihän me nyt herranjumala naimaan tänne tultu, viinilasilliselle vaan..

Tuskin hän naista kotiimme toisi. En sitäpaitsi tiedä, onko kollega itse kiinnostunut, voihan mies saada pakitkin?

- Ap

Todellakin  yritti saada asunnon käyttöönsä. Läpinäkyvää.

Vierailija kirjoitti:

Sain vasta nyt sopivan hetken päivittää. Alla on aika väsynyt päivä, ei tullut kunnolla nukuttua ja lastenkin kanssa oli kotiin tullessa vaikeaa.

Eilinen johti pitkään riitaan jossa nousi esiin sekä tämä asia, että paljon muuta.

Mies on kuin onkin vähän ihastunut kollegaan, mutta mitään ei ole hänen mukaansa tapahtunut eikä tapahdu - kuulema tämä ei eroa mitenkään aiemmista ihastuksista, jotka ovat tulleet ja menneet meidän suhteemme aikana. Suuttui että tivasin asiasta ja riita oli monituntinen maraton. Sain kuulla mm. olevani vainoharhainen ja että mies on harkinnut eroa. Lähdin ulos ovet paukkuen siinä kohtaa, kun mies huusi ettei hän jaksa kannatella minua enää ja käski mennä terapiaan.

Vaelsin ja itkin muutaman tunnin, kunnes alkoi paleltaa. Aamulla kuulin kun mies hoiti lasten aamutoimet ja sanoi, ettei minua saa herättää koska olen kipeä. Sain häneltä viestin iltapäivästä, jossa kirjoitti sovi

 Terapia on hyvä asia, ei loukkaus, vaikka toki sen voi loukatakseenikin huutaa. Mutta ehkä parasta olisi jos menisitte yhdessä? 

Toisaalta tämä on nyt vähän ristiriitaista, että miehesi sitten kuitenkin osaa puhua, jopa riidellä pari tuntia? Ja puhuu hienoista käsitteistä kuten toisen kannattelu? Kuulostaa ihan eri mieheltä kuin ekassa viestissä... 

Vierailija kirjoitti:

Minusta tässä on esimerkki pariskunnasta jonka kannattaisi avata suhde tai käydä  terapiassa. Kai heillä jokin syy yhdessä oloon vaikka nyt menee huonosti.

Perheterapiassakin voi valehdella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti: jos olisit lopettamassa projektityössä, haluaisitko pokata varatun miehen viimeisenä tyky-päivänä? Mies voisi sellaista haluta.

Voi nainenkin suunnitella mutta melkoinen tapa jäädä mieleen työkavereille.

Jos nainen ei muuta muualle, varmaan voisivat nähdä salaa muutenkin.

Jos projekti on vähääkään tärkeä uran etenemisen kannalta, nainen ei riskeeraa etenemistään hyppäämällä sänkyyn varatun kollegan kanssa. Tosin onhan noita aloja, joissa kaikki panee ristiin eikä ketään kiinnosta.

Ei se työ liity pätkääkään mihinkään mitä työn jälkeen tapahtuu. Ei siinä mitään vaarannu joten vähän tyhmä ajatus tämä.

Ei tähän voi muuta todeta että itse en jäisi tuohon suhteeseen. En usko että että tuo liitto jatkuu ja ap: na en itse haluaisi olla se jätetty vaan mies ansaitsee tässä tilanteessa nyt tulla  jätetyksi. Syyksi sanoisin miehelle sen että luottamus on mennyt ja se miksi se on mennyt, saa mies ihan itse miettiä että onko todellakin ollut omasta mielestään täysin rehellinen. Kylmön  viileästi kysyisin miten haluaa lasten tapaamiset jne sopia ja suhtautuisin kylmän viileästi koko ukkoon, pysyisin vain asia- linjalla eli tärkeät käytännön asiat vaan coolisti pöytään eikä mitään ylimääräistä lätinää enää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain vasta nyt sopivan hetken päivittää. Alla on aika väsynyt päivä, ei tullut kunnolla nukuttua ja lastenkin kanssa oli kotiin tullessa vaikeaa.

Eilinen johti pitkään riitaan jossa nousi esiin sekä tämä asia, että paljon muuta.

Mies on kuin onkin vähän ihastunut kollegaan, mutta mitään ei ole hänen mukaansa tapahtunut eikä tapahdu - kuulema tämä ei eroa mitenkään aiemmista ihastuksista, jotka ovat tulleet ja menneet meidän suhteemme aikana. Suuttui että tivasin asiasta ja riita oli monituntinen maraton. Sain kuulla mm. olevani vainoharhainen ja että mies on harkinnut eroa. Lähdin ulos ovet paukkuen siinä kohtaa, kun mies huusi ettei hän jaksa kannatella minua enää ja käski mennä terapiaan.

Vaelsin ja itkin muutaman tunnin, kunnes alkoi paleltaa. Aamulla kuulin kun mies hoiti lasten aamutoimet ja sanoi, ettei minua saa herättää koska olen kipeä. Sain hä

En sanoisi että mies osaa puhua tunteistaan jos riidassa huutaa ja haukkuu toista ja riitojen ulkopuolella on tuppisuuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ap, kuulostaa että olet ihan loppu. Sinulla on mies, joka ei selvästi halua enää keskustella kanssasi. Vaikutat myös uupuneelta, ehkä masentuneeltakin. Silloin kun stressihormonit on korkealla mm. laihdutus on vaikeampaa. Ihan tutkittu juttu. Olis hyvä jos saisit omaa aikaa. 

