Sammuuko sukuhaarasi sinuun?

Kolme lasta on, mutta aika näyttää onko joskus lapsenlapsia.

Ei, minulla on kaksi lasta. Mutta sisaruksillani ei ole lainkaan lapsia, eikä muuten isäni sisaruksillakaan. Eli tämän sukuhaaran jatkuminen on minun lpsistani kiinni (alaikäisiä vielä).

Vierailija kirjoitti:

Omani sammuu. En uskonut että minusta olisi vanhemmaksi eikä minulla kyllä merkittäviä ihmisuhteita ole ollutkaan että olisin edes voinut saada perhettä kenenkään kanssa. Minut on jo ohitettu perheen perinnönjaossa kun suvussa on sellainen tapa ollut että sukua jatkavat lunastavat sillä oikeutensa suvun maihin ja omaisuuteen. Enää ei juuri pidetä yhteyttä eikä minua kutsuta suvun tapaamisiin. Vaikuttaa myös se etten yhtään pärjännyt koulussa mikä oli varsinkin äidille suuri järkytys ja häpeä.

Ompas tosi törkeetä ettei ihmisellä ole muuta arvoa kuin suvun jatkaminen. Sinulle kuuluu rahana oma osuutesi jos muille jaetaan talo ja maita. Niin on muissakin suvuissa jaettu kaikille oma osuutensa riippumatta onko jälkeläisiä vai ei. Ei kukaan voi jälkeläisiä tekemällä lunastaa itselleen koko perintöä. Silloinhan varastaa muiden sisarustensa perintöosuudet. Testamentista huolimatta ainakin lakiosuus kuluu kaikille perillisille.

Vierailija kirjoitti:

Minulla lapsia ja suku jatkuu. Oman sukuni sukunimi loppuu tähän. Minulla lapsia, mutta heillä kuten minullakin mieheni sukunimi. Veljelläni ei ole lapsia eikä tule saamaan, on lievästi kehitysvammainen. Isäni veljen lapset, tytär naimisissa ja miehensä sukunimi. Pojalla ei perhettä ja lähentelee jo kuuttakymppiä. Joten isäni sukunimi loppuu tähän. 

Olen huomannut,että nykyään naisilla,jotka ovat ottaneet miehensä sukunimen,on erotessa trendinä ottaa sukunimeksi äitiinsä tyttönimi.Että ihan hyvin joku lapsistasi voi vielä palata tyttönimesi kantajaksi.

Periaatteessa joo, kukaan ei jatka samalla sukunimellä. Toisaalta iso-isä adoptoitu, joten ei se sukunimikään ole alkuperäinen enää.

Ei, ihan äitilinjani jatkuu, koska minulla on tytär ja se onkin ainoa 100% geneettinen linja. Minulla on myös poika. Muutoin suku olemattoman pieni, muilla ei ole nuoria.

Tuo on hauska lause. Vuosituhansia kestänyt sukupolvien ketju on ko. henkilön kohdalla saavuttanut päätepisteensä.

Eipä taida jatkua. Poika on lapsena mutta ei ole kiinnostunut mistään. Ei naisista ei miehistä eikä mistään muustakaan. Pelailee vain päivät pitkät ja juurtuu penkkiin kiinni. Kumma on nykymaailma. Ei voi mitään kun ei voi mitään. Sama kuin kivelle puhuisi. Enkä tiedä osaako tuo puhuakaan? Ikää lähemmäs 30 kumminkin. Kaipa?

Vierailija kirjoitti:

Eipä taida jatkua. Poika on lapsena mutta ei ole kiinnostunut mistään. Ei naisista ei miehistä eikä mistään muustakaan. Pelailee vain päivät pitkät ja juurtuu penkkiin kiinni. Kumma on nykymaailma. Ei voi mitään kun ei voi mitään. Sama kuin kivelle puhuisi. Enkä tiedä osaako tuo puhuakaan? Ikää lähemmäs 30 kumminkin. Kaipa?

Ei kai se kotona enää asu herranen aika? Muuta pienempään asuntoon ja sano et nyt joudut etsimään oman murjun.

Kyllä sammuu ja ei haittaa yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Ei, veljen kaksi poikaa jatkaa sukupuuta. Omat lapset taas jatkavat isänsä sukua.Tytär aikoo pitää tyttönimensä mennessään naimisiin.

Eiköhän tässä ollut kyse geeneistä eikä nimistä 🤣

50% geeneistä tulee äidiltä ja 50% isältä.

