Sammuuko sukuhaarasi sinuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän on ihan fakta että sukututkimusta innokkaasti tekevä ja geenien nimeen suvun tunnusmerkkinä vannovakaan ei voi mitenkään olla varma siitä että kaikki hänen esivanhempansa on olleet biologisten vanhempiensa jälkeläisiä. Mitä todennäköisimmin ei ole ollutkaan, koska ennen ei ollut esimerkiksi sellaisia lapsettomuushoitoja kuin nykyään.

Riippuu mitä siellä lapsettomuushoidoissa tehdään, otetaanko pilleriä jne naamaan. Pienempi osa joutuu käyttämään lahjoitettuja sukusoluja.

Jotkut käyttää niitä kuitenkin. Esimerkiksi meidän sukupuussa on myös siskoni lapset jotka ovat saaneet alkunsa luovutetuilla munasoluilla. Äidin yksi serkku on innokas sukututkija eikä tiedä asiasta, kuten ei kukaan muukaan ulkopuolinen.

Miksette ole herranjumala korjannut hänen tietoja? Nyt on sitten sukupuussa vääriä ihmisiä jotka ei kuulu sinne.

Siinäpähän luulee omiaan. Ei kenelläkään ole velvollisuutta kertoa hänelle, koska asia ei kuulu hänelle.

Ei sammu, aloitan täysin uuen suvun korjausten jälkeen, koska kaikki läheiset ovat elämän pettureita.

Tietäjät tietää.

Ei, minulla on lapsia. 

Isäni sukunimi jatkuu hänen siskonsa lapsilla, ainakin varmaan pojalla, mutta tytärkin pakotti ulkomaalaisen miehensä ottamaan hänen nimensä, joka tuli siis morsiamen äidin isältä. Se sukunimi ei kyllä ole harvinaisuudestaan huolimatta sellainen mitä pitäisi jatkaa, isoisäni sen suomensi aikoinaan ja isäni perhe on kaikki enemmän tai vähemmän mielenterveysongelmaisia ja/tai päihdeongelmaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän on ihan fakta että sukututkimusta innokkaasti tekevä ja geenien nimeen suvun tunnusmerkkinä vannovakaan ei voi mitenkään olla varma siitä että kaikki hänen esivanhempansa on olleet biologisten vanhempiensa jälkeläisiä. Mitä todennäköisimmin ei ole ollutkaan, koska ennen ei ollut esimerkiksi sellaisia lapsettomuushoitoja kuin nykyään.

Riippuu mitä siellä lapsettomuushoidoissa tehdään, otetaanko pilleriä jne naamaan. Pienempi osa joutuu käyttämään lahjoitettuja sukusoluja.

Jotkut käyttää niitä kuitenkin. Esimerkiksi meidän sukupuussa on myös siskoni lapset jotka ovat saaneet alkunsa luovutetuilla munasoluilla. Äidin yksi serkku on innokas sukututkija eikä tiedä asiasta, kuten ei kukaan muuka

Siinäpähän luulee omiaan. Ei kenelläkään ole velvollisuutta kertoa hänelle, koska asia ei kuulu hänelle.

Törkeetä tahallaan vääristää sukututkimusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei suvunjatkaminen liity sukunimiin mitenkään. Kyllä sukuhaarat jatkuu veren kautta, vaikka ois kaikilla eri sukunimi. 

Vai eikö serkutkaan ole serkkuja, jos niillä on eri sukunimi. 

On täällä pösilöä porukkaa. 

 

Juuri näin. 

Joillain menneet taas puurot ja vellit sekaisin. Suku on geeneissä, suku on lihaa ja verta. Siksi tehdään sukupuita, suku on samaa puuta. 

Ei kukaan ulkopuolinen voi tietää kuka on käyttänyt luovutettuja sukusoluja ja kuka ei. Saati että kukaan voisi olla varma siitä onko se isovaarin isä ollut biologinen isä silloin 1880-luvulla.

Just tämä! 

Ei kukaan voi varmaksi tietää jos joku lapsi on otettu sukuun muinoin, jos lapsen vanhemmat ovat vaikka kuolleet

Ennen on adoptiot olleet erilaisia

Kyllä epäkelvot geenit eivät saa jatkua, paljon alkoholismia sydänvikoja ja mt-ongelmia.

