Hs: Iisalmelaisella naisella on 25-vuotiaana valmis elämä. Hän on ikäluokassaan harvinaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Apua. Minun elämä ei varmaan koskaan valmistu. Olen kuudennella kymmenellä... eipä ole lapsia, miehet on vaihtuneet, en ole naimisissa, ei ole vakituista työtä, en ole omistanut yhtäkään kotiani... voisiko joku lehti tehdä minusta jutun? Vaikka Hs tai Et?

Teistä luusereistahan on jatkuvasti elämäänsä eksyneet-juttuja. Ei kiitos kiinnosta perseenjako ja sekoilu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iisalmelaisella on tylsä loppuelämä tiedossa.

 

No nyt oli kyllä ahdasmielinen näkemys. Miksi kaikkien pitäisi haluta samaa? 

Toisekseen, ei ole edes sinun etusi, että kaikki iisalmelaiset muuttaa Helsinkiin.

stadilainen

Iisalmi on niitä harvinaisia maaseudun kaupunkeja, jossa olisi kyllä työtä tarjolla. Sinne vain ei ole halukkaita muuttajia. Iisalmessa pitää pääkonttoria esimerkiksi Olvi. Myös Genelecin kaiuttimien kotipaikka on Iisalmi. Taitaa se Ponssekin olla aika lähellä Iisalmea. 

terv toinen stadilainen

Vierailija kirjoitti:

Tiedän omasta lähipiiristä niin monta paria, jotka on menneet tämän kaavan mukaan eli kolme lasta alle kolmekymppisinä, ja sitten neljänkympin maissa eronneet kun jompi kumpi on uupunut/masentunut/ahdistunut/kyllästynyt jne. nimenomaan siihen perhe-elämään.

Mielestäni tuossa ei ole mitään väärää. Varsinkin jos lapset on +15 niin ehdottomasti kannattaa erota jos siltä tuntuu. Itse taas tiedän paljon pareja jotka ovat +30 tavanneet ja sitten muutaman kuukauden tapailun jälkeen tehneet lapsen ja ovat eronneet jo ennen lapsen syntymää. Nuo parikymppisenä lapsia tehneet ovat yleensä olleet jo teinistä lähtien kimpassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän omasta lähipiiristä niin monta paria, jotka on menneet tämän kaavan mukaan eli kolme lasta alle kolmekymppisinä, ja sitten neljänkympin maissa eronneet kun jompi kumpi on uupunut/masentunut/ahdistunut/kyllästynyt jne. nimenomaan siihen perhe-elämään.

Mielestäni tuossa ei ole mitään väärää. Varsinkin jos lapset on +15 niin ehdottomasti kannattaa erota jos siltä tuntuu. Itse taas tiedän paljon pareja jotka ovat +30 tavanneet ja sitten muutaman kuukauden tapailun jälkeen tehneet lapsen ja ovat eronneet jo ennen lapsen syntymää. Nuo parikymppisenä lapsia tehneet ovat yleensä olleet jo teinistä lähtien kimpassa.

Joo, erona on vaan hassusti se, että niille kolmekymppisenä tavanneet ja pian eronneet "etsivät omaa onneaan rohkeasti", kun taas nuorempana tavanneet ja samalla tavalla eronneet ovat säälittäviä ja tyhmiä eivätkä vaan osaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä kertoo kyllä tosi paljon tästä ajasta, että tällainen elämäntyyli ylittää uutiskynnyksen. 90-luvulla tuo olisi ollut ns. tavisperhe. 

Oma elämä on niin kaukana tuosta kuin olla voi. Silti mietin usein, pitäisikö ihmisten ottaa enemmän tuosta naisesta mallia. Ihan sen vuoksi, että ihmiset ovat nykyään usein niin onnettomia ja hukassa itsensä kanssa. Joku psykiatri sanoi joskus lehdessä, että on hirveän surullista ihan kaikkien kannalta, että ihmiset etsivät loputtomiin sitä, mitä haluavat elämältään ja vaikka mitä työtä haluavat tehdä. Moni hyötyisi ihan oikeasti siitä, että joku muu päättäisi puolesta kuinka eletään ja miten ollaan. Yhtenäiskulttuurin aikana myös mt-ogelmia oli lapsilla ja nuorilla vähemmän.

Luuletko että on sattumaa että nykykulttuuri muovaa yhä useammasta eksyneen, rajattoman, tavoitteettoman, epätoivoisen? Ja tuohon juuri sitten se "kuuntelet vain minua ja toimit kuten sanon"- seireenikuoro.

Aina haaste on ollut yksilöityä mutta elämme jälleen uutta keskenkasvuisuuden kulta aikaa,jossa ikiteini latoo vaatimuksia pöytään ja vaatii maailman muuttuvan hänen mieleisekseen.

Tai sitten nämä lapsen tasolle vajonneet jotka putoavat mm digikelkasta. Jos tämä ei ole julmaa suunnittelua niin mikä sitten.

Kiva kyllä lukea vaihteeksi tällaistakin. Yksi asia, mikä korostuu, on se että jutun henkilö on selvästi oman elämänsä ohjaksissa, vaikka hänelle onkin tapahtunut paljon jo nuorella iällä. Nykyään muodikkaampaa olisi jäädä persiilleen tuleen makaamaan vaikeuksien koittaessa.

Nykyäänhän moni ihminen kokee, ettei ole ja se varmasti liittyy siihen, että omat haaveet ylittää resurssit. Sitten koetaan, että elämä vain repii, eikä ole mitään hallinnan tunnetta omaan elämään. Helposti siihen elämään voisi kuitenkin vaikuttaa, jos olisi realistiset tavoitteet. Jotenkin kaipaan sellaista vanhaa kunnon työväenkulttuuria takaisin. Moni voisi varmasti paremmin pienen perheen parissa maalla kuin kaupungissa oravanpyörässä.