Ei sammu, mutta onneksi ei enää kiinnosta, vaikka sammuisikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, veljen kaksi poikaa jatkaa sukupuuta. Omat lapset taas jatkavat isänsä sukua.Tytär aikoo pitää tyttönimensä mennessään naimisiin.

Eiköhän tässä ollut kyse geeneistä eikä nimistä 🤣

50% geeneistä tulee äidiltä ja 50% isältä.

Eipä täsmennetty aloituksessa että olisi kyse niistä geeneistäkään.

Vierailija kirjoitti:

Ei, veljen kaksi poikaa jatkaa sukupuuta. Omat lapset taas jatkavat isänsä sukua.Tytär aikoo pitää tyttönimensä mennessään naimisiin.

Mitä vittua sinä selität? Olet ääliö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, veljen kaksi poikaa jatkaa sukupuuta. Omat lapset taas jatkavat isänsä sukua.Tytär aikoo pitää tyttönimensä mennessään naimisiin.

Eiköhän tässä ollut kyse geeneistä eikä nimistä 🤣

50% geeneistä tulee äidiltä ja 50% isältä.

Niin, luuletko että veli saa eri geenejä kuin sä äidiltänne ja isältänne? Miten luulet että dna-tunnistus toimii? 

Saatte niitä vaan eri suhteissa toisiinsa, siksi olette erilaisia.

terv biologi

Tämän suvun sukunimi taitaa maailman kartalta kadota, serkut eivät sukunimeä ja serkkujen lapset eivät sukunimeä jatka.

Siskolla ja lapsillaan on miehensä sukunimi, itse pysyn lapsettomattana.

Ei ole iso menetys maailmalle

Veljellä on kolme mukulaa, joten ei sammu. Ja toisaalta vaikka sammuisikin, niin en näe asiassa mitään ongelmaa. 

Jatkuu, sekä minun että edesmenneen mieheni suvut jatkuvat, meillä kun in nyhteisiä lapsia ja sukutaulussamme on tietys molemmat haarat. Minun isäni sukunimenkin käyttäjiätulee uusia koska minulla on veli, me tytöt otimme kaikki miehemme nimen, oma sukunimemme on äärettömän ruma. Minun tyttäreni piti isänsä nimen naimisiin mennessään, rakkaan vävyni sukunimi ei ole kaunis. Äitini tyttösukunimikin voi hyvin, koska äidillänikin oli veljiä. (sillä nimellään  ei ole suvun jatkumisen kanssa mitään tekemistä) 

Sukunimi saattaa sammua, mutta geenit elävät kahdessa lehtolapsessa.

Itselläni on ollut mielenterveysongelmia, sisaruksellani on ollut mielenterveysongelmia ja hän kuoli itsemurhaan. Suvussani on paljon alkoholiongelmia. En todellakaan enää jatka sukuhaaraani. En halua hankkia tänne jotain ihmistä kärsimään joka kärsii samasta eksistentiaalisesta tuskasta kuin minä kärsin aikanaan saatika että kävisi niin kuin minun sisarukselleni joka tuntui haluavan vain ryypätä itsensä hengiltä. Jos esimerkiksi oma lapsi kärsisi samanlaisesta tuskasta niin huhhuh.

Olen kyllä niinsanotusti toipunut. Toimintakykyni on korkea. Teen vaativaa työtä. Minulla on lemmikkejä jotka ovat niinsanotusti lapsenkorvike minulle. Silti syvällä sisimmässäni tunnen että olen jotenkin nähnyt tämän elämän ja tunnen monesti kyllästymistä elämään. Päivät ovat monesti toistoa itsestään. Olen kyllä paikoitellen ihan onnellinenkin esimerkiksi ihan perusjuttujen takia. Sen vuoksi jos aurinko paistaa, ystävä soittaa tai olen syönyt vaikka hyvän aamupalan. Hyvin perusjutut tuottavat minulle jotain onnea vaikka sisimpäni onkin niinsanotusti ottanut runtua.

Pitkään haaveilin adoptiolapsesta ihan jo siitä syystä ettei tarvitsisi jatkaa melankolisia geenejään, mutta kiitos psykiatristen merkintöjen tuskin sellaista saisin. Tiedän kyllä sen, että olisin hyvä vanhempi koska olen käynyt traumaterapian ja työstänyt itseni kuntoon. Elämäni on vuosia ollut ihan tasaista ja hyvää. Ja löytänyt tietyn seesteisyyden elämääni. Kyllähän minun elämästäni jotain toki puuttuu ja ehkä se voi olla myös sitä että perhe puuttuu. Mutta valitettavasti adoption kriteerit ovat mitä ovat.