Omani sammuu. En uskonut että minusta olisi vanhemmaksi eikä minulla kyllä merkittäviä ihmisuhteita ole ollutkaan että olisin edes voinut saada perhettä kenenkään kanssa. Minut on jo ohitettu perheen perinnönjaossa kun suvussa on sellainen tapa ollut että sukua jatkavat lunastavat sillä oikeutensa suvun maihin ja omaisuuteen. Enää ei juuri pidetä yhteyttä eikä minua kutsuta suvun tapaamisiin. Vaikuttaa myös se etten yhtään pärjännyt koulussa mikä oli varsinkin äidille suuri järkytys ja häpeä.

Ei kai kukaan sukututkija tosissaan luule että ne kirkonkirjat ja muut tiedot minkä avulla sukua tutkitaan ja sukupuuta rakennetaan perustu geeneihin tai biologiaan.

Ennen hedelmättömyysongelmat oli varmasti yleisempiä kuin nykyään. Esimerkiksi erilaisia kivesongelmia ei korjattu minkä seurauksena saattoi olla hedelmättömyys. Lisäksi sairastettiin paljon enemmän erilaisia sairauksia sekä tulehduksia minkä seurauksena saattoi olla kykenemättömyys saada biologisia lapsia.

Sitten hankittiin lapsi jonkun toisen kanssa mutta merkittiin omaksi tai sitten vaan adoptoitiin sen ajan tyyliin.

Todennäköisesti. Olen ainoa lapsi, jolla yksi aikuinen lapsi jota lisääntyminen ei kiinnosta. Ihan ok minulle. Puolison sisaruksillakaan ei ole lapsia, taitaa mennä sekin linja samalla.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan sukututkija tosissaan luule että ne kirkonkirjat ja muut tiedot minkä avulla sukua tutkitaan ja sukupuuta rakennetaan perustu geeneihin tai biologiaan.

Ennen hedelmättömyysongelmat oli varmasti yleisempiä kuin nykyään. Esimerkiksi erilaisia kivesongelmia ei korjattu minkä seurauksena saattoi olla hedelmättömyys. Lisäksi sairastettiin paljon enemmän erilaisia sairauksia sekä tulehduksia minkä seurauksena saattoi olla kykenemättömyys saada biologisia lapsia.

Sitten hankittiin lapsi jonkun toisen kanssa mutta merkittiin omaksi tai sitten vaan adoptoitiin sen ajan tyyliin.

Niin geenitestit on verrattaen tosi uusi juttu ja ollut vasta viime vuosikymmeninä saatavilla. Harvasta sitä edellisestä sukupolvesta on koskaan otettu dna-testiä.

Luultavasti. Kaksi +30 vuotiasta tytärtä jotka molemmat naimisissa, mutta eivät aio kuulema tehdä lapsia, lisäksi yksi poika, 26 v, mutta eipä näytä olevan kiinnostunut seurustelusta ja viettää mielellään täysin vapaata poikamies elämää kavereidensa ja harrastusten parissa. Taitaa kaikilla olla tuo lapsettomuus ihan tietoinen valinta? Ja eipä tämä yhteiskunta todellakaan houkuttele enää toimillaan lapsien hankintaan. Mitään ei voi suunnitella elämässä enää kahta viikkoa pidemmälle, joten ymmärrän täysin.

Minuun ja veljeeni sammuu. Molemmat lapsettomia viiskymppisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, minulla on kaksi adoptoitu lasta.

Tämä on muuten mielenkiintoista, mitähän tarkoittaa sukuhaaran sammumisen suhteen? Vaikka mitä väliä.

 

Adoptoitu lapsi on sukua siinä missä biologinenkin.

Geeniperimältään ei ole. Ellei sitten ole joltain sukulaiselta saatu adoptoitua. 

Kaikkien suku sammuu lopulta jos ajatellaan genetiikkaa. Viiden polven jälkeen osuus geeneistä on n.3%.

Ja toisinaan geenejä voi tulla kauemapaakin. Ja geenit on aina sekoitus eli sisarilla hyvin erilainenkin voi olla.



Muuten periaatteessa kun suomalaiset niin samaa pohjajuurta niin kenelläkään ei lopulta ihan täysin suku sammu vaikka omia lapsia ei olisikaan.