Ei ole hyvä merkki että mies reagoi suuttumalla vaikka on juuri tunnustanut olevansa ihastunut toiseen ja samalla paljastanut valehdelleensa aiemmin. Tuli mieleen että miehellä saattaa olla ihan muu nainen kuin se kollega kierrossa. Käyttää sitä vaan savuverhona sinulle.

Tästä täysin samaa mieltä. Rakastava puoliso tuntisi empatiaa vaimon epävarmuudesta eikä raivoa.

Tämä on just se ydin. Kukaan vaimoaan rakastava ei ala raivoamaan ja puolustelemaan itseään, vaan haluaa lohduttaa ja auttaa. Kun raivataan, pide

Ehkä sinun täydellisessä maailmassa näin. Todellisuudessa me kaikki ollaan herkillä ollessamme epäreiluja ja saatetaan tuntea raivoa, kun toinen syyttää epäreilusti vaikkapa pettämisestä. Kaikilla meillä on defenssit käytössä riidan aikana, vaikka kuinka puolisoa rakastetaan. Tai ehkä 2% pareista osaa riidellä täysin rakentavasti, mutta eivät hekään aina.

Toisekseen, olitko paikalla kun nämä riitelivät? Käyttäytyikö vaimo täydellisesti, vai nalkuttiko kenties?

unelmahötöt erikseen, oikea elämä ei koskaan ole täydellistä 8 sekuntia enempää kerrallaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tässä on esimerkki pariskunnasta jonka kannattaisi avata suhde tai käydä  terapiassa. Kai heillä jokin syy yhdessä oloon vaikka nyt menee huonosti.

Perheterapiassakin voi valehdella.

Ei terapiassa kysytä, et petitkö. Vaan miltä sinusta tuntuu, miten koet ym?

Vierailija kirjoitti:

Ei tähän voi muuta todeta että itse en jäisi tuohon suhteeseen. En usko että että tuo liitto jatkuu ja ap: na en itse haluaisi olla se jätetty vaan mies ansaitsee tässä tilanteessa nyt tulla  jätetyksi. Syyksi sanoisin miehelle sen että luottamus on mennyt ja se miksi se on mennyt, saa mies ihan itse miettiä että onko todellakin ollut omasta mielestään täysin rehellinen. Kylmön  viileästi kysyisin miten haluaa lasten tapaamiset jne sopia ja suhtautuisin kylmän viileästi koko ukkoon, pysyisin vain asia- linjalla eli tärkeät käytännön asiat vaan coolisti pöytään eikä mitään ylimääräistä lätinää enää

Onhan ap nyt ihan selvästi läheisriippuvainen. Terapia tekisi hyvää että osaa irtaantua miehestä. Lapset ilmeisesti kohta koulussa, joten ei enää mitään taaperoita. Jatkuvat riidat vaikuttavat heihin haitallisesti.  

Vierailija kirjoitti:

Nää on aina vähän surullisia tarinoita. Sitten kun mies on pettänyt ja kaiken erodraaman jälkeen kokenut lyhyen ja epäonnistuneen suhteen ja aloittanut vertaisryhmässä tms, saattaa mies todeta ex-vaimolleen että olisi pitänyt osata puhua silloin kun oltiin vielä yhdessä.

Tämä. Tuhatprosenttisesti. Mies ei osaa käsitellä tunteitaan tai puhua niistä, joten kipittää uuden naisen luokse luullen sen ratkaisevan kaikki ongelmat. Niin ei kuitenkaan käy. Lopputuloksena on vaan pettämistä, ero ja pahaa mieltä kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain vasta nyt sopivan hetken päivittää. Alla on aika väsynyt päivä, ei tullut kunnolla nukuttua ja lastenkin kanssa oli kotiin tullessa vaikeaa.

Eilinen johti pitkään riitaan jossa nousi esiin sekä tämä asia, että paljon muuta.

Mies on kuin onkin vähän ihastunut kollegaan, mutta mitään ei ole hänen mukaansa tapahtunut eikä tapahdu - kuulema tämä ei eroa mitenkään aiemmista ihastuksista, jotka ovat tulleet ja menneet meidän suhteemme aikana. Suuttui että tivasin asiasta ja riita oli monituntinen maraton. Sain kuulla mm. olevani vainoharhainen ja että mies on harkinnut eroa. Lähdin ulos ovet paukkuen siinä kohtaa, kun mies huusi ettei hän jaksa kannatella minua enää ja käski mennä terapiaan.

Vaelsin ja itkin muutaman tunnin, kunnes alkoi paleltaa. Aamulla kuulin kun mies hoiti lasten aamutoimet ja sanoi, ett

Tää on just se kaikista pahin ja toksisin vuorovaikutusmalli. Hyi. Onneksi olen sinkku.

Olennaisinta olisi ap nyt vastata itsellesi yhteen kysymykseen: rakastatko sinä miestäsi enää? Usein jäämme jumiin toisten heikkouksiin kun emme uskalla olla itsellemme rehellisiä.

Vierailija kirjoitti:

Olennaisinta olisi ap nyt vastata itsellesi yhteen kysymykseen: rakastatko sinä miestäsi enää? Usein jäämme jumiin toisten heikkouksiin kun emme uskalla olla itsellemme rehellisiä.

Mitä on rakkaus? Kärsivällisyyttä, kunnioittamista, tahtomista ja sitoutumista silloinkin kuin toinen sitä vähiten ansaitsisi, arkisia kivoja tekoja... Puolin ja toisin! Nämä teot voi unohtua, jopa vaikka tuntisimme mahtavia rakkauden tunteita.