Mikä on valmis elämä? 

Vierailija kirjoitti:

Tiedän omasta lähipiiristä niin monta paria, jotka on menneet tämän kaavan mukaan eli kolme lasta alle kolmekymppisinä, ja sitten neljänkympin maissa eronneet kun jompi kumpi on uupunut/masentunut/ahdistunut/kyllästynyt jne. nimenomaan siihen perhe-elämään.

Onhan tämä jutun nainenkin jo kertaalleen eronnut ensimmäisen lapsensa isästä. 

Vierailija kirjoitti:

"Hienoa, että olet tyytyväinen elämääsi. Lähinnä kommentoin tuota opiskelua. Yliopistossa ei opiskella saadakseen arvostusta muilta vaan ihan tiedon ja itsensä kehittämisen vuoksi.  Koulutuksen kautta pääsee käsiksi myös haastavampiin ja mielenkiintoisempiin töihin. Itselleni ei riittäisi ihan kiva työ ,jolla elää vaan kaipaan myös älyllisiä haasteita ja työtä, jolla on merkitystä."

Sehän kertoo vaan sun omasta suppeasta maailmankuvasta, jos et näe merkitystä muulla työllä kuin johon on ulkoapäin sanellut koulutusvaatimukset. Eikö tosiaan esimerkiksi maanviljelijän, hoitajan, siivoojan tai vaikka sähköalan yrittäjän työllä ole merkitystä? Ei mitään älyllisesti haastavaa toimintaa työssään? 

Jos itse koet perus suorittavantyön merkityksellisenä ja et parempaa halua  niin  kivat sinulle - senkun vaan  painat hommia. Kaikkien ei tarvitse niihin tyytyä.

Miksei jutussa ollut tilastotietoa siitä, kuinka moni on 25-vuotiaana ehtinyt jo tekemään lapsia kahden eri miehen kanssa.

Mikä helvetin valmis elämä? Orjuudelta tuo kuulostaa, älkää vain menkö näin helppoihin.

"Syvää merkitystä ei ole ikuinen lapsuus tehden sitä, mikä tuntuu hauskalta ja helpolta."

Vau. Tämä taitaa olla totta.

Mun äiti ei ole ikinä voinut käydä kouluja. Isossa perheessä tämä ei ollut mitään harvinaista. Kun hain opintotukea, siihen piti liittää vanhempien verotodistukset ja äitini pieni palkka iski silmään.

Minulle 1 tavoite opiskelussa oli hyväpalkkainen työ. Se on mahdollistanut kivan asunnon ja myös uskon töiden jatkuvuuteen. Helsinki on minun valinta asuinpaikaksi

Vierailija kirjoitti:

Entäpä sitten. Perhe voi hajota, voi tulla avioero, lapset voi menehtyä tai tulla vakavaa sairautta, duunit voi lähteä alta samoin asunto. Parilymppinen ehtii vielä kokea elämässään monet avioerot ja muutot.

Siitä huolimatta ja ehkä juuri siksi kannattaa nauttia onnestaan silloin kun sen on saavuttanut. Kuten jutun nainen tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua. Minun elämä ei varmaan koskaan valmistu. Olen kuudennella kymmenellä... eipä ole lapsia, miehet on vaihtuneet, en ole naimisissa, ei ole vakituista työtä, en ole omistanut yhtäkään kotiani... voisiko joku lehti tehdä minusta jutun? Vaikka Hs tai Et?

Teistä luusereistahan on jatkuvasti elämäänsä eksyneet-juttuja. Ei kiitos kiinnosta perseenjako ja sekoilu.

Kuka on puhunut perseenjaosta ja sekoilusta?

Vierailija kirjoitti:

Mikä helvetin valmis elämä? Orjuudelta tuo kuulostaa, älkää vain menkö näin helppoihin.

Tuohan se just on tämä nykyajan uskonto: älä vaan sitoudu mihinkään ikinä niin pysyt vapaana,nuorena ja onnellisena. 

Totuus on paljon rumempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä helvetin valmis elämä? Orjuudelta tuo kuulostaa, älkää vain menkö näin helppoihin.

Tuohan se just on tämä nykyajan uskonto: älä vaan sitoudu mihinkään ikinä niin pysyt vapaana,nuorena ja onnellisena. 

Totuus on paljon rumempi.

Mitä enemmän olet naulattuna, sitä helpompi sinua on hallita.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on valmis elämä? 

Jutun luettuani tajusin, että ko naisella on perusasiat kunnossa. Elämän perusasiat joita arvostaa ja siksi kokee että on valmis elämä. On ydinperhe, oma koti, työt molemmilla vanhemmilla, terveet lapset jne joten eikö se ole siinä?

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että viimeistään kolmevitosena on burnoutti, avioero ja yksinhuoltajuus. Mutta hyvä toki että nekin tulee sitten aikaisin, niin ehtii suorittaa elämää vielä toisen kierroksen. Itse olen näin 5-kymppisenä onnellisesti vielä ekalla kierroksella eikä mitään kiirettä suorittaa elämää. 

Mutta kiire on kuitenkin lytätä toisen onni, elämä ja tavoitteet.

Onhan tuolla aikamoinen rumba aamulla. Herätys täytyy olla tosi aikaisin, jos työ alkaa klo7 ja sitä ennen pitää syödä aamiainen, kolme lasta vaatettaa, vaihtaa vauvalle/taaperolle vaipat, ajaa 10 km kaupunkiin, viedä lapset kolmeen eri päiväkotiin. Huh, huh!