Yksi jännä tapaus oli kun alkio oli sulautunut toiseen alkioon niin tytär joka syntyi synnytti lapsen, mutta lapsi olikin sulautuneen alkion lapsi. Eli syntynyt lapsi ei saanut omia vaan ei syntyneen sisaren lapsia.

Sammuu. Mies ei halua mennä naimisiin. Mutta mulla kaksi tytärtä, jotka jatkavat sukua joskus. Toki eri suvun nimellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, minulla on kaksi adoptoitu lasta.

Tämä on muuten mielenkiintoista, mitähän tarkoittaa sukuhaaran sammumisen suhteen? Vaikka mitä väliä.

 

Adoptoitu lapsi on sukua siinä missä biologinenkin.

Geeniperimältään ei ole. Ellei sitten ole joltain sukulaiselta saatu adoptoitua. 

Ihanko itse tämän keksit?

Samojen vanhempienkin lapsista sisarukset jakaa keskenään eri määriä yhteistä perimää. Sisaruksilla on yhteistä perimää noin 35-60 %. Onko sinun mielestäsi siis sisarukset jotka jakaa 37 % yhteistä perimää vähemmän sukua keskenään kuin sisarukset jotka jakaa 60 % yhteistä perimää?

Kukaan ei saa kopiota itsestään ellei omaa identtistä sisarta. Lapsesi omaa 50% sinusta ja jos useampi niin sekoitus.. Lapsenlapsessasi on sinua 25%,lapsenlapsenlapsessa 12,5.. Pikkuhiljaa geenit häviää ja sekoittuu. Suku nimelläkään ei pitkä perinne ja niitä riittää.. Jos ajattelee että rahat periyttää niin sen toki voi periyttää suvulle tai vaikka luonnonperintösäätiölle kauaskantoisemmin hyvänä tuleville polville. 

Kaiken kaikkiaan kaikki täältä häviää omalla painollaan, mikään ei lopulta jää pysyväksi. :) tosin jos olet tehnyt jotain spessua niin historian kirjat täynnä henkisen perimän luojia kuten vaikka Schjerfbeck etc. Toki voi olla myös negatiivisessa mielessä. 

Hänhän voi periyttää omaisuuden luonnonperintösäätiölle, tutkimuksiin tieteeseen taiteeseen etc. Paljon parempi yhteiseen kuin yksittäiselle. Ja voi tukea sitä mitä rakastaa elämässä. 🌲💚🖌🧑🔬

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, veljen kaksi poikaa jatkaa sukupuuta. Omat lapset taas jatkavat isänsä sukua.Tytär aikoo pitää tyttönimensä mennessään naimisiin.

Kyllä minä olen äitinä ajatellut että lapseni jatkavat minun sukua puoliksi ja isänsä sukua puoliksi. Niin minäkin olen 50-50 isääni ja äitiäni 

Paitsi että lapsesi omaa 50%, samoin voi olla sisarelladi samaa kuin sinussa n, 40%tai enemmänkin tai alle, lapsenlapsesi omaa sinua 25%,eli tätisi verran samaa geenejä joka voi olla vaikka 25%. lapsenlapsenlapset omaa 12,5 eli serkkujesi verran ja sitä seuraava n. 6% etc.. Eli kaikki sammuu lopulta 🤔

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan sukututkija tosissaan luule että ne kirkonkirjat ja muut tiedot minkä avulla sukua tutkitaan ja sukupuuta rakennetaan perustu geeneihin tai biologiaan.

Ennen hedelmättömyysongelmat oli varmasti yleisempiä kuin nykyään. Esimerkiksi erilaisia kivesongelmia ei korjattu minkä seurauksena saattoi olla hedelmättömyys. Lisäksi sairastettiin paljon enemmän erilaisia sairauksia sekä tulehduksia minkä seurauksena saattoi olla kykenemättömyys saada biologisia lapsia.

Sitten hankittiin lapsi jonkun toisen kanssa mutta merkittiin omaksi tai sitten vaan adoptoitiin sen ajan tyyliin.

Mikähän niistä 14 lapsesta oli se kivesongelman takia hankittu? Sukututkimuksessa ei ole tullut yhtään yksilapsista perhettä eteen.