Hs: Iisalmelaisella naisella on 25-vuotiaana valmis elämä. Hän on ikäluokassaan harvinaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Onko hänellä talo Helsingissä vai Iisalmessa? Ehkä niissä on hitusen eroa. 

Kyllä. Iisalmessa lunkimpi meno. Ehtii rauhassa. Täällä pk-seudulla juosten kustaan.

Ei me kerettäis.

Valmis elämä?

Valmis elämä? Eikö tuo ole ihan tavallinen wt-elämä, lapsia tehdään nuorena ja ne on monelle eri isälle. Lähihoitajaksi luettu, mikä sinällään on hieno ammatti mutta ei vaadi pitkiä opintoja. Mitä erikoista tässä on? 

lapset on hyvä saada nuorena.Tässäkin tapauksessa äidin ollessa 40+ ,lapset ovat jo täysikäisiä tai melkein...suurimmalla osalla tänäpäivänä on silloin ruuhkavuodet.

Minun yksi entinen luokkakaveri on vähän niinkuin tämä. Jätti lukion kesken, teki 18-vuotiaana lapsen jonkun hunsvotin kanssa ja parin vuoden päästä toisen. Käsittääkseni ei edes varsinaisesti seurustellut tämän miehen kanssa, halusi vaan lapsia nuorena. Sitten opiskeli lähihoitajaksi, löysi kunnollisen miehen, teki kolme lasta lisää, meni töihin, ostivat omakotitalon ja koiran. Nyt n. kolmevitosena nuorinkin lapsistaan alkaa olla kouluiässä, on edelleen yhdessä tuon saman miehen kanssa ja vaikuttaa somen perusteella elävän ihan tavallista mukavaa ja onnellista lapsiperhe-elämää, lapsista tunnutaan välittävän kovasti, harrastuksia ja lomamatkojakin on, pienellä paikkakunnalla kun lähihoitajan palkallakin pärjää mukavasti.

Ei sellainen elämänpolku mitä itselleni haluaisin, minä halusin pois maalta ja yliopistoon, mutta hänelle se sopii ja on hienoa että on onnistunut luomaan sellaisen elämän missä viihtyy. Ja tämän kaltaiset ihan tavalliset työtätekevät duunariperheet on tärkeä osa meidän yhteiskuntaa, heitä tarvitaan. 

Vierailija kirjoitti:

Valmis elämä? Eikö tuo ole ihan tavallinen wt-elämä, lapsia tehdään nuorena ja ne on monelle eri isälle. Lähihoitajaksi luettu, mikä sinällään on hieno ammatti mutta ei vaadi pitkiä opintoja. Mitä erikoista tässä on? 

On ihan tavallinen elämä. Mutta ota huomioon että tämä oli Hesarin juttu, tämmöinen ihan tavallinen pikkukaupungin duunarielämä on eksoottista helsinkiläistoimittajille. 

Koskaan ei tiedä minne elämä johdattaa. Kaikki voi olla valmista; sitten voi tulla erityislapsi, sairaus, yt-neuvottelut - mitä vaan. Se miten suhde kestää elämän pahimmatkin asiat kertoo sen onko se valmis elämä vankalla pohjalla. 25-vuotiaana ei ole vielä elämänkokemusta, silloin voi ajatella että kaikkea voi kontrolloida, omien lasten kasvatustyyli on täydellisintä ja sillä voi pelastaa maailman ja oma elämä on täydellisintä, koska kaiken tekee oikein omien lasten ja oman elämän kanssa.. mutta et voi kontrolloida kaikkea, elämä muuttuu, lapset kasvavat, vuodet juoksevat, ikää tulee lisää ja molemmat voivat väsyä kriiseissä ja lapsillekin muodostuu omat persoonat, vaikka kasvattaisit kaikki oppikirjan mukaan. Toivon, että jokaisen perheen elämä on niin vankalla pohjalla, että se kestää pahimmatkin myrskyt.. perhe-elämä ei ole kokoajan pelkkää nautiskelua muutenkaan, siihen kuuluu myös vaikeita vaiheita.

Olipa hauskaa lukea taas kommentteja kun hesalaiset jaksaa öyhöttää että pitää olla joku kunnon ammatti eli lukea ittensä kolmekymppiseksi ja sen jälkeen kaupan kassalle. Sitten äkkiä yrittää etsiä itselleen puoliso kun kello tikittää, pulla uuniin ja sit huomataan että en muuten edes tunne sua ja erotaan.

Ja tuota matkustelun tarpeellisuudellekkin jaksan nauraa. Minua ei ainakaan kiinnosta pätkääkään matkustelu, ymmärrän kyllä että sielä hesan kerrostalossa asustelu ahdistaa niin paljo että pitää päästä lomalle, muttakun meitä maalaisia ei matkustelut kiinnosta kun omas tuvas on niin mukavaa.